Sosioekonominen asema 1989

Luokituksen kuvaus

Käyttötarkoitus

Sosioekonomista asemaa kuvaavia luokituksia käytetään mm. hyvinvointianalyyseissä selvitettäessä eri yhteiskuntaryhmien elinolosuhteita ja niiden muutoksia. Tällaiset luokitukset palvelevat myös niitä tutkijoita, jotka tarvitsevat sosiaalisen ympäristön yleisindikaattoreita. Sosioekonomista asemaa kuvaavia luokituksia sovelletaan yleisesti myös mm. väestötilastoissa, työvoimatutkimuksissa, tulonjakotilastoissa ja kotitaloustiedusteluissa.

Luokituksen kansainvälinen tausta

Sosioekonomisen aseman luokitus 1989 pohjautuu kansainvälisiin suosituksiin, joskaan se ei ole aivan näiden mukainen. YK:n Euroopan järjestö (ECE) antoi vuoden 1990 väestölaskentoja varten tilastosuositukset, joissa oli mukana suositus myös sosioekonomisen aseman ja ammattiaseman luokituksista.

YK:n tilastosuositus tulonjakotilastoissa ja kotitaloustiedusteluissa käytettäväksi sosioekonomista asemaa kuvaavaksi luokitukseksi (Provisional Guidelines on Statistics of Distribution of Income, Consumption and Accumulation of Households. United Nations, 1977.) on Tilastokeskuksen luokitusstandardia karkeampi ja kuvaa henkilön taloudellista toimintaympäristöä selvemmin kuin väestölaskentasuositukset.

Yhteispohjoismainen väestö- ja sosiaalitilastovaliokunta (NUSD) julkaisi vuonna 1988 pohjoismaisen sosioekonomisen aseman luokituksen NORD-SEI:n (Förslag till Nordisk socioekonomisk lndelning: Nordiska utskottet för sociodemografisk statistik. NUSD 1989-02-03.). Pohjoismaisen luokituksen tarkoituksena ei ole korvata kansallisia luokituksia, vaan tavoitteena on ollut mahdollistaa yhteispohjoismainen vertailu lähinnä elinolotutkimus-tyyppisissä tilastoissa, joissa eri Pohjoismaat käyttävät omia kansallisia luokituksiaan.

Muutokset edellisestä versiosta

-Yrittäjien pääryhmä on jaettu alaryhmiin maatalousyrittäjät ja muut yrittäjät. Lisäksi on muodostettu uusi ryhmä vapaiden ammattien harjoittajille.

Joidenkin luokkien nimikkeitä on muutettu lyhyemmiksi ilman, että luokkien sisältöä olisi muutettu. Tällaisia nimikkeitä ovat (uusi nimike jälkimmäisenä):

121 (Muut työnantajat) 1-4 työntekijää - 1 Pientyönantajat
122 (Muut työnantajat) Vähintään 5 työntekijää - 22 Muut työnantajat
21 Maatalousyksinäisyrittäjät - 12 Maatalouden yksinäisyrittäjät
32 Valmistelu-, esittely-, tutkimus- ja suunnittelutehtävissä toimivat ylemmät toimihenkilöt - 32 Suunnittelu- ja tutkimustehtävissä toimivat ylemmät toimihenkilöt
41 Esimiestehtävissä toimivat alemmat toimihenkilöt - 41 Työnjohtotehtä-vissä toimivat alemmat toimihenkilöt
42 Itsenäistä tai monipuolista toimistotyötä tekevät alemmat toimihenkilöt - 42 Itsenäistä toimistotyötä tekevät alemmat toimihenkilöt
43 Epäitsenäistä tai rutiininomaista toimisto- tai myyntityötä tekevät alemmat toimihenkilöt - 43 Epäitsenäistä toimistotyötä tekevät alemmat toimihenkilöt
51 Maa- ja metsätalous- sekä kalatalousalan työntekijät - 51 Maataloustyöntekijät.

Luokituksen rakenne tai luokitteluperiaatteet jne.

Sosioekonominen asema käsitteenä

Sosioekonomisen aseman luokituksella pyritään muodostamaan sellaisia sosioekonomisia ryhmiä, joiden jäsenet elävät yhteiskunnan rakenteellis-toiminnallisissa osajärjestelmissä suurin piirtein samantapaisissa asemissa.

Sosioekonominen asema muodostuu useasta eri luokittelukriteeristä, koska yksittäistä jakoperustetta käytettäessä ei voitaisi ottaa huomioon kaikkia keskeisimpiä henkilön asemaan vaikuttavia tekijöitä. Luokituksessa otetaan huomioon henkilön elämänvaihe (perheenjäsen, opiskelija, ammatissa toimiva, eläkeläinen jne.) sekä ammatti ja ammattiasema (yrittäjä, palkansaaja, yrittäjäperheenjäsen) ammatissa toimivien osalta. Lisäksi luokitusta täydennetään ammatin ja työn luonnetta kuvaavilla jaoilla (toimihenkilö- ja työntekijäjako). Jakoperusteena käytetään osittain myös toimialaa ja palkansaajien määrää.

Luokituksen uudistaminen

Sosioekonomista asemaa kuvaava luokitusstandardi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1983, jolloin luokituksen pohjana oli ammattiluokitus 1980. Luokitus uudistettiin vuonna 1989 Ammattiluokituksen (1987) ja Toimialaluokituksen (1988) uudistamisen myötä, sillä näitä luokituskriteereitä käytetään henkilön sosioekonomisen aseman määrittelyssä ammattiaseman lisäksi. Suomen kansallinen ammattiluokitus muuttui EU:n standardin mukaiseksi vuonna 1997 ja vuonna 2001 ammattiluokituksesta valmistui tarkistettu versio.

Viimeisin Ammattiluokituksen uudistus on vuodelta 2010. Nykyinen Ammattiluokitus 2010 perustuu kansainvälisen työjärjestön (ILO) uudistettuun ISCO-08 ammattiluokitukseen.
Sosioekonomisen aseman luokitusta ei ole uudistettu kansallisella tasolla vaikkakin siihen on kohdistunut uudistamispaineita, koska on odotettu uuden eurooppalaisen sosioekonomisen luokituksen (ESeC, The European Socioeconomic Classification) valmistumista. Euroopan tasolla pitkään jatkunut sosioekonomisen aseman luokituksen uudistustyö on nyt edennyt, mutta luokituksen määrittely ja päätökset sen käyttöönotosta vievät vielä vuosia.

Ammattiluokitus 2010:n luokille on määritelty Sosioekonomisen aseman luokituksen (1989) mukaiset ryhmät. Ammattiluokituksen ja sosioekonomisen aseman välinen luokitusavain on saatavissa metatietopalvelujen Internet-sivuilta osoitteesta: http://tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/ammatti/001-2010/luokitusavain_sose89.html.

Luokituksen tasot

Sosioekonomisen aseman luokitusta voidaan käyttää usealla tarkkuudeltaan vaihtoehtoisella tasolla. Seuraavassa esitetään kolme vaihtoehtoista tasoa. Tason valintaan vaikuttavia seikkoja ovat mm. tutkimuksen luonne (kokonais- vai otostutkimus), otoksen koko, tietosisällön laajuus ja muiden muuttujien lukumäärä.

Taso A on luokitusstandardi tarkimmalla tasolla. Tason muodostaminen edellyttää seuraavia tietoja:

pääasiallinen toiminta
ammattiasema
yrittäjien palkansaajien lukumäärä
ammatti
toimiala
työttömien työttömyyden kesto.

Lisäksi kotitaloustyötä tekevien ja alle 15-vuotiaiden lasten luokittelemiseksi tarvitaan (kotitalouden tai perheen) päämiehestä vastaavat tiedot. Tasoa A suositellaan käytettäväksi kokonaistutkimuksissa, kuten väestölaskennoissa ja suurissa otostutkimuksissa.

Luokituksen tasolla B yrittäjät on jaettu vain kahteen ryhmään, maatalousyrittäjiin ja muihin yrittäjiin. Lisäksi työttömät, joilla ei ole aikaisempaa työkokemusta, on yhdistetty muualla luokittelemattomien ryhmään. Luokituksen muodostamiseen tarvitaan samat tiedot kuin tasolla A lukuun ottamatta tietoa yrittäjien palkansaajien lukumäärästä. Tasoa B voidaan käyttää suurehkoissa otostutkimuksissa.

Taso C on karkein sosioekonomisen aseman luokituksen taso. Sen muodostaminen edellyttää tason B tietoja lukuun ottamatta toimialaa ja eläkeläisten ammattia. Tasoa C voidaan käyttää pienissä otostutkimuksissa ja sellaisissa tutkimuksissa, joissa sosioekonomista asemaa taulukoidaan ristiin moniluokkaisten muuttujien kanssa. Tällaisia tutkimuksia ovat esim. työolo- ja kulttuuriharrastustutkimukset.

Tasoja B ja C voidaan vaihtoehtoisesti käyttää myös siten, että pitkäaikaistyöttömät sijoitetaan entisen ammatin ja toimialan mukaan yrittäjien, toimihenkilöiden tai työntekijöiden luokkiin. Työttömistä luokkaan 'Muut' jäävät tällöin vain ne, joilla ei ole aikaisempaa työkokemusta. Tasojen B ja C käyttö ei tällöin edellytä tietoa työttömyyden kestosta.

Vastaavasti voidaan eläkeläiset ryhmitellä entisen ammatin mukaan yrittäjiin, ylempiin ja alempiin toimihenkilöihin tai työntekijöihin, mikäli eläkeläisten entinen ammatti ja ammattiasema ovat tiedossa. Jos näin menetellään, tulisi asia ilmaista selvästi tilastojulkaisussa tai tutkimuksessa.

Mikäli on tarpeen käyttää vielä karkeampaa tasoa (ryhmittelyä), voidaan käyttää ammattiasemaluokituksen pääluokkia:

yrittäjät
palkansaajat
muut (ammatissa toimimattomat).

Sosioekonomisen aseman määrittäminen

Sosioekonomista asemaa ei voi suoraan kysyä henkilöltä lomakkeella tai haastattelussa, koska ihmiset kokevat usein oman yhteiskunnallisen asemansa eri tavalla. Jotta tilastot saataisiin vertailukelpoisiksi, on tieto pääteltävä muista tiedoista.

Määriteltäessä henkilön sosioekonomista asemaa tulisi käyttää suhteellisen pitkää viiteajanjaksoa, mieluiten vuotta, jotta henkilön yhteiskunnallisessa asemassa viime aikoina mahdollisesti tapahtuneet muutokset eivät vaikuttaisi virheellisesti hänen sosioekonomiseen määrittelyynsä. Lyhytaikaisen sairauden tai esim. virkavapauden ei katsota vaikuttavan henkilön sosioekonomiseen asemaan. Toisaalta esim. työttömäksi jääneen kirvesmiehen yhteiskunnallinen asema (=työntekijä) ei muutu viikossa tai kahdessa niin paljon, että hänet voitaisiin sijoittaa luokkaan 'pitkäaikaistyöttömät'. Vastaavasti työttömäksi jääneen lehtorin (=ylempi toimihenkilö) yhteiskunnallinen asema ei muutu välittömästi, vaan hän säilyttää pitkähkön ajan entisen ammattinsa mukaisen aseman.

Vastaavanlaisia muitakin muutoksia voi tapahtua: henkilö vaihtaa ammattia, ammattiasemaa (palkansaajasta yrittäjäksi tai päinvastoin) tai työpaikkaa (jolloin usein toimiala saattaa vaihtua, vaikka ammatti pysyisi entisenä). Henkilö voi myös viiteajanjakson puitteissa siirtyä koulusta työelämään tai jäädä pois työelämästä eläkkeelle. Nämä ovat kaikki esimerkkejä muutoksista, jotka vaikuttavat henkilöiden yhteiskunnalliseen asemaan.

Luokituksen pääperiaatteet ja soveltaminen:

Henkilöiden luokittelu

Sosioekonomisen aseman tarkimman tason määrittelyssä tarvitaan seuraavat tiedot henkilöstä:

pääasiallinen toiminta
ammattiasema
ammatti 4-numerotasolla Ammattiluokitus 2010:n mukaan
toimiala pääryhmätasolla Toimialaluokitus 2008:n mukaan.

Ammatissa toimivat

Ammatissa toimivaan väestöön/työvoimaan luetaan se 15 vuotta täyttänyt väestön osa, joka osallistuu ansiotyöhön tai etsii ansiotyötä ja on siihen käytettävissä. Ansiotyötä on kaikki tuotannollinen toiminta, jota henkilö suorittaa saadakseen siitä tuloa palkkana, palkkiona, yrittäjätulona tai luontaisetuna. Ammatissa toimivaan väestöön kuuluvat sekä työlliset että ne työttömät, joiden työttömyys ei ole yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään kuutta kuukautta. Tällaiset työttömät luokitellaan aikaisemman ammatin mukaan.

Ammatissa toimivat henkilöt luokitellaan sosioekonomisiin ryhmiin ammattiluokituksen pohjalta. Tilastokeskuksen ammattiluokituksen tarkimman tason ryhmille (4- tai 5 -numerotaso) on etukäteen määritelty sosioekonominen ryhmä, johon kyseisen ammattiryhmän ammattinimikkeet luetaan.

Yrittäjä on henkilö, joka omistamiaan tuotantopanoksia (aineellinen tai henkinen pääoma, työvälineet, raaka-aineet) hyväksikäyttäen harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjäksi luetaan myös sellainen osakeyhtiömuotoisen yrityksen palkansaaja, joka yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa vähintään puolet kyseisen yhtiön osakekannasta.

Yrittäjien sosioekonominen ryhmä määräytyy ensisijaisesti sen mukaan, onko yrittäjä maa-, metsä- tai kalatalouden harjoittaja vai ei. Toisena määrittelykriteerinä on se, onko yrittäjällä palkattua työvoimaa vai ei. Maatalousyrittäjien sosioekonomisen aseman kuvausta voidaan tarvittaessa tarkentaa esim. tuotantosuuntaa ja/tai peltoalaa koskevilla alajaotteluilla.

Mikäli henkilö on maatalousyrittäjä ja hänen palveluksessaan on myös palkattua työvoimaa, hänet sekä häntä avustavat perheenjäsenet luetaan maataloustyönantajiin (11). Muuna kuin maatalousyrittäjinä toimivat työnantajat jaetaan lisäksi palkatun työvoiman lukumäärän mukaan pientyönantajiin ja muihin yrittäjiin. Pientyönantajia (21) ovat ne yrittäjät, joilla on palveluksessaan alle viisi työntekijää. Muita (22) työnantajia ovat ne yrittäjät, joilla on palveluksessaan vähintään viisi palkattua työntekijää.

Yksinäisyrittäjiä ovat ne yrittäjät, joilla ei ole palveluksessaan palkattua työvoimaa.

Uutena yrittäjäryhmänä luokitukseen on otettu vapaiden ammattien harjoittajat, joihin luetaan yleensä akateemisen koulutuksen saaneet ylempiin toimihenkilöihin rinnastettavat tieteellisissä, taiteellisissa tai muutoin luovissa ammattiryhmissä olevat yrittäjät, esim. lääkärit, asianajajat, insinöörit, toimittajat, kirjailijat, kuvataiteilijat, näyttelijät jne. Tähän ryhmään luetaan vain sellaiset yrittäjät, joilla ei ole palkattua työvoimaa. Kun mainituilla ammattiryhmillä on palkattua työvoimaa, heidät luetaan ryhmiin 21-22.

Palkansaajat jaetaan toimihenkilöihin ja työntekijöihin. Periaatteessa toimihenkilöiden rajana työntekijöihin on, että toimihenkilöt käsittelevät työssään symboleja, kuten rahaa, informaatiota tai tietovälineitä tai työn kohteena on ihminen. Raja toimihenkilöiden ja työntekijöiden välillä on hämärtynyt mm. uuden tekniikan käyttöönoton myötä. Niin tehtaassa kuin toimistossakin työ saattaa olla pääasiassa tietokonepäätteen äärellä istumista, olipa sitten kysymyksessä tavaran tuotanto tai palkanlaskenta. Raja on kuitenkin haluttu säilyttää ja kriteereinä on käytetty useita tekijöitä. Niinpä ns. henkinen työ, joka tapahtuu usein toimistossa, koulussa, sairaalassa jne. katsotaan toimihenkilötyöksi, kun taas tehtaassa tapahtuva ruumiillinen työ, tavarantuotanto, tavaroiden ja ihmisten kuljetus sekä fyysisiä suorituksia vaativat suojelu- ja vartiointitehtävät katsotaan työntekijätyöksi. Jako on haluttu säilyttää jo pelkästään vertailujen jatkuvuuden mahdollistamiseksi.

Ylempiin toimihenkilöihin luetaan kaikki julkisen hallinnon, yritysten tai järjestöjen johtotehtävissä toimivat, kaikki suunnittelu-, tutkimus- ja esittelytehtävissä toimivat, opetustehtävissä toimivat sekä muut yleensä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet toimihenkilöt. Ylemmät toimihenkilöt luokitellaan neljään luokkaan:

johtotehtävissä toimivat
suunnittelu- ja tutkimustehtävissä toimivat
opetustehtävissä toimivat
muut ylemmät toimihenkilöt.

Sellaisia yleisiä toimihenkilöitä varten, joita ei voida lukea mihinkään edellä mainituista ryhmistä, luokitellaan erittelemättömien ylempien toimihenkilöiden luokkaan.

Alempiin toimihenkilöihin luetaan työnjohtotehtävissä sekä toimisto-, myynti-, hoito- tms. tehtävissä toimivat toimihenkilöt. Alemmista toimihenkilöistä esimiestehtävissä toimivat on eroteltu omaksi luokakseen. Samoin toimisto- tai myyntitehtävissä toimivat on eroteltu muista, sillä näillä aloilla tehtävien osittaminen on jo pitkälti toteutettu. Edelleen toimisto- ja myyntitehtäviä hoitavista on eroteltu omaksi luokaksi ne, joiden työnkuva on lähellä työntekijöiden työnkuvaa (eli jossain määrin toimihenkilö-työntekijä-rajan yli liukuneet toimihenkilöryhmät). Tähän luokkaan kuuluvien työ on mekaanista, vaihetyönomaista eikä tehtävien suorittaminen edellytä päätöksentekoa tai kokonaisuuden hallintaa.

Työntekijät luokitellaan neljään luokkaan:

maataloustyöntekijät
teollisuustyöntekijät
muut tuotantotyöntekijät
jakelu- ja palvelutyöntekijät.

Toimialojen A (Maatalous, metsätalous ja kalatalous) työntekijät luetaan maataloustyöntekijöihin, toimialojen B (Kaivostoiminta ja louhinta), C (Teollisuus), D (Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta) E (Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito) ja F (Rakentaminen) työntekijät taas ovat joko teollisuustyöntekijöitä (52) tai muita tuotantotyöntekijöitä (53).

Teollisuustyöntekijöihin luokitellaan tuotantoprosessin valmistusammateissa työskentelevät, kun työnantaja on toimialaltaan teollisuuden tai rakennustoiminnan harjoittaja (Toimialaluokitus 2008:n luokat B, C, D, E, F). Teollisuuden pakkaus-, varastointi-, kuljetus-, ahtaus- yms. tehtävissä työskentelevät luetaan muiden tuotantotyöntekijöiden ryhmään.

Muihin tuotantotyöntekijöihin luetaan lisäksi toimialasta riippumatta sekatyöntekijät, kokit, keittäjät, kylmäköt ja keittiöapulaiset.

Silloin kun pakkaus-, varastointi-, kuljetus-, ahtaus- yms. tehtävissä toimivat työskentelevät muilla toimialoilla kuin B, C, D, E, F, he ovat jakelu- ja palvelutyöntekijöitä (54).

Työntekijöille, joiden toimialaa ei tiedetä, on varattu oma ryhmä (59).

Työttömien sosioekonominen asema riippuu työttömyysajan pituudesta. Henkilöt, joiden työttömyys on jatkunut vähintään kuusi kuukautta, luokitellaan luokkaan 81 (Pitkäaikaistyöttömät), kun taas ne työttömät, joiden työttömyys on kestänyt alle kuusi kuukautta, mutta jotka ovat olleet aiemmin työssä, luokitellaan työttömyyttä edeltäneen ammatin ja työpaikan mukaan. Ne työttömät, jotka eivät ole vielä olleet työssä ollenkaan, luokitellaan luokkaan 82 (Muualla luokittelemattomat).

Ammatissa toimimattomat

Lähtökohtana ammatissa toimimattoman väestön luokittelussa pidetään pääasiallisen toiminnan luokitusta. Siten 0-14 -vuotiaat luokitellaan sosioekonomiselta asemaltaan päämiehen mukaan. Päämiehellä tai viitehenkilöllä tarkoitetaan henkilöä, joka pääasiallisesti vastaa ko. yksikön toimeentulosta. Luokittelu tapahtuu ensisijaisesti kotitalouden, toissijaisesti perheen taloudellisesti vastuullisen henkilön mukaan. Ammatissa toimimattomien luokittelu tapahtuu ensisijassa sen toiminnan mukaan, johon on käytetty eniten aikaa. Jos henkilö on suorittamassa asevelvollisuuttaan tai siviilipalvelustaan, perheenjäsen ilman omaa ammattia, omaisuustuloilla tai säästöillä elävä tai laitosvanki, hänet sijoitetaan ryhmään 82 (Muualla luokittelemattomat).

Opiskelijat muodostavat oman luokan riippumatta siitä, ovatko he vanhemmistaan taloudellisesti riippuvaisia. Opiskelijoihin (60) luetaan kaikki 15 vuotta täyttäneet opiskelijat ja koululaiset, ei kuitenkaan peruskoululaisia.

Eläkeläiset luokitellaan taloudellisesti aktiivin vaiheen perusteella soveltaen luokituksen karkeaa tasoa. Pitkäaikaistyöttömiin luetaan ne henkilöt, joiden työttömyys on jatkunut yhtämittaisesti vähintään kuuden kuukauden ajan. Eläkeläiset luokitellaan edelleen alaryhmiin aikaisemman ammatin sosioekonomisen ryhmän mukaan.

Pääasialliselta toiminnaltaan kotitaloustyötä tekevät ja alle 15-vuotiaat voidaan luokitella joko kotitalouden päämiehen tai perheen päämiehen mukaan.

Mikäli henkilölle ei pystytä määrittelemään sosioekonomista ryhmää, hänet voidaan sijoittaa ryhmään 99 (Sosioekonominen asema tuntematon).

Kotitalouksien luokittelu

Yksittäisten henkilöiden lisäksi sosioekonominen asema voidaan määritellä myös kotitalouksille. Näin menetellään esim. Tilastokeskuksen tulonjakotilastossa, kotitaloustiedustelussa ja väestölaskennassa. Kaikkien saman kotitalouden jäsenten oletetaan kuuluvan samaan sosioekonomiseen ryhmään. Kotitalouden sosioekonominen asema määräytyy kuitenkin yhden henkilön, viitehenkilön tai päämiehen sosioekonomisen aseman mukaisesti. Lähtökohtana on, että kullekin kotitalouden (ammatissa toimivalle) henkilölle on ensin määritetty sosioekonominen asema.

Viitehenkilöksi valitaan henkilö, joka parhaiten edustaa kotitalouden asemaa yhteiskunnan työnjaossa. Hänen katsotaan lähinnä vastaavan talouden yhteiseen kulutukseen tulevista hyödykkeistä, esim. asunnon hankinnasta ja ylläpidosta. Hän ei välttämättä ole talouden suurituloisin henkilö, sillä jäsenten suhteellinen panos yhteisistä kustannuksista vaihtelee. Viitehenkilön valinnassa tarvitaan tietoja kotitalouden (tai perheen) jäsenten sukulaisuussuhteista ja iästä sekä näiden taloudellisesta toiminnasta.

Keskeisimmät eroavuudet pohjoismaisen (NORD-SEI) ja Tilastokeskuksen sosioekonomisen aseman luokituksen välillä:

NORD-SEI jakaa työntekijät ammatillisesti koulutettuihin ja kouluttamattomiin, kun taas Tilastokeskuksen luokitus ryhmittelee työntekijät ammattiryhmittäin ja toimialoittain.

NORD-SEI jakaa toimihenkilöt kolmeen ryhmään: alemmat toimihenkilöt, keskitoimihenkilöt ja ylemmät toimihenkilöt. Tilastokeskuksen luokituksessa ei ole keskitoimihenkilöiden ryhmää, mutta ylemmät ja alemmat toimihenkilöt jaetaan edelleen useaan alaryhmään käyttäen kriteerinä mm. sitä, toimiiko henkilö johtamistehtävissä vai ei sekä työn laatua ja itsenäisyyttä.

Ammatissa toimimattomien osalta NORD-SEIssä on omat ryhmänsä kotona kotitaloustyötä tekeville sekä asevelvollisuuttaan suorittaville, joita Tilastokeskuksen luokitus ei erittele.

Linkkipolku

Olet sivulla: Etusivu > Tietoa tilastoista > Luokitukset > Henkilöluokitukset > Sosioekonominen asema 1989 > Luokituksen kuvaus

Navigointi

Tietoa tilastoista

Luokitukset

 Henkilöluokitukset



Hae tästä luokituksesta


På svenska In English Tulostusversio
Hakemisto| Sivukartta| Palaute| Yhteystiedot
Förstasidan| Home
Etusivu Tilastot Tietoa tilastoista Tiedonkeruut Tuotteet ja palvelut Ajankohtaista Tilastokeskus

Haku

Tilastokeskus
Tilastokeskus PalloVaihde 09 17 341 PalloYhteystiedot PalloTekijänoikeudet ja käyttöehdot PalloPalaute