Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Matalapalkkatyö huono lääke nuorille

4.3.2013
Anna-Maija Lehto. Kuva: Juhani Korpi

Nuorten työttömyydestä esiintyy julkisuudessa vääriä käsityksiä. Oikeasti tilastoissa esitetty työttömyysaste lasketaan työvoimaan kuuluvista, ei väestöstä. Myös lääkkeeksi tarjottu matalapalkkatyöselvitys pohjaa harhaanjohtavaan näkemykseen väestön koulutusrakenteesta.

Helsingin Sanomat kirjoitti 27.2 isoin otsikoin, että yli neljännes nuorista miehistä on vailla työtä. Tämä ei ole ensimmäinen eikä valitettavasti varmaankaan viimeinen kerta, kun julkisuudessa annetaan harhainen kuva nuoriso­työttömyydestä.Oikeasti olisi pitänyt kertoa, että nuorista miehistä (15–24-vuotiaista) oli työttömänä 11 prosenttia.Työttömyysasteet nimittäin lasketaan työvoimasta, joka tässä ikäluokassa on vain noin 40 prosenttia ikäluokasta. Enemmistö ikäluokasta on päätoimisia opiskelijoita tai muuten työvoimaan kuulumattomia.

Kaikkien nuorten – siis naisten ja miesten – työttömyysaste oli 21 prosenttia tammikuussa. Tästäkin näkee väitettävän, että nuorista noin joka viides on työttömänä. Oikeasti työttömänä oli 15–24-vuotiaista vain 9 prosenttia.

Sama virhe toistuu, kun puhutaan Euroopan ongelmamaiden, Kreikan ja Espanjan, nuorisotyöttömyydestä. Yli puolet kreikkalais- tai espanjalaisnuorista ei ole työttömänä, vaan yli puolet työvoimaan kuuluvista nuorista on vailla työtä. Sekin on tosin varsin huolestuttavaa.

Oman panoksensa nuorisotyöttömyyskeskusteluun on viime päivinä antanut myös Valtioneuvoston kanslian julkaisema raportti ”Matalapalkkatyö Suomessa”. Siinä muun muassa ehdotetaan matalapalkkaisen työn tukemista ja laajentamista erityisesti lääkkeenä nuorisotyöttömyyteen. Raportissa ei kuitenkaan ollenkaan pohdita, keitä nämä työttömät nuoret ovat tai mikä on heidän koulutustasonsa.

Matalapalkka-alat ovat suomalaisittain mielenkiintoisia sikäli, että meillä ei ole nähtävissä samaa polarisoitumista kuin monissa muissa maissa. Työvoiman rakennemuutos on muualla johtanut siihen, että sekä alhaisen palkkatason työt että korkean palkkatason työt ovat lisääntyneet ja keskitason vähentyneet. Suomessa tällaista ei ole tapahtunut (esim. Asplund, Kauhanen, Maliranta 2012). Se on nähdäkseni hyvä asia, sillä matalapalkka-alojen laajentaminen ei ole yhteiskunnan kokonaiskehityksen kannalta järkevää.

Matalapalkkaiset työt ovat lisääntyneet maissa, joissa väestön koulutustaso ei ole kohonnut yhtä nopeasti kuin Suomessa tai maissa, joissa maahanmuuttajien osuus on huomattavasti Suomen vastaavaa osuutta suurempi. Tällaisia tavallaan työmarkkinoiden sisääntulotehtäviä tekevät Suomessa hyvin suurelta osin opiskelijat, ja hekin lähinnä osa-aikaisesti.

Suomessa on myös pidetty työelämän kehittämisen keskeisenä tavoitteena sitä, että pyritään pois vaatimattomista, huonosti etenemisen mahdollisuuksia tarjoavista työnkuvista. Sekin on vaikuttanut matalapalkka-alojen kasvua hillitsevästi.

Matalapalkkatöitä tekevät meillä lähinnä opiskelijat ja maahanmuuttajat, tai jostain syystä tilapäistöitä tarvitsevat. Tällaisia töitä löytyy muun muassa varastoista, kauppojen kassoilta, siivouksesta ja vartioinnista.

Jos tehtävään ei vaadita minkäänlaista perusasteen jälkeistä tutkintoa, on Suomessa mielenkiintoinen tilanne työvoiman tarjonnasta käsin katsottuna. Viimeisimmän väestön koulutusrakennetta kuvaavan tilaston mukaan 35–39-vuotiaista – joilla siis viimeistään on tutkinnot suoritettuna – on vain 14 prosenttia ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Suomessa ei siis yksinkertaisesti ole sellaista väestöä, jolle matalapalkkatöitä voitaisiin pysyvästi kohdistaa. Nuoret, joilla on vain perusasteen tutkinto, ovat useimmiten vielä koulutuksessa.

Olisikohan matalapalkkatöiden laajentamisvaatimuksissa kyse jonkinlaisesta amerikkalaisesta unelmasta? Ehkä meilläkin jotkut haaveilevat laajasta matalapalkkaisten armeijasta, joka palvelisi muita erittäin edullisesti hinnoitelluilla palveluilla. Mikäli tällaiset matalapalkka-alat pääsevät kasvamaan suuriksi, ei niistä valitettavasti ole ulospääsyä, kuten amerikkalainen tutkija Barbara Ehrenreich on osoittanut teoksessa Nälkäpalkalla (2003). En kehottaisi pyrkimään siihen suuntaan.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.
tk-icons