Suomen tuloerot kansainvälisessä vertailussa

Suomi on kansainvälisesti vertaillen edelleen keskimääräistä pienempien tuloerojen maa. Myös köyhyysuhan alaisten henkilöiden osuus väestöstä (suhteellinen pienituloisuusaste) on Suomessa hieman EU:n keskitasoa alhaisempi. Tulotaso on Suomessa heikompi kuin valtaosassa vanhoista EU-15 -jäsenmaista, kun tarkastelussa huomioidaan Suomen korkea yksityisen kulutuksen hintataso.

Tuorein tieto tuloerojen tasosta eri maissa perustuu Euroopan unionin tulo- ja elinolotutkimukseen (EU-SILC), jossa oli mukana 27 maata1. Tutkimuksen tiedot on kerätty vuonna 2006, mutta tulotiedot ovat pääsääntöisesti vuodelta 2005. Suomen tiedot koskevat vuotta 2005 ja ne on kerätty vuoden 2005 tulonjakotilaston yhteydessä. Viitevuoden lisäksi Suomen luvut poikkeavat muualla tässä julkaisussa esitetyistä tiedoista tulokäsitteen erojen vuoksi. Tulokäsitteen eroja käsitellään tämän osion lopussa.

Asetelmassa 1 maat on järjestetty tuloeroja mittaavaan Gini-kertoimen mukaan. Suurimmat suhteelliset tuloerot olivat tutkimuksessa mukana olleista maista Latviassa ja Portugalissa, jossa Gini-kerroin oli lähes 40. Tuloerot olivat suuret myös muissa Etelä-Euroopan maissa, Puolassa, Romaniassa, Baltian maissa, Britanniassa ja Irlannissa. Näissä maissa suurituloisten tulotaso oli noin viisinkertainen tai korkeampi pienituloisiin verrattuna ja Gini-kerroin yli 30.

Pienimmät tuloerot olivat Tanskassa, Ruotsissa ja Sloveniassa, joissa Gini-kerroin oli 24. Suomessa tuloerot ovat edelleen keskimääräistä pienemmät, vaikkakin hieman Ruotsia ja Tanskaa korkeammat. EU-SILC -tulokäsitteen mukainen Gini-kerroin oli vuonna 2005 Suomessa 25,92. Norjassa tuloerot kasvoivat vuosina 2004 ja 2005 muita Pohjoismaita suuremmiksi, mutta Norjan kansallisen lähteen mukaan ne ovat vuonna 2006 palautuneet selvästi alhaisemmalle tasolle. Muutosten syynä on Norjassa toteutettu osinkoverouudistus.

OECD:n tutkimusten perusteella tuloerot kasvoivat Suomessa ja Ruotsissa muita maita voimakkaammin 1990-luvun puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen, mutta myös tämän kasvun jälkeen maat kuuluivat alhaisten tuloerojen maiden ryhmään3. Eurostatin indikaattoreiden perusteella on vaikea tehdä päätelmiä tuloerojen ja pienituloisuusasteiden muutoksista, koska indikaattoreiden ajallisessa vertailukelpoisuudessa on puutteita. Kuitenkin myös Eurostatin indikaattoreiden mukaan tuloerojen kasvu Suomessa ja Ruotsissa olisi ollut suurempaa kuin muissa EU-15 -maissa.

Asetelma 1.
Tuloerot, pienituloisten väestöosuudet ja keskimääräinen tulotaso Euroopassa, EU-SILC 2006 (tulojen viitevuosi 2005)

Maa Tuloerot Pienituloisuusasteet Pienituloisuuden
raja, ekvivalentit
tulot
Tulotaso, ekvivalentit
tulot
  Gini-kerroin Koko
väestö
Lapset
(0-17 v.)
1 hengen talous Keskiarvo henkeä
kohden
   % % väestöstä % lapsista Euroa vuodessa Euroa vuodessa
Tanska 24 12 10 11  980 21  160
Ruotsi 24 12 15 11  080 19  490
Slovenia 24 12 12 9  170 16  580
Itävalta 25 13 15 12  980 23  830
Tsekki 25 10 16 6  110 11  480
Islanti 26 10 12 13  520 25  470
Alankomaat 26 10 14 12  230 22  880
Suomi 26 13 10 10  990 20  230
Ranska 27 13 14 11  140 21  010
Saksa 27 13 12 11  150 20  490
Luxemburg 28 14 20 21  030 39  940
Belgia 28 15 15 12  120 22  320
Malta 28 14 19 8  610 16  070
Slovakia 28 12 17 4  400 8  420
Kypros 29 16 11 11  810 22  440
Norja 30 11 9 14  620 27  500
Espanja 31 20 24 9  210 17  280
Britannia 32 19 24 13  110 25  420
Irlanti 32 18 22 11  650 23  060
Italia 32 20 25 10  310 19  690
Unkari 33 16 25 4  510 8  960
Viro 33 18 20 4  190 8  370
Puola 33 19 26 3  730 7  410
Kreikka 34 21 23 8  260 16  310
Liettua 35 20 25 3  440 6  910
Portugali 38 18 21 6  370 13  880
Latvia 39 23 26 3  340 7  090
Maiden mediaaniarvo 28 14 16,5    
Lähde: Eurostat, EU-SILC 2006.
Pienituloisuusraja: 60 % kulutusyksikköä kohti lasketusta mediaanitulosta, ostovoimakorjattu (PPS, Suomi=100).

Pienituloisuus ja itse koettu taloudellinen ahdinko vähäisintä Pohjoismaissa

Pienituloisia (köyhyysuhan alaisia) ovat EU-määritelmän mukaan henkilöt, joiden kotitalouksien kulutusyksikköä kohden lasketut tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Korkeimmat suhteelliset pienituloisuusasteet löytyvät maista, joissa tuloerot ovat suuret. Edellä mainittujen korkeiden tuloerojen maissa pienituloisia on karkeasti ottaen noin viidesosa väestöstä, kun Pohjoismaissa osuudet ovat lähempänä kymmenesosaa.

Pienituloisuuden syvyyttä voidaan mitata pienituloisten keskimääräisellä etäisyydellä pienituloisuusrajasta (ns. köyhyysvaje). Suomessa pienituloiset ovat keskimäärin lähempänä pienituloisuuden rajaa kuin muissa Euroopan maissa (kuvio 1). Pienituloisten mediaanitulo oli Suomessa noin 15 prosenttia pienempi kuin pienituloisuusraja, kun suurimmillaan etäisyys oli yli 25 prosenttia Espanjassa, Kreikassa ja Liettuassa.

Kuvio 1.
Pienituloisten etäisyys pienituloisuusrajasta, EU-SILC 2006 (tulojen viitevuosi 2005)

Pienituloisuusasteet ovat vahvasti yhteydessä tuloerojen kanssa, sillä kansalliseen mediaanituloon suhteutettuna pienituloisuusaste kuvaa pieni- ja keskituloisten välisiä toimeentuloeroja kunkin maan sisällä. Suhteelliset tuloero- ja pienituloisuusindikaattorit eivät siten myöskään ota huomioon maiden välisiä elintasoeroja. Tulotaso on erityisesti Itä-Euroopan maissa selvästi vanhojen EU-maiden keskitasoa alhaisempi (asetelma 1). Esimerkiksi Latviassa tulotaso oli EU-SILC -tietojen perusteella alle viidesosan Luxemburgin tulotasosta.

Kuviossa 2 on tämän vuoksi esitetty maiden pienituloisuusasteiden ohella tietoja kotitalouksien itse kokemasta taloudellisesta ahdingosta. Suomessa 8 prosenttia väestöstä kuului kotitalouksiin, joissa koettiin vaikeaksi tai erittäin vaikeaksi kattaa menot tuloilla. Slovakiassa vastaava osuus oli 31 prosenttia, Tšekissä 30 prosenttia ja korkeimmillaan eli noin 50 prosenttia Latviassa, Kreikassa ja Puolassa. Suomen lisäksi muissa Pohjoismaissa, Luxemburgissa ja Itävallassa osuus jäi alle kymmenen prosentin. Näiden maiden lisäksi vaikeuksia kokeneiden osuus oli pienituloisuusastetta alhaisempi myös Britanniassa ja Virossa.

Kuvio 2.
Pienituloisuusasteet ja koettu taloudellinen ahdinko, EU-SILC 2006 (tulojen viitevuosi 2005)

Lasten pienituloisuus alhaisinta Pohjoismaissa

Myös pienituloisissa kotitalouksissa elävien lasten osuus kaikista lapsista on alhaisin Pohjoismaissa (asetelma 1). Suomessa EU-SILC 2006 -aineiston määritelmillä köyhyysuhan alaisia oli 10 prosenttia alle 18-vuotiaista, kun koko väestössä osuus oli 13 prosenttia4. Korkein lasten pienituloisuusriski oli Latviassa ja Puolassa (26 %). Vanhoista EU-jäsenmaista korkeimmat lasten pienituloisuusasteet olivat Italiassa (24 %), Espanjassa (24 %) ja Portugalissa (24 %).

Lasten pienituloisuusasteeseen vaikuttavat olennaisesti sen kotitalouden ominaisuudet, johon lapsi kuuluu: esimerkiksi huoltajien ja huollettavien lukumäärä sekä huoltajien työmarkkinatilanne. Keskeinen rooli on myös pienituloisuusriskiä vähentävillä vero- ja tulonsiirtojärjestelmillä, joiden merkitys vaihtelee maiden välillä.

Lapsiperheiden pienituloisuusriski on useimmissa maissa suurin yksinhuoltajatalouksilla ja perheillä, joissa on kolme lasta tai enemmän. Alhaisin pienituloisuusriski on pääsääntöisesti yhden lapsen lapsiperheillä ja lapsettomilla pareilla5. Kuviossa 3 tarkastellaan lapsiperheiden suhteellisia pienituloisuusasteita vanhoissa EU-15 -jäsenmaissa.

Kuvio 3.
Lapsiperheiden pienituloisuusasteet EU-15 -maissa,.Eurostat, EU-SILC 2006 (tulojen viitevuosi 2005)

Lähes kaikissa kuvion 3 perhetyypeissä Pohjoismaat erottuvat muita alhaisemman suhteellisen pienituloisuuden maina. Kahden huoltajan ja kahden huollettavan lapsen perheissä pienituloisuusasteet ovat Pohjoismaissa noin viiden prosentin tasolla, kun Etelä-Euroopassa pienituloisia on noin viidennes tällaisissa lapsiperheissä asuvista. Kun lapsia on kolme tai enemmän, ovat pienituloisuusasteet Pohjoismaissa 10-15 prosentin välillä, mutta Etelä-Euroopassa noin 40 prosenttia.

Suomessa, Norjassa ja Tanskassa noin viidesosa yksinhuoltajista oli pienituloisia kansainvälisen tulokäsitteen perusteella laskettuna. Islannissa ja Ruotsissa yksinhuoltajien pienituloisuusaste oli muita Pohjoismaita korkeampi. Ruotsissa yksinhuoltajien pienituloisuusaste olisi Eurostatin indikaattoreiden mukaan selvästi kasvanut, kun se aiemmin on ollut samalla tasolla Suomen kanssa.

Kreikkaa, Italiaa ja Espanjaa lukuun ottamatta yksinhuoltajilla on korkein pienituloisuusaste kaikissa vanhoissa jäsenmaissa. Etelä-Euroopassa yksinhuoltajien osuus väestöstä on kuitenkin muuta Eurooppaa selvästi alhaisempi. Yksinhuoltajien estimaatteihin liittyy muita ryhmiä enemmän epävarmuutta pienen otoskoon vuoksi.

Tutkimusaineistoon liittyviä varaumia

Käsite-erojen vuoksi Suomen EU-SILC -tiedot poikkeavat muualla tässä julkaisussa esitetyistä kansallisista tiedoista. Suomen EU-SILC -tietoja on syytä käyttää vain vertailtaessa Suomea muihin Euroopan maihin. Tulokäsitteestä puuttuu EU-SILC -aineistossa tuloeriä, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi tulonjako- ja pienituloisuusindikaattoreihin eräissä väestöryhmissä. Lisäksi väestöryhmät määrittävät muuttujat, kuten kotitalouden elinvaihe, on määritelty hieman toisin kuin kansallisessa aineistossa.

Tärkein puuttuva tuloerä on laskennallinen asuntotulo, jonka huomiotta jättäminen nostaa merkittävästi mm. ikääntyneiden pienituloisuusastetta. Myös myyntivoitot ja luontoisedut lukuun ottamatta autoetua puuttuvat kansainvälisiin vertailuihin tarkoitetusta tulokäsitteestä.

Sekä kansainvälisestä että kansallisesta tulokäsitteestä puuttuu kotitalouksien julkisista hyvinvointipalveluista (koulutus, terveydenhoito ym.) saama etuus, jonka sisällyttäminen tuloihin (ns. oikaistu käytettävissä tulo) olisi kansainvälisen vertailtavuuden kannalta tärkeää.

Eri maiden aineistot perustuvat otoksiin, joten tuloksiin liittyy otannasta aiheutuvaa virhettä. Myös muut kuin otantaan liittyvät virheet aiheuttavat merkittävää epävarmuutta tietojen vertailukelpoisuuteen. Esimerkiksi Pohjoismaissa, Hollannissa ja Sloveniassa tulotiedot saadaan pääasiassa rekistereistä, kun ne muissa maissa joudutaan kysymään kotitalouksilta haastattelemalla.

Viitteet:

1 EU-SILC (Statistics on Income and Living Conditions) on vuonna 2003 käynnistetty eurooppalainen tulo- ja elinolotutkimus, joka vuodesta 2005 alkaen tehdään jokaisessa jäsenmaassa. EU-SILC:in indikaattorit on julkaistu EU:n tilastoviraston Eurostatin internet-sivuilla. Tässä luvussa esitettävät indikaattorit on poimittu Eurostatin verkkosivujen tietokannasta helmikuussa 2008 tai laskettu EU-SILC -käyttäjätiedostoista (XUDB 2006, maaliskuu 2008).

2 Kansallisten lukujen mukaan vuoden 2005 Gini-kerroin oli 26,5. Kansallisten tietojen ja EU-SILC -tietojen ero selittyy täysin tulokäsitteen eroilla, koska tiedot perustuvat samaan otokseen. Eurostat raportoi indikaattorit pyöristämällä desimaalit.

3 Förster & d'Ercole (2006): "Income Distibution and Poverty in OECD Countries in the Second Half of the 1990s." OECD Social, Employment and Migration Working Papers 22.

4 Kansallisten lukujen mukaan köyhyysuhan alaisia oli Suomessa 12,8 prosenttia koko väestöstä ja 11,5 prosenttia alle 18-vuotiaista lapsista vuonna 2005. Kansallisten tietojen ja EU-SILC -tietojen ero selittyy täysin tulokäsitteen eroilla, koska tiedot perustuvat samaan otokseen. Eurostat raportoi indikaattorit pyöristämällä desimaalit.

5 Indikaattorit on laskettu kaikille maille käyttämällä ns. muunnettua OECD-asteikkoa. Asteikon vaihto voi muuttaa huomattavasti kotitaloustyyppien pienituloisuusriskin indikaattoreita.


Päivitetty 23.5.2008

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2006, Suomen tuloerot kansainvälisessä vertailussa . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 24.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2006/tjt_2006_2008-05-16_kat_006.html