Työvoimatutkimuksen tuottama työllisyys­aste on valta­kunnan seuratuimpia lukuja, ei vähiten sen vuoksi, että Sipilän hallitus otti keväällä 2015 hallitus­kauden tavoitteeksi työllisyys­asteen noston 72 prosenttiin.

Työllisyysasteen trendi saavuttikin marraskuussa 2018 tuon rajan. Nyt käydään keskustelua siitä, mikä on seuraava tavoite ja kuinka relevantti luku työllisyys­aste itseasiassa on.

Ei kerro hyvinvoinnista

Työllisyysaste ei kerro eikä pyri kertomaan koko totuutta työ­markkinoista, puhumattakaan laajemmasta talouden tai ihmisten hyvin­voinnin näkö­kulmasta.

Se ei kerro esimerkiksi sitä, kuinka ali- tai yli­työllistettyjä työlliset ovat, ei toimeen­tulosta.

Näitä ilmiöitä varten ovat muut luvut, kuten ali­työllisten tai tehtyjen ylityö­tuntien määrä.

Ikäryhmän koko vaikuttaa

Työllisyysaste ei riitä työ­markkinoiden ainoaksi mittariksi siinäkään mielessä, että paitsi työllisten määrä, siihen vaikuttaa myös väestön määrä mitattavassa ikä­ryhmässä.

Niinpä, jos väestön määrä mitattavassa ikä­ryhmässä pienenee työllisten määrän pysyessä ennallaan, työllisyys­aste nousee ikään kuin ”automaattisesti”. Silti vuosien 2017 ja 2018 työllisyys­asteen nousu pohjautuu työllisten määrän lisääntymiseen, ei 15–64-vuotiaiden luku­määrän vähentymiseen.

Pitkällä aikavälillä väestön ikä­rakenteen muutokset vaikuttavat työllisyys­asteeseen. Tässä mielessä hallituksen tavoite­ohjelmassa esitetty 110 000 työllisen määrän kasvu on täydennys työllisyysaste­tavoitteelle, jotta ei puhuta vain suhteellisesta luvusta.

Hallituksen tavoite täyttyi näiltä osin 2018 kesäkuussa, jolloin työllisten määrän trendi oli 2 544 000.

Ei mittaa kokonais­tuotosta

Työllisyys tai työllisyys­aste ei yksinään kerro sitä, kuinka suuri on työllisten kokonais­tuotos. Tehtyjä työ­tunteja tilastoidaan erikseen. Näistä saadaan materiaalia kansan­talouden tilin­pitoon.

Työllisyysasteelle ei pidä asettaa sellaisia odotuksia, joita se ei voi täyttää. Niin kauan kuin työllisyys­astetta tulkitaan vain sen omista lähtö­kohdista, se on täysin relevantti luku.

Ikäkriteerit määrittelee ILO

Työllisyysaste johdetaan siis työllisyydestä. Työllisyyden tilastointi on lähtöisin YK:n kansain­välisen työ­järjestön ILOn puitteissa joka viides vuosi järjestettävästä työn tilastoinnin konferenssista (ICLS, International Conference of Labour Statisticians).

Työvoimaan liittyviä asioita on käsitelty vuosi­kymmenten mittaan hyvin laajasti, jotta varmistetaan tilastoinnin vertailu­kelpoisuus. Päätös­asiakirjat ja raportit ovat kaikkien luettavissa.

19. kansainvälisestä työn tilasto­tieteilijöiden raportista selviää, että työ­ikäisyyden käsitteelle ei anneta ala- eikä ylä­ikärajaa (pykälät 64.–66.) vaan viitataan kunkin maan lakeihin. Maiden tulee kuitenkin julkaista tietoja työ­voimasta 15. ikävuodesta alkaen 5-vuotis­ikäryhmissä niin, että viimeisimmän ikä­ryhmän muodostavat yli 74-vuotiaat (pykälä 93.).

Käytännössä työllisyyttä on mitattu 15–74-vuotiaista, mutta tulevaisuudessa mittaamisen ikäraja nousee Euroopan unionin piirissä 89-vuotiaisiin EU:n tilasto­viraston Eurostatin uuden asetuksen myötä.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että tulevaisuudessa tärkein työllisyyttä tai työllisyys­astetta ilmaiseva ikä­ryhmä olisi 15–89-vuotiaat. Onhan ansio­työn tekeminen vanhimmissa ikä­ryhmissä hyvin marginaalista.

Miksi mittaaminen aloitetaan 15-vuotiaista?

Monissa maissa töihin siirrytään heti alemman asteen koulutuksen jälkeen. Lapsi­työtä ei tilastoida työvoima­tutkimuksessa, joten tilastointi alkaa 15-vuotiaista, joissakin maissa vasta 16-vuotiaista.

Suomessa 15–19-vuotiaiden työllisyys­aste on selvästi korkeampi kuin 65–69-vuotiaiden. Huomattava määrä 15-vuotiaita käy ainakin kesä­töissä.

Työllisyysaste pitäisi ilmaista aina kyseessä olevan ikä­ryhmän työllisyys­asteena, jotta vältyttäisiin ”yleisen” työllisyys­asteen käsitteeltä. Käytännössä kuitenkin tällaisen pohjaksi on muodostunut jokin tietty ikä­haarukka.

Ei ole selvästi määritelty, minkä ikäisiä työllisiä tulisi sisällyttää työllisyys­asteeseen. Usein työllisyys­asteessa käytetään eri ikä­rajaa kuin mitä työllisten (15–74-vuotiaat) määrää ilmoitettaessa.

Esimerkiksi poliittisesti merkittävässä Eurooppa 2020 -indikaattorissa käytetään työllisyysaste­tavoitteena 20–64-vuotiaiden työllisyys­astetta. Tavoite on 75 prosenttia, mikä edellyttäisi vielä työllisyyden reipasta nousua.

Eurostatin tietokantaa käyttävä huomaa, että tarjolla on ensi­sijaisesti 15–64-vuotiaiden työllisyys­aste. Käyttäjä voi valita erilaisia ikä­ryhmiä, kuten 20–64-vuotiaat tai 25-vuotiaista alkaen erilaisia ikä­ryhmiä.

Eri maat käyttävät eri ikäryhmiä

Selaillessaan työllisyysasteita eri maissa lukijan on hyvä huomata, mitä ikä­ryhmää työllisyys­aste koskee.

Suomessa on käytetty työllisyys­asteen raportoinnissa 15–64-vuotiaiden työllisyys­astetta. Suomen käytäntö on perua 1990-luvun loppu­puolelta, jolloin Euroopan Unionissa päätettiin käyttää 15–64-vuotiaiden työllisyys­astetta työllisyys­politiikan seuranta­indikaattorina.

Työvoimatutkimuksen julkistuksissa on systemaattisesti pyritty tuomaan esille, mistä ikä­ryhmästä on kyse. Tilasto­keskuksen tietokannoista löytyy työllisyys­asteita eri ikä­ryhmille.

Työvoimatutkimuksen kohde­joukko on 15–74-vuotias maassa asuva väestö, mutta se ei sisällä virallista määritelmää työ­ikäiselle väestölle, johtuen ILO:n edellä mainitusta peri­aatteesta.

Työikäisyyden käsite on käytössä eräissä muissa tilastoissa, ja sillä viitataan 15–74-vuotiaisiin. Kuitenkin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD rajaa työllisyys­asteen tilastoinnissa työ­ikäiset 15–64-vuotiaisiin.

Esimerkiksi Ruotsissa julkaistaan tieto 15–74-vuotiaiden työllisyys­asteesta näkyvimpänä.

Saksan tilastovirasto puolestaan julkaisee ensi­sijaisesti työllisten kokonais­määrän. Työllisyys­asteen löytää vasta taulukoista.

15–64-vuotiaiden työllisyys­aste on ollut sopiva

Aiempaa eläkelakia silmällä pitäen 64 vuotta on ollut varsin sopiva työllisyys­asteen ylä­rajaksi työllisyys­asteen yleistä käyttöä ajatellen.

Työmarkkinatilanne on kuitenkin muuttumassa eläkeuudistuksen myötä. Esimerkiksi vuonna 1958 syntyneille alin eläke­ikä on 64 vuotta ja tavoite-eläke­ikä 65 vuotta ja 1 kuukausi. Tuon perusteella voidaan ajatella, että yli 64-vuotiaiden työllisyys­asteen kasvu kiihtyy vuodesta 2023 alkaen.

Tulevaisuudessa käydään varmaan keskustelua siitä, missä ikä­ryhmässä työllisyys­aste pitäisi raportoida, kun halutaan puhua mahdollisimman yleisesti ja yksin­kertaistetusti työllisyys­asteesta.

Tavallaan olisi helpompaa, jos ”yleisen työllisyys­asteen” sijaan lähtö­kohdaksi hyväksyttäisiin työllisyys eri ikä­ryhmissä. Ja ikä­ryhmä jaksettaisiin mainita aina, kun asiasta puhutaan.

Työvoimatutkimuksessa seurataan aikaa ja ollaan avoimia uusille ratkaisuille tilasto­lainsäädännön puitteissa.

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastoissa työvoimatutkimuksen parissa.