Asuntokunnilla velkaa keskimäärin 58 540 euroa

Asuntokunnista 58 prosentilla oli velkaa vuonna 2007. Kaikkiaan velkaisia asuntokuntia oli 1 453 000, vuodesta 2002 sellaisten määrä on kasvanut noin 150 000 asuntokunnalla. Velkaa niillä oli 58 540 euroa velallista asuntokuntaa kohti. Vuodesta 2002 on velallisten määrä kasvanut 12 prosenttia ja keskimääräiset velat 66 prosenttia. Asuntokuntien lainakanta on kasvanut tarkasteluajanjaksona vuosittain noin 12 - 15 prosenttia. Suurinta kasvu oli vuonna 2005, jolloin se kasvoi 14,7 prosenttia. Vuonna 2007 lainakanta kasvoi enää 11,6 prosenttia.

Asuntovelkojen osuus veloista oli 71 prosenttia. Asuntovelkaa oli 797 000 asuntokunnalla kaikkiaan 59,3 miljardia euroa. Vuodesta 2002 asuntovelat ovat kaksinkertaistuneet ja asuntovelallisten asuntokuntien määrä kasvanut viidenneksen. Asuntovelallisilla velkaa oli 74 750 euroa asuntokuntaa kohti, 68 prosenttia enemmän kuin vuonna 2002. Muuta velkaa, kuten auto- tai kesämökkilainoja sekä muita kulutusluottoja oli 1 068 000 asuntokunnalla keskimäärin 17 340 euroa. Kaikkiaan niitä oli 18,5 miljardia euroa eli 22 prosenttia kaikista veloista. Kulutusvelallisten määrä on vuodesta 2002 kasvanut 21 prosenttia ja keskimääräinen velka 59 prosenttia. Opintovelkaa oli 280 000 asuntokunnalla yhteensä 1,4 miljardia eli 5 060 euroa velallista kohti. Opintovelallisten määrä on pienentynyt vuosikymmenen alkuun verrattuna 21 000 asuntokunnalla ja keskimääräinen velka kasvanut nimellisesti yhdeksän prosenttia.

Tulonhankkimisvelkaa ja tulolähteeseen kohdistuvaa velkaa oli melko harvalla asuntokunnalla, mutta velkamäärät keskimäärin aika suuria: tulohankkimiseen, kuten osakkeiden tai vuokra-asuntojen ostoon otettua velkaa oli 46 260 asuntokunnalla ja yritystoimintaan kohdistuvaa tulolähteen velkaa 45 210 asuntokunnalla. Tulonhankkimisvelkaa velallisilla oli keskimäärin 56 190 euroa ja tulolähteeseen kohdistuvaa velkaa 47 670 euroa. Näitä velkoja oli lähinnä asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli työikäinen: 90 prosenttia heistä oli 30 - 64 -vuotiaita.

Asuntokuntien korkomenot olivat yhteensä 3,9 miljardia euroa vuonna 2007, siitä 2,6 miljardia asuntolainakorkoja. Alenevien korkojen aikana korkomenot ovat kasvaneet lainakantaa vähemmän, 70 prosenttia vuodesta 2002. Vuosina 2003 ja 2004 asuntokuntien korkomenot laskivat lainakannan melko reippaasta kasvusta huolimatta. Vuodesta 2006 lähtien korot ovat kasvaneet selvästi lainakantaa enemmän. Vuonna 2007 asuntokuntien korkomenot kasvoivat 44 prosenttia edellisvuodesta, asuntolainakorot 48 prosenttia. Velat kasvoivat silloin kaikkiaan 11,6 prosenttia ja asuntovelat 12,5 prosenttia.

30 – 39 –vuotiaat asuntokunnat velkaisimpia

Asuntokuntaa kohti velat alkavat kasvaa viitehenkilön ollessa 25 - 29 -vuotias ja ovat suurimmillaan viitehenkilön ollessa 30 -39 -vuotias. Vuodesta 2002 vuoteen 2007 on velallisten asuntokuntien osuus kasvanut 55 prosentista 58 prosenttiin ja asuntovelallisten 28 prosentista 32 prosenttiin. Useimmin velallisia olivat asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli 25 - 44 -vuotias. Sellaisista noin 80 prosentilla oli velkaa, hieman yli puolella asuntovelkaa. Niiden lainamäärätkin olivat suurimmat: kaikkiaan niillä oli velkaa velallista asuntokuntaa kohden 79 000 euroa, asuntovelkaa asuntovelallista asuntokuntaa kohden 94 000 euroa. Asuntovelallisten osuus pienenee merkittävämmin vasta, kun viitehenkilö on yli 55 -vuotias, sellaisistakin asuntokunnista vielä kaksi viidestä oli asuntovelallisia. Muut velat jakautuivat aika tasaisesti eri ikäisille, niitä oli reilusti yli puolella 25 - 54 -vuotiaiden asuntokunnista. Kolmannes alle 34 -vuotiaiden asuntokunnista oli opintovelallisia. Suurimmillaan, noin 6 000 euroa asuntokuntaa kohti opintovelat olivat 25 - 34 -vuotiailla.

Lapsettomilla asuntokunnilla oli velkaa harvemmin kuin asuntokunnilla, joilla oli lapsia. Puolet lapsettomista asuntokunnista oli velattomia, mutta yksilapsisista vain viidennes ja mikäli lapsia oli useampia joka kymmenes. Velkamäärätkin kasvoivat lapsiluvun kasvaessa: lapsettomilla velkaa oli keskimäärin 42 800 euroa, yksilapsisilla 75 700 ja vähintään viisilapsisilla 110 500 euroa asuntokuntaa kohti. Asuntovelkaa oli reilulla viidenneksellä lapsettomista mutta yksilapsisista hieman yli puolella ja useampilapsista kahdella kolmesta. Asuntovelatkin kasvoivat lapsiluvun kasvaessa, tosin vain vähän sen jälkeen kun lapsia oli vähintään kaksi, samoin kulutusluottojen yleisyys ja määrä

Yksinhuoltajista 70 prosentilla oli velkaa ja 36 prosentilla asuntovelkaa. Velallista kohti heillä oli velkaa 43 400 euroa ja asuntovelkaa 67 000 euroa. Kahden aikuisen asuntokunnista, joissa oli lapsia velkaa oli lähes yhdeksällä kymmenestä, asuntovelkaa 69 prosentilla. Lapsiluvusta riippumatta keskimääräinen asuntovelka sellaisilla oli lähes 100 000 euroa.

Erot lapsettomien ja sellaisten asuntokuntien, joilla ei ole lapsia, välillä johtuvat tietysti osittain iästä: lapsettomat asuntokunnat ovat usein jo maksaneet asuntovelkansa pois tai eivät ole sellaista vielä ottaneet. Suurin ero velkaantumisessa onkin yli 50 -vuotiaiden asuntokuntien kesken: senikäisistä asuntokunnista oli lapsettomista velkaa enää 39 prosentilla, yksilapsisista sen sijaan 76 prosentilla ja vähintään kolmilapsista 81 prosentilla vuonna 2007. Asuntovelkaa oli tämänikäisistä lapsettomista enää 17 prosentilla, mutta asuntokunnista, joissa lapsia oli vähintään kaksi vielä yli puolella. Nuoremmissakin ikäluokissa lapsettomilla asuntokunnilla oli kuitenkin velkaa harvemmin kuin niillä, joilla oli lapsia ja heidän velkansa olivat pienempiä. Esimerkiksi lapsettomista asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli 30 - 39 -vuotias oli velallisia 74 prosenttia, samanikäisista kaksilapsisista 90 prosenttia. Asuntovelallisia tämänikäisista lapsettomista asuntokunnista oli 45 prosenttia ja kaksilapsisista 66 prosenttia. Velkaa asuntokuntaa kohti tämänikäisillä lapsettomilla asuntovelallisilla oli 87 000 ja kaksilapsisilla 108 000 euroa.

Kuvio 1: Asuntovelat ja velat yhteensä asuntokuntaa kohti ikäluokittain 2007

Kuvio 1: Asuntovelat ja velat yhteensä asuntokuntaa kohti ikäluokittain 2007

Asuntovelat kasvoivat eniten Itä-Uudellamaalla

Velallisten määrä on vuodesta 2002 kasvanut eniten Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaalla, vähiten Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa. Asuntovelallisten osuus kasvoi edellisten lisäksi myös Itä-Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Asuntovelat kasvoivat eniten Itä-Uudellamaalla, 75 prosenttia asuntokuntaa kohti. Asuntovelkaisimpia olivat Uudenmaan, Itä-Uudenmaan ja Ahvenanmaan asuntokunnat, vähiten velkaa taas Pohjois-Karjalan, Lapin ja Kainuun asukkailla. Pääkaupunkiseudulla asuntovelallisia oli hieman koko maata vähemmän, mutta velkaa heillä oli keskimäärin lähes kolmannes enemmän.

Viidenneksellä kaikista velallisista asuntokunnista oli velkaa vähintään 100 000 euroa, asuntovelallisista sellaisia oli runsas kolmannes. Näin suuret velat oli 297 000 asuntokunnalla vuonna 2007, niistä 279 000 oli asuntovelallisia. Vuodesta 2002 tällaisten velallisten määrä on kasvanut lähes 200 000 asuntokunnalla, joista melkein kaikki asuntovelallisia. Niiden osuus kaikista asuntokunnista on kasvanut 4,3 prosentista 12 prosenttiin. Yli 200 000 euroa velkaa oli 11 900 asuntokunnalla vuonna 2002, vuonna 2007 sellaisia oli 65 600.

Asuntokunnista, joilla oli velkaa vähintään 100 000 euroa 70 prosenttia oli sellaisia, joiden viitehenkilö oli 25 - 44 -vuotias. Heidän osuutensa oli jokseenkin sama kaikkina tarkasteluvuosina. Suuret velat olivat yleisimpiä asuntokunnilla, joilla oli lapsia ja sitä yleisempiä, mitä enemmän lapsia oli. Yli 100 000 euroa velkaa oli runsaalla kuudella prosentilla lapsettomista asuntokunnista, neljänneksellä yksilapsista, kolmanneksella kaksilapsista ja 39 prosentilla asuntokunnista, joihin lapsia kuului vähintään viisi.

Suuralueittain suuret velat olivat jonkin verran muuta maata tyypillisempiä pääkaupunkiseudulla ja muualla Etelä-Suomessa, suhteessä vähiten niitä oli Itä-Suomessa. Yleisimpiä yli 100 000 euron velat olivat kuitenkin Ahvenanmaalla, jossa asuntokunnista 16 prosentilla oli näin paljon velkaa.

Velallisilla asuntokunnilla velkaa 1,4 kertaa vuositulot

Asuntokuntien velat kasvoivat 80 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2006 ja käytettävissä olevat rahatulot 20 prosenttia. Asuntokuntien velkaantumisaste, velkojen suhde tuloihin, kasvoi tarkasteluaikana 70 prosentista 98 prosenttiin. Velkaantumisaste oli korkein 25 - 34 -vuotiaiden asuntokunnilla, 183 prosenttia tuloista. 35 - 44 -vuotiailla velat asuntokuntaa kohti olivat puolitoistakertaiset käytettävissä oleviin vuosituloihin verrattuna. Eniten tarkasteluaikana kasvoi nuorimpien, alle 25 -vuotiaiden velkaantumisaste: vuonna 2002 se oli 58 prosenttia ja 88 prosenttia vuonna 2007.

Velallisasuntokuntien velkaantumisaste oli 108 prosenttia vuonna 2002 ja 144 prosenttia vuonna 2006. Suurin velkaantumisaste oli velallisistakin 25 - 34 -vuotiaiden asuntokunnilla, 213 prosenttia. Kaikkiaan velallisasuntokunnat olivat noin viidenneksen kaikkia asuntokuntia hyvätuloisempia. Velkaisimmissa ikäluokissa, 25 - 44 -vuotiailla ero oli kuitenkin vain vajaat kymmenen prosenttia.

Sellaisten asuntokuntien, joiden velat ovat vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna, määrä on yli kaksinkertaistunut vuosikymmenen alkupuolella: vuonna 2002 sellaisia oli 97 000 ja 206 000 vuonna 2006. Kaikista velallisista sellaisia oli 15 prosenttia vuonna 2006. Useimmin näin velkaisia olivat 25 - 34 -vuotiaiden asuntokunnat, 28 prosentilla tämänikäisistä velallisista velkaisuusaste oli yli 300. Viisi vuotta aiemmin tällaisia asuntokuntia oli 14 prosenttia ikäluokasta. Viidenneksellä 35 - 44 -vuotiaiden velallisasuntokunnistakin oli näin paljon velkaa tulohin suhteutettuna, viisi vuotta aiemmin vajaalla kymmenellä prosentilla

Taulukko 1: Velallisten asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain 2002 - 2006

Viitehenkilön ikä 2002    2003    2004    2005    2006   
Yhteensä 108 117 123 136 144
–24 87 97 104 119 129
25–34 151 166 179 200 213
35–44 128 140 149 165 177
45–54 89 95 100 111 118
55–64 70 75 77 84 89
65– 55 59 60 65 69

Maakunnittain erottuivat Itä-Uusimaa ja Ahvenanmaa melko selvästi muita velkaisimpina, suhteellisen alhainen velkaantumisaste taas oli Lapin, Kymenlaakson, Pohjois-Karjalan ja Kainuun maakunnissa. Muualla velkaantumisaste velallisasuntokunnilla vaihteli joitakin prosentteja sadan molemmin puolin.

Kuvio 2: Velkaantumisasteet maakunnittain 2002 ja 2007, kaikki asuntokunnat

Kuvio 2: Velkaantumisasteet maakunnittain 2002 ja 2007, kaikki asuntokunnat

Asuntovelallisista viidenneksellä velat olivat vähintään kolminkertaiset tuloihin verrattuna vuonna 2006. Sellaisia asuntokuntia oli 194 000 vuonna 2006, viisi vuotta aiemmin 85 000. Asuntovelallisten tulot olivat kolmanneksen suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla ja erityisesti nuoret asuntovelalliset olivat selvästi muita ikätovereitaan hyvätuloisempia: alle 25 -vuotiaiden asuntovelallisten vuositulot olivat 65 prosenttia korkeammat kuin tämänikäisillä keskimäärin. Siitä huolimatta nuorimmat asuntovelalliset olivat tuloihin suhteutettuna velkaisimpia. Alle 25 -vuotiaiden asuntovelallisista asuntokunnista 57 prosenttia oli sellaisia, joiden velkaantumisaste oli vähintään 300, viidenneksellä niistä velat olivat viisinkertaiset vuosituloihin verrattuna. Asuntokuntia, joiden viitehenkilö oli 25 - 34 -vuotias ja joiden velkaantumisaste oli yli 300 oli 80 700 ja niitä, joiden viitehenkilö oli 35 - 44 -vuotias 60 100 vuonna 2006.

Taulukko 2: Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain 2002 - 2006

Viitehenkilön ikä 2002    2003    2004    2005    2006   
Yhteensä 152 162 172 187 197
–24 236 259 276 304 318
25–34 213 230 244 266 280
35–44 157 170 181 198 209
45–54 116 123 131 143 152
55–64 104 108 112 120 127
65– 95 98 106 112 120

Uudet asuntolainat keskimäärin 55 400 euroa

Velkaantumiskehitystä voidaan arvioida tarkastelemalla sitä, kuinka suuria velallisten ottamat uudet lainat ovat. Seuraavassa kuviossa on esitetty uusien asuntovelallisten henkilöiden keskimääräiset asuntovelat vuosina 2003 ja 2007. Uudeksi asuntovelalliseksi on määritelty henkilö, jolla ei tarkasteluvuotta edeltävän vuoden lopussa ole ollut asuntovelkaa, mutta jolla on sitä tarkasteluvuonna. Asuntovelkoihin on aineistossa luettu myös perusparannuslainat, joten kaikkia luottoja ei välttämättä ole käytetty uuden asunnon hankintaan. Tarkastelu koskee henkilöitä, joten se antaa uusien asuntoluottojen koosta liian alhaisen kuvat, useinhan asuntolainat otetaan molempien puolisoiden nimiin esimerkiksi puoliksi.

Kuvio 3: Uusien asuntovelallisten keskimääräiset asuntolainat 2003 ja 2007

Kuvio 3: Uusien asuntovelallisten keskimääräiset asuntolainat 2003 ja 2007

Näin määriteltyjä uusia asuntoluottoja on myönnetty tarkasteluajanjaksona melko tasaisesti noin 130 000 - 140 000 henkilölle vuosittain. Eniten, 144 000 henkeä, uusia asuntovelallisia oli vuonna 2005 ja vähiten, 128 000 henkeä vuonna 2007. Keskimääräiset asuntolainat heillä ovat kasvaneet 37 prosenttia vuodesta 2003. Vuonna 2003 ne olivat 40 422 euroa ja 55 368 euroa vuonna 2007. Suurimmat asuntolainat uusilla asuntovelallisilla olivat 25 - 34 -vuotiailla, 51 400 euroa vuonna 2003 ja 69 100 euroa vuonna 2007. Uusilla asuntovelallisilla oli asuntovelkaa siten jonkin verran enemmän kuin kaikilla asuntovelallisilla keskimäärin: vuonna 2003 ne olivat niitä 19 prosenttia ja vuonna 2007 12 prosenttia suuremmat.

Yli 100 000 euron lainoja oli uusista asuntolainoista 6 250 vuonna 2003 ja 15 220 vuonna 2007. Eniten sellaisia ottivat 25 - 34 -vuotiaat, heitä oli 6 760 henkeä vuonna 2007. Alle 25 -vuotiaista heitä oli 1 390, yhdeksän prosenttia tämänikäisistä uusista asuntovelallisista.


Lähde: Velkaantumistilasto 2007. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Matala (09) 1734 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 15.10.2008

Viittausohje:

Tilasto: Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-8793. 2007, Asuntokunnilla velkaa keskimäärin 58 540 euroa . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.10.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/velk/2007/velk_2007_2008-10-15_kat_001_fi.html