1. Toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien tulotaso ja -rakenne

Toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien tulotaso vaihtelee toimeentulovaikeuksien vakavuuden mukaan (kuvio 1). Suurin vaikeuksin toimeentulevien kotitalouksien kulutusyksikköä kohti lasketut eli ekvivalentit käytettävissä olevat tulot olivat keskimäärin 16 100 euroa vuonna 2010. Vaikeuksin toimeentulevien käytettävissä olevat tulot olivat vain hieman suuremmat, 16 240 euroa, ja pienin vaikeuksin toimeentulevien 20 640 euroa kulutusyksikköä kohti vuonna 2010. Toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien tulot yhteensä olivat keskimäärin 19 180 euroa kulutusyksikköä kohti. Se on noin 73 prosenttia kaikkien kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista, jotka olivat keskimäärin 26 440 euroa kulutusyksikköä kohti vuonna 2010. Suuremmissa toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien tulot olivat 61 prosenttia kotitalouksien keskimääräisistä tuloista vuonna 2010. Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet kuuluvat yleisimmin pienituloisiin tuloryhmiin, mutta etenkin pienin vaikeuksin tuloilla tavanomaiset menonsa kattavissa kotitalouksissa on myös keski- ja suurempituloisia (ks. taulukko 1). Pienituloisten ohella nämä kotitaloudet vaikuttavat toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien tulotasoon.

Toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien tulotaso pysyi suhteellisen vakaana 2000-luvun jälkipuoliskolla verrattuna tulojen keskimääräiseen kehitykseen. Sitä vastoin vuosiin 2003–2005 verrattuna reaalinen tulokasvu ei ollut yhtä nopeaa kuin muilla kotitalouksilla. Vuodesta 2003 vuoteen 2010 toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien tulot kasvoivat reaalisesti 10,3 prosenttia, kun kaikilla kotitalouksilla tulot kasvoivat keskimäärin 16,7 prosenttia. Vuodesta 2005 vuoteen 2010 tulojen reaalikasvu oli toimeentulovaikeuksissa olevilla kotitalouksilla 3,2 prosenttia, kaikilla kotitalouksilla keskimäärin 9,5 prosenttia. Vuodesta 2009 vuoteen 2010 toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien tulot kasvoivat 2,9 prosenttia, nopeammin kuin kotitalouksien tulot keskimäärin (2,5 %). Toimeentulo-ongelmaisissa kotitalouksissa oli kuitenkin ryhmittäin eroja. Pienissä vaikeuksissa olevien kotitalouksien tulotaso nousi edellisvuodesta selvästi (4,6 %), mutta on edelleen kaikkien kotitalouksien keskimääräiseen tulotasoon verrattuna merkittävästi matalampi kuin vuosina 2003–2005. Suuremmissa toimeentulovaikeuksissa (vaikeuksin tai suurin vaikeuksin toimeentulevat) olevien kotitalouksien tulot laskivat (-0,5 %) vuodesta 2009. Jos ryhmästä otetaan tarkastelun kohteeksi kaikkein vaikeimmin toimeentulevat ja matalimman tulotason kotitaloudet, jotka ovat lukumääräisesti pieni ryhmä (3,2 % kotitalouksista), tapahtui tulotasossa huomattavaa nousua (6,3 %) vuodesta 2009 vuoteen 2010.

Kuvio 1. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot (reaalitulot vuoden 2010 rahassa, ennakkotieto) kulutusyksikköä kohti keskimäärin 2003–2010

Kuvio 1. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot (reaalitulot vuoden 2010 rahassa, ennakkotieto) kulutusyksikköä kohti keskimäärin 2003–2010

Tuotannontekijätulot eli palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot muodostivat suurimpana tulokomponenttina 65,2 prosenttia toimeentulovaikeuksissa olevien bruttotuloista, mutta tuotannontekijätulojen tulo-osuus oli selvästi pienempi kuin kotitalouksissa keskimäärin (75,0 %) vuonna 2010. Pienituloisiin tuloryhmiin keskittyvien toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien bruttotulot perustuivat merkittävämmin tulonsiirtoihin, joko kansaneläkkeisiin, muihin sosiaaliturvaetuuksiin, sosiaaliavustuksiin ja muihin tulonsiirtoihin. Ansioeläkkeet olivat saatujen tulonsiirtojen suurin tuloerä, mutta niiden merkitys oli vähäisempi toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien tulonmuodostuksessa kuin kotitalouksissa keskimäärin. (Liitetaulukot 1–3.)

Tulokvintiiliryhmittäin tarkasteltuna tuotannontekijätulot olivat silti suhteellisesti suurempi tulokomponentti toimeentulovaikeuksissa olevilla kotitalouksilla kuin samaan tuloryhmään kuuluvilla muilla, toimeentulevilla kotitalouksilla. Tuotannontekijätuloista ansiotulot, joko palkka- tai yrittäjätuloina, muodostivat suuremman ja omaisuustulot pienemmän tulo-osuuden bruttotuloista. Muut sosiaaliturvaetuudet, esimerkiksi työttömyys- ja sairausvakuutuksen päivärahat ja sosiaaliavustukset, olivat suhteellisesti suurempi, kun taas eläkkeet olivat pienempi tuloerä kuin tuloryhmän muilla kotitalouksilla. Esimerkiksi toiseen tulokvintiiliryhmään kuuluvilla, toimeentulovaikeuksissa olevilla kotitalouksilla tuotannontekijätulot olivat 60,9 prosenttia bruttotuloista vuonna 2010. Tuloryhmän muilla kotitalouksilla tuotannontekijätulojen osuus bruttotuloista oli 58,6 prosenttia. Keskimmäisessä tulokvintiiliryhmässä kotitalouksien tulonmuodostus erosi vielä selvemmin. Toimeentulovaikeuksissa olevilla kotitalouksilla tuotannontekijätulojen tulo-osuus oli 76,1 prosenttia siten, että palkkatulot kattoivat 62,6 prosenttia, yrittäjätulot 3,9 prosenttia ja omaisuustulot 9,6 prosenttia bruttotuloista vuonna 2010. Muilla kotitalouksilla tuotannontekijätulojen bruttotulo-osuus oli 69,2 prosenttia. Palkkatulot kattoivat 55,0 prosenttia, yrittäjätulot 3,6 prosenttia ja omaisuustulot 10,6 prosenttia bruttotuloista. Keskimmäisen tulokvintiiliryhmän saaduista tulonsiirroista ansioeläkkeet kattoivat 12,7 prosenttia bruttotuloista toimeentulovaikeuksissa olevilla kotitalouksilla ja 21,1 prosenttia muilla kotitalouksilla vuonna 2010.


Lähde: Tulonjakotilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Marie Reijo (09) 1734 2547, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 29.12.2011

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. Subjektiivinen toimeentulo 2010, 1. Toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien tulotaso ja -rakenne . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2010/01/tjt_2010_01_2011-12-29_kat_001_fi.html