Julkaistu: 14.11.2018

Pohjanmaan maakunnissa nuorimpina naimisiin

Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan ensimmäisen avioliiton keskimääräinen solmimisikä oli sekä naisilla että miehillä matalin Pohjanmaan neljässä maakunnassa vuonna 2017. Nuorimpina solmittiin avioliitto Keski-Pohjanmaalla, jossa naisten keski-ikä oli 29,7 vuotta ja miesten 31,3 vuotta. Manner-Suomen maakunnista Lapissa naiset olivat keski-iältään vanhimpia solmiessaan ensimmäisen avioliiton, 33,3-vuotiaita. Vastaavasti miehet olivat keski-iältään vanhimpia Kainuussa. 36,1-vuotiaita. Lappia ja Kainuutakin vanhempia naiset ja miehet olivat ensimmäistä avioliittoa solmiessaan Ahvenanmaalla, naiset keskimäärin 36,8-vuotiaita ja miehet 38,3-vuotiaita. Koko maassa ensimmäisen avioliiton keskimääräinen solmimisikä oli naisilla 31,7 ja miehillä 33,9 vuotta.

Ensimmäisen avioliiton keskimääräinen solmimisikä naisilla vuonna 2017

Ensimmäisen avioliiton keskimääräinen solmimisikä naisilla vuonna 2017
Avioliitot, joissa puolisot eri sukupuolta.

Ensimmäisen avioliiton keskimääräinen solmimisikä miehillä maakunnittain vuonna 2017

Ensimmäisen avioliiton keskimääräinen solmimisikä miehillä maakunnittain vuonna 2017
Avioliitot, joissa puolisot eri sukupuolta.

Kaikissa maakunnissa miehet ovat keski-iältään vanhempia kuin puolisonsa ensimmäistä avioliittoa solmittaessa. Suurin keski-ikien ero on Kymenlaaksossa, 3,3 vuotta. Vastaavasti pienin keski-ikien ero on Keski-Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla, kummassakin 1,5 vuotta. Koko maassa ero on 2,2 vuotta. Maakunnittain matalimman ja korkeimman ensimmäisen avioliiton solmimisiän ero on kummallakin sukupuolella 7 vuotta.

1980-luvun alusta eri sukupuolta olevien ensimmäisen avioliiton solmineiden keski-ikä on noussut naisilla 25 vuodesta 32 vuoteen ja miehillä 27 vuodesta 34 vuoteen vuoteen 2017 mennessä.

Avioituvuuden suunta aleneva

Koko maan tasolla eri sukupuolta olevien parien avioituvuuden suunta on ollut jo yli vuosikymmenen aleneva. Aivan viime vuosina avioituvuuden vähentyminen on kuitenkin hidastunut. Tähän on vaikuttanut uudelleen avioituvuuden pysyminen ennallaan viimeiset kolme vuotta. Kuviossa esitetään naisten avioituvuuden ja uudelleen avioituvuuden kehitys, koska se on samanlainen kuin miesten. Miesten mukaan lasketut luvut ovat vain suuremmat kuin naisten.

Avioituvuus¹ ja uudelleenavioituvuus² 1990–2017, puolisot eri sukupuolta

Avioituvuus¹ ja uudelleenavioituvuus² 1990–2017, puolisot eri sukupuolta
1. Avioliiton solmineet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 yli 15-vuotiasta ei-naimisissa ja ei-rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa naista kohti.
2. Uudelleen avioituneet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 naimisissa ollutta naista kohti.

Vuonna 2017 uudelleen avioituneiden naisten ja miesten määrät suurenivat muutamalla kymmenellä edelliseen vuoteen verrattuna ollen naisilla 6 300 ja miehillä 6 500 avioitunutta. Viimeisen runsaan 10 vuoden aikana uudelleen avioituneiden vuosimuutokset ovat olleet määrällisesti pieniä. Vuoden 2008 jälkeen uudelleenavioituvuus aleni samoin kuin avioituvuus yleensäkin, mutta aivan viime vuosina uudelleenavioituvuus on taas hieman vilkastunut toisin kuin avioituvuus.

Ensimmäinen avioliitto saa odottaa

Koska uudelleenavioituvuus ei ole vähentynyt, niin koko avioituvuuden aleneminen johtuu luonnollisesti ensimmäisen kertaluvun avioituvuuden vähenemisestä. Vuodesta 2013 ensimmäisen avioliiton solmineiden naisten osuus kaikista eri sukupuolen solmimista avioliitoista väheni kahdella prosenttiyksiköllä 74 prosenttiin, vastaavasti miehillä 73:een. Edellä on jo kerrottu ensimmäisen avioliiton solmineiden keski-iän yhä jatkuneesta noususta, toisin sanoen avioitumisen siirtymisestä yhä vanhemmalle iälle. Tämä näkyy hyvin ensimmäisen avioiliiton ikäryhmittäisten avioituvuuslukujen kehityksestä: 20–34-vuotiaiden avioituvuus on viime vuosina yhä alentunut. Näiden ikäluokkien avioituvuuden kehitys painaa koko avioituvuudenkin alenemaan.

Vuonna 1990 ensimmäisen avioliiton solmineista naisista 74 prosenttia oli 20–34-vuotiaita, vuonna 2017 osuus oli enää 54 prosenttia. Vastaavan ikäisillä miehillä on samanlainen kehitys, prosenttiosuus pienenee 88:sta 66:een.

Vuonna 1990 ensimmäisen avioliiton 35-vuotiaana tai sitä vanhempana solmineiden naisten osuus oli kuusi prosenttia ensimmäisistä solmituista avioliitoista, vuonna 2017 osuus oli kasvanut 25 prosenttiin. Vastaava osuus miehillä suureni 10 prosentista 34:ään. Nämä suurenevat osuudet näkyvät myös ensimmäisen avioliiton ikäryhmittäisten avioituvuuslukujen nousevina suuntauksina 35-vuotiailla ja sitä vanhemmilla..

Vaikka avioituvuus ensimmäiseen liittoon on suhteellisesti lisääntynyt huomattavasti vanhemmissa ikäryhmissä, niin solmittujen liittojen määrä ei ole suuri: 50–64-vuotiailla naisilla oli 575 ensimmäisen avioliiton solmimista, mikä vastaa kolmea prosenttia solmituista ensimmäisistä avioliitoista vuonna 2017.

Avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon naisen iän mukaan 1990–2017, puolisot eri sukupuolta

Avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon naisen iän mukaan 1990–2017, puolisot eri sukupuolta

Suomalaisten avioliitot edellisvuotta kansainvälisempiä

Suomessa vakinaisesti asuvat naiset menivät naimisiin 123:a eri kansalaisuutta edustavien miesten kanssa vuonna 2017, edellisenä vuonna 120:n. Puolisoiden kansalaisuuksien määrä voi olla vielä em. jonkin verran suurempi, koska kansalaisuus puuttui lähes 130 henkilöltä vuonna 2017. Vuonna 1990 suomalaiset naiset solmivat avioliittoja 84:ää eri kansalaisuutta edustavien sulhasten kanssa. Lähes 40 puolisolta puuttui tieto kansalaisuudesta, joten edellä mainittu määrä voi olla hieman suurempi.

Suomessa vakinaisesti asuvien miesten vaimojen kansalaisuuksien joukko on lisääntynyt edellisen vuoden 108:sta 120:een eri kansalaisuuteen vuonna 2017. Lisäksi pieneltä määrältä miesten puolisoita puuttui kansalaisuus, joten kansalaisuuksien kirjo voi olla edellä mainittua jonkin verran suurempi.

Suomalaisten ja ulkomaalaisten välisistä avioliitoista ja avioeroista on enemmän tietoa Maahanmuutto ja kotoutuminen teemasivuilla .

Lähes neljä kymmenestä ensimmäisestä avioliitosta päättyy eroon

Vuonna 2017 todennäköisyys, että naisen ensimmäinen avioliitto päättyy avioeroon, oli 38 prosenttia. Luku on samalla tasolla kuin vuosina 2005–2016, jolloin se vaihteli 38:n ja 40:n prosentin välillä. Kiinnostava yksityiskohta on, että ensimmäisen avioliiton päättyminen leskeyteen on hieman todennäköisempää kuin avioliiton päättyminen avioeroon. Edellä mainitut todennäköisyydet perustuvat eri sukupuolta olevien avioparien yhden vuoden tapahtumiin, joiden avulla tuotetaan tapahtuman toteutumisen todennäköisyys. Tällöin esim. eronneisuus saadaan tiivistettyä yhteen lukuun. Samansuuntaisiin tuloksiin päästään seuraamalla eri vuosina solmittujen kaikkien avioliittojen, joissa puolisot ovat eri sukupuolta, päättymistä eroon keston mukaan, mutta tällöin eronneisuuslukuja on yhtä monta kuin avioliiton solmimisvuosia.

1990-luvulta lähtien avioeronneisuus avioliiton keston mukaan näyttää olevan hyvin samanlaista eikä siten riipu avioliiton solmimisvuodesta. Esimerkiksi vuosina 1990, 1995, 2000 ja 2005 solmituista avioliitoista viidesosa oli päättynyt eroon yhdeksässä vuodessa ja neljäsosa 12 vuodessa, paitsi 2005 solmituissa avioliitoissa jo 11 vuodessa. Vuonna 2015 solmittujen avioliittojen eronneisuus ei näytä poikkeavan edellä mainittujen vuosien eronneisuuden kehityksestä.

Eräinä vuosina avioliiton solmineiden naisten avioerokertymä vuoden 2017 loppuun mennessä, puolisot eri sukupuolta

Eräinä vuosina avioliiton solmineiden naisten avioerokertymä vuoden 2017 loppuun mennessä, puolisot eri sukupuolta

Eronneiden osuus on ollut pitkään suurinta 1985 avioliiton solmineilla, mutta vuonna 1989 solmituista avioliitoista muutaman kymmenyksen suurempi osuus oli päättynyt eroon vuoteen 2017 mennessä. Vuonna 1989 solmituista avioliitoista 41,3 prosenttia oli päättynyt avioeroon vuoden 2017 loppuun mennessä, kun 1985 solmituista avioliitoista 41,0 prosenttia. 40 prosentin eronneiden prosenttiosuuteen päätyvät myös edellä mainittujen vuosien lähivuosina avioliiton solmineet: 1983–1984, 1986–1988 ja 1990–1991. Mikäli eronneisuus pysyy samalla tasolla kuin se on jo pitkään ollut, niin on hyvin mahdollista, että myös muut 1980-luvun ja 1990-luvun avioliittokohortit yltävät samalle tasolle eronneisuudessa kuin vuonna 1985 ja 1989 avioliiton solmineet.

Avioeron riski kasvaa jyrkästi heti avioliiton alkuvuosina. Riski on huipussaan kolmantena vuotena. Eroamisen huipun saavuttamisen jälkeen eron riski pienenee hyvin samalla tavalla kaikissa avioliittokohorteissa.

Avioerot avioliiton solmimisvuoden ja avioliiton keston mukaan, naiset, puolisot eri sukupuolta

Avioerot avioliiton solmimisvuoden ja avioliiton keston mukaan, naiset, puolisot eri sukupuolta

Parisuhteen rekisteröinnistä avioliiton solmimiseen

Maaliskuun alusta 2017 voimaan tulleen avioliittolain muutoksen myötä samaa sukupuolta olevat parit solmivat avioliiton eikä parisuhteita enää rekisteröidä. Ennen lain voimaantuloa helmikuun loppuun mennessä, 21 miesparia ja 15 naisparia, kuitenkin vielä rekisteröi parisuhteensa. Maaliskuun alusta vuoden loppuun mennessä 554 samaa sukupuolta olevaa paria solmi avioliiton, joista 181 oli miesparia ja 373 naisparia.

Ennen lain muutosta vuonna 2016 parisuhteiden rekisteröintien määrä oli vähentynyt vuosien 2008–2009 tasolle. Lain muutosta seurasi ennätysmäärä solmittuja avioliittoja, kun määrää vertaa vuosittaisiin parisuhteiden rekisteröinteihin. Kaikista solmituista avioliitoista 60 prosenttia oli sellaisia, joissa samaa sukupuolta olevat molemmat puolisot olivat naimattomia vuonna 2017.

Parisuhteiden rekisteröinnit 2002–2016 sekä parisuhteiden rekisteröinnit ja samaa sukupuolta olevien solmimat avioliitot 2017

Parisuhteiden rekisteröinnit 2002–2016 sekä parisuhteiden rekisteröinnit ja samaa sukupuolta olevien solmimat avioliitot 2017

Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus lähes ennallaan

Vuonna 2017 eronneisuuden muutokset olivat pieniä sekä eri että samaa sukupuolta olevilla pareilla. Eronneisuus samaa sukupuolta olevilla pareilla oli 21 tuhatta paria kohden, edellisenä vuonna luku oli 22. Vastaava eri sukupuolten avioeronneisuusluku oli 13 tuhatta paria kohden, edellisenä vuonna 14.

Mies- ja naisparien eronneisuuden välillä on ollut selvä ero, sillä naisparien eronneisuus on ollut vuodesta 2004 lähtien huomattavasti yleisempää kuin miesparien. Vuonna 2017 miesparien eronneisuus aleni vähän, kun taas naisparien suureni. Pitemmällä ajanjaksolla samaa sukupuolta olevilla pareilla eronneisuuden suunta on lievästi lisääntyvä, kun taas eri sukupuolta olevien avioeronneisuus on pysynyt lähes muuttumattomana.

Eri ja samaa¹ sukupuolta olevien parien eronneisuus 2003–2017

Eri ja samaa¹ sukupuolta olevien parien eronneisuus 2003–2017
1. Erot rekisteröidystä parisuhteesta 2003–2016. Vuosi 2017 sisältää myös samaa sukupuolta olevien avioparien erot.

Lähde: Siviilisäädyn muutokset 2017. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Nikander 029 551 3250, info@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

Julkaisu pdf-muodossa (352,5 kt)

Taulukot

Tietokantataulukot

Liitetaulukot

Laatuselosteet

Päivitetty 14.11.2018

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Siviilisäädyn muutokset [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6413. 02 2017. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ssaaty/2017/02/ssaaty_2017_02_2018-11-14_tie_001_fi.html