Suomen tuloerot kansainvälisessä vertailussa

Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet, mutta kansainvälisessä vertailussa Suomi on edelleen keskimääräistä alhaisempien tuloerojen maa. Suhteellisten tuloerojen tasoa tarkasteltaessa ääripäät löytyvät Suomen lähialueilta. Ruotsissa ja Tanskassa tuloerot ovat Suomea hieman pienemmät, Venäjällä ja Virossa huomattavan korkeat. Etelä-Euroopassa, erityisesti Portugalissa, suhteelliset tuloerot ovat suuremmat kuin Pohjois- tai Keski-Euroopassa.

Tuorein tieto tuloerojen tasosta eri maissa perustuu EU:n tulo- ja elinolotutkimukseen (EU-SILC 2004)1, jossa oli mukana neljätoista maata. Alankomaat, Saksa, Iso-Britannia ja uudet jäsenmaat Viroa lukuun ottamatta eivät olleet vielä vuoden 2004 tutkimuksessa mukana. Tutkimuksen tiedot on kerätty vuonna 2004, mutta tulotiedot ovat pääsääntöisesti vuodelta 2003.

Näistä neljästätoista maasta alhaisimmat tuloerot Gini-kertoimella mitattuna olivat Ruotsissa ja Tanskassa ja korkeimmat Virossa ja Portugalissa2. Suomessa ja Norjassa tuloerot ovat tämän aineiston perusteella nykyisin lähempänä eräitä keskisen manner-Euroopan maita (Luxemburg, Itävalta, Belgia) kuin Ruotsia ja Tanskaa. Väestön pienituloisimman viidesosan osuus tuloista oli likimain yhtä suuri kaikissa Pohjoismaissa, noin 10 prosenttia, mutta suurituloisimman viidesosan osuus oli Ruotsissa ja Tanskassa jonkin verran alhaisempi kuin Suomessa ja Norjassa.

Asetelma 1. Keskitulot, tuloerot ja pienituloisten osuudet neljässätoista maassa
Lähde: EU-SILC 2004

 
 
 
 
Maa      
 
  
  Keskiarvo, ekvivalentit
tulot
 
Tulo-osuus
 
 
Väestöosuus, tulot
alle 60 %
 
Gini-kerroin
 
 
Euroa
 
 
Ostovoima-
korjattu
(Suomi=100)
Alin viidennes
(S20)
 
Ylin viidennes
(S80)
 
Kansallisesta
mediaanitulosta
 
Suomen
mediaanitulosta
 
Ruotsi 22.8 18 200 18 400 10.0 32.8 11.3 9.6
Tanska 23.9 22 800 20 600 9.9 33.7 11.0 6.5
Norja 25.2 28 900 25 100 9.8 35.3 10.8 3.7
Suomi 25.4 18 500 18 500 10.1 35.4 11.0 11.0
Luxemburg 25.6 30 400 36 400 9.6 35.2 11.4 1.0
Itävalta 25.8 18 700 22 300 9.4 35.3 12.8 7.0
Belgia 26.4 16 800 20 400 8.7 35.0 14.9 10.8
Ranska 28.3 17 500 20 800 9.0 37.4 13.5 10.1
Espanja 30.7 11 700 17 000 7.4 38.0 24.8 28.8
Irlanti 31.6 20 700 20 500 8.0 39.4 20.9 16.9
Italia 32.9 14 800 18 200 7.2 40.3 18.9 21.9
Kreikka 33.1 10 200 15 200 6.7 39.6 20.0 32.8
Viro 37.4 3 200 6 500 6.2 43.9 20.2 84.0
Portugali 37.7 8 600 12 400 6.2 44.6 21.0 51.0
Maiden
mediaaniarvo
27.4 17 850 19 450 8.9 36.4 14.2 10.9

Kansainvälisen Luxembourg Income Study -tutkimuksen (LIS) mukaan EU:n ulkopuolisista maista selvästi suurimmat tuloerot olivat vuosituhannen vaihteessa Meksikossa ja Venäjällä3. Yhdysvalloissa tuloerot olivat tuolloin likimain samalla tasolla kuin Virossa.

Tuloerojen muutoksista viime vuosina on vaikea tehdä päätelmiä, koska EU:n tilastoviraston Eurostatin julkaisemat indikaattorit kärsivät aikasarjakatkoksista. Viimeisimmän kansainvälisen tutkimuksen tuloerojen muutoksista 1990-luvun loppupuolelle asti on julkaissut OECD vuonna 20054.

OECD:n mukaan Suomessa ja Ruotsissa tuloerot kasvoivat muita maita voimakkaammin 1990-luvun puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen, mutta myös tämän kasvun jälkeen maat kuuluivat alhaisten tuloerojen ryhmään (Gini-kerroin vähintään 15 prosenttia alhaisempi kuin OECD:n keskiarvo). Molemmissa maissa erityisesti ylin tulonsaajaviidennes kasvatti merkittävästi tulo-osuuttaan 1990-luvun lopussa. Suomessa tuloerot olivat vuonna 2004 samalla tasolla kuin vuonna 2000, kuten toisaalta tästä julkaisusta käy ilmi.

Pienituloisten osuus väestöstä Pohjoismaissa noin 11 prosenttia

EU-määritelmän mukaan pienituloisia (köyhyysuhan alaisia) ovat henkilöt, joiden kotitalouksien ekvivalentit tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Aineistossa mukana olevien maiden pienituloisuusasteiden mediaani oli 14 prosenttia. Suomessa suhteellisesti pienituloisia oli 11 prosenttia väestöstä. Muissa Pohjoismaissa osuus oli lähes sama kuin Suomessa. Korkeimmat pienituloisuusasteet löytyvät maista, joissa tuloerot ovat suuret. Tämä on luonnollista, sillä mediaanituloon suhteutettuna indikaattori kuvaa kunkin maan sisällä vallitsevia toimeentuloeroja pieni- ja keskituloisten välillä.

Maiden väliset erot elintasossa eivät näy edellä kuvatulla tavalla määritellyssä osuudessa, sillä pienituloisuuden raja lasketaan suhteessa kansalliseen mediaanituloon. Suomen EU-SILC -aineistossa pienituloisuusraja oli 9 900 euroa vuodessa5. Asian havainnollistamiseksi taulukossa on esitetty myös sellaisten henkilöiden osuus eri maissa, joiden yksityisen kulutuksen hintatasolla korjatut tulot jäävät Suomen vastaavasti korjatun pienituloisuusrajan alapuolelle.

Alhaisen tulotason ja korkeiden tuloerojen maissa näin määritelty pienituloisten väestöosuus kasvaa verrattuna kansallisen mediaanitulon perusteella määriteltyyn pienituloisten osuuteen. Noin kolmannes kreikkalaisista, puolet portugalilaisista ja 84 prosenttia virolaisista jäisi Suomen pienituloisuusrajan alapuolelle. Vastaavasti Suomea korkeampi tulotaso ja maltilliset tuloerot jättävät vain pienen osan tiettyjen maiden henkilöistä Suomen pienituloisuusrajan alapuolelle. Näin käy erityisesti Luxemburgissa ja Norjassa, jossa tuloerot ovat Suomen tasolla, mutta tulotaso on huomattavasti korkeampi.

Tutkimusaineistoon liittyviä varaumia

On huomattava, että tällä hetkellä kansainvälisten tutkimusaineistojen (sekä EU-SILC että LIS) tulokäsite on käytettävissä oleva rahatulo. Näin ollen esimerkiksi yhteiskunnallisista palveluista saatavia etuja, välillisiä veroja, omasta asunnosta saatavaa taloudellista etua verrattuna vuokralla asumiseen tai vaikkapa omaan käyttöön tuotettuja puutarhatuotteita ei oteta huomioon tuloeroja mitattaessa. Näiden tuloerien merkitys voi vaihdella merkittävästi maiden välillä.

EU-SILC 2004 -tutkimuksen tulokäsitteestä puuttuu tuloeriä, jotka ovat mukana tulonjakotilaston kansallisessa tulokäsitteessä. Tulonjakotilaston kansallinen tulokäsite tuottaa korkeamman tulotason ja suuremmat tuloerot kuin kansainvälisiä vertailuja varten harmonisoitu tulokäsite. Tärkeimmät EU-SILCistä puuttuvat tuloerät ovat luovutusvoitot, luontoisedut lukuun ottamatta autoetua, sekä laskennallinen asuntotulo omasta asunnosta.

Eri maiden aineistot perustuvat otoksiin, joten tuloksiin liittyy otannasta aiheutuvaa virhettä. Myös muut kuin otantaan liittyvät virheet aiheuttavat epävarmuutta tietojen vertailukelpoisuuteen. Esimerkiksi Pohjoismaissa tulotiedot saadaan pääasiassa rekistereistä, kun ne muissa maissa joudutaan kysymään kotitalouksilta haastattelemalla.

Alaviitteet:

1 EU-SILC (Statistics on Income and Living Conditions) on vuonna 2003 käynnistetty tutkimus, joka vuodesta 2005 alkaen tehdään jokaisessa jäsenmaassa. Suomessa EU-SILC on yhdistetty kansalliseen tulonjakotilastoon. Tulokäsite ja taustamuuttujat on määritelty EU-SILC -asetuksen vaatimusten mukaisesti, mutta otos, tietolähteet ja estimointi ovat identtisiä vuoden 2003 tulonjakotilaston aineiston kanssa (vrt. Tulonjakotilasto 2003).

2 Tunnusluvut on laskettu EU-SILCin käyttäjätiedostoista (EUSILC XUDB 2004 - versio helmikuu 2006).

3 Luxembourg Income Study on tietokanta, johon on kerätty eri maiden tulonjakotutkimuksia. Tutkimusten tulokäsitteet on pyritty yhdenmukaistamaan. Tutkimuksen keskeiset tulokset on julkaistu internetissä osoitteessa http://www.lisproject.org/keyfigures.htm. Viimeisimmät tulokset ovat noin vuodelta 2000.

4 Förster & d'Ercole (2006): "Income Distibution and Poverty in OECD Countries in the Second Half of the 1990s." OECD Social, Employment and Migration Working Papers 22.

5 Vuoden 2003 tulonjakotilastossa pienituloisuusraja oli 11 130 euroa ja pienituloisten henkilöiden osuus 11,2 prosenttia. Ero aiheutuu tulokäsitteen eroista, pääasiassa laskennallisesta asuntotulosta, jota ei ole mukana EU-SILC -aineiston tulokäsitteessä.


Päivitetty 20.6.2006

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2004, Suomen tuloerot kansainvälisessä vertailussa . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 24.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2004/tjt_2004_2006-06-16_kat_001.html