Pääkaupunkiseudulla asumisen elintaso on pysynyt ennallaan kolme sukupolvea
- Arava – tie omaan asuntoon
- Käytettyjen omistusasuntojen markkinat syntyvät ja inflaatio laukkaa
- Asuntomarkkinat 1980- ja 1990-luvuilla
- Lainaa on että hirvittää
- Tonttimaan hinta, tehokas rakentaminen ja tarjonnan lisääminen ovat tämän päivän avainkysymyksiä
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Tonttimaan hinta, tehokas rakentaminen ja tarjonnan lisääminen ovat tämän päivän avainkysymyksiä
Koron noustessa 1970-luvulla lainan takaisinmaksuerä kasvoi. Tänä päivänä kuukausierä pysyy vakiona kun laina-aika joustaa. Laina-ajat tuskin enää pitenevät ja korkokin on historiallisen alhaalla. Myös verovähennyksiä ollaan karsimassa. Asuntolainan hoitaminen vaikeutuu tulevaisuudessa, jos korot nousevat ja laina-aika ei jousta. Tämä tulee näkymään asuntokaupan määrässä, hinnoissa, hankittavan ensiasunnon koossa ja sijainnissa.
Elintaso on noussut viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana selvästi, mutta asumisen elintaso pääkaupunkiseudulla on tänä päivänä lähes samalla tasolla kuin vuonna 1960. Asuntojen hinnat ovat seuranneet pääkaupunkiseudulla palkkojen nousua (kuvio 2). Tänään palkalla saa suunnilleen samankokoisen asunnon kuin 50 vuotta sitten. Muualla Suomessa palkalla saa nyt selvästi suuremman asunnon kuin 1960-luvun alussa. Isälläni, minulla ja pojallani meni tuloista kuukaudessa lähes saman verran lainan hoitokuluihin ja asumiseen yleensä, vaikka asunnot ovat olleet erilaisia. Suurin muutos on tapahtunut asuntolainan ennakkosäästämisessä, laina-ajoissa sekä korkotasossa.
Yksi yhteinen ja mielenkiintoinen tekijä kolmen sukupolven ensiasuntokaupoissa on ollut arava. Isäni osti uuden arava-asunnon ja minä sekä poikani ostimme sääntelystä vapautetun arava-asunnon. Tämä kertoo siitä, kuinka tärkeä tekijä aravajärjestelmä on ollut ja on edelleenkin Suomen omistusasuntomarkkinoilla. Jos aravajärjestelmän avulla ei olisi rakennettu omistusasuntoja 1950–1970-luvuilla, olisi asuntojen tarjonta tällä hetkellä huomattavasti vähäisempää ja se näkyisi varmasti asuntojen hintatasossa.
Ehkä suurin kulttuurimuutos on tapahtunut säästämisessä. Säästäminen voi tapahtua joko ennen asunnon ostoa tai asunnon oston jälkeen. Isäni säästi etukäteen ja hänellä oli mahdollisuus pitkään jälkisäästämiseen eli pitkään laina-aikaan, joka oli pisimmillään yhteensä lähes 50 vuotta. Minun piti säästää kolme vuotta etukäteen ja kahdeksan jälkikäteen eli yhteensä vain 11 vuotta. Poikani ei tarvinnut etukäteissäästämistä laisinkaan ja säästämisen kokonaisaika on 25 vuotta. Asuntomarkkinat olisivat tänään varmaan toisenlaiset, jos ensiasunnon ostaja joutuisi säästämään kolmanneksen asunnon hinnasta ja asuntolainan pituus olisi 10 vuotta. Asuntokauppa olisi hiljaisempaa ja monelle nuorelle taitaisi jäädä oma asunto haaveeksi. Toisaalta asuntojen hintataso voisi olla alhaisempi.
Miten sitten jatkossa pääkaupunkiseudulla asuva ensiasunnon ostaja saisi asunnon nykyistä edullisemmin ja pääsisi nauttimaan elintason noususta myös asumisen osalta? Laina-aikoja ei ole järkevä enää pidentää, korkotaso on tänä päivänä verovähennysten jälkeen lähes merkityksetön ja pankista saa helposti rahaa. Vanhan aravan perusajatukset ovat toteutuneet markkinoiden kautta. Avainkysymyksiä tänä päivänä ovat tonttimaan hinta, tehokas ja aiempaa edullisempi rakentaminen sekä tietenkin asuntojen tarjonnan kokonaismäärä.
Päivitetty 4.6.2012