2 Käytettävissä oleva rahatulo keskimäärin 37 800 euroa

Kotitalouksien taloudellista asemaa, toimeentuloa ja tuloeroja mitataan verotuksen jälkeisillä nettotuloilla. Tulonjakotilastossa niistä käytetään nimitystä käytettävissä olevat rahatulot tai käytettävissä olevat tulot. Ensiksi mainittu tulokäsite on kansainvälisten suositusten mukainen ja myös Euroopan unionin tulo- ja elinolotilaston (EU-SILC) käyttämä käsite. Viimeksi mainittu tulokäsite on kansallisen tulonjakotilaston 1970-luvulta peräisin oleva vanha tulonjakotilastoinnin päätulokäsite, joka sisältää sekä laskennallisen asuntotulon että veronalaiset myyntivoitot . EU:n käyttämään käytettävissä olevaan rahatuloon asuntotulo ja myyntivoitot eivät sisälly.

Laskennallinen asuntotulo muodostetaan omistusasunnossa asuville. Tuloihin laskettavaan asuntotulon määrään vaikuttaa asunnon koko (=käytettävissä olevat neliöt) ja asuntoon kohdistuvan asuntovelan korkojen määrä. Etenkin eläkeläisille, jotka asuvat usein velattomissa omistusasunnoissa, asuntotulon sisältävä käytettävissä oleva tulo antaa todellisemman kuvan heidän toimeentulostaan kuin käytettävissä oleva rahatulo.

Kansallinen tulonjakotilasto siirtyi vuonna 2011 käyttämään tulonjakotilastoinneissa EU:n suositusten mukaista käytettävissä olevan rahatulon käsitettä päätulokäsitteenä, josta muun muassa tuloero- ja pienituloisuusmittareiden tiedot lasketaan. Tulonjakotilaston tietokantataulukoissa on esitetty tulotietoja myös vanhalla käytettävissä olevan tulon käsitteellä.

Kotitalouksien käytettävissä oleva rahatulo oli vuonna 2014 keskimäärin 37 780 euroa. Asuntotulon ja myyntivoitot sisältävä käytettävissä oleva tulo oli keskimäärin 43 430 euroa. Siten laskennallisen asuntotulon ja veronalaisten myyntivoittojen määrä oli keskimäärin 5 650 euroa kotitaloutta kohden. Tästä laskennallisen asuntotulon osuus on valtaosa, eli noin 4 700 euroa. Keskivertokotitalouksien tuloja parhaiten kuvaavan mediaanitulon mukaan kotitalouksien käytettävissä oleva rahatulo oli 31 760 euroa ja asuntotulon ja myyntivoitot sisältävä käytettävissä oleva tulo 36 400 euroa vuonna 2014.

Kuvio 2. Kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) ja käytettävissä olevat tulot vuosina 1987–2014, keskiarvo ja mediaani. Euroa vuodessa vuoden 2014 hinnoin

Kuvio 2. Kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) ja käytettävissä olevat tulot vuosina 1987–2014, keskiarvo ja mediaani. Euroa vuodessa vuoden 2014 hinnoin

2.1 Kotitalouksien reaalitulot jatkoivat alenemista vuonna 2014

Kuviossa 3 on kuvattu kotitalouksien tulojen reaalisia vuosimuutoksia vuosina 1988–2014. Tulokäsitteenä on käytetty EU:n määritysten mukaista käytettävissä olevan rahatulon käsitettä ja siitä muodostettuja kotitalouksien koko- ja rakenne-erot huomioivia ekvivalentteja käytettävissä olevia rahatuloja 1) . Kuviosta voi hyvin havaita, että etenkin viime vuosina kotitalouksien tulokehitys on ollut erityisen heikkoa. Kotitalouksien tulot alenivat reaalisesti vuonna 2014 sekä keskiarvon että mediaanin mukaan jo toista vuotta peräkkäin. Kotitalouksien heikko tulokehitys alkoi jo vuonna 2010, joten vuosi 2014 oli jo neljäs perättäinen heikon tulokehityksen vuosi kotitalouksille. Edellisen kerran vastaavaa kotitaloudet ovat kokeneet 20 vuotta aikaisemmin, eli 1990-luvun alun lamavuosina. Tuolloin kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot tosin alenivat vielä nykyistä taantumaakin selvästi voimakkaammin.

Kuvio 3. Kotitalouksien reaalitulojen vuosimuutokset 1988–2014, %. Tulokäsite kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) kulutusyksikköä kohden

Kuvio 3. Kotitalouksien reaalitulojen vuosimuutokset 1988–2014, %. Tulokäsite kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) kulutusyksikköä kohden
Vuoden 2014 tulomuutoksissa huomioitu metsätulojen laskentamenetelmän uudistuksen vaikutus

2.2 Palkkatulojen merkitys vähentynyt

Tulonjakotilastossa kotitalouksien tulot summataan lukuisista pienemmistä ja suuremmista tuloeristä, yhteensä tilaston tulonimikkeistö pitää sisällään yli 200 yksittäistä tulonimikettä. Tulonjakotilaston päätuloeriä ovat p alkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot (pl. myyntivoitot) sekä saadut tulonsiirrot . Viimeksi mainittuja ovat muun muassa kaikki Kelan maksamat eläkkeet ja niihin liittyvät lisät, työeläkkeet, muut yleiset ja työsuhteeseen perustuvat sosiaaliturvaetuudet, sosiaaliavustukset sekä eräät kotitalouksien väliset tulonsiirrot.

Palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulojen sekä saatujen tulonsiirtojen summa muodostaa kotitalouden bruttotulot . Kun bruttotuloista vähennetään tuloista maksetut verot ja veronluonteiset maksut , saadaan tulonjakotilaston tärkein tulokäsite käytettävissä olevat rahatulot .

Edellä luetelluista päätuloeristä selvästi merkittävimpiä ovat palkkatulot, joiden osuus kotitalouksien bruttotuloista oli 60,5 prosenttia vuonna 2014. Vuotta aikaisemmin vastaava osuus oli 0,6 prosenttiyksikköä korkeampi. 1980-luvun lopulla palkkojen bruttotulo-osuus oli selvästi edellistä korkeampi, eli lähes 70 prosenttia. Palkkatulojen merkitys väheni kuitenkin nopeasti 1990-luvun alun syvän laman aikana muun muassa työttömyyden voimakkaan kasvun vuoksi.

Alimmillaan palkkojen bruttotulo-osuus oli 1990-luvun puolivälin maissa, jolloin se oli selvästi alle 60 prosentin. Tämän jälkeen Suomessa alkoi pitkä vahvan talouskasvun kausi, joka jatkui yhtäjaksoisesti 2000-luvun loppupuolelle. Suotuisasta talouskasvusta huolimatta palkkojen bruttotulo-osuus ei ole palautunut 1990-luvun alun lamaa edeltävälle tasolle. Korkeimmillaan osuus oli vuonna 2008, jolloin se oli 64 prosenttia.

Samalla kun palkkojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa on vähentynyt, on saatujen tulonsiirtojen merkitys vastaavasti lisääntynyt. Keskimäärin saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2014 noin 30 prosenttia, kun se 1980-luvun lopulla oli runsaat 20 prosenttia. 1990-luvun alun syvimmän taantuman aikoina saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus luonnollisesti kohosi muun muassa massatyöttömyyden vuoksi lähelle 35 prosenttia. 1990-luvun puolivälissä alkaneen pitkän talouskasvun aikana saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus kääntyi laskuun, mutta vähentyminen tapahtui yllättävän hitaasti. Alhaiseimmillaan saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2008, jolloin se oli noin 25 prosenttia.

Se, että saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuudet ovat jääneet pitkäkestoisesta ja hyvästä talouskasvusta huolimatta aikaisempaa korkeammalle tasolle, johtuu ainakin osittain viime vuosikymmenten aikana tapahtuneesta väestörakennemuutoksesta. Suuret ikäluokat ovat alkaneet eläköityä, mikä näkyy muun muassa eläkeläisten lukumäärien ja väestöosuuksien kasvuna. Myös se, että muun ammatissa toimimattoman väestön, kuten pitkäaikaistyöttömien, määrä on jäänyt 1990-luvun alun taantuman jäljiltä pysyvästi aikaisempaa korkeammalle tasolle, selittää saatujen tulonsiirtojen aikaisempaa korkeampaa osuutta bruttotuloista.

Yrittäjätulojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2014 vain 4,5 prosenttia, mikä on pari prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 1987. Yrittäjätuloja ovat maa- ja metsätalouden yrittäjätulot, yrittäjätulot ammatin ja liikkeen harjoittamisesta sekä yhtymistä saadut yrittäjätulot. Myös omaisuustulojen bruttotulo-osuus on kasvanut 1980-luvun lopulta nykypäivään selvästi, kahdesta prosenttiyksiköstä lähes kuuteen prosenttiyksikköön. Omaisuustulot koostuvat pääasiassa osinko-, vuokra- ja korkotuloista, mutta niihin ei lasketa myyntivoittoja.

Kuviosta 4 voi hyvin havaita, että kotitalouksien tulojen rakenne poikkeaa merkittävästi tulojakauman ääripäissä. Pienituloisimpien kotitalouksien tuloista valtaosa on odotetusti saatuja tulonsiirtoja. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä saatujen tulonsiirtojen osuus kaikista tuloista on nykyisin 80 prosentin luokkaa. Vielä 1980-luvun lopulla se oli selvästi alhaisempi, eli noin 60 prosenttia. Samalla kun saatujen tulonsiirtojen merkitys on kaikista pienituloisimmilla lisääntynyt, on sekä palkka- että yrittäjätulojen merkitys selvästi vähentynyt. Kun vielä 1980-luvun lopulla pienituloisimmassa tulokymmenyksessä palkkatulojen osuus bruttotuloista oli lähes 30 prosenttia, oli osuus vuonna 2014 enää vajaat 20 prosenttia. Samanaikaisesti on yrittäjätulojen bruttotulo-osuus alentunut runsaasta 10 prosentista noin kolmeen prosenttiin.

Kuvio 4. Kotitalouksien bruttotulojen koostumus ja maksettujen tulonsiirtojen määrä pieni- ja suurituloisimmassa tulokymmenyksessä ja yhteensä vuosina 1987, 2000, 2010 ja 2014, €

Kuvio 4. Kotitalouksien bruttotulojen koostumus ja maksettujen tulonsiirtojen määrä pieni- ja suurituloisimmassa tulokymmenyksessä ja yhteensä vuosina 1987, 2000, 2010 ja 2014, €

Lisääntyneet omaisuustulot ovat johtaneet siihen, että niiden saajat nousevat nykyisin aikaisempaa useammin tulojakauman yläpäähän. Omaisuustulot (ilman myyntivoittoja) muodostavatkin nykyisin jo noin 15 prosenttia suurituloisimman tulokymmenyksen kokonaistulosta, kun tämä osuus oli 1980-luvun lopulla muutaman prosentin luokkaa. Samalla ajanjaksolla on palkkojen bruttotulo-osuus suurituloisimmassa tulokymmenyksessä pienentynyt 10 prosenttiyksiköllä vajaasta 80 prosentista selvästi alle 70 prosentin. Tämä kertoo siitä, että nykyisin kaikista suurituloisimpien joukkoon päästään entistä harvemmin pelkillä palkkatuloilla.

Maksettujen tulonsiirtojen osuus kotitalouksien bruttotuloista oli vuonna 2014 keskimäärin 25,3 prosenttia. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä vastaava osuus oli 10,3 prosenttia ja suurituloisimmassa tulokymmenyksessä 32,8 prosenttia. Kuviosta 4 voi hyvin havaita, että maksettujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus on alentunut viime vuosikymmenten aikana selvästi etenkin suurituloisimmassa tulokymmenyksessä.


1) Ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo saadaan kun kotitalouksien jäsenten yhteenlasketut tulot jaetaan kotitalouden kulutusyksiköillä. Kulutusyksiköt perustuvat OECD:n modifioituun kaavaan, jossa kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset 0,3 kulutusyksikköä kukin. Siten yhden henkilön kotitalouden kulutusyksikköluku on yksi ja kahden aikuisen kulutusyksikköluku on 1,5. Kahden huoltajan ja yhden alle 14-vuotiaan lapsen kotitaloudessa kulutusyksikköluku on 1,8. Kulutusyksiköiden avulla muodostettu ekvivalentti tulo huomioi kotitalouksien koko- ja rakenne-erot ja mahdollistaa tulovertailut erikokoisten kotitalouksien välillä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2014, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen 029 551 2610

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 01.04.2016

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. Väestöryhmittäiset tuloerot 2014, 2 Käytettävissä oleva rahatulo keskimäärin 37 800 euroa . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 14.12.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2014/02/tjt_2014_02_2016-04-01_kat_002_fi.html