Jäävätkö tuloerot pysyvästi suuriksi?
- Tuloerot kasvoivat erityisen nopeasti 1990-luvun lopulla
- Tuloerot ovat kasvaneet myös keskituloisten joukossa
- Julkisella vallalla on monia tulontasauskeinoja
- Pientuloisimpien veroaste on pienempi kuin suurituloisten
- Huipputuloisten veroprosentti on suhteellisen pieni
- Suurituloisimmat saavat eniten pääomatuloja
- Suurituloisimmat saavat lähes kaikki verovapaat osinkotulot
- Verotuksen tulontasausvaikutus on pienentynyt
- Voiko Suomi palata 1980-luvun aikaisiin tuloeroihin?
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Tuloerot ovat kasvaneet myös keskituloisten joukossa
Tuloerojen kasvussa on kysymys tulojakauman ääripäiden etääntymisestä toisistaan. Tulonjakotarkasteluissa pääkiinnostus kohdistuukin usein tulojakauman ääripäihin eli pieni- ja suurituloisimpiin ja unohdetaan se, mitä keskituloisten tuloeroille tapahtuu. Tarkastelen seuraavaksi hieman tarkemmin sitä, miltä tuloerot näyttäisivät ilman hyväosaisille kohdentuneita omaisuustuloja tai tulojakauman ääripäitä. Tuloerojen indikaattorina käytetään Gini-kerrointa (ks. oheinen tietolaatikko).
Kuvion 1 musta käyrä kuvaa tuloerojen kehitystä koko väestön ja kaikkien tulojen osalta. Käyrä kuvaa tuloerojen nopeaa kasvua 1990-luvun jälkipuoliskolla ja hivenen hitaampaa tuloerojen kasvua vuosina 2003–2007. Kuvaajasta käy selvästi ilmi myös viime vuosien taantumasta johtuva tuloerojen pieneneminen. Vaikka tuloerot ovat supistuneet, ne ovat edelleen selvästi suuremmat kuin parikymmentä vuotta sitten.
Kun tuloista poistetaan tuloeroihin eniten vaikuttaneet omaisuustuloerät, ei tuloerojen kasvu ole luonnollisesti yhtä jyrkkää kuin toteutunut. Mutta kuten kuvion 1 vaaleansininen käyrä osoittaa, ovat väestön tuloerot kasvaneet selvästi ilman osinkotuloja ja myyntivoittojakin.
Kuvio 1. Tuloerojen muutokset vuosina 1995–2009.
Lähde: Tulonjakotilaston kokonaisaineisto. Tilastokeskus.
Jatketaan tuloerojen tarkastelua poistamalla tulojakauman ääripäät analyysistä. Kuvion 1 oranssi käyrä ilmentää tuloerojen kasvua, kun sekä pieni- että suurituloisimmat on poistettu tarkastelusta. Tässä yhteydessä pienituloisimmilla tarkoitetaan niitä, joiden mediaanitulo on pienempi kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanitulosta. Vuonna 2009 tähän joukkoon kuului 777 000 henkeä. Hyvätuloisimmista tarkastelun ulkopuolelle on jätetty suurituloisin prosentti väestöstä, johon kuului runsaat 50 000 henkilöä vuonna 2009. Näistä rajauksista huolimatta ovat tuloerot kasvaneet selvästi, ja etenkin 1990-luvun lopulla tuloerot kasvoivat nopeasti.
Väestörajausta hieman muuttamalla päästään tarkastelemaan keskituloisten tuloerojen kehitystä. Määrittelen keskituloisiksi ne, jotka ovat vuosittain sijoittuneet 2.–9. tulokymmenyksiin. Tarkastelun ulkopuolelle on siis jätetty pienituloisin ja suurituloisin kymmenys väestöstä, johon kuului 1,2 miljoonaa henkeä. Kuvion 1 tummansininen käyrä osoittaa selvästi, että tuloerojen kasvu on ollut hyvin tuntuvaa myös keskituloisten joukossa.
Tarkastelu osoittaa, että tuloerojen kasvuun vaikuttavat muutkin asiat kuin tiettyjen tulolajien kasautuminen huippurikkaille. Tuloerojen kasvu ei johdu myöskään vain tulojakauman ääripäistä, koska tuloerot ovat kasvaneet selvästi myös keskituloisten joukossa. Tutkitaan seuraavaksi hiukan sitä, voisiko tuloerojen kasvuun liittyviä tekijöitä löytyä tulonsiirtojärjestelmistä kuten henkilöverotuksesta.
Päivitetty 7.3.2011