freepik.com

Viisitoista vuotta sitten Yhdistyneet Kansakunnat (YK) valjasti kahdeksan kohdan kehittämis­ohjelman uuden vuosi­tuhannen avaukseksi. Ohjelman tavoitteisiin kuului mm. äärimmäisen köyhyyden puolittaminen, aidsin leviämisen pysäyttäminen ja ensiasteen koulutuksen takaaminen kaikille maailman lapsille.

Ohjelman painopiste oli selkeästi sosiaalisten hyvinvoinnin ulottuvuuksien – koulutus, terveys, tasa-arvo – kehittämisessä, vaikka myös ympäristö ja talous olivat jossain määrin otettu huomioon. Ohjelman allekirjoittivat kaikki maailman maat ja keskeiset kehitys­järjestöt.

Vuosi­tuhat­tavoitteiden toteuttaminen on synnyttänyt merkittävää kehittämistyötä ja innovaatioita. Yhteisten päämäärien ansiosta eri toimijoiden kehittämis­resursseja on pystytty keskittämään tehokkaasti globaalilla tasolla, ja työ on tuottanut näyttävää jälkeä.

Kuluneen kahden­kymmenen vuoden aikana äärimmäinen köyhyys on kyetty puolittamaan maailman maissa. Kehitys on nostanut 700 miljoonaa ihmistä alimman köyhyys­rajan yläpuolelle.

Vuosi­tuhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana taistelu tuberkuloosia vastaan on pelastanut arviolta 22 miljoonan ihmisen hengen. Malarian vastaisissa toimissa on säästytty 3,3 miljoonalta kuolemalta ja kehittynyt HIV-infektion hoito on pelastanut 6,6 miljoonaa tartunnan saanutta.

Uudelle jaksolle myös talous- ja ympäristötavoitteita

Työn tulokset ovat kannustaneet YK:ta uuden tavoite­strategian laatimiseen vanhan ohjelma­periodin päättyessä. Onnistumisten myötä uudesta kehittämis­agendasta on tulossa aikaisempaa kunnianhimoisempi. Kehittämis­tavoitteiden horisontti on siirretty uudelle 15-vuotis­jaksolle, ja ohjelma on nimetty vuoden 2015 jälkeiseksi kehittämis­agendaksi.

Vuosi­tuhat­tavoitteisiin verrattuna uusi agenda pyrkii kattamaan tasapuolisemmin kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet: niin talouden, ympäristön kuin sosiaalisen hyvin­voinninkin. Mukana on myös hallinnon toimivuutta kuvaavia tavoitteita. Pyrkimyksenä on sisällöltään aikaisempaa moni­ulotteisemman kehityksen aikaansaaminen.

Ohjelman kantavia ajatuksia on, että se perustuu kestävälle kehitykselle ja kehitystyön hedelmät jakautuvat kaikille maille ja väestöryhmille.

Poliittinen ponnistus

Vuoden 2015 jälkeisen kehittämisagendan laatiminen on ollut pitkä poliittinen ponnistus. Mukana on ollut globaalisti kattava joukko kehitys­organisaatioita, kansalais­järjestöjä ja YK:n jäsen­maita. Myös Suomi on osallistunut aktiivisesti agendan laatimiseen ja Suomella on omat paino­pisteensä.

Lopputulos on mittava: 17 tavoitetta, 107 ala­tavoitetta ja 370 indikaattoria kehitys­työn seurantaa varten. Tavoitteisto lähtee kunnianhimoisesti köyhyyden poistamisella maailmasta ja päätyy hallinnon ja kumppanuuksien vahvistamiseen.

Alatavoitteet täsmentävät ylätason tavoitteita ja indikaattorit tuovat tavoitteet konkreettisesti mitattaviksi.

YK:n yleiskokous vahvistaa tavoitteet tämän vuoden syyskuussa. Indikaattori­lista on jatkokäsittelyssä, jota vetää YK:n tilasto-osasto. Tavoitteena on karsia indikaattorien määrä hallittavammalle tasolle. Indikaattorit hyväksyttäneen vuoden kuluessa.

Datavallankumous keskiössä

Keskeisimpiä tekijöitä uuden kestävän kehityksen tavoite­ohjelman toteuttamisessa on tieto, perusdata sen eri muodoissa. Maailma on muuttunut oleellisesti verrattuna 15 vuoden takaiseen aikaan, jolloin vuosi­tuhat­tavoitteet asetettiin. Vuoden 2015 jälkeinen muutos­agenda heijastaa uutta ympäristöä.

Erilaisissa digitaalisissa järjestelmissä oleva tieto on kasvanut räjähdysmäisesti viime aikoina ja tulee edelleen lisääntymään. Tämä ns. big data – eli suomeksi iso data – tarjoaa potentiaalisesti aivan uudenlaisen tavan analysoida ympäristöä perinteisen tilastotiedon ohella. Uuden tiedon tehokas hyödyntäminen edellyttää kuitenkin uudenlaista ajattelutapaa, datavallankumousta.

Yhtenä vuoden 2015 jälkeisen kehittämis­agendan tavoitteena on, että isoa dataa hyödynnetään muutoinkin kuin perinteisen tilastotiedon tapaan kehityksen seurannassa. Hyvä esimerkki on jo nyt sosiaalisen median hyödyntäminen tarttuvien tautien ehkäisemisessä.

Digitaalisessa muodossa oleva reaali­aikainen some-data on pilotti­tutkimuksissa toiminut hyvänä indikaattorina tautien leviämiselle. Rokotus­kampanjat on näin voitu ohjata tehokkaasti kriittisimmille tartunta-­alueille. Data on toiminut lääkäreiden työvälineenä siinä missä seerumikin.

Samanlaisia vallan­kumouksellisia kehitys­hyppäyksiä toivotaan löytyvän muiltakin elämänaloilta. Vaikka tieto on jakautunut maailmassa epätasaisemmin kuin moni muu hyödyke, on potentiaalia olemassa. On esimerkiksi arvioitu, että kännykkä­liittymän omistaa yli 90 prosenttia maailman väestöstä.

Indikaattoreiden tulisi täyttää tilastoinnin kriteerit

Kun tieto nostetaan kehityksen ytimeen, myös tiedon­tuottajien rooli korostuu. Kansallisille tilasto­laitoksille onkin tarjottu merkittävää tehtävää kestävän kehityksen mittaamisessa ja indikaattorien tuottamisessa.

Tilasto­laitosten kannalta tavoiteltavin indikaattori­kokoelma olisi sellainen, joka perustuisi vakiintuneisiin käsitteisiin ja mittareihin. Tällaisen tiedon tuotannolla on jatkuvuutta ja kansain­välistä vertailu­kelpoisuutta. Lukujen tulkinta on kohtuullisen kiistatonta ja ne ovat saatavilla useimmista maista ilman lisäinvestointeja.

Vain osa nyt luonnostelluista indikaattoreista täyttää nämä kriteerit. Karsittunakin kestävän kehityksen indikaattori­lista tulee varmasti olemaan monimuotoinen. Puhtaasti teknisin tilastollisin kriteerein sitä ei tulla muodostamaan.

Datan rinnalle teoreettista tietoa

Maailman muuttaminen numeroiksi vaatii datan lisäksi taakseen teoreettisia kehikoita. Uusien käsitteiden hiominen ja tilaston tuotannon vakiinnuttaminen kansainväliseksi suositukseksi saattaa nykyäänkin viedä vuosikymmeniä.

Tilastontuottajilta vaaditaan vuoden 2015 jälkeisen kehittämis­agendan yhteydessä nykyistä nopeampaa reagointi­kykyä. Poliittiset paineet tavoitteiden asettamisessa heijastuvat myös tilastoille asetettuihin kriteereihin.

Tilastontuottajat ovat ottaneet vakavasti muuttuneen ympäristön tuomat haasteet ja uusien tieto­lähteiden tarjoamia mahdollisuuksia kokeillaan jo useassa maassa ja kansain­välisessä järjestössä – vaikkei data­vallankumouksen toteutumisesta vielä voidakaan puhua.

Vuoden 2015 jälkeisen kehittämis­agendan jatko­työstämisessä tilaston­tuottajien näkökulmasta on tärkeää löytää tasapainoinen ratkaisu, jossa huomioidaan sekä tarve jatkuvuuteen että paine joustavuuteen muuttuvan ympäristön tarpeiden palvelemiseksi.

Kirjoittaja työskentelee kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksessa.

____________________________

Kestävän kehityksen tavoitteet (avoimen työryhmän ehdotus)

1. 
   Köyhyyden poistaminen kaikissa muodoissaan kaikkialla
2. 
   Nälän poistaminen, ruokaturvan saavuttaminen, ravitsemuksen parantaminen ja kestävän maatalouden edistäminen
3. 
   Terveellisen elämän varmistaminen ja kaikenikäisten ihmisten hyvin­voinnin edistäminen
4. 
   Osallistavan, tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen takaaminen ja kaikkien ihmisten elin­ikäisten oppimis­mahdollisuuksien edistäminen
5. 
   Sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen
6. 
   Veden saannin ja kestävän käytön sekä sanitaation varmistaminen kaikille
7. 
   Kohtuuhintaisen, luotettavan, kestävän ja nyky­aikaisen energia­saannin varmistaminen kaikille
8. 
   Jatkuvan, osallistavan ja kestävän taloudellisen kasvun, tuottavan täys­työllisyyden ja säällisten työ­paikkojen edistäminen
9. 
   Kestävän infra­struktuurin rakentaminen sekä osallistavan ja kestävän teollistumisen ja innovaatioiden edistäminen
10. 
    Eriarvoisuuden vähentäminen maiden sisällä ja niiden välillä
11. 
    Osallistavien, turvallisten ja kestävien kaupunkien ja asuinyhdyskuntien luominen
12. 
    Kestävien kulutus- ja tuotanto­tapojen varmistaminen
13. 
    Kiireellisten toimien käynnistäminen taisteluun ilmaston­muutosta ja sen vaikutuksia vastaan
14. 
    Valtamerien ja muiden merien sekä merellisten luonnon­varojen suojeleminen ja niiden kestävä käyttö
15. 
    Maaekosysteemien suojeleminen ja ennallistaminen sekä kestävän käytön edistäminen; metsien kestävä hallinta; aavikoitumisen, maaperän köyhtymisen ja luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttäminen
16. 
    Rauhanomaisten ja osallistavien yhteis­kuntien tukeminen; oikeus­palvelujen tarjoaminen kaikille; tehokkaiden, vastuullisten ja osallistavien instituutioiden rakentaminen
17. 
    Kestävän kehityksen toimeen­panon tuen vahvistaminen ja globaalin kestävän kehityksen kumppanuuden elvyttäminen

Lisätietoa: https://sustainabledevelopment.un.org/post2015