Monet syrjäseutujen vanhukset asuvat vielä puutteellisesti

  1. Yksin asuvien osuus kasvaa Kainuun ja Lapin pienissä kunnissa
  2. Kolmannes yli 74-vuotiaista yksin asuvista asuu pientalossa
  3. Yksin asuvista yli 74-vuotiaista runsaat 16 000 asuu puutteellisesti varustetussa asunnossa
  4. Yksin asuvat vanhukset tulevaisuuden haasteena

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Yksin asuvat vanhukset tulevaisuuden haasteena

Vanhuus tuo tullessaan erilaisia fyysisiä vaikeuksia, kuten ongelmia pukeutumisessa, ulkona liikkumisessa sekä päivittäisissä askareissa. Lähipalvelumatkojen hankaluus ja asunnon puutteet voivat heikentää iäkkäiden elämänlaatua (Vaarama ym. 2010). Päivittäisistä toimista selviytyminen on yksi keskeinen tekijä ikäihmisten elämänlaadulle, ja tutkimusten mukaan elämänlaatu säilyy hyvänä sitä pidempään, mitä kauemmin kotona asuminen on mahdollista.

Yksin asumisen haaste erityisesti haja-asutusalueilla on tarvittavan avun riittävyys, sillä kotipalveluhoitoa tarvitsevien määrä kasvaa koko ajan. Terveys- ja sosiaalipalvelut ovatkin tärkeitä elämänlaadun ylläpitäjiä. (Vaarama ym. 2010.)

Helposti saavutettavat lähipalvelut ovat tärkeitä erityisesti vanhuksille. Syrjäseuduilla ongelmana ovat lähipalvelujen puutteet ja pitkät etäisyydet. Maaseudun haja-asutusalueilla on kuitenkin totuttu pitkiin palveluetäisyyksiin ja kaupunkeja huonompaan palvelutarjontaan, mutta ikääntyminen vie usein oman auton käyttömahdollisuuden. Asiakkaiden kuljettaminen palvelujen luo on yleistynyt ja liikenteen merkitys korostuu. (Kytö 2012.)

Myös yksinäisyys lisääntyy iän myötä. Jatkuvasti itsensä yksinäiseksi kokeminen on naisilla hieman yleisempää kuin miehillä (Vaarama ym. 2010). Yksinäisyyttä aiheuttavat esimerkiksi elämäntilanteiden muutokset, sosiaalisten suhteiden vähyys sekä terveyden heikkeneminen (Routasalo ym. 2003).

Kumpi on onnellisempi, peräkylän mummu piilopirtissään vai kaupunkimummu yksiössään? On mielenkiintoista, että Vaaraman ym. (2010) mukaan yksinäisyys on harvinaisinta maaseudulla ja yleisintä keskustassa asuvilla, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Myös tämä seikka puolustaisi sitä, että vanhusten olisi hyvä saada asua kotonaan mahdollisimman pitkään, vaikkakin kotitalo olisi kaukana kunnan keskuksesta. Julkisen kotihoidon ohella perheiden ja ystävien rooli yksin asuvien vanhusten tukena on tulevaisuudessa yhä suurempi.

 

Asuntoväestö. Väestötietojärjestelmän mukaan asuntoväestöön kuuluvat varsinaisissa asunnoissa vakinaisesti asuvat henkilöt. Laitoksissa vakinaisesti kirjoilla olevat, asuntoloissa ja ulkomailla asuvat sekä asunnottomat henkilöt eivät kuulu asuntoväestöön. Asuntoväestöllä pyritäänkin kuvaamaan itsenäistä asumista. Tilastossa ovat mukana yleensä asunnot, joissa on keittiö, wc, peseytymistilat ja oma sisäänkäynti.

 

Lähteet:

Kytö, Hannu 2012. Lähipalvelujen merkitys kasvaa väestön ikääntyessä. Hyvinvointikatsaus 2/2012.

Routasalo, Pirkko & Pitkälä, Kaisu & Savikko, Niina & Tilvis, Reijo 2003. Ikääntyneiden yksinäisyys. Kyselytutkimuksen tuloksia. Vanhustyön keskusliitto.

Tilastokeskus 1989. Asuinolot 1986: vanhusten asuinolot. Asuminen 1989:1. Helsinki: Tilastokeskus.

Vaarama, Marja & Moisio, Pasi & Karvonen, Sakari (toim.) 2010. Suomalaisten hyvinvointi 2010. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/8cec7cec-5cf3-4209-ba7a-0334ecdb6e1d.

 

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 11.3.2013