2. Tulonjaon kehitys vuonna 2007

2.1 Kotitalouksien käytettävissä oleva tulo keskimäärin 36 790 euroa vuodessa

Kotitalouksien käytettävissä olevan tulon kokonaismäärä oli tulonjakotilaston mukaan 91,4 miljardia euroa vuonna 2007. Reaalisesti tämä oli 3,8 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vuonna 2006 vastaava tulosumman kasvu oli 2,1 prosenttia. Kotitalouksia oli yhteensä 2 483 500, mikä on 28 500 kotitaloutta enemmän kuin vuonna 2006. Käytettävissä olevat tulot kotitaloutta kohti olivat keskimäärin 36 786 euroa. Lisäystä vuodesta 2006 oli reaalisesti 2,6 prosenttia. Vuotta aikaisemmin vastaava kotitalouksien reaalitulojen kasvu oli selvästi vähäisempää, 1,3 prosenttia.

Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen mediaani oli 30 038 euroa vuonna 2007. Mediaanitulo on keskimmäiseksi tulojakaumassa sijoittuneen kotitalouden tulo silloin, kun kotitaloudet on järjestetty suuruusjärjestykseen pienituloisimmasta suurituloisempaan. Mediaanilla mitattuna kotitalouksien tulojen kasvu oli keskiarvotulon kasvuun verrattuna selvästi vähäisempää, sillä mediaanitulo oli vuonna 2007 reaalisesti vain 0,4 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2006. Keskiarvotulon mediaanituloa suurempi kasvu johtuu pääasiassa siitä, että tulojen kasvu oli vuonna 2007 tulojakauman yläpäässä selvästi parempaa kuin keskituloisilla.

Kuvio 2.1 Kotitalouksien tulojen kehitys vuosina 1987-2007, käytettävissä olevat tulot vuoden 2007 rahassa

Kuvio 2.1 Kotitalouksien tulojen kehitys vuosina 1987-2007, käytettävissä olevat tulot vuoden 2007 rahassa

Kotitalouksien pitkän aikavälin tulokehitystä kuvataan kuviossa 2.1. Tulot on muunnettu vuoden 2007 rahanarvoon elinkustannusindeksillä. Kuviossa on käytetty kahta tulokäsitettä: kotitaloutta kohti laskettuja tuloja ja ns. ekvivalentteja eli kotitalouden kulutusyksikköä kohti laskettuja tuloja. Jälkimmäistä tulokäsitettä käytetään siksi, että se ottaa huomioon kotitalouksien koko- ja rakenne-erot sekä niissä tapahtuneet muutokset. Tarkasteluajanjakson aikana on erityisesti yhden ja kahden hengen kotitalouksien lukumäärä lisääntynyt ja suurempien kotitalouksien lukumäärä vähentynyt. Ilman ekvivalenttia tuloa eri kokoisten ja rakenteeltaan erilaisten kotitalouksien tulojen vertailut ja tulonjakoanalyysit eivät olisi mielekkäitä.

Kuviosta 2.1 voidaan havaita, että 1990-luvun alkupuolella kotitalouksien käytettävissä olevat tulot alenivat reaalisesti selvästi. Voimakkainta tulojen alentuminen oli vuonna 1992, jolloin kotitalouksien käytettävissä oleva tulo oli tulokäsitteestä riippuen reaalisesti noin 4–5 prosenttia alhaisempi kuin vuotta aikaisemmin. Kotitalouksien tulot alenivat yhtäjaksoisesti kolme vuotta vuosina 1992–1994. Sen jälkeen kotitalouksien tulot kääntyivät kasvuun 1990-luvun puolivälissä. Voimakkainta kotitalouksien reaalitulojen kasvu oli vuosina 1997–1999, jolloin se oli etenkin tulojakauman yläpäässä voimakasta. Sen sijaan 2000-luvun alussa oli keskituloisten kotitalouksien tulokehitys jonkin verran parempaa kuin hyvätuloisten kotitalouksien tulojen kehitys. Tämä ilmenee mediaanitulojen nopeampana kasvuna vuosina 2001–2002. Kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttien tulojen mediaani on kasvanut 2000-luvulla jonkin verran nopeammin kuin 1990-luvulla.

Palkka- yrittäjä- ja omaisuustuloja eli tuotannontekijätuloja kotitaloudet saivat vuonna 2007 keskimäärin 36 962 euroa vuodessa (kuvio 2.2). Reaalisesti tämä oli 2,9 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Palkkatuloja kotitaloudet saivat vuonna 2007 keskimäärin 27 244 euroa, missä lisäystä oli edellisvuoteen verrattuna 1,5 prosenttia. Yrittäjätuloja kotitaloudet saivat keskimäärin 2 640 euroa, joka oli reaalisesti 12,9 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Merkittävin syy yrittäjätulojen voimakkaaseen kasvuun oli metsänmyyntitulojen voimakas kasvu. Omaisuustuloja kotitaloudet saivat keskimäärin 7 078 euron edestä, mikä oli reaalisesti 5,1 prosenttia enemmän kuin vuonna 2006.

Kotitaloudet saivat tulonsiirtoja vuonna 2007 keskimäärin 10 926 euroa, mikä oli reaalisesti 0,4 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Kotitalouksien bruttotulot olivat keskimäärin 47 888 euroa, mikä oli reaalisesti 2,2 prosenttia enemmän kuin vuonna 2006. Välittömiä veroja ja veronluonteisia maksuja kotitaloudet maksoivat keskimäärin 11 102 euron edestä, mikä oli reaalisesti 0,7 prosenttia enemmän kuin vuonna 2006.

Kuvio 2.2 Kotitalouksien tulojen määrä tuloerittäin vuosina 2006 ja 2007, tulot euroa / kotitalous vuoden 2007 rahassa, keskiarvo

Kuvio 2.2 Kotitalouksien tulojen määrä tuloerittäin vuosina 2006 ja 2007, tulot euroa / kotitalous vuoden 2007 rahassa, keskiarvo

Palkkatyöstä saadut tulot muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan kotitalouksien kokonaistuloista (kuvio 2.3). Vuonna 2007 palkkatulojen osuus kotitalouksien kokonaistuloista oli 57 prosenttia. Pari vuosikymmentä aikaisemmin osuus oli 10 prosenttiyksikköä suurempi, mutta 1990-luvun alussa laman seurauksena palkkojen merkitys näkyvästi aleni. Alimmillaan palkkatulojen osuus oli vuonna 1994, jolloin palkkojen osuus kokonaistulosta oli 54 prosenttia. Toisin sanoen palkkatulojen osuus ei ole palautunut Suomen pitkästä talouskasvusta huolimatta lähellekään sitä tasoa, millä se oli ennen 1990-luvun alun taloudellista taantumaa.

Saatujen tulonsiirtojen osuus kotitalouksien kokonaistulosta oli noin 23 prosenttia vuonna 2007. Suurimmillaan tämä osuus oli vuonna 1994, jolloin se oli 31 prosenttia.

Omaisuustulojen osuus on kasvanut tasaisesti parin vuosikymmenen aikana. Vuonna 2007 omaisuustulot muodostivat noin 15 prosenttia kotitalouksien kaikista tuloista. Kaksi vuosikymmentä aikaisemmin vastaava osuus oli 5 prosenttia. Erityisen voimakasta omaisuustulojen merkityksen kasvu on ollut 1990-luvun lopulta lähtien.

Yritystulojen osuus kotitalouksien kokonaistulosta oli 5,5 prosenttia vuonna 2007. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana osuus on pysynyt tasaisena vaihdellen 5 ja 8 prosentin välillä. Osittain tätä selittää se, että viime vuosina yrittäjät ovat enenevässä määrin ottaneet yrittäjätuloja omaisuustulojen muodossa, mikä näkyy omaisuustulojen osuuden kasvuna.

Maksettujen tulonsiirtojen osuus kotitalouksien bruttotuloista oli keskimäärin 23,2 prosenttia vuonna 2007. Tämä on jonkin verran vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana maksettujen tulonsiirtojen tulo-osuus oli korkeimmillaan 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun puolivälissä, jolloin se oli noin 27 prosenttia.

Kuvio 2.3 Kotitalouksien tulojen rakenne vuosina 1987-2007, tuloerän osuus bruttotuloista, %.

Kuvio 2.3 Kotitalouksien tulojen rakenne vuosina 1987-2007, tuloerän osuus bruttotuloista, %.

2.2 Tuloerojen kasvu jatkui vuonna 2007

Kotitalouksien väliset tuloerot kasvoivat selvästi vuonna 2007. Tuloerojen kasvun voi havaita kotitalousväestön tulokymmenysten eli desiiliryhmien tulo-osuuksien muutoksista (kuvio 2.4). Suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus oli 23,9 prosenttia, kun se vuotta aikaisemmin oli 0,6 prosenttiyksikköä vähemmän. Vuonna 2006 tulo-osuus oli kasvanut 0,4 prosenttiyksikköä edellisvuodesta. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus oli alhaisimmillaan vuonna 1987, jolloin se oli 17,6 prosenttia, mikä on 6,3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2007.

Pienituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus oli vuonna 2007 3,9 prosenttia, missä oli laskua edellisvuoteen prosentin kymmenys. Vielä 1990-luvun alkupuolella oli pienituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus noin prosenttiyksikön suurempi kuin vuonna 2007.

Kuvio 2.4 Pienituloisimman ja suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuuksien kehitys vuosina 1987-2007, tulo-osuus prosenttia käytettävissä olevasta tulosta

Kuvio 2.4 Pienituloisimman ja suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuuksien kehitys vuosina 1987-2007, tulo-osuus prosenttia käytettävissä olevasta tulosta

Tuloerojen kasvu ilmenee hyvin myös käytettävissä olevien tulojen Gini -kertoimessa 1) , minkä arvo oli 28,0 vuonna 2007 (kuvio 2.5). Vuotta aikaisemmin Gini-kertoimen arvo oli 0,7 yksikköä pienempi. Laman jälkeen yhtäjaksoinen tuloerojen tasainen kasvu jatkui aina vuoteen 2000, minkä jälkeen tuloerot hieman tasoittuivat. Uudelleen tuloerot lähtivät kasvuun vuonna 2003, ja vuonna 2007 tuloerot olivat Gini -kertoimella mitattuna suurimmat sitten vuoden 1966 2) .

Kuvio 2.5 Kotitalouksien tuloerot tuotannontekijätulojen, bruttotulojen ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimilla mitattuna vuosina 1987-2007

Kuvio 2.5 Kotitalouksien tuloerot tuotannontekijätulojen, bruttotulojen ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimilla mitattuna vuosina 1987-2007

Tuotannontekijätulojen Gini-kerroin kuvaa kotialouksien tuloeroja markkinoilta saatujen tulojen näkökulmasta. Tällöin julkisen vallan välittömät tulontasaustoimenpiteet – tulonsiirrot – eivät ole päässeet vaikuttamaan tuloeroihin muuten kuin mahdollisten käyttäytymismuutosvaikutusten kautta. Kuviosta 2.5 voidaan hyvin havaita, että tuloerot markkinatuloilla mitattuna hyppäsivät 1990–luvun alussa selvästi korkeammalle tasolle muutamassa vuodessa. Muutos johtui sekä työllisyyden että yritystoiminnan nopeasta heikkenemisestä. Samoihin aikoihin tehtiin myös henkilöverotukseen merkittäviä uudistuksia. Vuodesta 1993 lähtien ovat tuotannontekijätuloilla mitatut tuloerot pysyneet käytännöllisesti katsoen ennallaan huolimatta siitä, että työllisyys ja muu taloudellinen toimeliaisuus on pitkän talouskasvun aikana kohentunut Suomessa merkittävästi.

Koska bruttotuloihin sisältyvät tuotannontekijätulojen lisäksi myös kotitalouksien saamat tulonsiirrot, sisältävät bruttotulot merkittävän määrän julkisen vallan tulonjaon tasaamiseen liittyviä toimenpiteitä. Tämän vuoksi tuloerot ovat bruttotuloilla mitattuna selvästi tasaisemmat kuin tuotannontekijätulojen jälkeiset tuloerot. Bruttotulojen Gini-kertoimen käyrä on pitkälle samanmuotoinen kuin käytettävissä olevien tulojen käyrän, erotuksena on vain se, että tuloerot ovat bruttotuloilla mitattuna jonkin verran suuremmat.

Täydellisimpinä julkisen vallan tulonjakoa tasoittavat toimenpiteet näkyvät käytettävissä olevissa tuloissa, sillä ne sisältävät sekä saadut että maksetut tulonsiirrot. Tämän vuoksi on käytettävissä olevien tulojen Gini-kerroin alhaisin verrattuna kahden muun päätuloerän Gini-kertoimiin.

Julkinen valta tasaa markkinoilla syntyneitä tuloeroja monilla tulonsiirtojärjestelmillä. Tulonsiirrot muodostuvat sekä saaduista tulonsiirroista että maksetuista tulonsiirroista eli välittömistä veroista ja veronluonteisista maksuista. Saatuihin tulonsiirtoihin sisältyvät muun muassa ansio-, kansan- ja perhe-eläkkeet, perheavustukset (kuten lapsilisät, pienten lasten hoidon tuki, elatustuki, sotilasavustus, toimeentulotuki, asumistuki), opinto- ja tutkimusavustukset (kuten opintoraha ja opintorahan asumislisä), työttömyyskorvaukset (kuten peruspäiväraha, työmarkkinatuki, ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha) ja sotilasvammalain mukaiset korvaukset. Saatuihin tulonsiirtoihin sisältyvät myös haastatteluin kerätyt kotitalouksien väliset tulonsiirrot, kuten elatusavut.

Kuviossa 2.6 kuvataan näiden tulonsiirtojen vaikutuksia kotitalouksien välisiin tuloeroihin. Kuviosta ilmenee se, että saatujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus on lähtenyt selvään laskuun 1990-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 2000 tasaava vaikutus aleni tasolle, jossa se oli edellisen kerran 1980-luvun loppupuolella. Lasku on jatkunut tasaisena viime vuosiin saakka. Saatujen tulonsiirtojen tasausvaikutuksen väheneminen on johtunut lähinnä siitä, että niiden merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa on vähentynyt markkinoilta saatujen tulojen - palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot - lisääntymisen myötä.

Kuvio 2.6 Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus vuosina 1987-2007*)

Kuvio 2.6 Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus vuosina 1987-2007*)

*) Saadut tulonsiirrot: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä tuotannontekijätuloista bruttotuloihin. Maksetut tulonsiirrot: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä bruttotuloista käytettävissä oleviin tuloihin. Tulonsiirtojen yhteisvaikutus: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä tuotannontekijätuloista käytettävissä oleviin tuloihin.

Myös maksettujen tulonsiirtojen tuloeroja tasoittava vaikutus on vähentynyt tasaisesti 1990-luvun lamavuosista lähtien. Tämä saattaa johtua ansiotuloja lievemmin verotettujen ja pääasiassa tulojakauman yläpäähän kohdentuneiden pääomatulojen määrän kasvusta ja sitä kautta tuloverotuksen progressiivisuuden vähentymisestä. Vuosina 2005 ja 2006 maksettujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus kasvoi jonkin verran, mitä ainakin osittain selittänee vuoden 2005 verouudistus.

2.3 Tulot kasvaneet eniten suurituloisimmassa tulokymmenyksessä

Tarkastellaan seuraavaksi henkilötasolla ekvivalentteja käytettävissä olevia tuloja ja niiden muutoksia tulokymmenyksittäin eli desiileittäin (vrt. kuvio 2.1). Keskimääräiset ekvivalentit tulot kasvoivat voimakkaimmin vuonna 2007 suurituloisimmassa tulokymmenyksessä, jossa reaalitulo oli 5,6 prosenttia korkeampi kuin vuotta aikaisemmin. Reaalitulot ovat kasvaneet tässä ryhmässä viimeisen parin vuosikymmenen aikana runsaat 110 prosenttia.

Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä reaalitulot olivat vuonna 2007 vain pari prosentin kymmenystä korkeammat kuin vuotta aikaisemmin. Vuoteen 1987 verrattuna ovat pienituloisimman tulokymmenyksen reaalitulot kasvaneet vajaat 30 prosenttia.

Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä ekvivalentti tulo euroilla mitattuna oli vuonna 2007 reaalisesti noin 2 200 euroa korkeampi kuin vuonna 1987. Suurituloisimmassa tulokymmenyksessä vastaava tulojen kasvu oli 31 800 euroa. Keskimääräinen reaalitulojen muutos kyseisellä aikavälillä oli 9 100 euroa.

Kuvio 2.7 Tulojen kehitys pienituloisimmassa ja suurituloisimmassa tulokymmenyksessä sekä keskimäärin vuosina 1987-2007, käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö henkilöiden kesken vuoden 2007 rahassa, keskiarvo

Kuvio 2.7 Tulojen kehitys pienituloisimmassa ja suurituloisimmassa tulokymmenyksessä sekä keskimäärin vuosina 1987-2007, käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö henkilöiden kesken vuoden 2007 rahassa, keskiarvo

1) Gini -kerroin on yleisesti käytetty tulonjakoa kuvaava mittari, jossa tulojen hajonnan laajuus on kiteytetty yhteen lukuarvoon. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Tässä julkaisussa Gini-kertoimet on kerrottu sadalla. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on sata. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saisi kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot olisivat yhtä suuret.
2) Vuosi 1966 on varhaisin ajankohta, jolta vertailukelpoinen tieto tuloeroista on saatavissa.

Lähde: Tulonjakotilasto 2007, Tilastokeskus

Lisätietoja: Juha Honkkila (09) 1734 3651, Hannele Sauli (09) 1734 3497, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 20.5.2009

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2007, 2. Tulonjaon kehitys vuonna 2007 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2007/tjt_2007_2009-05-20_kat_002_fi.html