Pääkaupunkiseudulla asumisen elintaso on pysynyt ennallaan kolme sukupolvea
- Arava – tie omaan asuntoon
- Käytettyjen omistusasuntojen markkinat syntyvät ja inflaatio laukkaa
- Asuntomarkkinat 1980- ja 1990-luvuilla
- Lainaa on että hirvittää
- Tonttimaan hinta, tehokas rakentaminen ja tarjonnan lisääminen ovat tämän päivän avainkysymyksiä
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Asuntomarkkinat 1980- ja 1990-luvuilla
Itse vaihdoin asuntoa 1980-luvulla kahdesti. Asuntomarkkinoilla tapahtui dramaattisia muutoksia noina vuosina. Asuntojen rahoitusmarkkinat vapautuivat 1980-luvun lopulla ja pankit alkoivat suorastaan tyrkyttää lainoja. Kuluttajasta tuli kuningas lähes yhdessä yössä. Kulttuurimuutos oli merkittävä. Asuntolainan korko oli korkea, varsinkin 1990-luvun alkuvuosina jopa 15 prosenttia. Laina-aika piteni 10–15 vuoteen ja ennakkosäästämisen pakko poistui ainakin joinakin vuosina. 1960- ja 1970- lukuun verrattuna asuntomarkkinat tuntuivat kuin villiltä länneltä: asuntoja rakennettiin paljon, tarjolla oli runsaasti vanhoja asuntoja ja lainarahaa tyrkytettiin. Kiinteistönvälitysyrityksiä syntyi ja Tilastokeskus aloitti vanhojen osakeasuntojen hintatilaston julkaisemisen joulukuussa 1985. Tietoa markkinoista löytyi jo melko kattavasti.
Asuntojen hinnat nousivat 1980-luvun lopulla kaikilla mittareilla mitattuna ennätyskorkealle (kuviot 1 ja 2). Asuntojen hinnoissa oli todellinen kupla ainoan kerran Suomessa koko tarkasteluajanjaksona. Tilanne muuttui nopeasti 1990-luvun alussa. Suomeen iski itsenäisyyden ajan voimakkain lama. Asuntojen hinnat romahtivat lähes puoleen.
Kuvio 1. Asuntojen hintojen suhde palkkoihin (ASHI/ATI) ja asuntolainojen korkoprosentti vuosina 1960–2011, 1960=100. Koko maa.
Lähde: Tilastokeskus ja Suomen Pankki.
Kuvio 2. Asuntojen hintojen, palkkojen ja kuluttajahintojen kehitys vuosina 1960–2011, 1960=100.
Lähde: Tilastokeskus.
Asuntojen hintojen tasainen nousu alkoi vuonna 1996 ja jatkui lähes yhtäjaksoisesti vuoden 2008 kesään. Pienen notkahduksen jälkeen hinnat nousivat ennätyskorkealle vuoden 2011 kesään asti. Tämän jälkeen markkinat ovat olleet odottavia ja hinnat ovat pysytelleet lähes paikallaan. Tämän tarkastelujakson halvimmat asunnot ostettiin vuosina1978–1980 ja 1992–1996. Kalleimmillaan asunnot ovat olleet vuosina 1973–1974 ja 1988–1989.
Vuotuinen inflaatio oli 1980-luvulla keskimäärin seitsemän prosenttia, palkat nousivat yhdeksän prosentin vuosivauhtia ja asuntolainojen korot olivat keskimäärin yli kymmenen prosenttia. 1990-luvulla inflaatio pieneni Suomen EU-jäsenyyden myötä alle kahteen prosenttiin ja palkkojen nousu jäi kolmeen prosenttiin. Lainakorot olivat vielä vuosikymmenen alussa korkealla, mutta laskivat jyrkästi vuosikymmenen loppua kohti. 2000-luvulla inflaatio oli selvästi alle kaksi prosenttia, palkat nousivat keskimäärin lähes neljä prosenttia ja asuntolainojen korotkin pyörivät kahden ja kuuden prosentin välillä. (Taulukko 2.)
Ensiasunnon ostajille tulivat helpotuksena Asuntosäästöpalkkiotilit (ASP) ja 1,6 prosentin varainsiirtoveron poistaminen. Myös korkojen verovähennys siirryttiin tekemään veroista bruttotulojen sijaan. 2000-luvulla markkinatietoisuutta edistivät internetin uudet ja laajentuvat palvelusivustot. Niistä pystyy tutustumaan laajaan tarjontaan etukäteen ja valitsemaan mieluisat kohteet. Asuntojen hintatietoa on saatavilla entistä enemmän ja tarkemmalla aluejaolla. Myös välittäjien muut palveluvälineet ovat laajemmat ja paremmat kuin ennen. Laina-ajat ovat nousseet 20–25 vuoteen ja korkotaso on ollut viime vuosina kahden prosentin tuntumassa. Lainoille on nykyään mahdollista saada valtion takaus tai vaihtoehtoisesti ostaa takaus markkinoilta.
Päivitetty 4.6.2012