3 Kotitalouden elinvaihe ja pienituloisuus

Köyhyysriskiin vaikuttaa suuresti kotitalouden koko, lasten lukumäärä ja tulonsaajina toimivien määrä. Yksinasuvien pienituloisuus on yleisempää kuin kahden aikuisen talouksien, samoin yksinhuoltajatalouksissa asuvien aikuisten ja lasten köyhyysriski on suurempi kuin kahden aikuisen lapsiperheisiin kuuluvien. Kahden huoltajan lapsiperheillä köyhyysriski on korkeampi ja pienituloisuus syvempää, jos kotitaloudessa on alle kouluikäisiä lapsia.

3.1 Pienituloisuuden yleisyys erityyppisissä kotitalouksissa

Vuonna 2015 pienituloisten osuus pienentyi kaikissa elinvaiheryhmissä lukuun ottamatta yhden huoltajan talouksiin kuuluvia henkilöitä, joilla pienituloisuus kasvoi (taulukko 3). Ryhmien sisällä oli kuitenkin eroja iän mukaan. Yksinasuvien 64 vuotta täyttäneiden henkilöiden pienituloisuus väheni 3,3 prosenttiyksikköä ja 35–64-vuotiaiden yksinasujien 1,3 prosenttiyksikköä, kun taas alle 35-vuotiaiden yksinasujien pienituloisuus pysyi ennallaan. Lapsettomien pariskuntien pienituloisuusasteiden muutokset olivat ikäryhmittäin hyvin pieniä ( tietokantataulukko 5b ).

Taulukko 3. Pienituloisuusasteet henkilön kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 1995–2015, prosenttia, sekä pienituloisten lukumäärä vuonna 2015

  1995 2000 2007 2010 2014 2015 Pienituloisia vuonna 2015
Yhden hengen taloudet 23,0 27,4 33,7 32,8 30,5 28,8 316 000
Lapsettomat parit 4,9 5,4 7,2 7,2 6,4 6,1 100 000
Kotitaloudet, joissa lapsia 4,2 7,7 10,6 10,5 9,1 8,1 179 000
— Parit, joilla lapsia 4,0 6,6 8,6 9,1 8,0 6,5 128 000
— Yhden huoltajan taloudet 6,2 15,6 26,4 22,2 18,1 20,7 51 000
Muut 5,3 6,5 9,4 9,6 8,4 8,5 39 000

Viidesosa kotitalousväestöstä, noin 1,1 miljoonaa henkilöä, asui vuonna 2015 yhden hengen talouksissa , ja heistä reilu neljännes (28,8 %) oli pienituloisia. Pienituloisuus on erityisen yleistä nuorimmissa, alle 35-vuotiaiden yhden hengen talouksissa, joista lähes puolet (46 %) oli pienituloisia vuonna 2015. Väestön keskiarvoon verrattuna pienituloisuus on yleistä myös 35–64-vuotiailla (21,5 %) sekä 65 vuotta täyttäneillä yksinasujilla (26,4 %). Pienituloisuus on kasvanut kaikissa yksin asuvien ikäryhmissä 1990-luvun puolenvälin jälkeen, mutta vuoden 2008 jälkeen vanhimman ikäryhmän pienituloisuusasteet ovat laskeneet. Nuorimman ikäryhmän pienituloisuusaste taas on jatkanut kasvuaan.

Lapsettomien parien pienituloisuus on koko väestön keskiarvoa vähäisempää (6,1 %). Ikäryhmien välillä on kuitenkin eroa niin, että nuorten, alle 35-vuotiaiden parien pienituloisuus on selvästi yleisempää (14,4 %) kuin vanhempien pariskuntien, joilla pienituloisuusaste on 3,6 prosenttia.

Yhden huoltajan talouksissa (joissa on huollettavia alaikäisiä) asuvien henkilöiden pienituloisuusaste on edelleen korkea (20,7 %) huolimatta siitä, että vuodesta 2008 alkaen se on laskenut. Yhden huoltajan talouksissa asuvien pienituloisuus kasvoi 2,6 prosenttiyksiköllä vuonna 2015.

Yhden huoltajan talouksiin verrattuna kahden huoltajan lapsiperheissä asuvien henkilöiden pienituloisuusasteet ovat keskimääräistä alempia (6,5 %). Niissä pienituloisuus on korkeimmillaan kun lapset ovat alle kouluikäisiä sekä silloin kun lapset ovat täysi-ikäisinä vielä vanhempiensa kotitalouksissa huollettavina. Kahden huoltajan lapsiperheissä asuvien pienituloisuus väheni vuonna 2015.

3.2 Pienituloisuuden rakenne kotitalouden elinvaiheen mukaan

Koko väestöstä viidennes on yksinasuvia, mutta pienituloisista jopa puolet. Heidän osuutensa onkin suuri kaikissa pienituloisten tulojakauman kohdissa. Lapsettomiin pariskuntiin lukeutuvien henkilöiden osuus pienituloisista on puolestaan pienempi kuin heidän osuutensa väestöstä: koko väestöstä kahden aikuisen talouksiin kuuluu 30 prosenttia henkilöistä, mutta pienituloisista vain noin 16 prosenttia. Lapsiperheisiin kuuluvien osuus pienituloisista on pienempi kuin heidän osuutensa koko väestöstä. Lapsitalouksien joukosta erottuvat kuitenkin yksinhuoltajien talouksissa asuvat henkilöt, joita on koko väestöstä alle 5 prosenttia, mutta pienituloisista 8 prosenttia. (Kuvio 14.)

Kuvio 14. Pienituloisen väestön ja koko väestön rakenne vuonna 2015, prosenttia

Kuvio 14. Pienituloisen väestön ja koko väestön rakenne vuonna 2015, prosenttia

Yksinasuvien henkilöiden pienituloisuutta tarkasteltaessa huomataan iän mukaisia eroja. Valtaosa ikääntyvistä, yksinasuvista pienituloisista on juuri pienituloisuusrajan alapuolella (tulot 50–59 % mediaanista) kun alle 35-vuotiaista suurin osa on kaikkein pienituloisimmassa ryhmässä (tulot alle 40 % mediaanista). Kaikkein pienituloisimpien joukosta 40 prosenttia kuuluukin nuoriin yksinasujiin (kuvio 15). Pienituloisten yksinasuvien nuorten pienituloisuuden syvyys näkyy myös tuloissa, sillä heidän mediaanitulonsa ovat muita ryhmiä pienemmät ja etäisyys pienituloisuusrajasta lähes 30 prosenttia ( Tietokantataulukko 5b ).

Kuvio 15. Yksinasuvan ja muun pienituloisen väestön osuus pienituloisista henkilön iän mukaan vuonna 2015, prosenttia

Kuvio 15. Yksinasuvan ja muun pienituloisen väestön osuus pienituloisista henkilön iän mukaan vuonna 2015, prosenttia

Taulukko 4. Pienituloisten mediaanitulo ja sen etäisyys pienituloisuusrajasta (köyhyyskuilu) kotitalouden elinvaiheen mukaan vuonna 2015

  Pienituloisten mediaanitulo, € Köyhyyskuilu, %
Kaikki kotitaloudet 12 240 13,9
Yhden hengen taloudet 12 110 14,9
Lapsettomat parit 12 450 12,5
Parit, joilla lapsia 12 470 12,4
Yksinhuoltajataloudet 12 270 13,8
Kotitaloudet, joissa lapsia 12 320 13,4
Muut taloudet 12 730 10,5

Lähde: Tulonjakotilasto 2015, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 03.03.2017

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. Pienituloisuus 2015, 3 Kotitalouden elinvaihe ja pienituloisuus . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.7.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2015/01/tjt_2015_01_2017-03-03_kat_003_fi.html