Viime vuosina sairauskuluvakuutukset ovat yleistyneet erityisesti hyvätuloisimmissa ja lapsettomissa kotitalouksissa. Keskimäärin sairauskuluvakuutus kannatti huonommin vuonna 2022 kuin kuusi vuotta aikaisemmin.
Kirjoitin joitain vuosia sitten artikkelin yksityisten sairauskuluvakuutusten kohdentumisesta ja kannattavuudesta kotitalouksille. Tarkastelu perustui Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen aineistoon, johon yhdistettiin Kelan rekisteritietoja yksityisten sairaanhoitopalvelujen käytöstä ja lääkeostoista.
Uusi kulutustutkimuksen tiedonkeruu toteutettiin vuonna 2022, ja aineisto valmistui muutama viikko sitten. On siis hyvä hetki päivittää taannoista selvitystä ja katsoa, miten tilanne on kehittynyt kuluneiden kuuden vuoden aikana.
Uusimman kulutustutkimuksen mukaan vakuutuksen tai vakuutuksia hankkineiden kotitalouksien osuus kaikista kotitalouksista on kasvanut kahden prosenttiyksikön verran vuodesta 2016. (Kuvio 1)
Vuonna 2022 vakuutuksen hankkineita kotitalouksia oli lähes 22 prosenttia kotitalouksista. Edelliseen selvitykseen verrattuna etenkin lapsettomat parit ja parhaiten toimeentulevat ovat hankkineet lisäturvaa terveysmenojen varalta.
Ylimmässä tuloluokassa yli kolmanneksella (35,7 %) kotitalouksista on vakuutus tai vakuutuksia. Kasvua vuodesta 2016 on tullut yli 6 prosenttiyksikköä.
Alimmassa tuloluokassa vakuutettuja kotitalouksia on edelleen alle kymmenys (8,8 %) ja kasvua vain puoli prosenttiyksikköä.
Kun kehitystä tarkastellaan kotitaloustyypin mukaan, nähdään että lapsettomat kotitaloudet ovat hankkineet vakuutuksia kiihtyvään tahtiin, mutta lapsiperheissä vakuutukset eivät ole enää juurikaan yleistyneet. (Kuvio 2)
Finanssiala ry:n tilasto vahvistaa tuloksen: kotitalouksien hankkimien vakuutusten määrä oli aikuisten osalta kasvanut 14 prosenttia, kun taas lasten vakuutusten määrä on käytännössä sama kuin kuusi vuotta aiemmin.
Aikuisten sairauskuluvakuutusten yleistyminen herättää kysymyksiä. Työnantajille on ollut kannattavaa järjestää lakisääteistä kattavammat työterveyspalvelut työntekijöilleen, koska ehkäisevän terveydenhuollon lisäksi Kela on korvannut merkittävän osan sairaanhoidollisista kuluista.
Vuonna 2020 Kelan työnantajille maksamien korvausten painopistettä muutettiin selkeämmin ehkäisevään työterveyshuoltoon ja sairaanhoidollisten menojen korvauksia rajattiin. Tämä vaikuttanee työnantajien tarjoaman työterveyshuollon laajuuteen ainakin jollain aikavälillä heikentävästi, mikä lisää työssäkäyvän väestön tarvetta hakeutua muuta kautta palvelujen piiriin.
Tällöin palkansaajan vaihtoehtona on suunnata julkiselle sektorille, maksaa kulut omasta pussista tai hankkia vakuutus.
Vakuutusten kannattavuus kotitalouksille näyttää olevan laskusuunnassa, yhä harvempi jää hankinnassa voitolle.
Vakuutuksen tai vakuutuksia hankkineet kotitaloudet maksoivat sairauskuluvakuutuksista keskimäärin 489 euroa/kotitalous vuonna 2022. Samoille kotitalouksille kohdistui yksityisen avosairaanhoidon kustannuksia keskimäärin 590 euroa/kotitalous.
Jotta voidaan arvioida vakuutuksen kannattavuutta, laskennassa tulee huomioida vakuutuskohtainen omavastuu, jonka asiakas maksaa itse ennen kuin vakuutuskorvauksia myönnetään.
Omavastuun suuruudesta ei ole tilastotietoa saatavilla, joten vakuutuskohtainen omavastuu on jouduttu arvioimaan samoin kuin vuoden 2016 selvityksessä. Kulutustutkimuksen aineiston perusteella laskelmassa asetettiin omavastuun määräksi 175 euroa per vakuutus, kun se vuonna 2016 oli 150 euroa.
Näin laskettuna voitolle jäävien kotitalouksien osuus vakuutuksen hankkineista kotitalouksista oli laskenut kuuden vuoden aikana 4 prosenttiyksikköä vajaaseen 30 prosenttiin. (Kuvio 3)
Kuten vuonna 2016 vakuutuksen hankinta näyttää keskimäärin kannattavan heikoiten kahden huoltajan lapsiperheille ja yhden hengen kotitalouksille. Nämä kotitaloudet maksoivat keskimäärin reilut 200 euroa enemmän vakuutusmaksuja ja omavastuita kuin olisivat maksaneet käyttämistään yksityisen sektorin avosairaanhoidon palveluista ja Kela-korvattavista lääkkeistä ilman vakuutusta.
Aineiston perusteella näyttää siltä, että sairauskuluvakuutusten kannattavuus kotitalouksille on laskemaan päin. Tarkemmassa tarkastelussa selvisi, että kotitalouksilla oli yksityisen sairaanhoidon käyntejä vuonna 2022 vähemmän kuin vuonna 2016, mikä luonnollisesti vaikuttaa tulokseen.
Syytä käyntien vähäisempään määrään en tiedä, mutta sillä voi olla yhteys koronapandemiaan, joka oli vielä voimissaan alkuvuodesta 2022.
Toinen vaikuttava tekijä kannattavuuden laskuun on vakuutusten ja yksityisten terveyspalvelujen hintakehitys, joka on ollut selvästi yleistä hintakehitystä nopeampaa. (Kuvio 4)
Palvelujen hintojen kohoaminen kannustaa hankkimaan vakuutuksia, jos julkisen sektorin kykyä tarjota tarvittavat palvelut epäillään. Toisaalta palvelujen hintojen nousu kasvattaa vakuutusyhtiöiden korvausmenoja ja aiheuttaa nousupainetta vakuutusten hintoihin. Kun vakuutusmaksut muodostuvat yhä merkittävämmäksi menoeräksi, kasvaa myös tarve saada rahalle vastinetta, mikä puolestaan voi lisätä palvelujen käyttöä. Onko vaarana, että tämä johtaa nopeasti kohoavien hintojen kierteeseen?
Tätä kehitystä Suomessa jarruttaa valtaosin julkisin varoin tuotettu erikoissairaanhoito, joka on kaikille yhteinen. Julkiseen erikoissairaanhoitoon pääsee kuitenkin yhtä lailla terveyskeskuslääkärin tai yksityislääkärin lähetteellä.
Terveyskeskuslääkärin rooliin kuuluu toimia ”portinvartijana” erikoissairaanhoitoon, jotta resurssit kohdentuvat niitä eniten tarvitseville. Yksityislääkärin toimenkuvassa tämä rooli ei korostu samalla tavoin, ja maksavan asiakkaan kohdalla kynnys lähetteen kirjoittamiselle on todennäköisesti matalampi.
Lisäksi yksityisen terveydenhuollon asiakaskunta on yleisesti ottaen terveempää, jolloin kynnys lähetteen kirjoittamiselle asettunee keskimäärin matalammalle kuin terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Tätä kautta vakuutuksen haltijoille syntyy mahdollinen ohituskaista julkisen sektorin erikoissairaanhoidon palveluihin.
Kela maksaa yksityisen avohoidon korvauksia lääkärinpalkkioista sekä tutkimus- ja hoitotoimenpiteistä. Vuodesta 2023 alkaen tutkimuksen ja hoidon korvauksia rajattiin murto-osaan aiemmasta, mikä ainakin itseltäni oli jäänyt uutisvirrassa huomaamatta. Ainoastaan mielenterveyden ja hammashoidon hoito- ja tutkimuskäynneistä saa enää korvausta. Vakuutusyhtiöille tämä tietää lisäkulua, kun Kelan osuus ei enää vähennä korvattavaa summaa.
Nykyisen hallituksen päätös korottaa lääkärinpalkkioiden Kela-korvausta voi vaikuttaa vakuuttamattomien päätökseen suunnata yksityiselle, mutta vakuutuksen ottaneille korotuksella ei ole merkitystä, koska Kela-korvaus vähentää vakuutusyhtiön maksuosuutta, ei kotitalouden. Kulutustutkimuksen aineiston mukaan lähes puolet (47 %) Kela-korvatuista yksityislääkärikäynneistä oli vakuutettujen kotitalouksien käyntejä vuonna 2022. Osuus on kasvanut selvästi kuudessa vuodesta 2016, jolloin se oli 40 prosenttia.
Tämä selvitys pohjaa kulutustutkimuksen kyselyaineistoon, josta on poimittu kotitalouksien hankkimat sairauskuluvakuutukset ja niiden maksut. Yksityisen sektorin palvelujen käyttö on peräisin Kelan sairausvakuutusetuuksien maksatustiedoista.
Kuten edellisen selvityksen kohdalla, myös tämän tarkastelun tulokset tulee nähdä suuntaa antavina. Se, että tarkastelu koskee vain yhtä vuotta kerrallaan, ei huomioi että vakuutukset ovat voimassa vuosia ja vuosikymmeniä. Pitkän aikavälin seuranta voisi tuottaa erilaisia tuloksia.
Aineiston käsittely ja laskenta on suoritettu kummankin aineiston kohdalla identtisellä tavalla, joten kehityksen suunta ja suuruusluokka ovat luotettavia tietoja.
Tulevaisuudessa vastaavanlaisen selvityksen tuottaminen vaikeutuu, koska Kelan tiedot eivät vuoden 2023 muutoksen takia enää kata riittävällä tavalla yksityisen sektorin tutkimus- ja hoitokäyntien tietoja.
Terveyspalvelujärjestelmä on yhä keskellä suurta muutosta. Aika näyttää, millainen tasapaino julkisen ja yksityisen sektorin palveluntuottajien välille rakentuu ja millainen rooli yksityisellä sairauskuluvakuutuksella on siinä kokonaisuudessa.
Jotta kehitystä on ylipäätään mahdollista ohjata haluttuun suuntaan, olisi tärkeää, että palvelujen käyttöä ja kustannuksia yli sektoreiden seurataan myös väestöryhmittäin. Muuten voi käydä niin, että jo ennestään kritisoitu monikanavainen järjestelmämme ajautuu entistä eriarvoisemmaksi. Sitä tuskin kukaan toivoo.
Kirjoittaja työskentelee kulutustutkimuksen yliaktuaarina Tilastokeskuksen kotitalouksien kulutus -tilastossa.
Lähteet:
Kelan tilastotietokanta Kelasto
Kelan rekisteritiedot
Tilastokeskuksen kulutustutkimukset 2016 ja 2022
Kuluttajahintaindeksi
Ovatko yritykset saaneet sopeutettua kulujaan liikevaihdossa tapahtuneisiin muutoksiin? Muun muassa se tuo suhdannetilinpitoon epävarmuutta. Myös muutokset terveydenhuollossa ovat nyt täysin poikkeuksellisia, ja sekin heijastuu toimialaa koskevien tietojen laskentaan.
Hoitohenkilöstön reservi on muuta maata isompi Helsingin ja Uudenmaan, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien alueilla, joissa asui vuoden 2018 tilastojen mukaan yli 5 000 terveysalan koulutuksen saanutta eläkeläistä. Vaikka alan koulutuksen saaneista iso osa on yli 70-vuotiaita, on nuorempiakin eläkeläisiä reservissä useita tuhansia.
Terveydenhoito syö entistä enemmän vähävaraisten eläkeläisten tuloista mutta entistä vähemmän palkansaajilta. Hintakehitys on ollut 2000-luvulla varsin eriytynyttä myös terveysalan palveluissa ja tuotteissa. Silmälasit ovat halventuneet roimasti kilpailun myötä, mutta sairaalamaksut nousseet sote-uudistusta ennakoiden, kirjoittaa Ilkka Lehtinen.
Tuloluokka on yhteydessä sairauskuluvakuutuksen hankintaan. Alimmassa tuloluokassa vakuutus on 8 prosentilla kotitalouksista, ylimmässä 30 prosentilla. Rahallisesti vakuutus kannatti parhaiten ylimmässä tuloluokassa ja huonoiten lapsiperheille.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus avaa suun terveydenhoidossa laajat markkinat, kun potilaat voivat valita julkisella rahoituksella haluamansa yksityisen tai julkisen hammashoidon 2020-luvulla. Soteen liittyy suun terveydenhuollon osalta kuitenkin hankaluuksia, jotka voivat viivästyttää uudistuksen toteutumista.
