Työvoimatutkimuksessa kysytään työllisiltä yötyön (klo 23-06) tekemisestä pää­työssä viimeisen neljän viikon aikana. Vastaus­vaihtoehdot kysymykseen ovat: säännöllisesti, silloin tällöin ja ei ollenkaan.

Tulosten mukaan kauppojen auki­olojen vapauttaminen ei näy selvästi tilastossa yötyön lisääntymisenä. Teollisuudessakaan ei paiskita yötöitä niin paljon kuin ennen vuotta 2009, ja majoitus- ja ravitsemus­toiminnassa yötyötä tehneiden määrä kääntyi laskuun vuonna 2017. (Kuvio 1)

Kaupan alalla pientä liikettä

Vuonna 2017 yötyötä viimeksi kuluneen neljän viikon aikana oli tehnyt joko säännöllisesti tai silloin tällöin keski­määrin 309 000 palkan­saajaa, eli noin 14 prosenttia kaikista. Osuus tuntuu melko isolta, mutta se ei ole juuri muuttunut viime vuosina.

Myöskään säännöllisesti yötöitä tehneiden määrä ei ole noussut silloin tällöin yötöitä tehneiden kustannuksella.

Kaupan alalla yötyötä tehneiden osuus on noussut vuoden 2009 noin neljästä prosentista vuoden 2017 kuuteen prosenttiin.

Muutenkin töissä epäsosiaalisina aikoina

Millainen on sitten yötyötä säännöllisesti (viimeisen neljän viikon aikana) pää­työssään tehneiden palkan­saajien profiili verrattuna niihin, jotka eivät olleet tehneet yötyötä ollenkaan tutkimus­jakson aikana? Tiedot pohjautuvat vuoden 2017 työvoima­tutkimuksen tietoihin.

Säännöllisesti yötöitä tehneitä palkan­saajia oli keski­määrin 173 000. Heidän työ­suhteensa oli yhtä usein pysyvä (toistaiseksi jatkuva) kuin muillakin. He eivät myöskään etsineet uutta työtä juuri sen enempää kuin muutkaan, eivätkä itse annetun tiedon mukaan olleet poissa töistä sairauden takia muita useammin. Sivutyön tekeminen oli samaa luokkaa kuin muillakin.

Yötyötä säännöllisesti tehneet tekivät luonnollisestikin vuoro­työtä ja jakso­työtä huomattavasti paljon enemmän kuin muut palkan­saajat. Siinä, että he tekivät töitä vuoro­työssä lauantaisin ja sunnuntaisin paljon keski­arvoa enemmän, ei ole mitään yllättävää. He työskentelevät ylipäänsä epäsosiaalisina työaikoina.

Yötöissä ei ole kyse kotona työskentelystä kuin marginaalisesti, koska vain 3,5 prosenttia öiseen aikaan työtä tehneistä sanoi tehneensä sitä säännöllisesti kotonaan.

Vain kymmenesosa säännöllisesti yötyötä tehneistä sanoi tekevänsä osa-aikatyötä, kun kaikilla palkan­saajilla osuus oli selvästi korkeampi, noin 17 prosenttia.

Enemmän miehiä ja nuoria

Työllisistä miehistä 18 prosenttia oli tehnyt yötyötä, joko säännöllisesti tai silloin tällöin, kun naisilla osuus oli huomattavasti alhaisempi, eli 11 prosenttia. Kun vastuu lasten ja kodin hoidosta on suurempi, mahdollisuudet epä­sosiaaliseen aikaan tehtävään työhön ovat pienemmät kuin miehillä. Toisaalta teollisuus, jossa tehdään suhteellisesti paljon yö­työtä, on jo lähtö­kohtaisesti mies­valtainen ala.

Vuonna 2017 yötyötä säännöllisesti tehneissä oli vain kourallinen (4 prosenttia) niitä, jotka katsoivat olevansa pää­asialliselta toiminnaltaan muita kuin ansio­työtä tekeviä. Tämän voi tulkita niin, että yötyö vaatii tiukkaa sitoutumista työhön. Työllisissä, jotka eivät olleet tehneet yö­työtä, oli suhteellisesti hiukan enemmän esimerkiksi opiskelijoita pää­asialliselta toiminnaltaan.

Yötyötä säännöllisesti tehneiden ikäjakauma on keskimäärin nuorempi kuin palkansaajilla, jotka eivät ole tehneet yötyötä (kuvio 2).

Helppo selitys ikäjakaumaan olisi sanoa, että ikääntyessä päivätyö alkaa houkutella enemmän. Ilmiön syiden selvittäminen vaatisi kuitenkin erillisen tutkimuksen.

Yötyöstä löytyy tietoa myös työolotutkimuksesta viiden vuoden välein, seuraavan kerran kuluvalta vuodelta, sekä ajankäyttötutkimuksesta.

Kirjoittaja työskentelee työvoimatutkimuksen yliaktuaarina Tilastokeskuksen työvoimatilastossa.