Asuntotulo lisää taloudellisen hyvinvoinnin vertailumahdollisuuksia

  1. Haasteena maiden vertailu
  2. Asuntotulo erillisenä tulolajina
  3. Asuntotulo hyödyttää velattomissa omistusasunnoissa asuvia
  4. Asuntotulo lisää suhteellisesti eniten pieni- ja keskituloisten tuloja
  5. Tulojen eriarvoisuus pienenee
  6. Asuntotulo toimeentulovaikeuksissa?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Asuntotulo toimeentulovaikeuksissa?

Asuntotulon liittäminen käytettävissä olevan tulon käsitteeseen ottaa huomioon kotitalouksien erilaiset asumismuodot ja laajentaa resurssiperusteisesti määrittyvän taloudellisen hyvinvoinnin mittaamisen rahamääräisistä tuloista kotitalouksien nettoasuntovarallisuuteen ja siihen yhteydessä olevaan laskennalliseen asuntotuloon. Nettoasuntovarallisuuden kertyminen on vahvasti elinkaarisidonnaista. Se on seurausta tulokertymästä ja elämän aikana tehdyistä kulutus- ja säästämisratkaisuista, joihin vaikuttavat muun muassa kotitalouden rakenne ja asuntomarkkinoiden ominaisuudet.

Koska asuntotulo kuvaa asuntovarallisuudelle perustuvaa nykyistä tuloa, tietojen elinvaiheen mukaisista tuloeroista voidaan siten olettaa olevan vertailukelpoisempia verrattuna tilanteeseen, jossa asuntotuloa ei oteta huomioon tulovertailuissa. Omistusasuntojen yleisyydessä on maittain huomattavia eroja, samoin ajallinen vaihtelu saattaa olla suurta, mikä osaltaan puoltaa asuntotulon sisältävän tulotiedon käyttöä.

Köyhyyttä on tilastoinnissa ja tutkimuksessa lähestytty moniulotteisesti. Tulojen ja varallisuuden resurssiperusteisen lähestymistavan rinnalla esitetään objektiivisia tietoja elinolojen deprivaatiosta sekä subjektiivisia kokemuksia toimeentulon riittävyydestä ja köyhyydestä. Asunnon hallintaperusteella ja laskennallisella asuntotulolla voi käytännössä olla vähäinen merkitys säännöllisen toimeentulon riittävyydelle tai ulkoisista taloudellisista riskeistä aiheutuvalle tulotason pienenemiselle ja toimeentulovaikeuksille.

Tämä koskee etenkin markkinahintaa edullisemmin vuokratuissa asunnoissa asuvia kotitalouksia, mutta myös sellaisia omistusasunnossa asuvia, joiden asunnon nettovarallisuusarvo on pieni. Kotitalouksien, jotka ylittävät köyhyysriskin raja-arvon asuntotulon sisältävällä tulomääritelmällä ja joiden käytettävissä olevat ekvivalenttirahatulot ovat alhaiset, voidaan olettaa olevan taloudellisissa riskitilanteissa edelleen heikossa asemassa.

Köyhyysriskin ylittäneitä ja markkinahintaa edullisimmissa vuokra-asunnoissa asuvia kotitalouksia on eniten muun muassa Belgiassa, Irlannissa ja Britanniassa. Suomessa markkinahintaa edullisemmin asuvien suhteellisen suuressa joukossa tällaisia kotitalouksia ei juuri ole, vaan ne määrittyivät edelleen köyhyysriskissä oleviin.

Eurostat aikoo alustavasti käyttää kansainvälisessä tilastoinnissaan molempia tulokäsitteitä: käytettävissä olevia rahatuloja ja asuntotulon sisältäviä käytettävissä olevia tuloja. Käytettävän tulokäsitteen tarkoituksenmukaisuus riippuu suureksi osaksi tilastoitavan tiedon käyttötarkoituksesta ja muusta aihealuetta kuvaavasta tilastotiedosta. Eurostat on tilastoinut laajasti jo vertailevia tietoja tulojen ja hyvinvoinnin alueelta ja lisännyt tilastotiedon analyyttisyyttä muun muassa Eurooppa 2020 -indikaattoreissaan. Ne perustuvat käytettävissä oleviin rahatuloihin.

Etenkin velaton omistusasuminen lisää epäilemättä kotitalouksien taloudellista hyvinvointia, mikä on syytä ottaa huomioon kotitalouksien resursseja arvioitaessa ja vertailtaessa. Asuntotulon ja muita laskennallisia eriä sisältävää tulomääritelmää suositellaan tulojen eriarvoisuuden kattavampaan mittaamiseen (mm. Canberra Group 2001).

Niiden rinnalla on tärkeää säilyttää rahatuloihin perustuva tulokäsite, joka kuvaa todellista toimeentuloa ja pienituloisuutta köyhyystilastoinnin ja -tutkimuksen yhtenä ulottuvuutena. Kotitalouksien asumisratkaisuissa vaikuttavat monet tekijät. Toimeentulovaikeudet perustuvat usein todellisiin rahatuloihin ja -menoihin eli siihen, mihin rahat riittävät.

__________

1   Eriarvoisuutta ja sen muutosta mitattiin Törmälehdon ja Saulin tutkimuksessa (2010) useilla mittareilla: mm. Gini-kerroin, keskittymiskerroin, yleistetyillä entropiamittareilla kuten MLD, Theil, SCV ja Atkinson-indeksillä.

2   Deprivaatiota mitattiin vähintään kolmella taloudellisella rasitteella tai puuttuvalla kestokulutushyödykkeellä kaikkiaan yhdeksästä. Ne olivat 1) asumismenojen, muiden menojen tai lainojen maksuviivästymät taloudellisen tilanteen vuoksi, ei varaa 2) viikon lomamatkaan, 3) liha, kala, kana tai vastaavaan ateriaan joka toinen päivä, 4) odottamattomiin rahamenoihin 5) puhelimeen, 6) väri-tv:hen, 7) pesukoneeseen, 8) autoon tai 9) asunnon riittävään lämmittämiseen.

3   Asumisdeprivaatiota mitattiin vähintään yhdellä asumisen puutteella tai haitalla kaikkiaan neljästä. Ne olivat: 1) vuotava katto, kosteat seinät, lattia tai perusteet, tai lahoavat ikkunat tai lattia, 2) kylpyhuoneen tai suihkun puuttuminen, 3) sisä-wc:n puuttuminen kotitalouden yksinomaisesta käytöstä ja 4) asunnon pimeys.

Lähteet:
Asuminen 2008. Rakennukset, kesämökit, asunnot ja asuinolot 2007. Tilastokeskus, Helsinki.
Brandolini, A. — Magri, S. — Smeeding, T. 2009. Asset-Based Measurement of Poverty. Luxembourg Wealth Study Working Paper Series. Working Paper No. 10.
Canberra Group 2001. Final Report and recommendations. Expert Group on Household Income Statistics. Ottawa.
EKT 2005. Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä 2005.
ILO 2003. Resolution concerning household income and expenditure statistics.
Juntto, A. — Reijo, M. 2010. The comparability of imputed rent in EU-SILC 2007. Differences in variable definitions and methods concerning institutional housing. Methodological paper. 2010 International Conference on Comparative EU Statistics on Income and Living Conditions.
OECD 2008. Growing Unequal. Income Distribution and Poverty in OECD Countries.
SNA 1993. System of National Accounts 1993.
SNA 2008. System of National Accounts 2008.
Sauli, H. — Törmälehto, V.-M. 2010. The Distributional Impact of Imputed Rent. Teoksessa: Income and Living Conditions in Europe. Toim. E. Marlier — A. Atkinson.
Törmälehto, V.-M. — Sauli, H. 2010. The Distributional Impact of Imputed Rent. 2010 International Conference on Comparative EU Statistics on Income and Living Conditions.
Young, S. A. 2004. Treatment of some non-monetary components of income/consumption expenditure aggregates: Recent international guidelines and country practices. Esitys IAOS-IASS Joint Conference on Poverty, Social Exclusion and Development: A Statistical Perspective.

__________

Tietolaatikko.

EU-SILCin asuntotulo lasketaan omistusasunnoissa ja markkinahintaa edullisemmissa vuokra-asunnoissa asuville kotitalouksille. Suomessa vuokra-asunnot ovat toiselta kotitaloudelta, kunnilta tms. yleishyödyllisiltä yhteisöiltä vuokrattuja asuntoja. Työsuhdeasunnosta saatu asuntoetu luetaan luontoisetuna palkkatuloihin.

EU-SILCissä suositellaan ensisijaisena asuntotulon laskentamenetelmänä ekvivalenttien vuokrien menetelmää. Sen mukaan:

Asuntotulo = Markkinahintaisen vuokra-asunnon vuokra, joka vastaa kooltaan, laadultaan ja sijainniltaan kotitalouden asuntoa (ns. bruttovuokra) — Kotitalouden asumismenot.

Markkinahintaisella vuokralla tarkoitetaan yksityiseltä sektorilta vuokratun asunnon markkinahintaista tai käypää vuokraa. Kotitalouden asumismenoihin luetaan bruttovuokran mukaiset asumismenot, esimerkiksi asunnon hoitovastike, vesi- ja jätevesimaksut, jätemaksut ja lämmitysmenot. Asumismenoihin ei lueta asunnon investointimenoja kuten peruskorjausmenoja tai asuntolainan lyhennyksiä.

Asuntotulosta vähennetään erillisesti omistusasunnon asuntolainan korot.

Asuntotulo kuvaa vuoden aikana saatua laskennallista taloudellista etua yhteensä. Se lasketaan koko tulojen viitevuodelle.

 

Tietolaatikko.

Käytettävissä olevat ekvivalentti(raha)tulot ottaa huomioon rakenteeltaan erilaisten kotitalouksien kulutuserot. Vakiointiin on käytetty OECD:n modifioitua kulutusyksikköasteikkoa, jossa 1. aikuinen saa painon 1,0, muut aikuiset ja 14—17-vuotiaat lapset 0,5, ja alle 14-vuotiaat lapset 0,3. Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden alle 14-vuotiaan lapsen käytettävissä olevat ekvivalenttitulot ovat = Käytettävissä olevat tulot / 2,1.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 12.12.2010