tk-icons
Sivuston näkymät

Omakotitaloissa asuvien pienituloisuus harvinaista pääkaupunkiseudulla

29.8.2018
Pekka Ruotsalainen

Omistusomakotitaloissa asuvien pienituloisuusaste on pysynyt muutamassa prosentissa 1990-luvulta tähän päivään kaikissa pääkaupunki­seudun kunnissa. Samaan aikaan julkisesti tuetuissa vuokra-asunnoissa asuvien pienituloisuus­aste on noussut kahden­kymmenen prosentin tuntumaan.

Omistusasunnoissa asuvien pienituloisuus on pysynyt niin koko maassa kuin pääkaupunki­seudullakin vakaana tarkasteluperiodin ajan, vuosina 1998–2016. Omistusasunnoissa asuvien pienituloisuus on lisäksi ollut pääkaupunkiseudulla selvästi vähäisempää kuin maassa keskimäärin.

Pienituloisuus on yksi käytetyimmistä mittareista tulonjako­tilastoinnissa. Pienituloisuutta mitataan pienituloisuus­asteella, mikä ilmoittaa prosenteissa pienituloisiksi luokiteltujen henkilöiden osuuden kuvattavassa ryhmässä.

Pienituloisuuden mittaaminen perustuu Euroopan unionin tilastointi­suosituksiin, jossa pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutus­yksikköä kohti (ns. ekvivalentti rahatulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien vastaavien tulojen mediaanista. Mediaanitulo saadaan siten, että kun tulonsaajat asetetaan tulojen mukaan suuruusjärjestykseen pienituloisimmasta suurituloisimpaan, mediaanitulo on keskimmäisen tulonsaajan tulo. Keskimmäisen tulonsaajan kummallekin puolelle jää yhtä monta tulonsaajaa.

Tässä artikkelissa kuvataan aluksi pienituloisuuden esiintymistä pääkaupunki­seudun neljässä kaupungissa, Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa asunnon hallinta­suhteen mukaan vuosina 1998–2016. Artikkelin jälki­puoliskolla kuvataan pienituloisuuden yleisyyttä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla kaupungin­osittain. Tarkastelu pohjautuu rekisteri­pohjaiseen koko väestön kattavaan tulonjaon kokonais­tilastoon, jossa tulonkäyttö­yksikkönä on asuntokunta.

Omakotitalossa asuvien pienituloisuudessa ei pääkaupunki­seudun kuntien välillä esiinny juurikaan eroja; omakotitaloissa asuvan väestön pienituloisuus on pysynyt kaikissa pääkaupunki­seudun kunnissa muutamassa prosentissa koko tarkasteluperiodin ajan (Kuvio 1.).

Kuvio 1. Omassa omakotitalossa asuvien pienituloisuusaste 1998–2016
Kuvio 1. Omassa omakotitalossa asuvien pienituloisuusaste 1998–2016. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Kauniaisissa, jossa asuntokuntien yleinen tulotaso on selvästi maan korkein, omakotitalo­asujien pienituloisuus on vähäistä. Vuosina 1998–2016 Kauniaisten omakotitaloissa asuvasta väestöstä vain 2–3 prosenttia on ollut pienituloisia. Yleisintä omakotitalo­asujien pienituloisuus on ollut Helsingissä, mutta sielläkin se on vain prosenttiyksikön korkeampi kuin Kauniaisissa.

Omissa osakehuoneistoissa asuvien pienituloisuus on ollut pääkaupunki­seudulla jonkin verran tavallisempaa kuin omakotitalossa asuvilla (Kuvio 2.). Omistusosake­huoneistossa asuvilla pienituloisuus­aste on ollut selvästi korkein Helsingissä, jossa se on koko tarkastelu­periodin ajan vaihdellut 5–6 prosentin välillä. Vähäisintä tämän ryhmän pienituloisuus on ollut Espoossa, missä se on ollut kolmen prosentin paikkeilla.

Kuvio 2. Omassa osakehuoneistossa asuvien pienituloisuusaste 1998–2016
Kuvio 2. Omassa osakehuoneistossa asuvien pienituloisuusaste 1998–2016. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto
Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Väestön korkea tulotaso on taannut sen, ettei pienituloisuus ole juurikaan vaivannut kauniaislaisia omistusasujia. Helsingissä omistusosake­huoneistoissa asuvien korkea pienituloisuus­aste selittynee ainakin osittain väestö­rakenteella; Helsingissä elää suhteellisesti muita pääkaupunki­seudun kuntia enemmän omissa osakkeissa asuvia pienituloisia eläkeläisiä.

Arava- tai korkotukivuokra-asunnoissa asuvien pienituloisuus yleistä

Vuokralla-asuvien pienituloisuus yleistyi 1990-luvun lopulta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulle koko maassa ja kaikissa pääkaupunki­seudun kunnissa selvästi (Kuvio 3.).

Kuvio 3. Arava tai korkotukivuokra-asunnoissa asuvien pienituloisuusaste 1998–2016
Kuvio 3. Arava tai korkotukivuokra-asunnoissa asuvien pienituloisuusaste 1998–2016. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto
Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Pienituloisuuden lisääntyminen noususuhdanteessa saattaa tuntua ristiriitaiselta, kun samaan aikaan yleinen talouskehitys oli Suomessa erityisen hyvää ja pitkäkestoista. Ristiriita johtuu käytetystä pienituloisuus­mittarista, jossa pienituloiset määritetään koko väestön mediaani­tulojen pohjalta.

Tässä tapauksessa suhteellinen pienituloisuusmittari käyttäytyy samalla tapaa kuin yleisesti käytetty tulonjakomittari Gini-kerroin; taantumissa näillä mittareilla on taipumus pienentyä ja nousukausien aikana kasvaa.

Pienituloisuuden kasvu oli erityisen nopeaa julkisen sektorin tukemissa arava- tai korkotukivuokra-asunnoissa asuvilla. Esimerkiksi Helsingissä 1990-luvun lopulla tässä ryhmässä 13 prosenttia väestöstä oli pienituloinen. Kymmenen vuotta myöhemmin julkisesti tuetuissa vuokra-asunnoissa asuvien pienituloisuus­aste oli noussut 25 prosenttiin. Saman­suuntainen kehitys on nähtävissä myös muissa pääkaupunki­seudun kunnissa.

Asukkaiden valinta arava- tai korkotukivuokra-asuntoihin tapahtuu sosiaalisin ja taloudellisin perustein, jolloin niihin valikoituu pääasiassa pienituloisia henkilöitä. Tämä selittää julkisesti tuettujen vuokra-asukkaiden muita korkeammat pienituloisuus­asteet.

Helsingissä tuettujen vuokra-asujien pienituloisuusaste oli 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alkupuoliskolla selvästi korkeampi kuin muissa pääkaupungin kunnissa. Tilanne oli heikoin vuosina 2007 ja 2008, jolloin runsas neljännes helsinkiläisistä arava- ja korkotuki­asukkaista lukeutui pienituloiseksi. Vähäisintä tämän ryhmän pienituloisuus on viime vuosina ollut Kauniaisissa, tosin sielläkin se ylitti 20 prosentin rajan useana vuonna 2010-luvun vaihteessa.

Asuntojen vuokraus vapailta markkinoilta ei ole samalla tapaa riippuvainen asukkaiden tuloista ja varallisuudesta kuin julkisesti tuetuissa vuokra-asunnoissa. Osittain tästä johtuen vapailta markkinoilta vuokratuissa asunnoissa asuvat ovat keskimäärin parempituloisia kuin julkisesti tuetuissa asunnoissa asuvat, mikä on nähtävissä myös tämän ryhmän pienituloisuudessa; se on jonkin verran vähäisempää kuin tuetuissa vuokra-asunnoissa asuvilla (Kuvio 4.).

Kuvio 4. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvien pienituloisuusaste 1998–2016
Kuvio 4. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvien pienituloisuusaste 1998–2016. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto
Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Vapailta markkinoilta vuokratuissa asunnoissa asuvien pienituloisuus on ollut ehkä hieman yllättäen yleisintä pääkaupunki­seudulla Kauniaisissa, jossa pienituloisuusaste ylitti 25 prosentin rajan vuonna 2008. Vantaalla ja Helsingissä tämän ryhmän pienituloisuus­aste oli samaan aikaan 20 prosentin tuntumassa. Espoossa tämän ryhmän pienituloisuusaste on pysytellyt koko ajan selvästi alle 20 prosentin.

Kun talouskehitys pysähtyi Suomessa vuonna 2008 maailman­laajuiseen ja pitkäkestoiseksi osoittautuneeseen taantumaan, vuokralla asuvien pienituloisuus kääntyi lasku-uralle. Voimakkainta pienituloisuuden vähentyminen on ollut Kauniaisissa, jossa vapaa­rahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvien pienituloisuus­aste on pudonnut selvästi alle 20 prosentin. Viime vuosina se on ollut samalla tasolla muiden pääkaupunki­seudun kuntien kanssa.

Asumisoikeusasunnoissa asuvien pienituloisuus on ollut pääkaupunki­seudulla hiukan yleisempää kuin omassa osakehuoneistoissa asuvilla. Kauniaisissa asumisoikeus­asujien pienituloisuus oli 2010-luvulle tultaessa selvästi yleisempää kuin muissa pääkaupunki­seudun kunnissa. Nykyisin kaikkien pääkaupunki­seudun kuntien asumisoikeus­asujien pienituloisuusaste on käytännössä 5 prosentin tuntumassa, mikä on hiukan matalampi kuin asumisoikeus­asunnoissa asuvilla koko maassa (Kuvio 5.).

Kuvio 5. Asumisoikeusasunnoissa asuvien pienituloisuusaste 1998–2016
Kuvio 5. Asumisoikeusasunnoissa asuvien pienituloisuusaste 1998–2016. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto
Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Helsingissä omistusasujien pienituloisuus usealla alueella yleistä

Tarkastelen seuraavaksi pienituloisuuden esiintymistä pääkaupunki­seudulla kolmen suurimman kunnan sisällä kaupunginosittain ja asunnon hallintasuhteen mukaan. Koska tässä pienituloisuus­tarkastelu kohdentuu joissakin tapauksissa hyvinkin pieniin väestöryhmiin, olen karkeistanut asunnon hallinta­perustetta siten, että omissa omakotitaloissa ja asunto-osakeyhtiöissä asuvat muodostavat oman ryhmän ja kaikki vuokralla asuvat muodostavat oman ryhmän.

Asumisoikeusasunnoissa asuvat olen jättänyt tarkastelusta pois, koska niiden määrä kaupunginosa­tasolla jää usein vähäiseksi. Lisäksi olen poistanut tarkastelusta ne kaupunginosat, joiden hallintaperuste­ryhmissä pienituloisten lukumäärä on 30 henkilöä tai vähemmän.

Vaikka omistusasunnoissa asuvien pienituloisuus on pääkaupunki­seudulla pääsääntöisesti vähäistä, nousee se joillakin alueilla varsin korkeaksi (Kuvio 6.). Yleisintä omistusasunnoissa asuvien pienituloisuus oli Helsingin Torkkelin­mäessä, jossa vuonna 2016 vajaan 2 800 asukkaan keskuudessa lähes 12 prosenttia oli pienituloisia. Tämä on hiukan vähemmän kuin muutama vuosi aikaisemmin vuonna 2010.

Kuvio 6. Omistusasunnoissa asuvien pienituloisuusaste 2016 ja 2010, 20 matalimman ja korkeimman pienituloisuusasteen kaupunginosaa 2016
Kuvio 6. Omistusasunnoissa asuvien pienituloisuusaste 2016 ja 2010, 20 matalimman ja korkeimman pienituloisuusasteen kaupunginosaa 2016. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto
Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Väestöltään jonkin verran suuremmissa Harjun ja Linjan kaupunginosissa pienituloisuus­asteet alittivat 10 prosenttia, mikä on muutaman prosenttiyksikön vähemmän kuin vuonna 2010. 

Helsinkiläisten Kontulan, Meri-Rastilan ja Alppilan kaupunginosien omistusasujista runsas 8 prosenttia oli pienituloisia vuonna 2016. Kaikissa edellä mainituissa ryhmissä pienituloisuus on kasvanut selvästi 2010-luvun vaihteesta.

Omistusasunnoissa asuvia oli pari vuotta sitten Kontulassa vajaat 5 700, Meri-Rastilassa 1 700 ja Alppilassa 2  200. Etenkin Meri-Rastilassa omistusasujien lukumäärä on tarkastelu­periodin aikana kasvanut selvästi, mikä saattaa selittää Meri-Rastilan omistusasujien pienituloisuuden yleistymistä.

Vantaalla Kiilassa omistusasunnoissa asuvien pienituloisuus­aste oli pari vuotta sitten 8 prosenttia, kun siellä 2010-luvun vaihteessa pienituloisia oli niin vähän, ettei se näy kuviossa. Länsimäessä omistusasujien pienituloisuusaste oli muutama vuosi sitten 7 prosentissa, kun se vuonna 2010 oli noin puolet vähemmän. Omakotitalo­valtaisessa Kiilassa omistusasujia asuu verrattain vähän, vajaat 400 henkilöä, mutta Länsimäessä selvästi enemmän, 2 500 henkilöä.

Espoossa Perkkaalla 1 500 omistusasunnoissa asuvien pienituloisuus­aste oli vuonna 2016 runsaat 6 prosenttia. Tämä on pari prosentti­yksikköä enemmän kuin vuosikymmenen vaihteessa 2010.

Espoossa omistusasujien pienituloisuus vähäistä

Omistusasunnoissa asuvilla pienituloisuus oli vähäisintä Espoossa Vanha-Mankkaan kaupungin­osassa, jossa ainoastaan prosentti asukkaista lukeutui pienituloiseksi. 2010-luvun vaihteessa vastaava osuus oli 2,5 prosenttia.

Myös espoolaisessa Pohjois-Laajalahden kaupungin­osassa omistusasujien pienituloisuus jäi vähäiseksi; pari vuotta sitten se oli lähes puolitoista prosenttia, mikä on prosentti­yksikön vähemmän kun vuonna 2010. Vanha-Mankkaalla omistus­asunnoissa asui pari vuotta sitten noin 4 000 asukasta, Pohjois-Laajalahdessa 2 500 asukasta.

Muita espoolaisia matalan pienituloisuuden omistus­asuntoalueita ovat Lähderanta, Jupperi, Eestinmalmi, Nöykkiön­laakso ja Järvenperä, joissa pienituloisuus­aste jäi vuonna 2016 alle kahden prosentin. Omistusasunnoissa asuvan väestön määrä vaihtelee edellä mainituilla alueilla ja ryhmissä Eestinmalmin runsaasta 2 000 asukkaasta Jupperin 5 000 asukkaaseen. Myös pienituloisten suhteellinen osuus on pysytellyt näissä ryhmissä vakaana, kun sitä vertaa vuoteen 2010.

Helsinkiläisistä kaupunginosista omistusasunnoissa asuvien pienituloisuus oli vähäisintä Maunun­nevalla, jossa pari vuotta sitten puolitoista prosenttia omistusasujista oli pienituloisia. Vuonna 2010 vastaava osuus oli prosentti­yksikön enemmän.

Maununnevan omistusasunnoissa asui vuonna 2016 runsaat 2 200 henkilöä.  Muita vähäisen pienituloisuuden omistusasunto­alueita Helsingissä ovat Veräjänmäki (1 600 asukasta), Puistola (5 400 asukasta), Torpparin­mäki (2 100 asukasta) ja Töyrynummi (2 600 asukasta), joissa pienituloisten väestöosuus oli parin prosentin luokkaa vuonna 2016. Näissäkin ryhmissä pienituloisuus on pysynyt vakaana, kun sitä vertaa vuoteen 2010.

Opiskelijavaltaisissa Viikin tiedepuistossa ja Otaniemessä vuokralla asuvien pieni­tuloisuus yleistä

Vuokra-asunnoissa asuvilla pienituloisuus on selvästi yleisintä Espoon Otaniemessä ja Helsingin Viikin tiedepuistossa, jotka ovat tunnetusti opiskelija­valtaisia asuinalueita. Otaniemen vuokra-asujien pienituloisuus­aste oli pari vuotta sitten lähes 60 prosenttia, mikä on selvästi enemmän kuin vuonna 2010. Viikin tiedepuistossa vastaava pienituloisuus­aste oli lähes 45 prosenttia, mikä oli sama kuin muutama vuosi aikaisemmin vuonna 2010.

Otaniemen vuokra-asunnoissa oli pari vuotta sitten asukkaita runsaat 3 000, Viikin tiede­puistossa heitä oli noin 1 000. Myös Helsingin Kyläsaaressa vuokralla asuvien pienituloisuus­aste kipusi korkealle, mutta väestöä Kyläsaaren uusilla asuinalueilla on vielä varsin vähäinen määrä, vain noin 300 vuokralla-asujaa.

Espoossa vuokralla asuvien pienituloisuus on yleistä myös Lintu­metsässä, Kuninkaisissa ja Kirkko­järvellä, joissa noin joka kolmas vuokralla asuva oli pienituloinen vuonna 2016.

Kuninkaisissa ja Kirkkojärvellä vuokralla asuvien pienituloisuus oli samalla tasolla kuin vuonna 2010, mutta Lintumetsän vuokralla-asuvien pienituloisuus on vähentynyt lähes 20 prosentilla vuodesta 2010. Näin suuri muutos voi johtua siitä, että Lintu­metsässä vuokralla asuvien määrä on lähes kaksin­kertaistunut kyseisellä ajanjaksolla. Lintumetsässä vuokralla-asujia oli parivuotta sitten noin 750, Kuninkaisissa 1 400.

Helsingissä vuokralla asuvien pienituloisuus nousi korkeahkoksi Kurkimäessä, Kivikossa ja Meri-Rastilassa, joissa noin 30 prosenttia vuokralla-asuvista oli pienituloisia vuonna 2016. Vuokralla asuvia oli pari vuotta sitten Kurkimäessä runsaat 1 700, Kivikossa ja Meri-Rastilassa vuokralla asuvia oli vajaat 3 000. Kaikissa kolmessa edellä mainitussa kaupunginosassa pienituloisuus on vähentynyt muutamilla prosentti­yksiköillä vuodesta 2010.

Vantaalla vuokralla asuvien pienituloisuus oli yleisintä Havukoskella ja Piispankylässä, joissa vuokra-asukkaiden pienituloisuus­aste oli 30 prosenttia vuonna 2016. Havukoskella vuokralla asuvia oli pari vuotta sitten lähes 4 000, mutta Piispankylässä vain noin 150. Myös Havukoskella vuokralla asuvien pienituloisuus on vähentynyt muutaman prosenttiyksikön, kun sitä vertaa vuoteen 2010.

Suomenlinnassa vuokralla-asuvien pienituloisuus vähäisintä

Jos pienituloisuusmittariin on uskomista, niin helsinkiläisessä Suomenlinnan kaupungin­osassa asuu pääkaupunkiseudun hyvätuloisimmat vuokralaiset. Suomenlinnan vuokra-asunnoissa asui vuonna 2016 noin 700 asukasta, joista alle 7 prosenttia oli pienituloisia. Osuus on jotakuinkin sama kuin vuonna 2010.

Muita helsinkiläisiä vähäisen pienituloisuuden vuokra-asuntoalueita ovat runsaan 600 vuokra-asujan Niemenmäki, 2 200 vuokra-asujan Ruoholahti ja 500 vuokra-asujan Vanha­kaupunki. Kaikissa edellä mainituissa kaupungin­osissa vuokralla-asuvien pienituloisuus­­aste jäi alle 10 prosentin vuonna 2016.

Espoossa vuokralla asuvien pienituloisuusaste oli matalin Latokaskenmäessä, Taavin­kylässä ja Lippajärvellä, joissa vuokralaisten pienituloisuus­aste jäi alle 10 prosentin. Edellä mainituilla alueilla asui pari vuotta sitten melko vähän vuokralaisia; Latokasken­mäessä ja Taavinkylässä vajaat 600 ja Lippajärvellä runsas 1 000. Kaikissa näissä ryhmissä pienituloisuus on vähentynyt vuoteen 2010 verrattuna, Latokasken­mäessä ja Taavinkylässä jopa merkittävästi.

Vantaalla vuokralla asuvien pienituloisuus oli vähäisintä Hakkilassa, jossa vajaan 600 vuokra-asunnoissa asuvan pienituloisuus­aste jäi alle 10 prosentin vuonna 2016. Osuus on pari prosentti­yksikköä pienempi kuin mitä se oli vuonna 2010.

Myös Vantaan Ilolassa, Askistossa ja Vantaan­laaksossa vuokralla-asuvien pienituloisuus­aste jäi pari vuotta sitten 10 prosentin tienoille. Vantaanlaaksossa vuokralla asuvia oli vajaat 400, Askistossa runsaat 400 ja Ilolassa runsaat 900. Sekä Ilolassa että Askistossa vuokralla asuvien pienituloisuus on vähentynyt selvästi, kun sitä vertaa vuoteen 2010.

Kuvio 7. Vuokralla asuvien pienituloisuusaste 2016 ja 2010, 20 matalimman ja korkeimman pienituloisuusasteen kaupunginosaa 2016

 

Kuvio 7. Vuokralla asuvien pienituloisuusaste 2016 ja 2010, 20 matalimman ja korkeimman pienituloisuusasteen kaupunginosaa 2016. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto
Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Olen kuvannut tässä artikkelissa pienituloisuutta ja sen muutoksia pääkaupunki­seudulla ja asunnon hallintasuhteen mukaan. Pienituloisuus on määritelty Euroopan unionin käyttämällä menetelmällä. Pienituloisuuden tasoihin ja pienituloisuudessa tapahtuneiden muutosten syihin en ole pyrkinyt etsimään vastauksia. Myöskään syy-seuraussuhteita, kuten sitä voivatko tulot selittää asumista tai päinvastoin, ei tässä ole ollut mahdollista selvittää.

Kaupunginosatarkastelussa pienituloisuuden tasoihin vaikuttavat väestön rakenteelliset erot; joillekin alueille ovat keskittyneet opiskelijat, toisille eläkeläiset ja joillakin alueilla työssäkäyvät ovat tyypillisin väestönosa. Joillakin alueilla maahan­muuttajien suhteellinen osuus on lisääntynyt, millä myös on todennäköisesti oma vaikutuksensa kyseisten alueiden pienituloisuuteen ja sen muutoksiin.

Kunnat pyrkivät etenkin pääkaupunkiseudulla aktiivisesti estämään asuinalueiden eriytymistä ja segregaatiota asunto­poliittisilla päätöksillä. Kaikella tämän tyyppisellä ohjailulla on vaikutuksia asuinalueiden väestöpohjiin ja rakenteisiin sekä asumiseen. Myös monet väestön tuloissa ja pienituloisuudessa pitemmällä aikavälillä tapahtuneiden merkittävien muutosten juurisyyt löytyvät edellä kuvatuista väestö­rakenteellisista muutoksista ja asuntopoliittisista päätöksistä.

Pekka Ruotsalainen on suunnittelija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.

 

Tutustu myös Oma talous –laskuriin. Voit verrata oman kotitaloutesi tuloja, kulutusta ja varallisuutta muihin samassa tai eri elämäntilanteessa oleviin kotitalouksiin. Pääset laskuriin tästä.

 

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
28.8.2018
Juha Nurmela, Tuomas Parikka

Vuonna 1966 elintarvikkeet, asuminen ja liikenne söivät kotitalouksien kulutusmenoista 73 prosenttia. Viidenkymmenen vuoden jälkeen niiden osuus oli yhä 68 prosenttia. Liikkumavara muihin kulutuskohteisiin on jäänyt pieneksi.