2 Käytettävissä oleva rahatulo keskimäärin 37 700 euroa

Kotitalouksien taloudellista asemaa, toimeentuloa ja tuloeroja mitataan verotuksen jälkeisillä nettotuloilla, käytettävissä olevilla rahatuloilla tai käytettävissä olevilla tuloilla. Ensiksi mainittu on kansainvälisten suositusten mukainen ja myös Euroopan Unionin tulo- ja elinolotilaston (EU-SILC) käyttämä päätulokäsite, viimeksi mainittu on kansallisen tulonjakotilaston 1970-luvulta peräisin oleva vanha tulonjakotilastoinnin päätulokäsite. EU:n käyttämä käytettävissä oleva rahatulo ei sisällä laskennallista asuntotuloa eikä veronalaisia myyntivoittoja .

Laskennallinen asuntotulo lasketaan omistusasunnossa asuville. Laskennallisen asuntotulon määrä on sitä korkeaempi, mitä suurempi ja velattomampi kotitalouden tilastovuoden lopun varsinainen omistusasunto on ollut. Etenkin eläkeläisille, jotka usein asuvat velattomissa omistusasunnoissa, asuntotulon sisältävä käytettävissä oleva tulo antaa selvästi paremman kuvan toimeentulosta kuin käytettävissä oleva rahatulo.

Kansallinen tulonjakotilasto siirtyi vuonna 2011 käyttämään tulonjakotilastoinneissa EU:n suositusten mukaista käytettävissä olevan rahatulon käsitettä, mutta tulonjakotilaston tietokantataulukoista löytyy tietoja myös vanhalla käytettävissä olevan tulon käsitteellä.

Kotitalouksien käytettävissä oleva rahatulo oli vuonna 2013 keskimäärin 37 700 euroa. Asuntotulon ja myyntivoitot sisältävä käytettävissä oleva tulo oli keskimäärin 43 100 euroa, mikä merkitsee sitä, että laskennallisen asuntotulon ja veronalaisten myyntivoittojen määrä oli keskimäärin 5 400 euroa kotitaloutta kohden. Tästä laskennallisen asuntotulon osuus on valtaosa, eli noin 4 500 euroa. Keskivertokotitalouksien tuloja paremmin kuvaavan mediaanitulon mukaan kotitalouksien käytettävissä oleva rahatulo oli 31 500 euroa ja käytettävissä oleva tulo 36 300 euroa.

Kuvio 2. Kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot ja käytettävissä olevat tulot vuosina 1987–2013, keskiarvo ja mediaani. Euroa vuodessa (vuoden 2013 hinnoin)

Kuvio 2. Kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot ja käytettävissä olevat tulot vuosina 1987–2013, keskiarvo ja mediaani. Euroa vuodessa (vuoden 2013 hinnoin)

2.1 Kotitalouksien reaalitulot alenivat vuonna 2013

Kuviosta 3 ilmenee kotitalouksien tulojen reaaliset vuosimuutokset vuosina 1988–2013. Tulokäsitteenä on käytetty EU:n päätulokäsitettä käytettävissä olevia rahatuloja ja siitä muodostettuja kotitalouksien koko- ja rakenne-erot huomioivia ekvivalentteja käytettävissä olevia rahatuloja 1) . Kuviosta voi havaita, että etenkin viime vuosina kotitalouksien tulokehitys on ollut erityisen vaatimatonta. Vuonna 2013 kotitalouksien tulot jopa reaalisesti alenivat kummankin mittarin, eli keskiarvon ja mediaanin mukaan. Nykyinen heikko tulojen kehityskausi alkoi vuonna 2010, eli sitä on jatkunut yhtäjaksoisesti jo neljän vuoden ajan.

Edellisen kerran kotitalouksilla on ollut yhtä pitkä heikon tulokehityksen ajanjakso 20 vuotta aikaisemmin 1990-luvun alun lamavuosina, jolloin kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot tosin alenivat usean vuoden ajan nykyistä taantumaa selvästi voimakkaammin.

Kuvio 3. Kotitalouksien reaalitulojen vuosimuutokset 1988–2013, %. Tulokäsite kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohden

Kuvio 3. Kotitalouksien reaalitulojen vuosimuutokset 1988–2013, %. Tulokäsite kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohden

2.2 Palkkatuloilla entistä harvemmin suurituloisimpaan tulokymmenykseen

Tulonjakotilastossa kotitalouksien tulot summataan lukuisista pienemmistä ja suuremmista tuloeristä, yhteensä tilaston tulonimikkeistö pitää sisällään yli 200 yksittäistä tulonimikettä. Tilaston päätuloeriä ovat p alkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot sekä saadut tulonsiirrot . Viimeksi mainittuja ovat muun muassa kaikki Kelan maksamat eläkkeet ja niihin liittyvät lisät, työeläkkeet, muut yleiset ja työsuhteeseen perustuvat sosiaaliturvaetuudet, sosiaaliavustukset sekä eräät kotitalouksien väliset tulonsiirrot.

Palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulojen sekä saatujen tulonsiirtojen summa muodostaa kotitalouden bruttotulot . Kun bruttotuloista vähennetään tuloista maksetut verot ja veronluonteiset maksut , muodostuu tulonjakotilaston tärkein tulokäsite käytettävissä olevat rahatulot .

Päätuloeristä selvästi merkittävimpiä ovat palkkatulot, joiden osuus kotitalouksien bruttotuloista oli vuonna 2013 keskimäärin 60 prosenttia. Vielä 1980-luvun lopulla palkkojen bruttotulo-osuus oli selvästi edellistä korkeampi, eli lähes 70 prosenttia. Palkkatulojen merkitys väheni kuitenkin nopeasti 1990-luvun alun syvän laman aikana muun muassa työttömyyden voimakkaan kasvun vuoksi. Alimmillaan palkkojen bruttotulo-osuus oli 1990-luvun puolivälin maissa, jolloin se oli selvästi alle 60 prosentin. Tämän jälkeen Suomessa alkoi pitkä vahvan talouskasvun kausi, joka jatkui yhtäjaksoisesti 2000-luvun loppupuolelle. Suotuisasta talouskasvusta huolimatta palkkojen bruttotulo-osuus ei ole palautunut 1990-luvun alun lamaa edeltävälle tasolle. Korkeimmillaan osuus oli vuonna 2008, jolloin se oli 64 prosenttia.

Samanaikaisesti kun palkkojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa on vähentynyt, on saatujen tulonsiirtojen merkitys vastaavasti lisääntynyt. Saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2013 keskimäärin noin 30 prosenttia, kun se 1980-luvun lopulla oli hieman yli 20 prosenttia. 1990–luvun alun syvimmän taantuman aikoina saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus luonnollisesti kohosi muun muassa massatyöttömyyden vuoksi lähelle 35 prosenttia. Pitkän talouskasvun aikana saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus aleni, mutta vaivalloisen hitaasti. Matalimmillaan se oli 1990-luvun laman jälkeen vuonna 2008 noin 25 prosentissa.

Se, että saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuudet ovat jääneet pitkäkestoisesta ja hyvästä talouskasvusta huolimatta aikaisempaa korkeammalle tasolle, johtuu ainakin osittain viime vuosikymmeninä maan väestörakenteessa tapahtuneista muutoksista. Suuret ikäluokat ovat alkaneet eläköityä, mikä näkyy muun muassa eläkeläisten lukumäärien ja väestöosuuksien kasvuna. Myös se, että muun ammatissa toimimattoman väestön, kuten pitkäaikaistyöttömien, määrä on jäänyt 1990-luvun alun taantuman jäljiltä pysyvästi aikaisempaa korkeammalle tasolle, selittää saatujen tulonsiirtojen aikaisempaa korkeampaa osuutta bruttotuloista.

Yrittäjätulojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2013 noin 5 prosenttia, mikä on pari prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 1987. Yrittäjätuloja ovat maa- ja metsätalouden yrittäjätulot, yrittäjätulot ammatin ja liikkeen harjoittamisesta sekä yhtymistä saadut yrittäjätulot. Myös omaisuustulojen bruttotulo-osuus on kasvanut 1980-luvun lopulta nykypäivään kahdesta prosenttiyksiköstä viiteen prosenttiyksikköön. Omaisuustulot koostuvat pääasiassa osinko- ja vuokra- ja korkotuloista.

Tulojakauman ääripäissä kotitalouksien tulorakenteet poikkeavat toisistaan merkittävästi. Pienituloisimpien kotitalouksien tuloista valtaosa on saatuja tulonsiirtoja, niiden bruttotulo-osuus pienituloisimmassa tulokymmenyksessä on nykyisin 80 prosentin luokkaa. Vastaava osuus oli 1980-luvun lopulla selvästi alhaisempi, eli noin 60 prosentin luokkaa. Samalla kun saatujen tulonsiirtojen merkitys on kaikista pienituloisimmilla lisääntynyt, on sekä palkka- että yrittäjätulojen merkitys selvästi pienentynyt. Kun vielä 1980-luvun lopulla pienituloisimmassa tulokymmenyksessä palkkatulojen osuus bruttotuloista oli lähes 30 prosenttia, on osuus vuoteen 2013 mennessä alentunut vajaaseen 20 prosenttiin. Vastaavalla ajanjaksolla on yrittäjätulojen bruttotulo-osuus alentunut runsaasta 10 prosentista noin kolmeen prosenttiin.

Kuvio 4. Kotitalouksien tulojen rakenne pieni- ja suurituloisimmassa tulokymmenyksessä ja yhteensä vuosina 1987, 1994, 2008 ja 2013. Tuloerien osuudet bruttotulosta, %

Kuvio 4. Kotitalouksien tulojen rakenne pieni- ja suurituloisimmassa tulokymmenyksessä ja yhteensä vuosina 1987, 1994, 2008 ja 2013. Tuloerien osuudet bruttotulosta, %
Tulokymmenykset on muodostettu asuntokuntien verojenjälkeisten ekvivalenttien rahatulojen perusteella

Omaisuustulot nostavat saajansa nykyisin aikaisempaa useammin tulojakauman yläpäähän. Kehitys näkyy muun muassa siinä, että omaisuustulojen merkitys on viimeisen neljännesvuosisadan aikana selvästi lisääntynyt etenkin kaikista suurituloisimmassa tulokymmenyksessä. Kun vuonna 1987 omaisuustulojen osuus bruttotuloista oli suurituloisimmassa tulokymmenyksessä neljä prosenttia, on tämä osuus nykyisin jo 15 prosentin luokkaa. Vastaavan ajanjakson aikana on palkkojen bruttotulo-osuus pienentynyt 10 prosenttiyksiköllä vajaasta 80 prosentista selvästi alle 70 prosentin. Toisin sanoen päästään nykyisin entistä harvemmin kaikista suurituloisimpien joukkoon pelkillä palkkatuloilla.


1) Ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo saadaan kun kotitalouksien jäsenten yhteenlasketut tulot jaetaan kotitalouden kulutusyksiköillä. Kulutusyksiköt perustuvat OECD:n modifioituun kaavaan, jossa kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset 0,3 kulutusyksikköä kukin. Siten yhden henkilön kotitalouden kulutusyksikköluku on yksi ja kahden aikuisen kulutusyksikköluku on 1,5. Kahden huoltajan ja yhden alle 14-vuotiaan lapsen kotitaloudessa kulutusyksikköluku on 1,8. Kulutusyksiköiden avulla muodostettu ekvivalentti tulo huomioi kotitalouksien koko- ja rakenne-erot ja mahdollistaa tulovertailut erikokoisten kotitalouksien välillä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2013, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen 029 551 2610

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 02.04.2015

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. Väestöryhmittäiset tuloerot 2013, 2 Käytettävissä oleva rahatulo keskimäärin 37 700 euroa . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 9.12.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2013/03/tjt_2013_03_2015-04-02_kat_002_fi.html