Kuinka vähällä tulisit toimeen?

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Sanna Putila1 on valtiotieteen ylioppilas ja toimi korkeakouluharjoittelijana Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä kesällä 2008. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Hyvinvointikatsauksessa 1/2009.

Tulo- ja elinolotutkimuksen mukaan suomalaiset kotitaloudet tulisivat tarpeen vaatiessa toimeen hyvin vähällä rahalla. Arviot elämisen kannalta välttämättömästä rahamäärästä riippuvat kuitenkin jonkin verran tuloista. Onko minimitulo elintason mittari vai kuvastaako se ihmisten käsityksiä köyhyysrajasta?

Suomessa ei ole virallisesti määriteltyä poliittis-hallinnollista köyhyysrajaa. Yleisimmin köyhyysindikaattorina käytetään pienituloisuusrajaa, jossa pienituloisuuden rajana on 60 prosenttia mediaanitulosta. Rajan alle jääviä kutsutaan köyhyysuhan alaisiksi. Tämä menetelmä on

  • tuloihin perustuva (ei arvioida suoraan kulutustarpeita)
  • suhteellinen (määritellään suhteessa muuhun väestöön, ei pysyvien kriteerien perusteella)
  • objektiivinen (ei perustu vastaajan arvioon). (Ks. esim. Rio Group 2006, 43; Lindqvist 2003.)

Suhteellisen tulomenetelmän edut ovat kiistattomat, ja se on yksi yleisimmin käytetyistä köyhyysmittareista (esim. Van den Bosch 2001, 12). Sillä ei kuitenkaan pystytä tavoittamaan köyhyyden subjektiivista eli kokemuksellista ulottuvuutta eikä suoria kulutustarpeita. Kokemuksellisen köyhyyden mittareilla on kuitenkin tärkeä tehtävä sosiaalipolitiikan oikeuttajana (Kangas-Ritakallio 2008; Forma ym. 1999; Kallio 2004).

Suomen tulo- ja elinolotutkimukseen on vuodesta 2004 alkaen sisältynyt niin sanottu minimitulokysymys (Minimum Income Question, MIQ). Se on kansainvälisesti käytetty köyhyysmittari, joka perustuu vastaajan arvioon kotitalouden tarvitsemista välttämättömistä tuloista. Tässä artikkelissa pohditaan mittariin liittyviä sisällöllisiä ongelmia ja etsitään tulkintaa saaduille vastauksille.

Tarkastelussa minimitulokysymys

Tilastokeskuksen tulo- ja elinolotutkimuksessa vastaajalta kysytään:

"Seuraavaksi kysyn mielipidettänne kotitalouden toimeentuloon kuluvasta rahamäärästä. Mikä on mielestänne pienin mahdollinen rahamäärä kuukaudessa, jonka kotitaloutenne tarvitsisi välttämättömiin elinkustannuksiin ja asumismenoihin tullakseen toimeen nykyoloissa. Laskekaa mukaan kotitaloutenne ja sen jäsenten tavanomaiset kuukausimenot."

Kysymys esitetään 27 EU-maassa, joissa tehdään Eurostatin koordinoimaa tulo- ja elinolotutkimusta (EU-SILC). Sen avulla on tarkoitus selvittää, kuinka vähillä tuloilla kotitaloudet tulevat toimeen (Eurostat 2008b). Kysymystä on käytetty tutkimuskirjallisuudessa hyvin erityyppisten asioiden selvittämiseen (Saunders 2003; Van den Bosch 2001; Forma ym. 1999; Kallio 2004). Yksi tapa käyttää tietoja on ollut verrata vastaajan todellisia tuloja ja minimitulokysymyksessä ilmoitettua rahasummaa toisiinsa. Jos minimitoimeentuloon tarvittava summa on ylittänyt todelliset tulot, sitä on pidetty osoituksena subjektiivisesta köyhyydestä. Ongelmana on se, että erituloiset saatetaan tulkita yhtälailla köyhiksi (Ravallion 1998).

Joissakin tutkimuksissa minimitulokysymyksen avulla on muodostettu suhteellinen köyhyysraja siten, että siihen saaduista vastauksista on poimittu mediaani, joka on tulkittu köyhyysrajaksi (Kallio 2004, 21). Tätä kutsutaan konsensusmenetelmäksi.

Sivun alkuun

Tulkinnan ongelmia

Minimitulokysymyksen käyttämiseen köyhyyden mittarina liittyy monia teknisiä ja sisällöllisiä ongelmia. Ensinnäkin vastaajan on mahdollista tehdä monenlaisia tulkintoja Eurostatin ohjeiden mukaan tehdystä kysymyksestä. Kysyttäessä "pienimmästä mahdollisesta" rahamäärästä ja "välttämättömyydestä" vastaaja voi ajatella sitä, mikä on todella tarpeellista ja mistä olisi valmis tinkimään. Tällöin vastaus viittaisi pienimpään mahdolliseen rahamäärään, eräänlaiseen köyhyysrajaan, jolla vastaaja ajattelee taloutensa selviävän. Huomio siis kiinnittyy kuvitteelliseen tuloon, joka ei liity suoraan omiin menoihin.

Toisenlaista tulkintaa puoltavat kysymyksen rajaukset "tullakseen toimeen nykyoloissa" sekä "tavanomaiset kuukausimenot". Ne voivat ohjata vastaajaa ajattelemaan yksinomaan omaa elämäntilannettaan ja elintasoaan. Elintaso-tulkinnan korostuminen ei välttämättä vaadi vastaajaa tinkimään nykymenoistaan ollenkaan; nykyisten menojen kattaminen vaatii tietyn summan rahaa, eikä rahamäärästä tinkiminen mahdollistaisi nykyistä elintasoa. Näkökulma on siis tiukemmin vastaajan tämänhetkisessä kulutustasossa.

Vastaaja saattaa päätyä jonkinlaiseen kompromissiin näiden kahden tulkinnan välillä. Vastaaja voi ajatella, että kaikki hänen kulutuksensa ei ole välttämätöntä, ja elintaso säilyisi nykyisenkaltaisena vähemmälläkin rahalla.

Sivun alkuun

Köyhyys ja elintaso sekoittuvat

Vertailut muihin köyhyysrajoihin ovat tuottaneet aikaisemmassa tutkimuksessa kaikkea muuta kuin johdonmukaisia tuloksia. Minimitulokysymyksen mediaanin avulla muodostetut köyhyysrajat ovat osoittautuneet kerta toisensa jälkeen melko korkeiksi suhteessa muihin köyhyysrajoihin - luultavasti siitä syystä, että kysymyksessä sekoittuvat köyhyyden ja elintason näkökulmat.

Saundersin (2003) mukaan lähes 50 prosenttia Australian väestöstä on köyhyysrajan alapuolella, jos mittarina käytetään minimitulokysymystä. Toisaalta Forman ym. (1999) tutkimuksessa suomalaiset vastaajat ilmoittavat minimitulon määräksi suurin piirtein samanlaisen summan kuin he itse myöntäisivät toimeentulotukea. Aikaisemmasta tutkimuksesta ei saa yksiselitteistä tukea sille, että minimitulokysymyksellä saataisiin selville kansalaisten kokema köyhyysraja eikä sille, että kyseessä olisi kohtuullisen elintason indikaattori.

Sivun alkuun

Mittarilla on yhteys muihin köyhyysrajoihin...

Minimitulokysymyksen avulla saatu ekvivalentti mediaanitulo oli vuoden 2006 tulo- ja elinolotutkimuksen tuloksien perusteella 860 euroa. Tämä voisi olla yhteisymmärrykseen perustuva köyhyysraja, jos vastauksia voi pitää käsityksinä pienituloisuuden rajasta.

Minimitulokysymyksellä muodostettu köyhyysraja on hämmästyttävän alhainen verrattuna muihin köyhyysrajoihin (taulukko 1). Tällä rajalla kotitalouksien pienituloisuusaste olisi 10,5 prosenttia vuonna 2006. Vertailun vuoksi esimerkiksi tulonjakotilastossa 14 prosenttia2 kotitalouksista oli pienituloisia suhteellisen pienituloisuusrajan perusteella vuonna 2006.

Taulukko 1. Minimitulokysymyksestä muotoillut köyhyysrajat verrattuna eräisiin muihin köyhyysrajoihin. Luvut ovat mediaanituloja kotitaloutta kohti.

Köyhyysrajat e/kuukausi
MIQ-köyhyysraja minimitulokysymyksen mukaan 860
MIQ-köyhyysraja pelkästään lapsiperheiden vastausten mukaan 950
Esimerkkejä muista köyhyysrajoista
60 % käytettävissä olevan ekvivalentin rahatulon mediaanista
(lasketaan ilman laskennallisia tuloeriä)

900
Toimeentulotuen perusosa + asumislisä 650
Kansaneläkkeen perusosa 450
Opintotuen määrä ilman opintolainaa 490
Käytettävissä olevan ekvivalentin tulon mediaani 1 670
Käytettävissä olevan ekvivalentin rahatulon mediaani 1 500

Lähteet: Tulonjakotilasto; Kelan tilastollinen vuosikirja; STM:n nettisivut.

Sivun alkuun

... mutta se vaihtelee vastaajan mukaan

Jos minimitulokysymyksen ajatellaan ilmaisevan köyhyyttä, ilmoitettujen tulomäärien voisi olettaa pysyvän melko samansuuruisina vastaajasta toiseen. Jos taas kyseessä olisi pikemminkin kohtuullisena elintasona pidetyn rahatulon mittari, vastausten voisi olettaa vaihtelevan enemmän. Ilmoitettu minimitulo vaihteleekin tulojen mukaan selvästi (taulukko 2).

Taulukko 2. Tulotaso ja arvio minimitulosta tulokvintiileittäin tarkasteltuna, euroa kuussa.

  Tulotaso, mediaani
e/kulutusyksikkö
Minimitulo-
kysymyksen mediaani
e/kulutusyksikkö
Minimitulon osuus
todellisista tuloista%
Pienituloisin kvintiili 880 700 80
2. kvintiili 1 250 800 64
3. kvintiili 1 580 870 55
4. kvintiili 1 970 1 000 51
Suurituloisin kvintiili 2 730 1 100 40

Lähde: Tulonjakotilasto 2006. Tilastokeskus.

Suurituloisimpienkin vähimmäistuloa koskevat arviot ovat kuitenkin lähellä Eurostatin pienituloisuusrajaa. Vaikka arviot suurenevat tulotason mukaan, ne eivät täysin mukaile elintasoa. Oma korkeakaan elintaso ei mukaile täysin käsitystä välttämättömästä minimistä.

Myös perhekoko vaikuttaa vähimmäistuloa koskeviin käsityksiin, ja tulokset ovat samansuuntaisia kuin aikaisemmassa tutkimuksessa (ks. Forma ym. 1999, 46). Lapsiperheet arvioivat tarvitsemansa summan isommaksi kuin lapsettomat parit (taulukko 3). Sen sijaan yllättävää on se, että yli kaksilapsiset perheet arvioivat vähimmäistulon pienemmäksi kuin muut. Saunders (2003) toteaa, että perhekoon vaikutukset ovat muissakin tutkimuksissa vaihdelleet epäjohdonmukaisesti. Van den Bosch (2001, 240) toteaa, että monissa tutkimuksissa lapsiluvun lisääntymisen myötä arviot taloudelliseen selviämiseen tarvittavasta määrästä suurenevat yllättävän vähän.

Taulukko 3. Toimeentuloon tarvittava minimitulo kuukaudessa kotitalouden rakenteen mukaan.

Kotitaloustyyppi Mediaanie/kulutusyksikkö
Yhden hengen kotitaloudet 900
Yksinhuoltajat 920
Lapsettomat parit 800
Yksilapsiset parit 920
Kaksilapsiset parit 950
Kolme lasta tai enemmän 810

Lähde: Tulonjakotilasto 2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Entä yhteys toimeentulovaikeuksiin?

Minimitulokysymyksen mielekkyyttä voidaan arvioida myös tarkastelemalla vastauksia suhteessa toiseen subjektiiviseen mittariin, koettuihin toimeentulo-ongelmiin (Income Evaluation Question). Tulo- ja elinolotutkimuksessa koettuja vaikeuksia kysytään seuraavalla tavalla:

"Kun kotitaloutenne kaikki tulot otetaan huomioon, saatteko menonne niillä katetuiksi: 1. suurin vaikeuksin 2. vaikeuksin 3. pienin vaikeuksin 4. melko helposti 5. helposti 6. hyvin helposti?"

Myös tästä kysymyksestä on laskettu köyhyysrajoja sen perusteella, kuinka suuri osa vastaajista on ilmoittanut toimeentulovaikeuksia. Mittarin etu on se, että omaa kokemusta ei tarvitse johtaa mutkien kautta, vaan se on suoraan kysymyksessä. (Van den Bosch 2001.) Suurin vaikeuksin tai vaikeuksin toimeentulevia (IEQ) aineistossa oli 7,8 prosenttia; tämä voisi olla subjektiivisen köyhyyden kokemuksen mukaan laskettu köyhyysaste.

Sivun alkuun

Tulot ja menot epätasapainossa

Toimeentulovaikeudet liittyvät tuloihin hyvin järkeenkäyvällä tavalla: mitä pienemmät tulot, sitä useampi ilmoittaa vaikeuksia toimeentulossa. Pienituloisimmasta viidenneksestä noin 20 prosenttia ilmoittaa tulevansa toimeen "vaikeuksin" tai "suurin vaikeuksin", mutta suurituloisimmista ainoastaan noin prosentti. Vastaavasti mitä suurituloisemmasta ryhmästä on kyse, sitä enemmän joukossa on niitä, jotka tulevat helposti toimeen.

Toimeentulovaikeudet näyttäisivät kuitenkin kertovan myös suurista menoista ja niihin suhteutettuna liian pienistä tuloista. Kaikissa tuloryhmissä ne, joilla on vaikeuksia tulla toimeen nykytuloilla, arvioivat tarvitsevansa merkittävästi enemmän rahaa kuin ne, joilla toimeentulo on helppoa (kuvio 1). Tästä johtuen "suurin vaikeuksin" toimeentulevien arvio tarvittavasta tulosta on korkea (mediaani 1000 e) verrattuna hyvin helposti toimeentuleviin (mediaani 800 e). Toimeentulovaikeuksien kokeminen siis heijastelee myös köyhyyttä, mutta osittain myös tulojen ja menojen epätasapainoa tulotasosta riippumatta.

Kuvio 1. Arviot minimitulosta tulojen ja arvioitujen toimeentulovaikeuksien mukaan.

Lähde: Tulonjakotilasto 2006. Tilastokeskus.

Tämä tulkinta nostaa esiin sen tärkeän seikan, etteivät toimeentulovaikeudet ole pelkästään tulotasosta, vaan myös tarpeista riippuvaisia. Esimerkiksi perheenjäsenen sairastuminen rasittaa taloutta, vaikka normaalioloissa toimeentulo-ongelmia ei olisikaan. Asuntovelallisella lapsiperheellä on luultavasti enemmän välttämättömiä menoja kuin asuntonsa jo maksaneella lapsettomalla parilla. Lapsiperheiden arviot tarvittavasta vähimmäistulosta ovatkin pääosin suurempia kuin muilla kotitalouksilla. Arviot minimitulosta näyttäisivät heijastelevan sitäkin, miten tarpeet vaihtelevat eri ryhmien välillä.

Sivun alkuun

Käsitykset köyhyydestä vaihtelevat

Minimitulokysymykseen annettujen vastausten perusteella voi todeta, että minimitoimeentulo mielletään todellisen puutteen rajamailla taiteiluksi, ei niinkään kohtuulliseksi elintasoksi. Myös Saundersin (2003) ja Kallion (2004) tutkimuksissa, joissa on selvitetty köyhyyden merkitystä, ihmiset ymmärtävät köyhyyden olevan todellista puutetta ennemmin kuin suhteellista deprivaatiota.

Saatujen tulosten perusteella minimitulokysymystä voisi pitää köyhyyden mittarina, koska vastaajien ilmoittamat minimitulot ovat pieniä ja pelkkä tulotaso ei määrää vastauksia. Tuloksista kuitenkin ilmenee se, että siedettävän elintason saavuttaminen vaatii erilaisia rahamääriä eri tilanteissa. Erilaisia arvioita näyttäisi selittävän pikemminkin elämäntilanne, tarpeet ja kulutustottumukset kuin tulotaso. Tulokset kertovat myös siitä, millaisia materiaalisia resursseja tarvitaan.

Vuoden 2006 tulo- ja elinolotutkimuksen mukaan ihmisten käsitykset niukasta elintasosta ovat todella vaatimattomia. Jatkossa voisi pohtia, onko ulkopuolisia, kysymysmuotoiluista ja satunnaisvirheestä riippumattomia tekijöitä, jotka painavat summia alas. Yksi tällainen tekijä voi olla suomalainen sosiaaliturva, joka on tuloihin nähden pysynyt pitkään alhaisella tasolla.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että minimitulokysymykseen annetut vastaukset eivät kyseenalaista suhteellisen pienituloisuuden rajaa, vaan ne ovat pikemminkin melko samansuuruisia. Sen sijaan kaikki perusturvan viimesijaiset muodot - toimeentulotuki, opintotuki ja kansaneläkkeen perusosa - jäävät vastaajien ilmoittamien minimien alapuolelle. Tästä näkökulmasta tulominimikysymys täyttää tehtävänsä sosiaalipolitiikan legitimoijana ja toisaalta oikeutettuna kritiikkinäkin.

 

_________

1 Artikkelia ovat kommentoineet Hannele Sauli ja Kaisa-Mari Okkonen.
2 Tulonjakotilaston julkaisema pienituloisuusaste on laskettu henkilötasolla, ja se on 12,5 %. Tässä selvityksessä tulokset on laskettu kotitaloustasolla, jolloin pienituloisten osuus on hieman suurempi.

Lähteet:

Eurostat 2008. EU-SILC task force meeting on material deprivation.
Rio Group 2006. Compendium of best practices in poverty measurement. Expert group on poverty statistics. Rio De Janeiro.
Forma, P. - Heikkilä, M. - Keskitalo, E. 1999. Mikä on kohtuullinen minimi? Vähimmäisturvan taso konsensusmenetelmällä arvioituna. Raportteja 240. Stakes.
Kallio, M. 2004. Mitä köyhyys on? Köyhyyden kulttuurisista jäsennyksistä subjektiivisiin merkityksiin. Katsauksia 2004:2. Tilastokeskus.
Kangas, O. - Ritakallio, V.-M. 2008. Köyhyyden mittaustavat, sosiaaliturvan riittävyys ja köyhyyden yleisyys Suomessa. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 61/2008.
Lindqvist, M. 2003. Miten köyhyyttä pitäisi mitata? Hyvinvointikatsaus 1/2003.
Ravallion, M. 1998.Poverty lines in theory and practise. Living standards measurement survey (LSMS) Working paper no. 2106. World Bank, Washington D.C.
Saunders, P. 2003. Stability and change in community perceptions of poverty: Evidence from Australia. Journal of poverty 4/2003.
Van den Bosch, K. 2001. Identifying the poor. Using subjective and consensual measures. Ashgate.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 8.6.2009