Työelämän hierarkian suuret linjat ovat muuttuneet ajan saatossa harmillisen vähän: miehet ovat edelleen enemmistönä niin yhteiskunnan johtotehtävissä kuin toisaalta työelämän ulkopuolella. Tasa-arvon mallimaassa on kirittävää molemmilla sukupuolilla.
Yhtenä keskeisenä tasa-arvon toteutumisen mittarina pidetään sitä, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisesti edustettuina yhteiskunnan eri tasoilla ja työelämässä. Suomi näyttäytyy maailmalla mielellään tasa-arvon mallimaana ja positiivista kehitystä on toki todistettu monessakin mielessä.
Mutta millainen on tilanne tämän päivän Suomessa tilastojen valossa? Miten naiset ja miehet sijoittuvat yhteiskunnan eri tasoille ja millaista kehitystä on tapahtunut vuosien saatossa?
Perusjoukossamme, Suomen väestössä, on tasapuolisesti naisia ja miehiä. Poikia syntyy enemmän, mutta koska naiset elävät pidempään, väestöstä 50,8 prosenttia on naisia ja 49,2 prosenttia miehiä.
Väestö voidaan jakaa henkilön pääasiallisen toiminnan mukaan työvoiman ulkopuolella oleviin sekä työvoimaan. Työvoima jakautuu edelleen työttömiin ja työllisiin. Työttömien sukupuolijakaumassa on selvä ero, sillä jopa 58,5 prosenttia työttömistä on miehiä. Miehillä työttömyys on myös keskimäärin pitkäaikaisempaa ja monet syrjäytymisen riskitekijät kasautuvat miehille. Arvioiden mukaan kaksi kolmasosaa 15–29-vuotiaista nuorista, jotka voi tilastoissa määritellä syrjäytyneiksi, on miehiä.
Lähteet: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot
Työllisissä naisia ja miehiä on suunnilleen yhtä paljon: 50,4 prosenttia on naisia ja 49,6 prosenttia miehiä. Kun työllisten joukko jakautuu näin tasaisesti, on mielenkiintoista tarkastella erilaisissa tehtävissä työskentelevien henkilöiden sukupuolittaista jakautumista. Tällä kertaa ilmiötä tarkastellaan henkilön sosioekonomisen aseman mukaan.
Toimihenkilöistä kaikkiaan 59,2 prosenttia on naisia. Ylemmissä toimihenkilöissä miesten ja naisten osuudet ovat lähes tasan, kun taas alemmissa toimihenkilöissä yliedustettuina ovat naiset (65,5 %).
Sekä alemmissa että ylemmissä toimihenkilöissä miehet toimivat naisia useammin johto- tai työnjohtotehtävissä. Johtotehtävissä toimivista ylemmistä toimihenkilöistä 61 prosenttia ja työnjohtotehtävissä toimivista alemmista toimihenkilöistä 52 prosenttia on miehiä. Vaikka naisten osuus ylemmistä toimihenkilöistä jää alle 50 prosentin, jopa 65 prosenttia kaikista opetustehtävissä toimivista ylemmistä toimihenkilöistä on naisia.
Naisten suurempi osuus opetustehtävissä toimivista on yksi esimerkki sukupuolittain eriytyneistä työmarkkinoista Suomessa. Sukupuolten mukainen ammattien segregaatio eli eriytyminen on Suomessa muihin EU-maihinkin verrattuna hyvin voimakasta (ns. horisontaalinen segregaatio). Työssäkäyntitilaston tuoreiden ammattitietojen mukaan ”tasa-ammatteja” on kokoajan vähemmän ja ammattien eriytyminen on viime vuosina voimistunut.
Sukupuolten segregaatio liittyy vahvasti sukupuolittain eriytyneisiin koulutusvalintoihin. Vaikka naiset ovat alkaneet kouluttautua entisille ”miesaloille”, vastaavaa siirtymää toiseen suuntaan ei juurikaan ole tapahtunut. Huolestuttava piirre on, että juuri nuoret työskentelevät vähiten tasa-ammateissa (Mikkelä 2013).
Karkeasti katsottuna mitä ylemmäksi työelämän hierarkiassa mennään, sitä miesenemmistöisempi paikkojen jakauma on. Tällöin kyse on työelämän vertikaalisesta segregaatiosta.
Työssäkäyntitilaston mukaan kaikista johtajista lähes 71 prosenttia oli miehiä vuonna 2013. Tähän luokkaan lukeutuu ammattiluokituksen mukaan kaikki johtajana toimivat henkilöt niin yrityksissä, julkisella sektorilla kuin kolmannellakin sektorilla. Naiset toimivat useammin johtotehtävissä kuntasektorilla (57 %), kun taas miehet ovat selvästi yliedustettuina yksityisen sektorin johdossa (75 %).
Miesten osuus yksityisen sektorin johtopaikoista on vieläkin suurempi, kun tarkastellaan suurimpia yrityksiä tai aivan ylintä johtoa. Sosiaali- ja terveysministeriön TASURI-hankkeen tilastoselvityksen tulokset näyttävät, että pörssiyhtiöiden johtoryhmissä naisten osuus oli 17 prosenttia, listaamattomien yhtiöiden johtoryhmissä 19 prosenttia ja valtio-omisteisten yhtiöiden johtoryhmissä 26 prosenttia vuonna 2013 (ml. toimitusjohtajat).
Yhteensä naisten osuus elinkeinoelämän suurimpien yritysten johtotehtävissä oli 19,4 prosenttia.
Vuoden 2013 tarkasteluajankohtana pörssiyhtiöissä toimitusjohtajana toimi vain yksi nainen ja listaamattomissa yhtiöissä sekä valtio-omisteisissa yhtiöissä molemmissa kolme naista. Suurimpien yritysten toimitusjohtajista naisten osuus oli näin 2,2 prosenttia.
Naisten pientä osuutta johtajista on selitetty esimerkiksi perinteisillä sukupuolirooleilla, koulutuksen ja ammattien segregaatiolla sekä naisten hoivavastuulla. Artikkelissamme "Nais-ja miesjohtajilla eroa perheellisyydessä ja mahdollisuudessa puolison tukeen" julkaistut tarkastelut osoittavat, että ylimmässä johdossa toimivien miesten ja naisten perheellisyydessä on selvästi eroa.
Johtajuuden ja perheen yhdistäminen näyttäisi edelleen olevan helpompaa miehille kuin naisille, vaikkakaan perheellinen nainen johtajana ei ole enää mikään harvinaisuus.
Sukupuolten edustusta yhteiskunnan eri tasoilla on hyvä suhteuttaa laajempaan tasa-arvokehitykseen. Mitä pidemmällä aikavälillä on tapahtunut?
Yli 20 vuoden takainen tarkastelu osoittaa, että naisten osuus toimihenkilöistä, etenkin ylemmistä toimihenkilöistä ja johtajista, on selvästi kasvanut. Toisaalta naisten osuus toimitusjohtajista oli vaivaiset kaksi prosenttia vuonna 1990, mitä se on edelleen vuonna 2013 (Harala 1994).
Suuret linjat ovat muuttuneet ajan saatossa harmillisen vähän: Miehet löytyvät edelleen yliedustettuina sekä yhteiskunnan johtotehtävistä että työelämän ulkopuolelta. Tasa-arvon mallimaalla on vielä kirittävää.
Miina Keski-Petäjä on yliaktuaari ja Antti Katainen tilastopäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.
Lähteitä:
Harala, Riitta 1994. Naisjohtajat elinkeinoelämän suurissa yrityksissä. Julkaisussa Naiset huipulla - selvitys naisista elinkeinoelämän johtotehtävissä. Tilastokeskus, Tutkimuksia 206. Helsinki: Tilastokeskus.
Keski-Petäjä, Miina, Pietiläinen, Marjut & Katainen, Antti 2015. Nais- ja miesjohtajilla eroa perheellisyydessä ja mahdollisuudessa puolison tukeen. Tieto&Trendit talous- ja hyvinvointikatsaus 4/2015. Helsinki: Tilastokeskus.
Mikkelä, Elina 2013. Naisten ja miesten ammatit ja työt. Teoksessa Pietiläinen, M. (toim.): Työ, talous ja tasa-arvo. Helsinki: Tilastokeskus.
Myrskylä, Pekka 2012. Hukassa – keitä ovat syrjäytyneet nuoret?. EVA analyysi no. 19/2012.
Pietiläinen, Marjut, Keski-Petäjä, Miina & Katainen, Antti 2015. Naisten ja miesten edustus yritysten ylimmässä johdossa. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2015:3.
Sajavaara, Anu & Haapasalmi, Jari 2013. Naiset ja miehet työelämässä. Helsinki: Elinkeinoelämän keskusliitto EK.
Tilastokeskus, väestön koulutusrakenne.
Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto.
Taitettu indeksi turvaa eläkkeen ostovoiman säilymisen ja jopa parantaa sitä. Se ei kuitenkaan tasaa ansiotasoeroja, joiden vuoksi sukupuolten välinen ero eläkkeissä on Suomessa kansainvälisestikin huomattava.
Ostoksilla käyminen, ruuanlaitto ja puutarhan hoito ovat yli puolelle väestöstä myös huvia ja harrastusta. Useimmille miehistä myös kodin korjaustyöt ovat ainakin joskus huvia ja harrastusta. Toisaalta pyykinpesua ja vaatehuoltoa sekä siivousta valtaosa pitää aina rutiinina ja velvollisuutena. Kotityöt estävät edelleen enemmän naisten kuin miesten harrastuksia, vaikka sukupuolittaiset erot ovat kaventuneet.
Sukupuolen mukaisen segregaation vaikutukset voivat vahvistua ulkomaankaupan laajenemisen myötä. Naiset osallistuvat – niin työntekijöinä kuin yrittäjinäkin – tuottoisaan ulkomaankauppaan huomattavasti vähemmän kuin miehet. Ulkomaankaupan tasa-arvosta saadaan uutta tietoa rekisteriaineistoja yhdistelemällä.
Niin paljon kuin haluaisimmekin, viralliset tilastot eivät toistaiseksi tarjoa riittävästi tietoa moninaisuudesta, kuten sukupuolien kirjosta. Miksi on näin? Ja miten vähemmistöjä voidaan huomioida tilastoissa paremmin?
Lakimuutosten myötä kuva suomalaista perheistä on tilastojen valossa hieman värikkäämpi, monipuolisempi ja osittain myös todenmukaisempi kuin aiemmin. Tilastoissa näkyvät kuitenkin yhä vain sellaiset sateenkaariperheet, joissa vanhemmat ovat avioliitossa tai rekisteröineet parisuhteensa.
Suomessa on monilla mittareilla sukupuolten mukaan vahvasti eriytyneet eli segregoituneet koulutusalat ja työmarkkinat. Jako miesten ja naisten töihin on säilynyt sitkeästi, jopa vahvistunut joillain aloilla.
Naisten osuus yritysten ylimmässä johdossa on noussut selvästi kymmenessä vuodessa, mutta viime vuosina kehitys on ollut jokseenkin hidasta tai olematonta. Johtajien tasa-arvokehityksen seurantaan tarvitaan systemaattisesti tuotettua, vertailukelpoista tietoa.
Ovi raottui naisille tasan 110 vuotta sitten, kun säätyvaltiopäivät antoivat naisille oikeuden äänestää ja asettua ehdolle eduskuntavaaleissa. Missä ollaan nyt?
Kommentit