3. Kotitalouksien tulokehitys väestöryhmittäin

3.1 Tulot ja tulojen kehitys kotitalouden sosioekonomisen aseman mukaan

Taulukossa 3.1 kuvataan kotitalouksien tulojen muutoksia sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1990-2007. Muutosestimaatit on laskettu ekvivalenttien mediaanitulojen pohjalta poikkileikkausaineistosta. Sosioekonominen asema määritellään kotitalouden viitehenkilön, eli useimmiten kotitalouden suurituloisimman henkilön perusteella.

Edelliseen vuoteen verrattuna kasvoivat tulot vuonna 2007 eniten yrittäjäkotitalouksissa. Maatalousyrittäjien tulot kasvoivat 5,9 prosenttia ja muiden kuin maatalousyrittäjien 7,2 prosenttia, kun kaikissa kotitalouksissa tulot kasvoivat keskimäärin 1,8 prosenttia. Yrittäjäkotitalouksissa tulojen kasvu on 2000-luvulla ollut varsin nopeaa. Kun maatalousyrittäjien tulot vielä vuonna 2000 olivat hyvin lähellä alempien toimihenkilöiden tulotasoa, oli maatalousyrittäjäkotitalouksien mediaanitulo vuonna 2007 lähes 4000 euroa alempien toimihenkilöiden vastaavaa suurempi.

Taulukko 3.1 Kotitalouksien reaalitulojen muutokset kotitalouden sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1990-2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö, mediaani

  Tulojen reaalimuutokset, %
Muutos  yhteensä 1990-2007 Keskimääräinen vuosimuutos 2000-2007 Keskimääräinen vuosimuutos 2006-2007
Maatalousyrittäjät 65 4,5 5,9
Muut yrittäjät 45 2,8 7,2
Ylemmät toimihenkilöt 32 2,5 1,2
Alemmat toimihenkilöt 23 2,2 -2,0
Työntekijät 29 2,3 2,0
Opiskelijat 15 0,3 -3,9
Eläkeläiset 37 2,2 0,6
Muut ammatissa toimimattomat 6 1,5 4,0
Työttömät 7 1,3 1,8
Kaikki kotitaloudet 28 2,6 1,8

Korkein tulotaso vuonna 2007 kaikista sosioekonomisista ryhmistä oli ylemmillä toimihenkilöillä, ryhmän mediaanitulot olivat 46 prosenttia kaikkien kotitalouksien mediaanituloja suuremmat. Ylempien toimihenkilöiden tulojen kasvu on 2000-luvulla ollut samankaltaista kaikkien kotitalouksien tulojen kasvuun verrattuna. Vuonna 2007 ylempien toimihenkilöiden tulot kasvoivat hieman hitaammin kuin kaikkien kotitalouksien keskimääräiset tulot.

Opiskelijoiden ja alempien toimihenkilöiden tulot pienenivät vuonna 2007 edelliseen vuoteen verrattuna. Opiskelijat olivat vuonna 2007 pienituloisin sosioekonominen ryhmä, ja opiskelijoiden tulot ovat kasvaneet koko 2000-luvun aikana selkeästi hitaammin kuin minkään muun sosioekonomisen ryhmän tulot. Alemmilla toimihenkilöillä taas tulot ovat 2000-luvulla kasvaneet vain hieman keskimääräistä hitaammin.

Työttömät ja muut ammatissa toimimattomat ovat opiskelijoiden jälkeen pienituloisimmat sosioekonomiset ryhmät. Myös näiden ryhmien mediaanitulot ovat kasvaneet 2000-luvulla hitaammin kuin kaikissa kotitalouksissa keskimäärin. Seuraavaksi pienituloisimman sosioekonomisen ryhmän, eläkeläiskotitalouksien, tulot ovat myös kasvaneet 2000-luvulla keskimääräistä hitaammin, ja vuonna 2007 tulot kasvoivat vain 0,6 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Sosioekonomisten ryhmien väliset tuloerot ovat siis kasvaneet 2000-luvulla.

Kuvio 3.1 Kotitalouksien tulotaso kotitalouden sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö

Kuvio 3.1 Kotitalouksien tulotaso kotitalouden sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö

Kotitalouksien sosioekonomisessa rakenteessa on tapahtunut jonkin verran muutoksia tarkasteluajanjaksona. Luonnollisesti 1990-luvun alun lama kasvatti työttömien määrää ja pienensi työntekijä- ja toimihenkilökotitalouksien määrää. Viime vuosina ylempien toimihenkilöiden ja yrittäjäkotitalouksien määrä on kasvanut tasaisesti, kun taas työttömien ja maatalousyrittäjien määrä on pienentynyt. Eläkeläiskotitalouksien määrä on kasvanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana yli 230 000:lla. Vielä vuonna 1988 työntekijät olivat suurin sosioekonominen ryhmä. Vuonna 2007 eläkeläiskotitalouksia oli jo 270 000 enemmän kuin työntekijäkotitalouksia.

Kuvio 3.2 Kotitalouksien lukumäärä sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1990-2007

Kuvio 3.2 Kotitalouksien lukumäärä sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1990-2007

Maatalousyrittäjien yrittäjätulot maa- ja metsätaloudesta kasvoivat 13 prosentilla vuonna 2007. Sen sijaan palkkatulot pienenivät hieman edellisvuoteen verrattuna. Omaisuustulot ovat maatalousyrittäjien kotitalouksissa kasvaneet 2000-luvulla nopeammin kuin missään muussa sosioekonomisessa ryhmässä. Sekä maatalous- että muut yrittäjäkotitaloudet maksoivat vuonna 2007 tulonsiirtoja edellisvuotta enemmän, ja niiden bruttotulot kasvoivat enemmän kuin käytettävissä olevat tulot.

Muiden yrittäjien tulojen kasvu sekä vuonna 2007 että koko 2000-luvulla perustuu ennen kaikkea nopeasti kasvaneisiin omaisuustuloihin. Yrittäjien omaisuustulot kasvoivat yli 20 prosentilla vuonna 2007. Niiden osuus oli 24 prosenttia kaikista tuloista vuonna 2007, kun se vuonna 2000 oli 18 prosenttia. Vuonna 2007 myös yrittäjien palkkatulot kasvoivat keskimääräistä nopeammin.

Työntekijöiden ja ylempien toimihenkilöiden tulojen kasvu vuonna 2007 perustui pääasiassa keventyneeseen verotukseen. Työntekijöiden bruttotulot kasvoivat ja ylempien toimihenkilöiden bruttotulot pienenivät noin prosentilla, ja palkkatulot pysyivät lähellä edellisvuoden tasoa. Molemmissa ryhmissä maksetut tulonsiirrot kuitenkin pienenivät noin kahdella prosentilla. Myös alempien toimihenkilöiden maksetut tulonsiirrot pienenivät, mutta palkkatulot pysyivät lähes ennallaan ja omaisuustulot pienenivät selvästi. Työntekijä- ja toimihenkilökotitalouksissa on koko 2000-luvun ajan ollut havaittavissa maksettujen tulonsiirtojen hyvin hidas kasvu (ylemmät toimihenkilöt) tai jopa niiden pieneneminen (työntekijät ja alemmat toimihenkilöt).

Eläkeläiskotitalouksien saamat palkkatulot pienenivät vuonna 2007 kymmenellä prosentilla ja saadut tulonsiirrot pysyivät lähes ennallaan. Eläkeläiskotitalouksien hieman kasvaneet tulot johtuivat lähinnä kasvaneista omaisuustuloista. Koko 2000-luvulla eläkeläiskotitalouksien saamat omaisuustulot ovat kasvaneet jonkin verran keskimääräistä nopeammin.

Opiskelijakotitalouksien palkkatulot kasvoivat, mutta saadut tulonsiirrot pienenivät vastaavasti. Vaikka opiskelijakotitalouksien mediaanitulo pieneni neljällä prosentilla vuonna 2007, pysyi käytettävissä olevien tulojen keskiarvo lähes edellisvuoden tasolla. Hyvätuloisimpien opiskelijakotitalouksien tulokehitys oli siis suotuisampaa kuin keskiverto-opiskelijan kotitaloudella. Opiskelijakotitalouksien palkkatulot ovat 2000-luvulla kasvaneet keskimääräistä vähemmän, ja samalla niiden saamat tulonsiirrot ovat pienentyneet 17 prosentilla. Tästä johtuen opiskelijakotitalouksien tulot ovat kasvaneet varsin hitaasti.

3.2 Tulot ja tulojen kehitys kotitalouden elinvaiheen mukaan

Elinvaiheluokituksessa kotitaloudet jaetaan yhden hengen kotitalouksiin, lapsettomiin pareihin, pareihin, joilla on lapsia sekä yksinhuoltajakotitalouksiin. Kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ne kotitaloudet, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi.

Vuonna 2007 tulot kasvoivat mediaanilla mitattuna kotitalouksissa keskimäärin 1,8 prosenttia. Elinvaiheen pääluokkien mukaan tulot kasvoivat eniten lapsettomilla pareilla. Heidän tulonsa kasvoivat edellisvuodesta mediaanilla mitattuna 2,6 prosenttia. Lapsettomien parien tulotaso oli myös korkein verrattuna muihin elinvaiheen mukaan luokiteltuihin ryhmiin (kuvio 3.3). Taulukossa 3.2 kuvataan käytettävissä olevien tulojen muutoksia kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 1990-2007.

Taulukko 3.2 Kotitalouksien reaalitulojen muutokset kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 1990–2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö, mediaani

  Tulojen reaalimuutokset, %
Muutos yhteensä
1990-2007
Keskimääräinen 
vuosimuutos
2000-2007
Keskimääräinen
 vuosimuutos
2006-2007
Yhden hengen taloudet 26 2,3 1,6
Yhden hengen talous, ikä alle 35 14 2,3 10,1
Yhden hengen talous, ikä 35-64 27 2,5 0,4
Yhden hengen talous, ikä 65- 35 2,3 5,3
Lapsettomat parit 36 2,7 2,6
Lapsettomat parit, ikä alle 35 22 3,2 3,0
Lapsettomat parit, ikä 35-64 44 2,8 4,6
Lapsettomat parit, ikä 65- 42 2,6 2,0
Parit, joilla lapsia 27 2,5 1,0
Parit, joilla lapsia, kaikki alle 7v 26 2,7 3,9
Parit, joilla lapsia, nuorin alle 7v 25 2,3 -0,1
Parit, joilla lapsia, nuorin 7-12 32 2,6 1,5
Parit, joilla lapsia, nuorin 13-17 25 2,0 -0,6
Parit, joilla sekä alle että yli 18-v, lapsia 23 2,8 1,1
Yksinhuoltajat 10 1,3 -1,5
Kaikki kotitaloudet 28 2,6 1,8

Vähäisintä tulojen kasvu oli yksinhuoltajakotitalouksilla, joiden tulot laskivat mediaanin mukaan tarkasteltuna1,5 prosenttia. Yksinhuoltajien ryhmä kuuluu nuorten ja ikääntyneiden yksinasuvien ryhmien lisäksi selkeästi muita kotitalouksia pienituloisempiin elinvaiheluokkiin, kuten kuviosta 3.3 voidaan havaita.

Yhden hengen talouksien tulot kasvoivat 1,6 prosenttia, mikä on vähemmän kuin kotitalouksissa keskimäärin. Alle 35-vuotiaiden ikäluokassa tulot kasvoivat kuitenkin peräti 10,1 prosenttia. Myös yli 65-vuotiaiden yhden hengen talouksissa tulot kasvoivat nopeammin kuin kaikissa kotitalouksissa keskimäärin.

Kahden huoltajan lapsiperheistä tulot pienenivät eniten sellaisissa kotitalouksissa, joilla nuorin lapsi oli 13–17 -vuotias. Nämä kotitaloudet muodostavat kuitenkin kolmanneksi eniten tuloja saavan ryhmän elinvaiheluokituksen perusteella. Tulojen mediaani pieneni myös sellaisissa kahden huoltajan lapsiperheissä, joiden nuorin lapsi oli alle 7-vuotias.

Kuvio 3.3 Kotitalouksien tulotaso kotitalouden elinvaiheen mukaan vuonna 2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö

Kuvio 3.3 Kotitalouksien tulotaso kotitalouden elinvaiheen mukaan vuonna 2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö

Vuodesta 1990 lähtien tulojen kasvu on ollut nopeinta lapsettomilla pareilla. Yksinhuoltajakotitalouksissa tulojen mediaanin keskimääräinen vuosimuutos on ollut muita luokkia heikompi.

Kuviossa 3.4 on esitelty tulojen mediaanin kehitys vuodesta 1990 vuoteen 2007 kotitalouden elinvaiheen mukaan. Kuviosta voidaan havaita, että tulot putosivat lamavuosina melko tasaisesti eri elinvaiheissa olevissa kotitalouksissa ja että myös vuoden 2005 jälkeen on tulokehityksissä havaittavissa merkittäviä muutoksia.

Kuvio 3.4 Kotitalouksien tulojen kehitys kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 1990-2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö vuoden 2007 rahassa, mediaani

Kuvio 3.4 Kotitalouksien tulojen kehitys kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 1990-2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö vuoden 2007 rahassa, mediaani

Myös tässä tarkastelussa erottuu kaksi ryhmää, jotka poikkeavat tulokehitykseltään hieman muista ryhmistä. Lapsettomien parien tulot ovat kasvaneet keskimäärin muiden ryhmien tuloja nopeammin. Vuosina 1990-2007 heidän tulonsa ovat kasvaneet reaalisesti 36 prosenttia kun kaikissa muissa ryhmissä kasvu on ollut alle 30 prosenttia. Vielä selkeämmin on nähtävissä yksinhuoltajakotitalouksien muita ryhmiä heikompi tulojen kasvu. Kun vielä 1990-luvulla yksinhuoltajien tulot olivat yhden hengen talouksien tuloja korkeammat, ovat yksinhuoltajakotitaloudet suurimman osan 2000-luvusta olleet pienituloisin ryhmä elinvaiheen mukaan tarkasteltuna. Vuosina 1990-2007 yksinhuoltajien tulot ovat kasvaneet reaalisesti vain 10 prosenttia.

Tulojen kasvu on pysähtynyt myös kahden huoltajan lapsiperheissä, heidän tulonsa eivät ole vuoden 2005 jälkeen kasvaneet.

3.3. Tulot ja tulojen kehitys asunnon hallintasuhteen mukaan

Vuokralla asuvien tulot 60 prosenttia omistusasujien tuloista

Vuonna 2007 vuokralla asuvien keskimääräinen tulotaso oli noin 60 prosenttia omistusasujien tulotasosta, kun verrataan kotitalouden koko- ja rakenne-erot huomioivia ekvivalentteja mediaanituloja (14 600 euroa vuokralaisilla ja 23 900 euroa omistusasujilla). Vuokralla asui noin 35 prosenttia kotitalouksista vuonna 2007 ja nämä noin 777 000 taloutta olivat valtaosin pieniä yhden ja kahden hengen talouksia. Käytettävissä olevat tulot kotitaloutta kohti olivat vuonna 2007 vuokralla asuvilla noin 21 900 euroa ja kotitalouden keskikoko 1,7 henkilöä, kun omistusasujien keskimääräiset tulot olivat noin 44 200 euroa ja keskikoko 2,3 henkilöä.

Omistusasunnossa asuvien tulotaso nousi noin 40 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2007, kun vuokra-asunnossa asuvien tulotaso kasvoi puolet tästä eli noin 20 prosenttia 1) . Vuokralla asuminen on valikoitunut elinvaiheen, sosioekonomisen aseman ja tuloluokan suhteen. Tulokehitys asunnon hallintasuhteen mukaan heijastaa siten sosioekonomisten ryhmien ja tuloluokkien tulokehitystä. Kuviossa 3.5 on esitetty tulojen muutos omistus- ja vuokra-asujilla, kun myös viitehenkilön työllisyysasema on otettu huomioon.

Kuvio 3.5 Kotitalouksien tulojen kehitys asunnon hallintasuhteen ja ammatissa toimivuuden mukaan vuosina 1995-2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö vuoden 2007 rahassa, mediaani

Kuvio 3.5 Kotitalouksien tulojen kehitys asunnon hallintasuhteen ja ammatissa toimivuuden mukaan vuosina 1995-2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö vuoden 2007 rahassa, mediaani

Omistusasunnossa asuvilla työllisillä tulot kasvoivat noin 40 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2007, kun vuokra-asunnossa asuvilla työllisillä kasvua oli 28 prosenttia. Omistusasunnossa asuvat ei-työlliset ovat lähinnä eläkeläisiä. Tämän ryhmän tulot kasvoivat 29 prosenttia. Heikoin tulokehitys oli vuokra-asunnossa asuvilla ei-työllisillä, joiden tulot kasvoivat 14 prosenttia. Tässä ryhmässä on lähinnä eläkeläisiä, opiskelijoita ja työttömiä.

Kuviossa 3.6 on esitetty asunnon hallintasuhde viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan. Kotitaloudet on jaoteltu asunnon hallintamuodon mukaan kolmeen luokkaan: velattomassa omistusasunnossa asuviin, asuntovelkaisiin omistusasujiin ja vuokralla asuviin 2) . Omistusasujilla asuntovelkaisuus alentaa tulotasoa, sillä asuntolainojen korot vähennetään käytettävissä olevista tuloista 3) .

Noin 1,65 miljoonasta omistusasunnossa asuvasta kotitaloudesta hieman yli puolet (833 000 kotitaloutta) asui velattomassa omistusasunnossa vuonna 2007. Velattomassa omistusasunnossa asuminen oli yleistä eläkeläisillä ja maatalousyrittäjillä. Lähes kaikki opiskelijataloudet (viitehenkilö opiskelija) asuivat vuokralla vuonna 2007. Työttömistä talouksista 80 prosenttia asui vuokralla.

Kuvio 3.6 Asunnon hallintasuhde viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2007 , % ryhmän kotitalouksista

Kuvio 3.6 Asunnon hallintasuhde viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2007 , % ryhmän kotitalouksista

Vuokralla asuminen on erityisen yleistä kahdessa pienituloisimmassa kymmenesosassa (kuvio 3.7), joissa on paljon opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä. Pienituloisimmassa kymmenesosassa noin 80 prosenttia asui vuokralla vuonna 2007, kun suurituloisimmassa kymmenyksessä vuokralla asui alle 10 prosenttia kotitalouksista. Kaikista vuokralla asuvista puolet sijoittui pienituloisimpaan viidesosaan.

Velattomassa omistusasunnossa asuvat jakautuvat suhteellisen tasaisesti tulokymmenyksiin, pienituloisinta kymmenystä lukuun ottamatta. Asuntovelkaisten omistusasujien osuus sen sijaan kasvaa ylempiin tulokymmenyksiin siirryttäessä. Tämä on seurausta siitä, että velattomassa omistusasunnossa asuminen on yleistä eläkeläiskotitalouksilla, kun asuntovelkaiset ovat pääosin työllisiä. Eläkeläistaloudet sijoittuvat yleisesti tulojakauman keski- ja alaosaan ja työlliset tulojakauman ylä- ja keskiosaan. On myös huomattava, että asuntovelallisilla asuntolainojen lyhennyksiä ei vähennetä tuloista, ainoastaan asuntolainojen korot.

Kuvio 3.7 Asunnon hallintasuhde tulokymmenyksittäin vuonna 2007

Kuvio 3.7 Asunnon hallintasuhde tulokymmenyksittäin vuonna 2007

Asumismenot ja käytettävissä olevat tulot

Tulonjakotilastossa asuminen vaikuttaa tuloihin saatujen vuokratulojen kautta (vuokranantajat, omaisuustuloa), laskennallisten vuokratulojen kautta (omassa omistusasunnossa asuvat, omaisuustuloa), työsuhde-etujen kautta (asuntoetu, palkkatuloa), saatujen tulonsiirtojen kautta (suorat asumistuet, luontoismuotoinen tuki toisilta kotitalouksilta) ja verotuksen kautta (asuntolainojen korkovähennys, kiinteistövero). Asuminen vaikuttaa tulonjakotilastossa epäsuorasti myös kulutusyksiköiden kautta, sillä ekvivalenteilla tuloilla huomioidaan myös yhteisen kulutuksen hyötyjä, joista merkittävä osa perustuu jaettuihin asumiskustannuksiin.

Asuntotulon lisäksi täydentävänä näkökulmana tarkastellaan seuraavaksi kotitalouksien tuloja siten, että asumismenot vähennetään tuloista. Tarkastelu on tehty alueittain ja hallintasuhteen mukaan neljällä eri tulokäsitteellä (kuvio 3.8). Kotitalouksien käytettävissä olevista rahatuloista on vähennetty asumisen käyttömenot ja toisena vaihtoehtona asumisen käyttömenot ja asuntolainojen lyhennykset 4) . Asumismenojen vähentämistä tuloista voidaan perustella yleisen mielenkiinnon lisäksi sillä, että osa asumismenoista on välttämättömyyskulutusta, joka rajoittaa muuta kulutusta 5) .

Alueittain tarkasteltuna tulotasojen erot eivät olennaisesti muutu, vaikka asumismenot vähennetään tuloista. Tämä ilmenee kuviosta 3.9. Pääkaupunkiseudun korkeampia asumismenoja kompensoi korkeampi tulotaso, sillä kaikilla tulokäsitteillä ekvivalentti tulotaso on lähes saman verran koko maan keskiarvoa korkeampi.

Kuvio 3.8 Kotitalouksien tulotaso suuralueittain (pl. Ahvenanmaa) vaihtoehtoisilla tavoilla tarkasteltuna vuonna 2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö, % koko maan keskiarvosta

Kuvio 3.8 Kotitalouksien tulotaso suuralueittain (pl. Ahvenanmaa) vaihtoehtoisilla tavoilla tarkasteltuna vuonna 2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö, % koko maan keskiarvosta

Kuvio 3.9 Kotitalouksien tulotaso asunnon hallintasuhteen mukaan vaihtoehtoisilla tavoilla tarkasteltuna vuonna 2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö, euroa, keskiarvo

Kuvio 3.9 Kotitalouksien tulotaso asunnon hallintasuhteen mukaan vaihtoehtoisilla tavoilla tarkasteltuna vuonna 2007, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot / kulutusyksikkö, euroa, keskiarvo

3.4 Kokopäivätoimisten palkansaajien ja koko vuoden eläkeläisenä olleiden tulojen tarkastelu

Suomessa oli vuonna 2007 noin 1,4 miljoonaa koko vuoden kokopäiväisessä työsuhteessa toiminutta palkansaajaa. Näistä vain 43 000, eli noin kolme prosenttia, sijoittui kahteen pienituloisimpaan tulokymmenykseen (kuvio 3.10). Vastaavasti useampi kuin joka kolmas kokopäivätoimisista palkansaajista sijoittui kahteen suurituloisimpaan tulokymmenykseen. Kokopäivätoimisten palkansaajien määrä kasvaa tasaisesti siirryttäessä pienituloisemmasta suurituloisempaan desiiliryhmään lukuun ottamatta ylintä tulodesiiliä, jossa kokopäivätoimisten palkansaajien määrä on suunnilleen sama kuin toiseksi ylimmässä. Tuloja mitataan tässä tarkastelussa kotitalouden ekvivalenttien käytettävissä olevien tulojen perusteella.

Koko vuoden eläkeläisenä olleita oli Suomessa vuonna 2007 noin 1,2 miljoonaa. Näiden määrä on suurin toiseksi pienituloisimmassa desiiliryhmässä, ja määrä pienenee siirryttäessä ylempiin tulodesiileihin. Kolmessa ylimmässä tulokymmenyksessä koko vuoden eläkeläisenä olleiden määrä on suunnilleen saman suuruinen. Kahteen pienituloisimpaan tulokymmenykseen kuuluu 27 prosenttia ja kahteen suurituloisimpaan 13 prosenttia koko vuoden eläkeläisinä olleista.

Kuvio 3.10 Kokopäivätoimisten palkansaajien ja koko vuoden eläkeläisenä olleiden henkilöiden prosentijakauma desiiliryhmittäin vuonna 2007. Desiiliryhmät on muodostettu henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä kohden lasketun käytettävissä olevien tulojen perusteella

Kuvio 3.10 Kokopäivätoimisten palkansaajien ja koko vuoden eläkeläisenä olleiden henkilöiden prosentijakauma desiiliryhmittäin vuonna 2007. Desiiliryhmät on muodostettu henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä kohden lasketun käytettävissä olevien tulojen perusteella

Edellä mainittujen ryhmien tulojen rakenne kehittyy varsin tasaisesti alimman ja toiseksi ylimmän tulodesiilin välillä. Saatujen tulonsiirtojen osuus bruttotuloista pienenee ja palkkatulojen osuus kasvaa siirryttäessä pienituloisemmasta desiiliryhmästä suurituloisempaan. Koko vuoden eläkeläisinä olleista pienituloisimpaan kymmenykseen kuuluvilla yli 90 prosenttia tuloista oli tulonsiirtoja, kun toiseksi suurituloisimmassa desiilissä tulonsiirrot kattoivat vain hieman yli puolet bruttotuloista.

Kokopäivätoimisilla palkansaajilla tulonsiirtojen osuus bruttotuloista oli 23 prosenttia alimmassa tulokymmenyksessä. Toiseksi ylimmässä tulokymmenyksessä tulonsiirtojen osuus oli enää viisi prosenttia.

Omaisuustulojen merkitys suurituloisimmille kotitalouksille korostuu tässä tarkastelussa. Kokopäivätoimisista palkansaajista palkkatulojen osuus bruttotuloista oli pienin ylimmässä tulokymmenyksessä. Sen sijaan omaisuustulojen määrä oli nelinkertainen verrattuna toiseksi ylimmän tulodesiilin kotitalouksiin ja osuus yli kymmenen prosenttiyksikköä suurempi. Suurituloisimpaan desiiliin kuuluvilla koko vuoden eläkeläisinä olleilla omaisuustulojen osuus oli peräti 45 prosenttia.

Omaisuustuloihin lasketaan myös omistusasunnosta saatava laskennallinen nettovuokra, eli asuntotulo. Kokopäivätoimisilla palkansaajilla asuntotulo kattaa alimmassa tulodesiilissä noin prosentin bruttotuloista, toiseksi alimmassa kaksi prosenttia ja muissa tulodesiileissä 3 -5 prosenttia. Ylintä tulodesiiliä lukuun ottamatta suurin osa omaisuustuloista on asuntotuloa, ylimmässä desiilissä muiden omaisuustulojen määrä on nelinkertainen asuntotuloon nähden.

Koko vuoden eläkeläisinä olleilla sekä asuntotulojen että muiden omaisuustulojen osuus on kaikissa tulodesiileissä suurempi kuin kokopäivätoimisilla palkansaajilla. Eläkeläisillä asuntotulon osuus bruttotuloista on suurin keskimmäisissä tulodesiileissä, hieman yli kymmenen prosenttia. Asuntotulon osuus on pienin ylimmässä ja alimmassa tulodesiilissä. Ylimmässä desiilissä omaisuustuloista vain 15 prosenttia on asuntotuloa.

Taulukko 3.3 Kokopäivätoimisten palkansaajien kotitalouskohtaisten bruttotulojen rakenne tulodesiileittäin vuonna 2007

Tulodesiili Osuus bruttotuloista, prosenttia
Palkkatulot Yrittäjätulot Omaisuustulot Saadut tulonsiirrot
1 76 0 1 23
2 76 2 3 20
3 80 2 4 15
4 84 1 4 11
5 85 1 5 9
6 84 2 5 9
7 86 2 5 7
8 87 2 6 5
9 86 3 7 5
10 75 4 18 2
Yhteensä 82 2 10 6

Taulukko 3.4. Koko vuoden eläkeläisenä olleiden henkilöiden kotitalouskohtaisten bruttotulojen rakenne tulodesiileittäin vuonna 2007

Tulodesiili Osuus bruttotuloista, prosenttia
Palkkatulot Yrittäjätulot Omaisuustulot Saadut tulonsiirrot
1 2 0 7 91
2 3 1 12 85
3 5 2 16 77
4 8 2 17 74
5 11 2 15 71
6 16 3 17 64
7 18 5 17 60
8 18 5 18 59
9 23 5 20 53
10 15 9 45 32
Yhteensä 13 4 22 60

1) Muutosprosentit ovat lähes samat, vaikka tuloista poistettaisiin laskennalliset erät kuten omistusasujien laskennallinen asuntotulo.
2) Kuviosta on jätetty pois ryhmä ”muut”, johon sijoittuu pieni osa talouksista (mm. asumisoikeusasunnoissa ja palvelutaloissa asuvat).
3) Asuntolainojen lyhennyksiä ei vähennetä käytettävissä olevista tuloista, vaan niitä pidetään asuntovarallisuutta kartuttavana säästämisenä. Käytettävissä olevista rahatuloista ei vähennetä myöskään asuntolainojen korkoja.
4) Lähtökohtana on tulonjakotilaston käytettävissä olevien rahatulojen käsite, jossa suorat asumistuet ja asuntolainojen korkojen verovähennys lisäävät tuloja ja kiinteistöverot vähentävät tuloja. Asumismenoja on mitattu kahdenkertaisen laskennan välttämiseksi bruttomääräisenä siten, että asumismenoista ei ole vähennetty asumistukia ja korkojen verovähennystä, mutta niihin on luettu kiinteistöverot. Tulot on jaettu kulutusyksiköiden määrällä (muunnettu OECD), vaikka asumismenoja vähennettäessä ei ole välttämättä perustetta käyttää samaa kulutusyksikköasteikkoa kuin käytettävissä oleville tuloille.
5) Asumiskustannusten osuus käytettävissä olevista rahatuloista oli vuokralaisilla 26,4 prosenttia koko maassa, kun omistusasujilla vastaava osuus oli 11,4 prosenttia. Jos myös asuntolainojen lyhennykset huomioidaan, nousee omistusasujien meno-osuus 18 prosenttiin.

Lähde: Tulonjakotilasto 2007, Tilastokeskus

Lisätietoja: Juha Honkkila (09) 1734 3651, Hannele Sauli (09) 1734 3497, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 20.5.2009

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2007, 3. Kotitalouksien tulokehitys väestöryhmittäin . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 15.12.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2007/tjt_2007_2009-05-20_kat_003_fi.html