Suomi suojelee hyvin metsiään

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Jari Parviainen toimii Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun yksikön johtajana. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 7/2007

Puheet puupelloistamme on syytä jättää. Juuri julkaistu vertailu kertoo, että metsiemme suojelumäärät ovat Euroopan suurimmat ja suojelun aste tiukin. Suojelupinta-ala on kolminkertaistettu viimeisten 30 vuoden aikana.

Pitkäaikaiset kehityssarjat osoittavat selkeästi, että Suomen metsien tila on kohentunut viimeisten 15 vuoden aikana. Puuston tilavuus on kasvanut viimeisen 40 vuoden aikana yli 40 prosenttia, vaikka metsien käyttöaste on ollut korkea: vuotuiset hakkuut ovat keskimäärin 65-70 prosenttia puuston vuotuisesta kasvusta.

Samaan aikaan metsien monimuotoisuuden turvaamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota, mikä on johtanut muutoksiin metsissä ja metsien käsittelyssä. Mittavien suojeluohjelmien ja talousmetsien hoidon uusien menetelmien ansiosta tiettyjen metsälajien uhanalaistuminen on Suomessa hidastunut. Puuston kasvun ja puuvarojen puolesta metsien hakkuita voitaisiin lisätä metsäluonnon monimuotoisuuden vaarantumatta.

Uusin tieto mahdollistaa maiden välisen vertailun

Metsissä tapahtuvia muutoksia ja metsäpolitiikan vaikutuksia arvioidaan kestävän metsätalouden mittareilla (ks. Suomessa mittarit käytössä kolmatta kertaa), joita käytetään koko Euroopan tasolla yhteisesti sovitulla tavalla.

Tuoreimmat tiedot Euroopan metsien tilasta esiteltiin Varsovassa marraskuun alussa 2007 pidetyssä Euroopan metsäministereiden viidennessä konferenssissa. Sitä varten koottiin yleiseurooppalaisten mittareiden perusteella raportti Euroopan metsien tilasta 2007. Raportti sisältää myös Suomen kansalliset tiedot, jotka julkistettiin jo kesällä 2007.

Yleiseurooppalaiset mittarit mahdollistavat myös maiden välisen vertailun. Kattavimmin vertailu voidaan tehdä metsien monimuotoisuustunnusten perusteella.

Sivun alkuun

Käyttöaste ja monimuotoisuus kytkeytyvät toisiinsa

Metsien monimuotoisuutta arvioidaan yhdeksän indikaattorin perusteella. Suomen kannalta eurooppalaisessa vertailussa kiinnostavimmat indikaattorit ovat luonnonmetsät, uudistaminen, lahopuu ja suojeltujen metsien määrä.

Metsien monimuotoisuutta halutaan usein tarkastella suhteessa metsien käyttöasteeseen. Euroopan metsien käyttöaste eli vuotuisten hakkuiden suhde kasvuun on noin 50 prosenttia (Kuvio 1). Jos luku lasketaan ilman Venäjän metsiä, käyttöaste on 58 prosenttia.

Käyttöaste on noussut selvästi kaikissa Euroopan valtioissa viimeisten 10 vuoden aikana. Suomen metsien käyttöaste on verraten korkea, viime vuosina se on ollut noin 70 prosenttia, mutta se ei ole kuitenkaan Euroopan korkein. Toisaalta jatkuvasti lisääntyneen kasvun ja puuvarojen puolesta metsien hakkuita voitaisiin lisätä monimuotoisuuden vaarantumatta, kun metsänhoidossa käytetään uusia luonnonläheisiä menetelmiä.

Korkein metsien käyttöaste on Ruotsissa, joskin siihen vaikuttavat kaksi ankaraa myrskytuhovuotta 2000-luvulla. Kuvasta 1 puuttuu Albania, jossa metsien käyttöaste on poikkeuksellisen suuri, peräti viisinkertainen kasvuun verrattuna.

Kuvio 1. Metsien käyttöaste eli hakkuiden määrä suhteessa puuston vuotuiseen kasvuun

Sivun alkuun

Euroopan metsät ovat ihmisen muuttamia

Rakenteeltaan Euroopan metsät ovat ihmisen muuttamia (Kuvio 2). Eniten koskemattomia luonnonmetsiä on Venäjällä ja itäisen Euroopan valtioissa. Suomi ei ole tässä vertailussa suinkaan kärjessä: arviolta vajaat 5 prosenttia maamme metsistä on koskemattomia luonnonmetsiä. Nämä sijaitsevat pääosin suojelualueilla Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Kuvio 2. Koskemattomien metsien osuus metsäalasta (%)

Suomen metsät ovat hoidettuja, luonnonmetsien kaltaisia metsiä, sillä uudistamisessa käytetään kotimaisia puulajeja ja suuri osa metsistä uudistuu luontaisesti paikallisilla puulajeilla. Suomessa ei kasva varsinaisia puuviljelmiä eli ulkomaisilla puulajeilla perustettuja istutusmetsiä.

Euroopassa eniten puuviljelmiä on läntisen Euroopan alueella (Kuvio 3). Tunnetuimpia puuviljelmiä ovat Irlannin ja Iso-Britannian istutetut sitkankuusimetsät ja Portugalin ja Espanjan eukalyptusmetsät. Näissä maissa talousmetsien metsäkuva on tyystin erilainen kun Suomessa.

Kuvio 3. Euroopan valtiot, joissa puuviljelmien osuus metsäalasta (%) on kaikkein suurin

Metsien uudistamismenetelmät vaihtelevat Euroopan maiden välillä, mikä on luonnollista puulajien ja kasvillisuusvyöhyke-erojen vuoksi. Luontaisen uudistamisen osuus on noin 40 prosenttia, ja se kasvaa koko ajan. Pohjois-Euroopassa istutus ja kylvö ovat yleisiä, kun taas luontainen uudistaminen on laaja-alaista Keski-Euroopan pyökkimetsäalueilla pyökin hyvän varjonsietokyvyn ja maaperän uudistumisherkkyyden ansiosta. Vesametsätaloutta harjoitetaan yllättävän runsaasti siihen sopivilla puulajeilla Italiassa, Albaniassa, Bulgariassa ja Unkarissa.

Sivun alkuun

Lahopuut turvaavat monimuotoisuutta

Lahoavaa puuainesta pidetään tärkeänä metsien monimuotoisuutta ylläpitävänä tekijänä. Lahopuusta riippuvat eliölajit on hyvin erilaisia, toiset tarvitsevat lahopuuta koko elinajan, toiset vain jossain elinkiertonsa vaiheessa. Esimerkkejä lahopuuta tarvitsevista lajeista ovat muun muassa kolopesijä-linnut kuten tikat, useat kovakuoriaiset ja käävät.

Lahopuun määrä vaihtelee luonnostaan erittäin paljon kasvillisuusvyöhykkeiden välillä, joten vertailu eri maiden kesken ei ole perusteltua. Lahopuumäärät kertovat kuitenkin selkeästi siitä, että monimuotoisuuden turvaaminen on otettu huomioon talousmetsissä kaikkialla Euroopassa. Venäjällä metsien lahopuun määrä on suuri, mutta se johtunee osittain runsaasta koskemattomien metsien määrästä.

Lahopuumäärien kehitystä ei vielä tunneta, koska tietoja on koottu vasta muutaman vuoden ajan.

Sivun alkuun

Suomi on johtava metsien suojelija

Suojelualueet ovat yksi vanhimmista keinoista luonnon resurssien säilyttämisessä. Erilaisten suojelualueiden kirjo ja suojelun tiukkuus vaihtelevat erittäin paljon Euroopan valtioiden välillä. Suojelukohteita ja -alueita on Euroopassa 65 000-70 000, ja käytössä on yli 800 erilaista kansallista suojeluluokkaa.

Euroopan metsien suojelun raportointia ja vertailua varten on vuosina 1999-2006 kehitetty erityisluokitus (MCPFE-luokitus). Varsovan metsäministerikokouksessa esiteltiin ensimmäisen kerran uuteen luokitukseen perustuvia, vertailukelpoisia tietoja metsien suojelusta ja suojelutilanteesta Euroopassa.

Euroopassa on suojeltu keskimäärin 8 prosenttia metsistä monimuotoisuutta varten. Pääosa, yli 80 prosenttia suojelluista metsistä kuuluu kuitenkin sellaisiin suojeluluokkiin, joissa tietyt metsänhoitotoimet tai metsien aktiivinen hoitaminen monimuotoisuutta silmälläpitäen ovat sallittuja. Vain 15 prosenttia eli 2,4 miljoonaa hehtaaria on koskemattomiksi jätettyjä tiukan suojelun metsiä; näistä liki puolet sijaitsee Suomessa. Kokonaisuudessaan Suomen metsien suojelumäärät ovat Euroopan suurimmat ja suojelun aste tiukin (Kuvio 4).

Kuvio 4. Suomessa eniten koskemattomaksi suojeltua metsää

Lukuisilla suojeluohjelmilla metsien suojelupinta-ala on kolminkertaistettu Suomessa viimeisten 30 vuoden aikana. Talousmetsissä monimuotoisuus otettiin vuonna 1997 voimaan tulleessa uudessa metsälaissa rinnakkaiseksi tavoitteeksi puuntuotannon kanssa. Metsänhoitomenetelmät muutettiin samanaikaisesti luonnonläheisemmiksi.

Pääosa Suomen metsien suojelualueista sijaitsee Lapissa. Vastaavasti myös muissa Euroopan valtioissa suojelualueet sijaitsevat kaukana asutuksesta vuoristoalueilla tai muilla kohteilla, joissa ihmisen vaikutus on ollut vähäisin.

Etelä-Suomessa metsien monimuotoisuuden tilaa parannetaan metsänhoidon menetelmien kehittämisen lisäksi yksityismetsänomistajien vapaaehtoisilla suojelutoimenpiteillä. Lisäksi valtion mailla sijaitsevien suojelualueiden tilaa kohotetaan ennallistamistoimenpiteillä.

MMT Jari Parviainen toimii Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun yksikön johtajana. Hän on ollut Suomen metsät 2007 -raportin koostaneen työryhmän puheenjohtaja sekä toiminut koordinoivana johtavana kirjoittajana Euroopan metsät 2007 -raportin valmistaneessa eurooppalaisten asiantuntijoiden ryhmässä.

________________________________

Sivun alkuun

Suomessa mittarit käytössä kolmatta kertaa

Metsissä tapahtuvia muutoksia ja metsäpolitiikan vaikutuksia arvioidaan kestävän metsätalouden mittareilla. Helsingissä vuonna 1993 pidetyn metsäministerikokouksen hyväksymän kestävyyden määritelmän pohjalta kehitettiin vuosina 1993-95 yleiseurooppalainen mittarikokoelma Euroopan metsille. Näitä mittareita käytetään muun muassa kansallisen metsäohjelman ja alueellisten metsätalouden tavoiteohjelmien seurantaan, metsien tilan esittelyyn päätöksentekijöille ja kansalaisille, metsänhoitosuositusten laadintaan, metsäsertifioinnin toteutukseen ja uusien tutkimustarpeiden tunnistamiseen.

Yleiseurooppalaiset mittarit tarkistettiin vuosina 2002-03. Nykyinen mittarikokoelma sisältää kuusi kriteeriä, joiden toteutumista arvioidaan kaikkiaan 35 mitattavan indikaattorin avulla. Eniten indikaattoreita, yhteensä 11, on määritelty metsien yhteiskunnallisen ja taloudellisen merkityksen arviointia varten.

Suomen metsien tila on arvioitu jo kolme kertaa - vuosina 1996, 2000 ja 2007 - kansallisen mittarikokoelman avulla. Se perustuu yleiseurooppalaisiin kestävän metsätalouden mittareihin. Pitkäaikaisten metsien kehityssarjojen avulla voidaan päätellä, millaisia muutoksia Suomen metsien tilassa on tapahtunut ja kuinka ne vastaavat metsä- ja ympäristöpoliittisia tavoitteita.

Kestävän metsätalouden kriteerit

  • metsävarat
  • metsien terveys ja elinvoimaisuus
  • puun ja muiden metsän tuotteiden
  • tuotanto ja käyttö
  • monimuotoisuus
  • metsien suojatoiminnot
  • metsien yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys

Metsien monimuotoisuuden indikaattorit

  • puulajikoostumus
  • metsänuudistaminen
  • luonnonmetsät
  • ulkomaiset puulajit
  • kuollut puuaines eli lahopuu
  • geenivarat
  • metsien peitteellisyys maisematasolla
  • uhanalaiset metsälajit
  • suojellut metsät

Päivitetty 6.11.2007