Suomessa naiset käyttävät edelleen suurimman osan perhevapaista, ja miesten pitkät perhevapaat ovat yhä harvinaisuus (Kela 2019). Erityisesti kotihoidontukea, joka mahdollistaa lapsen kotihoidon kunnes lapsi täyttää kolme vuotta, on kritisoitu siitä, että se heikentää naisten työmarkkina-asemaa (mm. Hiilamo & Kangas 2009; Evertsson & Duvander 2011).

Perhevapaiden sukupuolittuneesta käytöstä johtuen perhevapaat aiheuttavat erityisesti naisille urakatkoja, joilla on tutkimusten mukaan vaikutus niin palkka- ja urakehitykseen, työelämään integroitumiseen, mutta myös eläkekertymään (Repo 2010; Koskenvuo 2016; Kuitto, Salonen & Helmdag 2019; Kuivalainen, Järnefelt, Kuitto & Ritola 2019).

Naiset kokevat lisäksi työelämässä raskauteen sekä perheellistymiseen liittyvää syrjintää (Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018), ja työsuhteen jatkuvuuden epävarmuus rasittaa erityisesti naisia (Sutela & Lehto 2014), jotka työskentelevät yleisemmin määräaikaisissa työsuhteissa kuin miehet (SVT, Työvoimatutkimus 2018).

Tässä artikkelissani pohdin, miten perhevapaalla olo heijastuu työuraan. Millaisia urakatkoksia perhevapaat aiheuttavat ja kuinka paljon työelämässä esiintyy raskaus- ja perhevapaasyrjintää? Lisäksi tarkastelen perhevapaalta paluun vaikutuksia työuraan, osaamiseen sekä palkkakehitykseen.

Käyttämäni aineisto perustuu Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen yhteydessä vuonna 2018 toteutettuun lisätutkimukseen Työn ja perheen yhteensovittaminen. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 18–64-vuotiaat työlliset, työttömät sekä työvoiman ulkopuolella olevat (N=13 238). Pääosin kysymykset koskivat alle 15-vuotiaiden lasten vanhempia. Vastausosuus oli 93,5 prosenttia Työvoimatutkimukseen vastanneista. Aineisto on painotettu väestötasolle. Tutkimusta rahoittamassa olivat Tilastokeskuksen lisäksi Euroopan unionin tilastovirasto (Eurostat), työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä Väestöliitto.

Perhevapaita käyttävät pääasiassa naiset

Perhevapailla tarkoitetaan tässä artikkelissa äitiys-, isyys-, vanhempain- sekä hoitovapaata (ks. tietolaatikko). Kelan tietojen mukaan vanhempainrahapäivistä – äitiysraha, isyysraha ja vanhempainraha – vuonna 2018 korvattiin äidille 90 prosenttia. Isien korvattujen päivien osuus oli 10 prosenttia. (Kelan lapsiperhe-etuustilasto 2018.)

Vuonna 2016 syntyneiden lasten isistä neljännes ei pitänyt isyysvapaata lainkaan, ja 30 prosenttia piti vapaata vain lapsen syntymän yhteydessä samaan aikaan lapsen äidin kanssa (Kela 2019). Vaikka äitiysvapaan jälkeen alkava vanhempainvapaa on tarkoitettu molemmille vanhemmille, sen pitää yleensä äiti.

Vuonna 2018 isille korvattiin vain kaksi prosenttia kaikista vanhempainvapaan rahapäivistä. Kotihoidontuen saajista niin ikään vähemmistö oli miehiä (7,2 %). (Kelan lapsiperhe-etuustilasto 2018.)

Suomessa suurin osa perheistä (yli 80 %) käyttää ainakin jonkin aikaa kotihoidontukea. Vanhempainvapaan päättyessä lapsi on alle vuoden ikäinen ja tämän jälkeen vanhemmat voivat valita joko päivähoidon tai kotihoidontuella tuetun lapsen kotihoidon. Hieman yli puolet perheistä käytti kotihoidontukea enintään 12 kuukautta, jolloin lapsi oli hieman alle kaksivuotias. (Kelan tilastollinen vuosikirja 2017.)

Työvoimatutkimus kertoo samaa tarinaa: Työvoimatutkimuksen Perhe ja työ -katsauksen mukaan alle vuoden ikäisten lasten äideistä vain harva oli työssä vuonna 2018, mutta 1–2-vuotiaiden lasten äideistä jo puolet.

Perheissä, joissa nuorin lapsi oli 3–6-vuotias, suurin osa äideistä oli palannut jo töihin. (SVT, Työvoimatutkimus 2019.) Ne äidit, joilla oli työpaikka, johon palata, korkeampi koulutus sekä parempi työmarkkina-asema, palasivat nopeammin työhön kuin muut äidit (Salmi, Lammi-Taskula & Närvi 2009; TEM 2014; Närvi 2017b).

Suomessa äidit myös palaavat kokoaikatyöhön osa-aikatyön sijaan yleisemmin kuin monessa muussa Euroopan maassa (Kambur & Pärnänen 2017; Eurostat, Labour Force Survey 2018).

Myös Työvoimatutkimuksen vuoden 2018 lisätutkimuksessa näkyy isien perhevapaiden vähäisyys verrattuna äiteihin. Isistä (18–64-vuotiaat) alle neljännes (24 %) oli ollut yhtäjaksoisesti pois työstä vähintään kuukauden ajan lasten hoidon vuoksi työuransa aikana, äideistä 77 prosenttia. Osa äideistä tai isistä on saattanut olla työttömänä lapsen syntyessä ja siksi heillä ei ole ollut urakatkoksia.

Niistä isistä, jotka olivat olleet ainakin kuukauden poissa työstä lasten hoidon vuoksi, suurin osa (82 %) oli ollut vapaalla enintään kuusi kuukautta, 11 prosenttia 7–12 kuukautta ja 4 prosenttia yli vuoden, mutta korkeintaan kaksi vuotta (kuvio 1).

Niistä äideistä, jotka olivat olleet vähintään kuukauden pois työstä lasten hoidon vuoksi, vain harva (5 %) oli ollut poissa työstä alle seitsemän kuukautta, 13 prosenttia oli ollut vapaalla 7–12 kuukautta ja neljäsosa (24 %) yli vuoden, mutta korkeintaan kaksi vuotta. Yli puolet (57 %) oli ollut poissa työstä yli kaksi vuotta, miehistä vastaavasti alle kaksi prosenttia. (Kuvio 1.)

Tässä on laskettu yhteen koko työuran aikana kerääntyneet lasten hoidosta aiheutuneet poissaolot. Poissaolot olivat siis keskimäärin selvästi pidempiä niillä äideillä, joilla oli useampia lapsia.

Syitä sille, miksi isät pitävät vähemmän perhevapaita kuin äidit, on haettu niin sukupuolittuneista hoivatyön käsityksistä ja käsityksistä hyvästä vanhemmuudesta (Närvi 2014; Lammi-Taskula & Salmi 2016) kuin hoivan jakautumisen itsestäänselvyydestä (Salmi & Närvi 2017).

Ne isät, jotka ajattelevat miehen olevan ensisijaisesti vastuussa perheen toimeentulosta, jättävät todennäköisemmin pidemmän perhevapaan käyttämättä (Lammi-Taskula, Salmi & Närvi 2017). Äidit taas perustelevat lapsen pitkää kotihoitoa sillä, että pienen lapsen hoito kuuluu erityisesti äidille (Närvi 2017a).

Myös työtilanne ja taloudellinen tilanne perheessä vaikuttavat tutkimusten mukaan siihen, kumpi perheessä jää perhevapaalle (Närvi 2017b; Närvi 2018). Isä hoitaa – vai hoitaako? -raportin mukaan nuoret, vailla korkeakoulututkintoa olevat sekä yrittäjät tai työntekijäasemassa olevat isät käyttävät useammin vain lyhyen isyysvapaan osan (Närvi 2018).

Vastaavasti ne isät, joilla on hyvä sosioekonominen asema ja joiden puoliso on korkeasti koulutettu, toimihenkilöasemassa tai hyvätuloinen, käyttävät useammin pidemmän, vanhempainvapaan jälkeisen isyysvapaan.  

Raskaus- ja perhevapaasyrjinnän määrästä kaivataan lisää tietoa

Tasa-arvovaltuutetun kertomuksessa eduskunnalle (2018) todetaan, että raskaus- ja perhevapaasyrjintä on edelleen merkittävä tasa-arvo-ongelma Suomessa. Tyypillisimmin se liittyy työhönottoon, määräaikaisten työsopimusten jatkamiseen sekä perhevapaalta palaamiseen.

Esimerkiksi määräaikaista työsopimusta tai koeaikaa ei jatketa raskauden tultua ilmi, perhevapaalla olevan sijainen on vakinaistettu ja perhevapaalta palaava työntekijä puolestaan on irtisanottu tai hänelle on annettu muita töitä, jotka eivät vastaa hänen aikaisempia tehtäviään. Työtehtävät ovat saattaneet myös hävitä erilaisten uudelleen järjestelyjen tai organisaatiouudistuksen myötä. (TEM 2014; Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018.)

Tasa-arvovaltuutetulle tulevista työelämään liittyvistä yhteydenotoista puolet liittyivät raskaus- ja perhevapaasyrjintään vuonna 2018. Myös ammattiliitot saavat paljon yhteydenottoja asiaan liittyen. Tasa-arvovaltuutetun toimisto teetti kyselyn raskaus- ja perhevapaasyrjinnästä ammattijärjestöille vuodenvaihteessa 2016–2017. Kyselyyn vastanneista liitoista lähes puolet (47 %) ilmoitti, että ne saavat jäseniltään yhteydenottoja raskaus- ja perhevapaasyrjinnästä vähintään viikoittain, jotkut jopa päivittäin. (Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018.)

Eniten yhteydenottoja tasa-arvovaltuutetulle tulee tilanteista, joissa määräaikaista työsopimusta ei ole jatkettu raskauden tultua ilmi tai henkilön ilmoitettua jäämisestään perhevapaalle (Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018; ks. myös Närvi 2017b, 141).

Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä erityisesti nuorilla naisilla (taulukko 1). Nuorista 25–34-vuotiaista naisista määräaikaisessa työsuhteessa työskenteli yli neljännes (28,1 %), vastaavasti saman ikäisistä miehistä alle viidennes (17,4 %) vuonna 2018. Määräaikaiset työsopimukset olivat hieman yleisempiä julkisella (22,6 %) kuin yksityisellä sektorilla (17 %) vuonna 2018. (SVT, Työvoimatutkimus 2018.)

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus

Raskaus- ja perhevapaasyrjintää koskevat luvut ovat Suomessa perustuneet tasa-arvovaltuutetulle ja ammattijärjestöille tulevien yhteydenottojen lukumäärään. Heidän tietojensa mukaan syrjinnän määrä raskauden ja perhevapaan perusteella on pysynyt suhteellisen muuttumattomana vuosina 2011–2018 (Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018, 37). Tosin läheskään kaikki tapaukset eivät edes tule viranomaisten tietoon.

Perhevapaalta palaavista naisista valtaosa jatkaa entisessä työpaikassa – iso joukko kokee silti vastentahtoisia muutoksia työurallaan

Työvoimatutkimuksen lisätutkimuksessa selvitettiin vuonna 2018 ensimmäistä kertaa raskaus- ja perhevapaasyrjinnän määrää koko väestössä Suomessa. Niiltä työllisiltä, alle 15-vuotiaiden lasten vanhemmilta, jotka olivat aikaisemmin olleet perhevapaalla (pl. alle kuukauden isyysvapaan pitäneet isät) ja olivat olleet työssä ennen perhevapaalle jäämistä, kysyttiin, jatkoivatko he samassa työpaikassa perhevapaan päättymisen jälkeen. Kysymys kysyttiin nuorinta lasta koskien.

Naisista samassa työpaikassa oli jatkanut 77 prosenttia, työpaikkaa oli vaihtanut 18 prosenttia ja 5 prosenttia ei ollut palannut työhön viimeisimmän perhevapaan päättymisen jälkeen. Miehet olivat pysyneet naisia useammin samassa työpaikassa perhevapaan päättymisen jälkeen (93 %) – vain 6 prosenttia oli vaihtanut työpaikkaa. (Taulukko 2.)

Samassa työpaikassa jatkaneista suurin osa (88 %) ilmoitti jatkaneensa samassa tehtävässä, miehistä selvästi useampi (96 %) kuin naisista (86 %). Naisista kuusi prosenttia jatkoi muussa yhtä vaativassa tehtävässä, saman verran vaativammassa tehtävässä (6 %) ja vain alle kaksi prosenttia vähemmän vaativassa tehtävässä.

 

Työpaikkaa vaihtaneista naisista melkein puolet (46 %) oli vaihtanut yhtä vaativaan tehtävään, 38 prosenttia aikaisempaa vaativampaan tehtävään ja 15 prosenttia vähemmän vaativaan tehtävään. Miehillä työpaikkaa perhevapaan jälkeen vaihtaneita oli niin vähän, että tarkkoja estimaatteja ei voida tässä antaa.

Niiltä vastaajilta, jotka olivat jatkaneet samassa työpaikassa, mutta eri tehtävässä kysyttiin, tapahtuiko muutos omasta halusta. Puolet (51 %) niistä naisista, jotka olivat jatkaneet muussa yhtä vaativassa tehtävässä, sanoivat muutoksen tapahtuneen vastentahtoisesti. Niin ikään neljäsosalla siirtyminen vähemmän vaativiin tehtävään ei ollut tapahtunut omasta halusta.

Niistä naisista, jotka olivat vaihtaneet työpaikkaa, yli kolmannes (36 %) sanoi työpaikanvaihdoksen tapahtuneen vastentahtoisesti. Niin ikään niistä äideistä, jotka eivät palanneet töihin perhevapaan päättymisen jälkeen, neljäsosa vastasi, että työelämästä poisjääminen ei tapahtunut heidän omasta halustaan.

Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus, Työn ja perheen yhteensovittaminen 2018

Kaiken kaikkiaan niistä työllisistä äideistä, jotka olivat vaihtaneet työtehtäviä, työpaikkaa tai eivät olleet palanneet työhön perhevapaan päättymisen jälkeen, neljäsosa sanoi, että muutos ei ollut tapahtunut omasta halusta. Väestötasolla tämä koski yhteensä noin 42 000 naista.

Niin ikään syrjintään liittyvä määräaikaisen työsuhteen jatkamatta jättäminen koski väestötasolla noin 11 000 naista, ja noin 17 000 vaihtoi työpaikkaa tai työtehtävää, koska työhön palattaessa työtehtävät olivat muuttuneet tai hävinneet tai tilalle oli palkattu toinen henkilö.

Raskauden tai perhevapaiden perusteella tapahtuva syrjintä koskettaa siis erityisesti naisia. Aineistossa suurin osa isistä oli jatkanut perhevapaan jälkeen samassa työpaikassa ja samassa tehtävässä. Niiden isien määrä, jotka olivat olleet pidemmällä perhevapaalla, oli niin pieni, että tarkkoja estimaatteja heidän työssään kokemastaan syrjinnästä ei voida antaa.

Tässä tutkimuksessa syrjinnästä kysyttiin ainoastaan niiltä vanhemmilta, joilla oli alle 15-vuotiaita lapsia, ja jos lapsia oli useampia, niin nuorinta lasta koskien. Toisin sanoen, ne äidit, jotka ovat kokeneet raskaus- tai perhevapaasyrjintää aikaisemmin työurallaan tai vanhempia lapsia koskien, eivät sisälly näihin tuloksiin. Myös ne vastaajat, jotka eivät olleet työllisiä tutkimushetkellä, eivät olleet tässä kysymysosiossa mukana. Syrjintää työelämässä kokeneiden äitien määrä saattaa siis olla edellä annettuja lukuja suurempi.

Tutkimuksessa ei selvitetty työnhakutilanteisiin liittyvää syrjintää. Tällä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi työhaastattelussa kysytään perhesuunnitelmista, tai henkilöä ei palkata työhön mahdollisen perheellistymisen eli äitiysriskin takia, vaikka hän olisikin tehtävään pätevin.

Vain harva nainen jää vaille riittävää työhön perehdytystä perhevapaalta paluun jälkeen

Työhön perehdytys perhevapaan jälkeen on nähty tärkeänä työn ja perheen yhteensovittamista tukevana tukitoimintona (mm. Salmi ym. 2009). Työvoimatutkimuksen lisäosassa oli myös kysymyksiä työhönpaluusta perhevapaan jälkeen. Niiltä työllisiltä, jotka olivat olleet työssä ennen perhevapaalle jäämistä ja joilla oli alle 15-vuotiaita lapsia, kysyttiin, saivatko he päivitystä osaamiseensa töihin palattuaan nuorimman lapsen jälkeen.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että organisoitu perehdyttäminen perhevapaalta työhön paluun jälkeen silloin, kun työtehtävät olivat muuttuneet, on koettu harvinaiseksi ja se on jäänyt usein oman aktiivisuuden ja työtoverien opastuksen varaan (Salmi ym. 2009; Lammi-Taskula, Salmi & Parrukoski 2009; Närvi 2017b).

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2009 teettämän tutkimuksen mukaan joka kuudes organisaatio järjesti säännöllisesti perehdytystä vapaalta palaavalle ja lähes yhtä moni ei pitänyt sitä tarpeellisena. Satunnaisia perehdytyksiä järjesti noin puolet organisaatioista. (Lammi-Taskula ym. 2009.)

Työvoimatutkimuksen lisätutkimuksen mukaan niistä palkansaajista, jotka olivat jatkaneet samassa työpaikassa ja tehtävässä perhevapaan päättymisen jälkeen (pl. isät, jotka olivat olleet alle kuukauden mittaisella isyysvapaalla), lähes puolet (45 %) oli saanut päivitystä osaamiseensa töihin palattuaan.

Vastaajista 41 prosenttia koki saaneensa riittävästi päivitystä ja vain harva (4 %) koki, että ei ollut saanut riittävästi päivitystä tai ei saanut ollenkaan perehdytystä, vaikka olisi tarvinnut (6 %). Hieman alle puolet (48 %) vastaajista sanoi, että ei olisi edes tarvinnut päivitystä. (Kuvio 2.)

Sukupuolten välillä oli tässä asiassa merkittävä ero: miehet kokivat yleisemmin kuin naiset, että he eivät tarvinneet päivitystä osaamiseensa (miehet 71 %, naiset 41 %). Tämä saattaa liittyä isien lyhyisiin perhevapaisiin: kun työstä ollaan poissa vain lyhyt aika, ei tarve osaamisen päivitykselle ole kovinkaan suuri.

Korkea-asteen suorittaneet ja ylemmässä toimihenkilöasemassa olevat naiset kokivat hieman yleisemmin kuin muut naiset, että he eivät saaneet riittävästi päivitystä osaamiseensa tai että he eivät saaneet perehdytystä, vaikka olisivat sitä tarvinneet. Valtiolla työskentelevät naiset olivat tyytyväisimpiä saamaansa perehdytyksen määrään (55 %) (yksityinen sektori 48 %, kunta 43 %).

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että yllättävän harva vastaaja koki, että ei ollut saanut riittävästi päivitystä perhevapaalta palattuaan. Naisista vain viisi prosenttia sanoi, että ei saanut riittävästi päivitystä ja kuusi prosenttia ilmoitti, että ei saanut perehdytystä, vaikka olisi sitä tarvinnut.

Valitettavasti tuloksia ei voitu peilata siihen, kuinka kauan äiti oli ollut perhevapaalla viimeisintä lasta koskien, ainoastaan siihen, kuinka kauan kaikki perhevapaat olivat työuran aikana yhteensä kestäneet. Ne äidit, jotka olivat olleet perhevapailla yhteensä yli viisi vuotta, kokivat selvästi yleisemmin kuin muut äidit perehdytyksen olleen riittämätöntä.

Enemmistö vastaajista koki, että viimeisimmällä perhevapaalla ei ollut vaikutusta työuraan

Koska äidit käyttävät suurimman osan perhevapaista, aiheuttavat ne urakatkoksia erityisesti heille. Perhevapaiden työuravaikutuksia on tutkittu laajasti viime vuosina niin Suomessa kuin ulkomailla (mm. Lilja, Asplund & Kauppinen 2007; Evertsson and Duvander 2011; Weckström 2015; Kuitto, Salonen & Helmdag 2019).

Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että pitkähkö perhevapaa saattaa vaikuttaa kielteisesti äitien ammatilliseen urakehitykseen (mm. Rønsen and Sundström 2002) ja aiheuttaa niin sanottua palkkasakkoa (Valkonen 2006; Evertsson 2016; Kleven, Landais & Søgaard 2019). Taloustieteessä tätä on selitetty inhimillisen pääoman teorialla (mm. Becker 1964), jolla viitataan siihen, että perhevapaalla työkokemus ei kartu ja ammattitaito voi vanhentua, mikä taas vaikuttaa ansiotasoon.

Työvoimatutkimuksen lisäosassa kysyttiin myös sitä, millä tavoin perhevapaa vaikutti työhön palattua työn eri osa-alueisiin kuten palkkaan, asemaan ja osaamiseen. Kysymykset esitettiin niille työllisille, joilla oli alle 15-vuotiaita lapsia ja jotka olivat olleet työssä ennen viimeisimmälle perhevapaalle jäämistä.

Kuviossa 3 on kuvattuna naisten kokemuksia perhevapaan vaikutuksista työhön. Kyse on jälleen nuorimman lapsen syntymän jälkeen pidetystä perhevapaasta. Osuudet on laskettu ainoastaan äideistä, koska isillä estimaatit jäivät niin pieniksi johtuen heidän lyhyistä perhevapaistaan.

Tulosten mukaan suurin osa äideistä koki, että viimeisimmällä perhevapaalla ei ollut vaikutusta työuraan – asemaan, ammattitaitoon, osaamiseen, uralla etenemiseen tai palkkakehitykseen (75–86 %). Vähemmistö koki vaikutuksen olleen myönteinen tai kielteinen. (Kuvio 3.)

Myönteisesti perhevapaan koettiin vaikuttaneen muuhun osaamiseen (23 %) ja ammattitaitoon (18 %). Hieman alle joka kymmenes nainen koki asemansa (9 %), uramahdollisuuksiensa (8 %) tai palkkansa kehittyneen (9 %) myönteiseen suuntaan.

Sen sijaan joka kymmenes äiti koki, että viimeisin perhevapaa oli vaikuttanut kielteisesti palkkaan. Hieman harvempi koki uramahdollisuuksiensa (7 %) tai ammattitaitonsa (6 %) heikentyneen. Perhevapaiden katsottiin vaikuttaneen kielteisesti asemaan tai muuhun osaamiseen suhteellisen harvoin (alle 5 %).

Tulokset ovat hieman myönteisempiä kuin esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen julkaisemassa raportissa Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo vuodelta 2017. Tutkimuksessa joka kolmas äiti arvioi vapaalla olon heikentäneen omaa asemaansa ja etenemismahdollisuuksiaan, joka kymmenennen mielestä huomattavastikin.

Kolmannes koki myös ammattitaidon kärsineen perhevapaan aikana. (Närvi 2017b, 171.) Puolet äideistä ajatteli, että perhevapaa ei vaikuttanut omaan asemaan ja etenemismahdollisuuksiin tai ammattitaitoon työpaikalla (Salmi ym. 2009, 74; Närvi 2017b, 171).

Erot tuloksissa saattavat johtua tutkimusten eri kohdejoukoista: THL:n tutkimuksessa oli mukana noin kaksivuotiaiden lasten vanhemmat, kun taas tässä tutkimuksessa kysymys esitettiin nuorinta, alle 15-vuotiasta lasta koskien. Toisin sanoen lisätutkimuksessa saattoi olla mukana äitejä, jotka muistelivat yli kymmenen vuoden takaisia kokemuksiaan perhevapaan vaikutuksista. Toisekseen kysymystapa oli tutkimuksissa hieman erilainen, mikä saattaa vaikuttaa tuloksiin. Tulokset eivät siis ole täysin vertailukelpoisia keskenään.

Kokemukset perhevapaan vaikutuksesta työuraan jakoivat mielipiteitä koulutusluokkien sisällä. Mitä korkeampi sosioekonominen asema ja koulutus vastaajalla oli, sitä yleisemmin hän koki viimeisimmän perhevapaan vaikuttaneen kielteisesti palkkaan, uramahdollisuuksiin, ammattitaitoon, muuhun osaamiseen sekä asemaan työpaikalla.

Toisaalta korkea-asteen suorittaneet kokivat useammin perhevapaan vaikuttaneen myönteisesti ammattitaitoon ja muuhun osaamiseen kuin toisen asteen tai perusasteen suorittaneet äidit.

Aikaisemmassa tutkimuksessa on niin ikään todettu, että korkeasti koulutetut äidit arvioivat muita äitejä useammin asemansa ja ammattitaitonsa heikentyneen perhevapaan seurauksena (Närvi 2017b). Tässä on tapahtunut myös ajallista muutosta, sillä vuonna 2006 äitien arvioissa ei ollut koulutuksen mukaisia eroja (Salmi ym. 2009). Asiaa on perusteltu muun muassa sillä, että jatkuvaa uuden oppimista ja itsensä kehittämistä vaativat työt ovat yleistyneet (Närvi 2017b).

Taloustieteessä asiaa on perusteltu sillä, että mitä enemmän työntekijällä on pääomaa – koulutusta, osaamista ja asemaa – sitä enemmän hänellä teoriassa on menetettävää jäädessään perhevapaalle (mahdollisuuksien hinta) (ks. Sutela 2013). Työelämän nopeatempoisuus ja tiedon jatkuva lisääntyminen luovat nykyään varmasti haastetta ja painetta työelämässä erityisesti korkeasti koulutetuille äideille.

Lähes neljäsosa äideistä koki viimeisimmän perhevapaan vaikuttaneen myönteisesti muuhun osaamiseen ja liki viidesosa ammattitaitoon. Aikaisemmassa tutkimuksessa on todettu, että opetus- ja hoiva-aloilla kokemus lapsen hoidosta on helpompi ajatella hyödylliseksi taitojen karttumiseksi kuin muilla aloilla (Salmi ym. 2009).

Tämä näkyy niin ikään Työvoimatutkimuksen lisätutkimuksen tuloksissa: opetus- ja hoiva-aloilla työskentelevät kokivat perhevapaiden vaikuttaneen yleisemmin myönteisesti osaamiseen ja ammattitaitoon kuin muilla aloilla työskentelevät naiset. Tämän tiedon valossa ei ole yllättävää, että erityisesti kuntasektorilla työskentelevät äidit kokivat vapaiden vaikuttaneen myönteisesti osaamiseen ja ammattitaitoon.

Kuntasektorilla työskentelevät äidit kokivat harvemmin perhevapaan vaikuttaneen kielteisesti palkkaan ja uralla etenemiseen kuin yksityisellä sektorilla työskentelevät äidit. Tämä liittynee ennen kaikkea siihen, että julkisella sektorilla on yleisesti koettu etenemismahdollisuudet heikommiksi kuin muilla sektoreilla. Myös uralla eteneminen on koettu vähemmän tärkeäksi kuntasektorilla verrattuna muihin sektoreihin. (Sutela & Lehto 2014.) Kunta-alan palkkajärjestelmä on myös staattisempi: palkka saattaa perustua kokemusvuosiin etenemisen sijaan.

Uralla etenemismahdollisuudet voivat tarkoittaa myös eri asioita vastaajille. Ne voivat osalle vastaajista tarkoittaa niin sanottua vertikaalista etenemistä eli ylenemistä työntekijän roolista esimerkiksi lähiesimiestehtäviin. Toisaalta se voidaan nähdä myös horisontaalisena etenemisenä, millä tarkoitetaan siirtymistä esimerkiksi itselle mielenkiintoisempiin tehtäviin sekä asiantuntijuuden kehittymistä nykyisessä tehtävässä esimerkiksi erikoistumisen kautta. Lisäksi joissakin ammateissa vastaaminen työssä etenemiseen liittyviin kysymyksiin voi olla vaikeaa, jos vertikaalisia etenemismahdollisuuksia ei käytännössä ole, kuten opettajan työssä.

Työvoimatutkimuksen lisätutkimuksessa lasten lukumäärä heijastui vastauksissa niin, että ne äidit, joilla oli enemmän kuin yksi alle 15-vuotias lapsi, suhtautuivat perhevapaan vaikutuksiin kielteisemmin kuin ne, joilla oli vain yksi alle 15-vuotias lapsi. Lapsen ikä taas vaikutti niin, että silloin kun nuorin lapsi oli 3–6-vuotias, perhevapaan vaikutukset työuralle koettiin yleisemmin kielteiseksi kuin silloin, kun lapsi oli alle 3-vuotias tai yli 6-vuotias.

Tämä on linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa siinä, että juuri perhevapaalta palanneet eivät välttämättä heti huomaa, millä tavoin poissaolo on vaikuttanut työhön (mm. Wecström 2018). Yli seitsemänvuotiaat lapset ovat taas käytännössä tässä vaiheessa jo aloittaneet koulunkäynnin, mikä saattaa helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista.

Perhevapaiden yhteenlasketulla pituudella oli niin ikään vaikutus perhevapaiden uravaikutuksiin. Ne äidit, jotka olivat olleet yhteensä yli viisi vuotta perhevapailla, arvioivat viimeisimmän perhevapaan vaikutuksen kaksi kertaa kielteisemmäksi palkkaan, uramahdollisuuksiin, ammattitaitoon sekä asemaan työpaikalla kuin ne äidit, jotka olivat olleet poissa työstä korkeintaan kaksi vuotta.

Tutkimustuloksiin vaikuttaa vastaajien elämänvaihe

Hieman yllättävää on, että tutkimuksessa niin harva koki perhevapaan vaikuttaneen kielteisesti työuraansa. Valitettavasti tutkimuksessa ei saada selville sitä, oliko vastaaja ennen perhevapaalle jäämistä määräaikaisessa tai vakituisessa työsuhteessa, kuinka kauan viimeisimmän perhevapaan pitämisestä oli aikaa tai kuinka kauan viimeisin perhevapaa oli kestänyt. Nämä tekijät varmasti vaikuttavat siihen, miten perhevapaan uravaikutukset koetaan.

Aiemman tutkimuksen mukaan ne äidit, jotka hoitivat vielä lasta kotona ja joilla oli työpaikka odottamassa, olivat optimistisempia ammattitaitonsa ja asemansa suhteen kuin ne, joilla ei ollut työtä mihin palata. Jos työpaikkaa ei ollut, äidin oli vaikeampi myös arvioida mahdollisia muutoksia. (Salmi ym. 2009.) Tässä tutkimuksessa kysymys perhevapaan uravaikutuksista kysyttiin vain niiltä, joilla oli työpaikka, johon palata.

Työsuhteen pysyvyys taas saattaa vaikuttaa niin, että vakituisessa työsuhteessa olevat arvioivat perhevapaan vaikutukset työuralle myönteisemmiksi kuin määräaikaisessa työsuhteessa olevat ottaen huomioon esimerkiksi edellä tässä artikkelissa käsitellyn raskaussyrjinnän, joka usein kohdistuu juuri määräaikaisessa työsuhteessa oleviin palkansaajiin.

Naiset jättivät etenemismahdollisuudet useammin käyttämättä kuin miehet

Työuralla etenemiseen liittyen tutkimuksessa kysyttiin myös sitä, kuinka moni työllinen, jonka kotitaloudessa asui alle 15-vuotiaita lapsia, oli jättänyt hakematta tai ottamatta vastaan tarjottuja vaativampia työtehtäviä tai uutta vaativampaa työtä hoivavastuiden vuoksi.

Vastaajista yhteensä 12 prosenttia oli jättänyt ottamatta vastaan vaativampia tehtäviä, naisista hieman useampi (14 %) kuin miehistä (9 %). Lisäksi seitsemän prosenttia oli ottanut työssään vähemmän vaativia työtehtäviä työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamiseksi (naiset 9 %, miehet 6 %).

Korkea-asteen suorittaneet ja ylemmässä toimihenkilöasemassa olevat työlliset olivat selvästi yleisemmin jättäneet hakematta tai ottamatta vastaan vaativampia tehtäviä hoivavastuiden vuoksi kuin muut. Ylemmistä toimihenkilönaisista jopa joka viides (19 %), miehistä selvästi harvempi (14 %) oli jättänyt uralla etenemisen mahdollisuuden käyttämättä.

Työnantajasektoreista yksityisen sektorin sisällä oli yllättävän paljon eroa sukupuolten välillä siinä, oliko käyttänyt uralla etenemisen mahdollisuuden: naisista 15 prosenttia, mutta miehistä vain 8 prosenttia oli jättänyt ottamatta vastaan tai hakematta vaativampaa työtä hoivavastuiden vuoksi tällä sektorilla. Julkisen sektorin sisällä ei vastaavanlaista eroa ollut.

Nuorimman lapsen ikä ja lasten lukumäärä vaikuttivat niin ikään siihen, jätettiinkö uramahdollisuudet käyttämättä. Yleisemmin naiset jättivät uramahdollisuudet käyttämättä nuorimman lapsen ollessa 3–6-vuotias (18 %), kuin jos lapsi oli alle 3-vuotias (14 %) tai 7–15-vuotias (12 %). Niillä äideillä, joilla oli vain yksi alle 15-vuotias lapsi, 12 prosenttia oli jättänyt etenemismahdollisuuden käyttämättä, vastaavasti niillä, joilla oli kaksi lasta, osuus oli selvästi suurempi (17 %).

Perhevapaat vaikuttavat naisten työuralla etenemiseen

Tässä artikkelissa on käyty läpi Työvoimatutkimuksen vuoden 2018 Työ ja perheen yhteensovittaminen -lisätutkimuksen tuloksia. Tuloksissa näkyy selvästi perhevapaiden epätasainen jakautuminen: isät käyttävät vain pienen osan perhevapaista, mikä heijastuu taas siihen, että pitkähköt urakatkokset koskettavat pääosin vain äitejä.

Suomessa ei ole aikaisemmin selvitetty raskaus- ja perhevapaasyrjintää laajemmalla survey-tutkimuksella: luvut ovat perustuneet pitkälti tasa-arvovaltuutetulle sekä ammattiliitoille tulleisiin yhteydenottoihin. Koska aikaisempia lukuja syrjinnän määrästä väestötasolla ei ole saatavilla, on tutkimuksen antamia tuloksia vaikea suhteuttaa.  

Tutkimuksessa vain harva äiti koki, että ei ollut saanut riittävästi päivitystä osaamiseensa perhevapaalta työhön palattaessa. Tämä on hyvin myönteinen tulos.

Suurin osa tutkimukseen vastanneista äideistä koki, että viimeisin perhevapaa ei vaikuttanut omaan työuraan. Aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna kiinnostavaa oli, että niin pieni osa äideistä koki perhevapaan vaikuttaneen kielteisesti työuraansa. Tähän saattavat vaikuttaa niin tutkimuksen hyvin rajattu kohdejoukko kuin kysymystapa: kysymykset kysyttiin alle 15-vuotiasta lasta koskien.

Kokemus perhevapaan vaikutuksista saattaa siis perustua vuosien takaiseen muistikuvaan. Kysymyksissä oli myös mukana vain työlliset ja ennen perhevapaata työssä olleet, joilla aikaisempien tutkimusten mukaan on usein myönteisempi mielikuva perhevapaan vaikutuksista uralle kuin niillä, joilla ei ollut työtä mihin palata.

Tutkimuksen mukaan naiset jättivät etenemismahdollisuudet yleisemmin käyttämättä hoivavastuiden takia kuin miehet. Erityisesti korkea-asteen suorittaneet sekä ylemmät toimihenkilönaiset olivat jättäneet useammin ottamatta vastaan vaativampaa työtä tai tehtävää hoivavastuiden vuoksi kuin vastaavassa asemassa olevat miehet. Koulutus ja asema näkyvät myös siinä, että korkea-asteen suorittaneet sekä ylemmät toimihenkilönaiset kokivat perhevapaan vaikuttaneen kielteisemmin palkkaan ja uramahdollisuuksiin kuin muut naiset.

Ne äidit, jotka olivat olleet pitkään poissa työstä perhevapaiden takia työuransa aikana, arvioivat selvästi useammin perhevapaan vaikuttaneen kielteisesti työuraansa, erityisesti palkkaan, uralla etenemiseen ja ammattitaitoon kuin ne äidit, jotka olivat olleet työstä pois vain lyhyemmän aikaa. Pitkään työstä poissaolleet kokivat lisäksi useammin työhön perehdytyksen olleen puutteellista työhön palattaessa kuin lyhyemmän aikaa perhevapailla olleet naiset.  

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.

Lähteet:

Becker, G. S. (1964) Human Capital. A Theoretical and Empirical Analysis, with Special Reference to Education. New York, London: Columbia University Press.

Eurostat, Labour Force Survey. (2018) Gender gap in part-time employment.

Evertsson, M. & Duvander, A-Z. (2011) Parental Leave–Possibility or Trap? Does Family Leave Length Effect Swedish Women’s Labour Market Opportunities? European Sociological Review 27 (4), 435–450.

Evertsson, M. (2016) Parental leave and careers: Women’s and men’s wages after parental leave in Sweden. Advances in Life Course Research 29, 26–40.

Hiilamo, H. & Kangas, O. (2009) Trap for Women or Freedom to Choose? The Struggle over Cash for Child Care Schemes in Finland and Sweden. Journal of Social Policy 38 (3), 457–475.

Kambur, O. & Pärnänen, A. (2017) Suomi–Ruotsi-vertailu: Pienten lasten äitien työssäolossa ei suuria eroja. Tieto & Trendit.

Kelan tilastollinen vuosikirja 2017. (2018) Sosiaaliturva 2018. Helsinki: Kela.

Kelan lapsiperhe-etuustilasto 2018. (2019) Sosiaaliturva 2019. Helsinki: Kela.

Kela. (2019) Vanhempainpäivärahaa saaneiden isien määrä väheni. Tilastokatsaus 10/2019. Helsinki: Kela.

Kleven, H., Landais, C. & Søgaard, E. (2019) Children and Gender Inequality: Evidence from Denmark. American Economic Journal: Applied Economics, 11 (4), 181–209.

Koskenvuo, K. (2016) Perhevapaiden vaikutus eläkkeeseen 1980-luvulta 2000-luvulle. Teoksessa Haataja, A., Airio, I., Saarikallio-Torp, M. & Valaste, M (toim.) Laulu 573 566 perheestä. Lapsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla. Helsinki: Kela, 116–135.

Kuitto, K., Salonen, J. & Helmdag, J. (2019) Perhevapaat työurariskinä? Trajektorianalyysi nuorten aikuisten työurapoluista. Yhteiskuntapolitiikka 84 (2), 197–205.

Kuivalainen, S., Järnefelt, N., Kuitto, K. & Ritola, S. (2019) Naisten ja miesten eläke-erot: Katsaus tutkimukseen ja tilastoihin. Raportteja ja muistioita 2019:66. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Lammi-Taskula, J., Salmi, M. & Parrukoski, S. (2009) Työ, perhe ja tasa-arvo. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:55. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Lammi-Taskula, J. & Salmi, M. (2016) Perhe, työ ja sukupuoli. Teoksessa Husso, M. & Heiskala, R. (toim.) Sukupuolikysymys. Helsinki: Gaudeamus, 161–185.

Lammi-Taskula, J., Salmi, M. & Närvi, J. (2017) Isien perhevapaat. Teoksessa Salmi, M. & Närvi, J. (toim.) Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Raportti 4/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 105–134.

Lilja, R., Asplund, R. & Kauppinen, K. (2007) Perhevapaavalinnat ja perhevapaiden kustannukset sukupuolten välisen tasa-arvon jarruina työelämässä? Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Närvi, J. (2014) Määräaikainen työ, vakituinen vanhemmuus. Sukupuolistuneet työurat, perheellistyminen ja vanhempien hoivaratkaisut. Tutkimus 122/2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Närvi, J.  (2017a) Äitien perhevapaat ja osallistuminen työelämään. Teoksessa Salmi, M. & Närvi, J.  (toim.) Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Raportti 4/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 64–104.

Närvi, J. (2017b) Perhevapaat työpaikoilla ja työelämässä. Teoksessa Salmi, M. & Närvi, J. (toim.) Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Raportti 4/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, 135–185.

Närvi, J. (2018) Isä hoitaa – vai hoitaako? Väestökyselyn ja haastattelujen tuloksia isien perhevapaiden käytöstä. Työpaperi 1/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, 135–185.

Repo, K. (2010) Finnish child home care allowance – users’ perspectives and perceptions. Teoksessa Sipilä, J., Repo, K. & Rissanen, T. (toim.) Cash-for-Childcare. The Consequences for Caring Mothers. Cheltenham: Edvard Elgar, 46–64.

Rønsen, M. & Sundström, M. (2002) Family Policy and After-Birth Employment Among New Mothers – A Comparison of Finland, Norway and Sweden. European Journal of Population 18 (2), 121–152.

Salmi, M., Lammi-Taskula, J. & Närvi, J. (2009) Perhevapaat ja työelämän tasa-arvo. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 24/2009. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

Salmi, M. & Närvi, J. (2017) Johdanto. Teoksessa Salmi, M. & Närvi, J. (toim.) Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Raportti 4/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, 8–35. 

Sutela, H. (2013) Määräaikainen työ ja perheellistyminen Suomessa 1984–2008. Tutkimuksia 259. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Tilastokeskus.

Sutela, H. & Lehto, A-M. (2014) Työolojen muutokset 1977–2013. Helsinki: Tilastokeskus.

Työvoimatutkimus 2018. Osa-aikaiset työsuhteet. Tilastokeskus.

Työvoimatutkimus 2019.  Perheet ja työ. Helsinki: Tilastokeskus

Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018. Tasa-arvojulkaisuja 2018:4.

Työ- ja elinkeinoministeriö. (2014) Työhönpaluuta perhevapaan jälkeen selvittäneen työryhmän muistio. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 21/2014. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

Valkonen, L. (2006) Perhevapaiden vaikutukset naisten ura- ja palkkakehitykseen – kirjallisuuskatsaus. ETLA, Keskusteluaiheita, No. 1033.

Weckström, S. (2015) Finnish Mothers’ Assessments of the Harmfulness of Childcare at Home on Occupational Careers: A Comparison of Twelve European Countries. Social Sciences 4 (4), 1140–1161.

Weckström, S. (2018) Views of Finnish mothers on childcare and labour market participation: a cross-European comparison. Turun yliopiston julkaisuja. Akateeminen väitöskirja. Turku: Turun yliopisto.