Pääkaupunkiseutulaiset kuluttavat eniten

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittajat: Juha Honkkila on tilastopäällikkö ja Kaisa-Mari Okkonen Hyvinvointikatsauksen toimittaja Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen   Hyvinvointikatsauksessa 2/2009.

Kulutuksen rakenne on maan eri osissa melko samankaltainen, mutta kulutetuissa euroissa on suuriakin eroja. Kulutus on runsainta kaupungeissa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Asumisen menot ovat pienimmät maaseudun kotitalouksilla, mutta niiden liikennemenot ovat vastaavasti suurimmat.

Kuluttamiseen, sen tasoon ja rakenteeseen vaikuttavat monet tekijät. Itsestään selvin kulutusta määrittelevä tekijä ovat tulot, jotka asettavat materiaalisten resurssien hankkimisen rajat ja tason. Kotitalouksien tulojen kohdentuminen riippuu kuitenkin myös välttämättömyyksistä, haluista, tavoista ja tottumuksista. Nuorten ja vanhojen, yksin asujien ja lapsiperheiden tai työssäkäyvien ja eläkeläisten tarpeet ovat hyvin erilaisia.

Myös lähiympäristön tarjoamat mahdollisuudet ohjaavat kuluttamista: jos julkista liikennettä ei ole tai mahdollisuudet vaikkapa kulttuuripalvelujen käyttöön ovat rajalliset, ohjautuvat kotitalouden eurot väistämättä muualle.

Alueiden välinen muuttoliike vie nuoria eteläiseen Suomeen ja kaupunkiseuduille, joiden kuluttamisympäristö on hyvin erilainen kuin harvaan asutussa Pohjois-Suomessa. Alueelliset erot muun muassa kotitalouksien rakenteessa, väestön iässä ja ammatissa toimimisessa (ks. Honkkila 2009) johtavat erilaiseen tulotasoon, ja pieni- ja suurituloisuus jakautuvat epätasaisesti eri puolille maata (ks. Honkkila ja Ruotsalainen tässä numerossa). Myös esimerkiksi asumisen hinta tai joukkoliikenteen saatavuus muokkaavat alueiden kulutuspiirteitä.

Tässä artikkelissa tarkastellaan Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen pohjalta kulutuksen alueellisia eroja sekä maantieteellisesti (Etelä-, Itä-, Länsi- ja Pohjois-Suomi sekä pääkaupunkiseutu) että kuntatyypin mukaan (kaupunkimaiset, taajaan asutut ja maaseutumaiset kunnat).

Kulutusmenojen kehitys on ollut alueellisesti melko tasaista

Kotitalouksien keskimääräisten kulutusmenojen kehitys on ollut vuosien 1985 ja 2006 välillä melko samansuuntaista eri puolilla Suomea. 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun taitteeseen kotitalouksien kulutusyksikköä kohden lasketut menot kasvoivat kaikilla alueilla, mutta erityisen vauhdikkaasti Pohjois-Suomessa. 1990-luvun alun laman myötä kotitalouksien kulutusmenot kääntyivät laskuun, ja ne pienenivät noin 10 prosenttia vuoteen 1995 mennessä. Tuolloin vähensivät kulutustaan nekin, joilla siihen ei ollut taloudellista pakkoa (Ahlqvist - Raijas 2004). Tämän jälkeen kulutusmenot ovat kuitenkin jatkuvasti kasvaneet maan kaikissa osissa. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Kulutusmenojen kehitys suuralueittain ja pääkaupunkiseudulla vuosina 1985-2006. Vuoden 2006 rahassa.

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Kulutusmenot ovat kehittyneet eri puolilla maata hieman eri tavoin keskikulutukseen verrattuna. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa kotitalouksien suhteellinen asema on hieman heikentynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen. Muualla maassa kulutuksen suhde koko maan keskiarvoon on pysynyt melko muuttumattomana.

Kehitys on ollut samanlaista myös kaupunkien, taajaan asuttujen kuntien ja maaseutukuntien kesken: euroilla mitaten niissä kaikissa kotitalouksien kulutusmenot ovat kasvaneet 1990-luvun puolesta välistä (kuvio 2). Suhteessa keskikulutukseen kaupunki-, taajama- ja maaseutukuntien väliset erot näyttäisivät kaventuneen hieman.

Kuvio 2. Kulutusmenojen kehitys eri kuntatyypeissä 1985-2006. Vuoden 2006 rahassa.

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Etelän kulutus on omaa tasoaan

Vaikka kulutusmenojen kehitys on ollut melko yhtäläistä eri puolilla maata eivätkä erot ole sen paremmin suurentuneet kuin pienentyneetkään, ovat kulutusmenot kuitenkin selvästi eri tasolla maan eri osissa. Kotitalouksien kulutusyksikköä kohti lasketut menot ovat suurimmat pääkaupunkiseudulla, jossa ne olivat noin 17 prosenttia suuremmat kuin koko maassa keskimäärin vuonna 2006. Kulutusmenot ovat sitä pienemmät, mitä pohjoisemmaksi ja idemmäksi kartalla liikutaan. Pienimmät kulutusmenot ovat Itä-Suomessa, jossa ne ovat noin 13 prosenttia pienemmät kuin koko maassa.

Kaupunkikunnissa ylipäätään menot ovat suuremmat kuin taajaan asutuissa kunnissa ja maaseutukunnissa. Vuonna 2006 kaupunkimaisten ja taajaan asuttujen kuntien kulutusmenot olivat melko lähellä koko maan keskiarvoa, mutta maaseutumaisten kuntien menot jäivät noin 10 prosenttia sen alle.

Alueelliset ja kunnittaiset kulutusmenot limittyvät toisiinsa. Tulotasoltaan paremmista kaupunkimaisista kunnista valtaosa sijaitsee joko etelässä tai lännessä, ja suurempi osa pohjoisen ja idän kunnista on maaseutumaisia kuin etelässä tai lännessä.

Sivun alkuun

Arkisen kulutuksen osuus on pienin pääkaupunkiseudulla

Suomalaisten kotitalouksien kulutusmenoista suuri osa menee arkisiin asioihin, kuten asumiseen, energiaan, ravintoon ja liikkumiseen. Nämä kulutuslajit haukkaavat keskimäärin yli puolet vuosittaisista kulutusmenoista.

Kulutuksessa on pieniä eroja alueiden ja kuntatyyppien välillä. Asumisen, ravinnon ja liikenteen osuus kulutuksesta on suurin Itä-Suomessa (57 %) ja pienin pääkaupunkiseudulla (54 %). Asuminen vie kummassakin lähes yhtä suuren osan kulutusmenoista (noin 28 %), mutta Itä-Suomessa liikenteen ja elintarvikkeiden osuus kulutuksesta on kuitenkin noin neljä prosenttiyksikköä isompi kuin pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudulla muuhun kulutukseen jää käytettäväksi vastaavasti noin neljä prosenttiyksikköä suurempi osuus kuin itäisessä Suomessa.

Kulutuksen erot ovat isommat kuntatyyppien välillä (taulukko 1). Maaseutumaisissa kunnissa lähes 60 prosenttia kotitalouksien keskimääräisistä kulutusmenoista kohdistuu asumiseen, ravintoon ja liikenteeseen, mutta kaupungeissa ne vievät noin viisi prosenttiyksikköä pienemmän osan kulutusmenoista. Asumisen osuus kokonaiskulutuksesta on odotetusti suurin kaupunkimaisissa kunnissa, mutta maaseutumaisissa kunnissa elintarvikkeiden ja erityisesti liikenteen osuus kulutuksesta on noin seitsemän prosenttiyksikköä suurempi kuin kaupungeissa. Eteläisen Suomen ja kaupunkialueiden parempi tulotaso kuitenkin ilmenee siinä, että vaikka eläminen on niissä usein kalliimpaa, arkikulutuksen osuus kokonaiskulutuksesta jää muita alueita pienemmäksi.

Taulukko 1. Asumisen, ravinnon ja liikenteen osuus kulutusmenoista kuntatyypin mukaan vuonna 2006. Prosenttia.

  Kaikki
kotitaloudet
Kaupunkimaiset
kunnat
Taajaan asutut
kunnat
Maaseutumaiset
kunnat
Asuminen ja energia 28 29 28 26
Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat 13 12 13 14
Liikenne 15 14 16 19
Muu kulutus 44 45 43 41

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Asumisen kulut heijastelevat hintatasoa ja asumistapaa

Vaikka kulutuksen rakenteen erot eivät ole kovin selkeitä alueiden välillä, käytettyjä euromääriä tarkasteltaessa huomataan, miten eri tasoista alueiden ja erityyppisten kuntien kulutus on. (Taulukot 2 ja 3.)

Taulukko 2. Menot kulutusyksikköä kohti eräissä kulutusryhmissä kuntatyypeittäin vuonna 2006. Vuoden 2006 rahassa.

  Kaikki
kotitaloudet
Kaupunkimaiset
kunnat
Taajaan asutut
kunnat
Maaseutumaiset
kunnat
Kulutusmenot yhteensä 19 980 20 650 19 730 17 930
Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat 2 490 2 460 2 560 2 510
Alkoholijuomat ja tupakka 500 500 530 450
Vaatteet ja jalkineet 720 820 600 460
Asuminen ja energia 5 650 5 960 5 530 4 740
Liikenne 3 010 2 850 3 220 3 340
Kulttuuri ja vapaa-aika 2 190 2 330 2 100 1 800
Muut tavarat ja palvelut 2 270 2 350 2 230 2 010

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Taulukko 3. Menot kulutusyksikköä kohti eräissä kulutusryhmissä suuralueittain vuonna 2006. Vuoden 2006 rahassa.

  Kaikki
kotitaloudet
Pääkaupunki-
seutu
Muu
Etelä-Suomi
Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi
Kulutusmenot yhteensä 19 980 23 430 20 030 19 140 17 350 18 460
Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat 2 490 2 600 2 510 2 390 2 440 2 490
Alkoholijuomat ja tupakka 500 590 520 430 430 520
Vaatteet ja jalkineet 720 1 030 660 640 580 640
Asuminen ja energia 5 650 6 920 5 530 5 360 5 020 5 090
Liikenne 3 010 2 980 3 180 3 140 2 490 2 850
Kulttuuri ja vapaa-aika 2 190 2 760 2 220 2 070 1 850 1 770
Muut tavarat ja palvelut 2 270 2 650 2 290 2 180 1 830 2 170

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Asumisen hinta ja asumistapa vaihtelevat asuinpaikan mukaan, mikä ilmenee asumisen ja energian kulutusmenoissa. Asumiseen kuluu selvästi eniten pääkaupunkiseudulla, missä asumis- ja energiamenot ovat yhteensä jopa 1 900 euroa eli noin neljänneksen suuremmat kuin Itä-Suomessa. Kaupunkikunnissa asumiseen kulutetaan keskimäärin 25 prosenttia enemmän kuin maaseutumaisissa kunnissa. - Asumisen laadusta suuremmat asumismenot eivät kuitenkaan välttämättä kerro.

Energiamenojen osuus asumisen menoista on sitä suurempi mitä harvemmin asutusta alueesta on kyse. Maaseudulla euromääräiset energiamenot ovat liki kaksinkertaiset kaupunkimaisiin kuntiin verrattuna. Selitys löytyy asumistavan eroista: kaupunkiseuduilla asuminen on kerrostalovaltaista, kun taas harvemmin asutuilla alueilla omakotiasuminen on yleistä. Omakotiasumisessa nimenomaan sähkö- ja polttoainelaskut kasvattavat usein kulutusmenoja.

Sivun alkuun

Liikennekulut suurimmat pendelöintialueilla

Liikennemenojen alue-erot heijastavat selvästi paitsi asuinpaikan välimatkoja, myös tarjolla olevia liikkumisvaihtoehtoja. Kaupunkimaisessa ympäristössä liikkumiseen kuluu selvästi vähemmän rahaa kuin maaseutu- tai taajamakunnissa. Oman auton omistaminen ja siitä aiheutuvat käyttökustannukset nostavat maaseudulla liikenteen kulutusmenot yli 3 300 euroon, kun kaupunkimaisissa kunnissa liikkumiseen kuluu noin 500 euroa vähemmän. Kaupunkimaisessa ympäristössä julkiseen liikenteeseen käytetään enemmän kuin maaseudulla ja taajamakunnissa, joissa julkista liikennettä ei aina edes ole.

Alueellisesti eniten liikenteeseen kulutetaan Etelä- ja Länsi-Suomessa, joissa erityisesti työmatkaliikenne ja pendelöinti on yleistä (Myrskylä 2008). Etelä- ja Länsi-Suomessa käytettiin vuonna 2006 varsinkin ajoneuvojen hankintaan muuta maata enemmän rahaa. Sen sijaan Pohjois-Suomessa liikenteen kokonaiskulut ovat selvästi muuta maata pienemmät. Tämä johtuu siitä, että vaikka Pohjois-Suomessa auton käyttömenot - erityisesti polttoaineen osalta - ovat muuta maata suuremmat, auton hankintaan käytetään selvästi muuta maata vähemmän rahaa. Pienimmät liikennemenot ovat Itä-Suomessa, jossa auton hankintamenot ovat maan pienimmät ja liikenteen kokonaiskulutus pääkaupunkiseudun jälkeen vähäisintä.

Sivun alkuun

Ravintolapalveluiden käyttö kasvattaa ruokamenojen eroja

Elintarvikemenot eivät euromääräisesti vaihtele kovinkaan paljon eri alueiden välillä. Pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa elintarvikkeisiin kuluu hieman enemmän kuin muualla, mutta eroa vähiten kuluttavaan Länsi-Suomeen on vain pari sataa euroa vuositasolla. Kaupunkien, taajaan asuttujen kuntien ja maaseutukuntien välillä ero on vieläkin pienempi.

Pienet erot elintarvikkeiden euromääräisessä kulutuksessa kuvastavat elintarvikkeiden luonnetta välttämättömyyshyödykkeinä, joiden osuus kulutuksesta pienenee tulojen kasvaessa. Alueilla, joissa tulot ovat suuremmat, eivät elintarvikemenot ole juurikaan keskimääräistä suurempia, mutta niiden osuus kotitalouksien keskimääräisestä kulutuksesta on selvästi pienempi.

Ravinnon kulutukseen kuuluu nykyisin kuitenkin myös muuta kuin kaupasta ostettu ruoka. Monet käyttävät ateriapalveluja, ja ravintoloissakin syödään etenkin kaupungeissa. Jos ruokakuluissa otetaan huomioon myös ateria- ja ravintolapalveluiden käyttö, erot kuntien ja alueiden välillä kasvavat. Ateriapalveluihin (joista on poistettu ravintoloista ostettu alkoholi) kulutetaan pääkaupunkiseudulla kaksi kertaa enemmän kuin Itä-Suomessa, ja kaupunkimaisissa kunnissa ylipäätään selvästi enemmän kuin maaseutumaisissa kunnissa. (Kuviot 3 ja 4.)

Kuvio 3. Elintarvikkeiden ja ateriapalveluiden kulutus suuralueittain vuonna 2006.

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Kuvio 4. Elintarvikkeiden ja ateriapalveluiden kulutus kuntatyypeittäin vuonna 2006.

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Vaatteita shoppaillaan erityisesti kaupungeissa

Alkoholin ja tupakan osuus on kokonaiskulutuksesta varsin pieni, keskimäärin vain pari prosenttia. Alkoholin kulutuksesta saatavat tiedot ovat kulutustutkimuksissa hieman epäluotettavat, koska kuluttajat usein arvioivat "epäsuotavan" kulutuksen alakanttiin (Kulutustutkimus 2006). Tästä huolimatta alueiden välisistä eroista voitaneen sanoa jotakin.

Alkoholiin (mukaan lukien ravintoloissa ostettu alkoholi) kulutetaan eniten pääkaupunkiseudulla ja vähiten Länsi- ja Itä-Suomessa, joissa alkoholia ostetaan euromääräisesti lähes 40 prosenttia vähemmän. Kunnista kulutus on runsainta kaupungeissa ja vähäisintä maaseudulla. Ravintoloissa ostetun alkoholin osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on suurin niin ikään kaupunkimaisissa kunnissa sekä pääkaupunkiseudulla, Länsi-Suomessa ja Itä-Suomessa. Tupakkaan puolestaan kulutetaan eniten pohjoisessa ja taajaan asutuissa kunnissa.

Vaatehankinnoissa ero pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä on selvä: pääkaupungin ympäristössä vaatteisiin kulutetaan vuosittain reilut 1 000 euroa kulutusyksikköä kohden, mikä on lähes kaksi kertaa Itä-Suomen kulutuksen verran. Samoin kaupunkimaisissa kunnissa kulutetaan lähes kaksi kertaa enemmän vaatteisiin kuin maaseutumaisissa kunnissa. Vaatteiden ostoa ohjaavat tulojen ohella myös ostosmahdollisuudet: kaupunkiseuduilla myymälöitä ja ostoskeskuksia on tiheästi, ja tarjonta on runsaampaa. Tarjonnan myötä myös shoppailukulttuuri kukoistaa.

Sivun alkuun

Matkailukulutuksessa on suuria eroja

Kulttuuriin ja vapaa-aikaan kulutetaan keskimäärin melkein yhtä paljon kuin elintarvikkeisiin, paikoitellen jopa enemmänkin. Tähän ryhmään kuuluu melko sekalainen joukko vapaa-ajan tavaroita ja palveluja, muun muassa kodin viihde-elektroniikka ja tietokoneet, harrastus- ja virkistysvälineet, urheilu- ja kulttuuripalveluja, rahapelejä, kirjoja, lehtiä ja valmismatkoja.

Tässäkin kulutusryhmässä pääkaupunkiseutu erottuu muusta maasta selvästi: sen kotitaloudet kuluttavat jopa 36 prosenttia eli noin 1 000 euroa enemmän vapaa-aikaan kuin pohjoissuomalaiset. Suurimmat erot ovat valmismatkoissa, joihin pääkaupunkiseudun taloudet laittavat kolminkertaisesti rahaa Pohjois-Suomeen verrattuna. Eroja on myös kulttuuri- ja urheilupalveluiden kulutuksessa sekä kirjojen hankinnassa. Ainoastaan rahapeleissä pääkaupunkiseutu kuluttaa muuta maata vähemmän. Samat piirteet ovat havaittavissa kuntatyyppien välisissä eroissa: vapaa-ajan kulutus on suurinta kaupungeissa, pienintä maaseudulla ja taajamakunnat asettuvat näiden väliin.

Sivun alkuun

Elintavan ja elintason erot muokkaavat kuvaa alueiden kulutuksesta

Alueelliset ja kuntatyypin mukaiset kulutuserot ovat monien tekijöiden summa, ja pelkkien kulutustietojen perusteella on vaikea tulkita, milloin kulutusta ohjaavat tavat ja preferenssit, milloin taas tulot ja ympäröivät kulutusmahdollisuudet. Kaupungeissa kuluttamisen kehys on erilainen kuin harvaan asutuilla seuduilla, joissa esimerkiksi etäisyys palveluihin voi ohjata kulutuskäyttäytymistä. Myös kotitalouksien koko ja väestön ikärakenne ohjaavat alueellisia kulutuseroja; kaupungeissa pienet yhden hengen kotitaloudet ovat harvaan asuttuja seutuja yleisempiä ja niiden asukkaat myös nuorempia (Honkkila 2009, Tiihonen 2008).

Kulutustietojen tulkitseminen vaikkapa eriarvoisuuden näkökulmasta on vaikeaa, sillä pienissä kulutusmenoissa ei välttämättä ole kyse vain vastentahtoisesta kulutusvajeesta. Syynä pienempiin kulutusmenoihin voi olla esimerkiksi ekologinen elämäntapa ja liikakulutuksen välttäminen.

Aluetarkastelu kuitenkin viittaa siihen, että kulutusmenojen erot kielivät myös elintasoeroista, eivät ainoastaan elintavan eroista, jotka voivat vaihdella myös alueen sisällä.

Lähteet:

Ahlqvist, K. - Raijas, A. 2004.Johdanto - kulutuksen uralla? Teoksessa: Erilaisia kulutusuria Suomessa. Toim. Kirsti Ahlqvist - Anu Raijas. Tilastokeskus.
Honkkila, J. 2009. Alueelliset kulutuserot Suomessa. Teoksessa: Kotitalouksien kulutus 1985-2006. Tilastokeskus.
Kulutustutkimus 2006.Käyttäjän käsikirja. Käsikirjoja 46. Tilastokeskus.
Myrskylä, P. 2008. Pendelöinti muokkaa kuntarakennetta ja asumista. Hyvinvointikatsaus 1/2008.
Tiihonen, A. 2008.Pienasuntokunnat yleistyvät, asuminen väljenee. Hyvinvointikatsaus 1/2008.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 30.9.2009