Luontoisetuina gourmet-tason makuelämyksiä — Suuria alueittaisia eroja luonnon antimien keräämisessä
- Puolukkaa kerättiin metsämarjoista eniten
- Maaseudulla marjastetaan, metsästetään ja kalastetaan
- Hirvenlihaa syödään eniten pohjoisessa
- Maaseudulla melkein puolet perunoista omasta pellosta
- Etelä-Pohjanmaalla syödään perunaa eniten
- Omien tuotteiden osuus elintarvikemenoista pieni
- Luonnon antimista perinteitä ja elämyksiä
- Kuntien kolmijako taajama-asteen mukaan
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Luonnon antimista perinteitä ja elämyksiä
Luonnon antimien hyödyntäminen saattaa ruoanhankinnassa ja ruokatottumuksissa tuntua vähäpätöiselle. Luonnon antimilla on kuitenkin ollut varsin tärkeä merkitys perinteisessä ruokavaliossa, ja ne ovat siten vaikuttaneet ruokakulttuurimme muotoutumiseen (Varjonen & Viinisalo 2004).
Perinteiden vaalimisen lisäksi voidaan arvioida, että luonnon antimien sekä oman kasvimaan ja puutarhan tuotteiden keräämisen ja hyödyntämisen arvo on elämyksellinen. Vaikka metsässä samoilu itsessään on oiva tapa harrastaa hyötyliikuntaa ja virkistäytyä, se ei yksistään riitä kaikille luonnossa liikkumisen motivaatioksi: tarvitaan lisäksi jotain muuta mielekästä tekemistä.
Mielenkiintoa tarjoavat marjastaminen, sienestys, kalastus ja metsästäminen. Kaupantekijäisinä luonnon antimet rikastuttavat kotitalouden ravintoympyrää, kun pakasterasioihin pakatut vitamiinit koituvat kotitalouden jäsenten hyödyksi talven aikana. Samaa voidaan varmaan sanoa kasvimaan tuotteiden, puutarhamarjojen sekä omenien ynnä muiden puutarhahedelmien kasvattamisestakin: taloudellisessa mielessä niiden merkitys kotitalouksien kannalta on vähäinen, mutta oma sato on aina kuitenkin oma sato ja merkitys siten muulla tavoin moninkertainen kaupasta ostettuun verrattuna.
Päivitetty 11.8.2008