Jäävätkö tuloerot pysyvästi suuriksi?

  1. Tuloerot kasvoivat erityisen nopeasti 1990-luvun lopulla
  2. Tuloerot ovat kasvaneet myös keskituloisten joukossa
  3. Julkisella vallalla on monia tulontasauskeinoja
  4. Pientuloisimpien veroaste on pienempi kuin suurituloisten
  5. Huipputuloisten veroprosentti on suhteellisen pieni
  6. Suurituloisimmat saavat eniten pääomatuloja
  7. Suurituloisimmat saavat lähes kaikki verovapaat osinkotulot
  8. Verotuksen tulontasausvaikutus on pienentynyt
  9. Voiko Suomi palata 1980-luvun aikaisiin tuloeroihin?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Voiko Suomi palata 1980-luvun aikaisiin tuloeroihin?

Suomen tuloerot ovat viimeisen parin vuosikymmenen aikana kiistattomasti kasvaneet merkittävästi. Muissa länsimaissa kehitys on ollut samankaltaista, mutta ei yhtä rajua kuin Suomessa. Kiistatonta on myös se, että kasvun taustalla ovat markkinatalouden realiteetit: varallisuuden kasautuessa tietyt varallisuuslajit kasvattavat tuloeroja, eikä kasvua ole pystytty julkisen vallan tulonsiirtojärjestelmillä täysin eliminoimaan.

Markkinavoimien aikaansaamaa tuloerojen kasvua voi toki verotuksella lieventää, mutta ei kokonaan poistaa. Lisäksi yhdentyneillä kansainvälisillä markkinoilla verotuksen rakenne on pakko pitää kilpailukykyisenä, eikä mikään maa pysty tekemään verotukseensa merkittävästi kilpailijamaista poikkeavia ratkaisuja.

Jatkossakaan ei tuloverotuksesta siis ole odotettavissa apua tuloerojen supistamiseen, etenkin jos toteutetaan viime aikaiset verotuksen uudistamista koskevat ehdotukset. Myös pyrkimykset pienentää tuloeroja julkisen vallan maksamilla sosiaaliturvaetuuksilla vaikeutunee, mistä pitää huolen valtion runsas velkaantuminen viime vuosina. Lisäksi väestön ikääntyminen ja pätkätöiden yleistyminen tulee jatkossa pikemminkin kasvattamaan kuin pienentämään tuloeroja.

Myös kuntatalouksien kriisiytyminen ja jatkuvat kunnallisverojen korotukset etenkin heikoimmissa kunnissa lisäävät pikemminkin tuloerojen kasvun kuin supistumisen mahdollisuuksia.

Kulutusverotuksen lisääntyminenkin on omiaan kasvattamaan tuloeroja entisestään – etenkin jos se toteutetaan valtiovarainministeriön kehittämistyöryhmän ehdotusten mukaisesti. Mitä enemmän julkinen valta kerää veroja kulutusveroina, sitä epäoikeudenmukaisempaa verotus on. Tuloihin suhteutettuina pienituloisimmat maksavat kulutusveroja enemmän kuin suurituloiset.

Kaikesta huolimatta tuloerot ovat Suomessa edelleen pienemmät kuin monessa muussa maassa. Esimerkkeinä suurten tuloerojen maista voi mainita talousmahdit Yhdysvallat ja Kiinan sekä nousevan talousmahdin Venäjän. Myös Ranskassa, Englannissa, Espanjassa, Italiassa ja Englannissa tuloerot ovat suuremmat kuin meillä. Suomi on kuitenkin ajanut viime vuosina tuloerojen suuruudessa kirkkaasti muiden Pohjoismaiden edelle.

Vaikka tuloeroja ovat viime vuosina kasvattaneet eniten markkinavoimat, voidaan tuloeroihin vaikuttaa myös poliittisilla päätöksillä. Suuri kysymys on myös se, millaista oikeudenmukaisen tulonjaon pitäisi olla. Tuloerojen kasvusta ovatkin olleet vuorollaan eniten huolestuneita ne, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole päätöksentekovastuussa.

Eduskuntavaalien lähestyessä tuloerot kiinnostavat, ja useat kansanedustajiksi pyrkivät esittävät huolensa tuloerojen kasvusta. Tuloeroja supistavia ohjelmia esitetään kilvan. Kokemukset kuitenkin osoittavat kiistatta, että tuloerot ja niihin liittyvä suhteellinen pienituloisuus ovat tasaisen varmasti lisääntyneet riippumatta siitä, ketkä maata ovat hallinneet.

On helppo ennustaa, että tuloerot ja pienituloisten määrä tulevat jäämään selvästi entistä suuremmiksi. Paluu 1980-luvun aikaisiin tuloeroihin ei tunnu todennäköiseltä.

Lähteet:

Kari, S. Mikä lääkkeeksi lääkärien verotukseen? Saatavissa: http://www.vatt.fi.
Kari, S. – Karikallio, H. – Pirttilä, J. 2007. Anticipating Tax Changes. Evidence From the Finnish Corporate Income Tax Reform of 2005. VATT-keskustelualoitteita 426.
Matala, T. 2010. Verotuksen rakenteen muutos vaikuttaa tulonjakoon. Hyvinvointikatsaus 3/2010.
OECD 2009. Growing Unequal? Income Distribution and Poverty in OECD Countries.
Pirttilä, J. – Selin, H. 2006. How Successful is the Dual Income Tax? Evidence from the Finnish Tax Reform of 1993. Palkansaajien tutkimuslaitoksen työpapereita 223.
Riihelä, M. 2009. Essays on income equality, poverty and the evolution of top income shares. VATT-julkaisuja 52.
Ruotsalainen, P. 2006. Lapsiperheissä tulot riittävät – tai sitten eivät. Hyvinvointikatsaus 3/2006.
Valtiovarainministeriö 2010. Verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportti. Valtiovarainministeriön julkaisuja 51/2010.

 

Tietolaatikko

Gini-kerroin on yleisin tuloeroindikaattori. Se kuvaa tulonsaajien välisiä tuloeroja keskituloihin suhteutettuina, ja sen arvo vaihtelee 1:stä 0:aan. Mitä suurempi kerroin on, sitä suurempia ovat tuloerot. Myös Euroopan unionin tilastovirasto Eurostat käyttää Gini-kerrointa tuloerojen kuvaamiseen.

 

Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Väestön keskusrekisterin mukaan vakinaisesti laitoksissa kirjoilla olevat, asunnottomat, ulkomailla ja tietymättömissä olevat henkilöt eivät väestölaskennassa muodosta asuntokuntia. Samaan asuntokuntaan voi kuulua useampia kotitalouksia. Kotitalouden muodostavat kaikki ne henkilöt, jotka asuvat ja ruokailevat yhdessä tai jotka muuten käyttävät yhdessä tulojaan.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 7.3.2011