Asuntokunnat velkaantuivat edelleen vuonna 2010

Vuonna 2010 asuntokuntien velat kasvoivat 4,9 prosenttia. Velkojen kasvuvauhti hidastui hieman edellisvuodesta, sillä vuonna 2009 ne kasvoivat 5,3 prosenttia. Vielä enemmän velkojen kasvu on hidastunut vuosikymmenen puoliväliin verrattuna, jolloin ne kasvoivat yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Suurinta kasvu oli vuonna 2005, lähes 15 prosenttia.

Vuonna 2010 kasvoivat eniten asuntovelat ja niistä erityisesti ensiasuntoa varten otetut lainat. Asuntovelat kasvoivat yhteensä 6,3 prosenttia ja ensiasunnon velat 11,5 prosenttia. Muut velat, joita ovat esimerkiksi auto-, kesämökki ja kulutuslainat kasvoivat vähemmän, vain 0,5 prosenttia edellisvuodesta. Elinkeinotoimintaan ja tulonhankintaan otetut lainat kasvoivat 4,6 ja opintovelat 2,7 prosenttia.

Kaikkiaan asuntokunnilla oli velkaa 100 miljardia euroa vuonna 2010. Velallista asuntokuntaa kohti velkaa oli 67 260 euroa. Veloista suurin osa, 72,3 miljardia oli asuntovelkoja, niistä 12,2 miljardia oli otettu ensiasunnon hankintaa varten. Asuntovelallista asuntokuntaa kohti asuntovelkaa oli 85 600 euroa. Ensiasunnon velkaa oli keskimäärin 80 960 euroa velallista asuntokuntaa kohti.

Velallisten asuntokuntien määrä on vuodesta 2002 kasvanut lähes 16 prosenttia, vuonna 2010 niitä oli 1 487 000. Kaikkiaan asuntokuntia oli 2 537 200 vuonna 2010. Edellisvuoteen verrattuna velallisten asuntokuntien määrä kuitenkin laski yli 8 000 asuntokunnalla. Asuntovelallisten asuntokuntien määrä sen sijaan kasvoi edelleen. Vuonna 2010 niitä oli 844 000, eli kaksi prosenttia edellisvuotista enemmän. Asuntokuntia, joilla oli ensiasunnon velkaa, oli 150 600, mikä oli 8,5 prosenttia edellisvuotista enemmän.

Muita velkoja asuntokunnilla oli 20,6 miljardia euroa eli viidennes kaikista veloista. Asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli 1 130 400 vuonna 2010. Niiden määrä väheni 36 100 asuntokunnalla. Vuodesta 2002 muut velat ovat kasvaneet reaalisesti 90 prosenttia.

Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettuja velkoja asuntokunnilla oli 5,7 miljardia euroa, mikä oli 4,6 prosenttia edellisvuotista enemmän. Näitä velkoja oli 81 770 asuntokunnalla, keskimäärin 69 720 euroa velallista asuntokuntaa kohti.

Opintovelkaa asuntokunnilla oli 1,5 miljardia euroa, edellisvuodesta ne kasvoivat 2,7 prosenttia. Vuodesta 2002 opintovelat ovat pienentyneet reaalisesti kuusi prosenttia ja opintovelallisten määrä laskenut kymmenen prosenttia. Vuosikymmenen lopulla opintovelallisten määrä on kuitenkin alkanut hieman kasvaa. Vuonna 2010 opintovelallisia asuntokuntia oli 269 800, mikä oli 1 300 asuntokuntaa edellisvuotista enemmän. Opintovelkaa niillä oli 5 440 euroa velallisasuntokuntaa kohti.

Kuvio 1. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002-2010, vuoden 2010 hinnoin

Kuvio 1. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002-2010, vuoden 2010 hinnoin

Asuntovelat ovat kaikkina tarkasteluvuosina kasvaneet muita velkoja enemmän. Niiden osuus asuntokuntien veloista onkin kasvanut selvästi: vuonna 2002 asuntovelkoja oli 65 prosenttia ja vuonna 2010 jo 72 prosenttia asuntokuntien kaikista veloista. Elinkeinotoiminnan ja tulonhankinnan velkojen sekä opintovelkojen osuudet veloista ovat samana aikana lähes puolittuneet. Muiden velkojen osuus on pysynyt samana, noin viidenneksenä kaikista veloista.

Kuvio 2. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002-2010, %

Kuvio 2. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002-2010, %

Asuntokuntien korkomenot olivat yhteensä 2,3 miljardia euroa vuonna 2010. Edellisvuodesta ne laskivat 30 prosenttia. Asuntovelkojen korot pienenivät 33 prosenttia. Korkomenot pienenivät lainakannan kasvusta huolimatta reaalisesti myös vuosikymmenen alkupuolella, sitä vastoin vuosina 2006–2008 niiden kasvu ylitti selvästi lainakannan kasvun.

Asuntovelkojen korkojen osuus asuntokuntien korkomenoista on kasvanut hitaammin kuin asuntovelkojen osuus veloista. Vuonna 2002 se oli 60 prosenttia ja 61 prosenttia vuonna 2010. Vuonna 2010 asuntolainakorkojen osuus korkomenoista pieneni, vaikka asuntovelkojen osuus veloista kasvoi. Muiden lainojen korot laskivat vähemmän kuin asunto-, opinto- tai tulonhankkimislainojen korot. Vuonna 2010 asuntolainojen korot pienenivät kolmanneksen edellisvuodesta, mutta muiden velkojen korot vain neljänneksen, vaikka asuntovelat kasvoivat muita velkoja enemmän.

Kuvio 3. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002-2010, %

Kuvio 3. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002-2010, %

1. 25–44-vuotiaiden asuntokunnat velkaisimpia

Lähes 60 prosentilla asuntokunnista oli velkaa ja joka kolmannella asuntovelkaa. Useimmin velkaisia olivat asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias, niistä neljällä viidestä oli velkaa. Asuntovelkaa oli noin puolella 25–34-vuotiaiden ja 60 prosentilla 35–44-vuotiaiden asuntokunnista. Suurimmat velat olivat 35–44-vuotiaiden asuntokunnilla, 98 970 euroa velallista asuntokuntaa kohti. Suurimmat asuntovelat olivat kuitenkin hieman nuoremmilla, 25–34-vuotiailla asuntokunnilla. Sen ikäisillä asuntokunnilla asuntovelkaa oli 114 550 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohti. Kaikissa ikäluokissa asuntovelkojen osuus veloista oli suurin ja vielä eläkeikäistenkin veloista asuntovelkojen osuus oli lähes puolet.

Muita velkoja ovat esimerkiksi auto- tai kesämökkivelat ja kulutusluotot. Niitä oli aika tasaisesti eri-ikäisillä asuntokunnilla. Muita velkoja oli reilusti yli puolella 25–54-vuotiaiden asuntokunnista. Yleisimpiä nämä velat olivat 34–44-vuotiailla, joista lähes kahdella kolmesta oli muuta velkaa, mutta viidenneksellä eläkeikäistenkin asuntokunnista oli muuta velkaa. Velallista asuntokuntaa kohti velkaa oli 18 200 euroa, eniten 45–54-vuotiailla, joilla sitä oli noin 23 480 euroa asuntokuntaa kohti. Edellisvuoteen verrattuna muut velat kasvoivat yli 45-vuotiailla ja eniten eläkeikäisillä, joilla ne kasvoivat noin 14 prosenttia. Nuorimmista asuntokunnista sen sijaan aiempaa harvemmalla oli muita velkoja. Alle 25-vuotiaiden asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli 15 prosenttia edellisvuotta vähemmän.

Opintovelallista asuntokuntaa kohti opintovelkaa oli 5 440 euroa, 2,7 prosenttia edellisvuotista enemmän. Opintovelallisista asuntokunnista 70 prosentissa viitehenkilö oli alle 35-vuotias. Sen ikäisistä asuntokunnista opintovelkaa oli kahdella kolmesta. Eniten opintovelkaa oli 25–34-vuotiailla, keskimäärin 6 400 euroa velallisasuntokuntaa kohti. Opintovelallisia henkilöitä oli 306 390 vuonna 2010 ja heillä opintovelkaa 4 790 euroa opintovelallista kohti. Opintovelallisten määrä on vuodesta 2002 vähentynyt 38 600 hengellä, mutta vuosikymmenen lopulla heidän määränsä taas hieman kasvoi. Vuonna 2010 opintovelallisten määrä kasvoi 1 750 hengellä.

Kuvio 4. Asuntovelat ja velat yhteensä asuntokuntaa kohti ikäluokittain 2010

Kuvio 4. Asuntovelat ja velat yhteensä asuntokuntaa kohti ikäluokittain 2010

Lapsettomista asuntokunnista puolet oli velattomia, mutta yksilapsisista vain vajaa viidennes. Vain joka kymmenes asuntokunta oli velaton, kun lapsia oli enemmän kuin yksi. Velkamäärätkin kasvoivat lapsiluvun kasvaessa: lapsettomilla asuntokunnilla velkaa oli keskimäärin 48 620 euroa, yksilapsisilla 89 120 ja vähintään kolmilapsisilla 122 890 euroa velallista asuntokuntaa kohti.

Lapsettomista asuntokunnista oli asuntovelkaisia vajaa neljännes, mutta yksilapsisista hieman yli puolet ja useampilapsisista yli kaksi kolmannesta. Asuntovelat kasvoivat lapsiluvun kasvaessa, tosin vain vähän sen jälkeen kun lapsia oli vähintään kaksi. Lapsettomilla asuntovelallisilla asuntovelkaa oli keskimäärin 68 160 euroa, yksilapsisilla 99 040 ja vähintään kolmilapsisilla 115 240 euroa.

Osittain erot johtuvat siitä, että asuntokunnat, joissa on lapsia, ovat iässä jossa asuntovelat ovat muutenkin yleisiä. Lapsettomilla asuntokunnilla oli kuitenkin kaikissa ikäluokissa harvemmin velkaa kuin sellaisilla, joissa oli lapsia. Velattomat lapsettomat asuntokunnat olivat usein yksinasuvia. Lapsettomistakin asuntokunnista velkaisimpia olivat ne, joiden viitehenkilö oli 30–39-vuotias. Alle 30-vuotiaiden lapsettomien asuntokunnista velkaa oli kahdella kolmesta, mutta samanikäisistä asuntokunnista, joissa oli lapsia, yli neljällä viidestä. Niistä asuntokunnista, joissa viitehenkilö oli vähintään 50-vuotias, oli lapsettomilla asuntokunnilla velkaa enää 44 prosentilla. Sen sijaan niistä, joissa oli lapsia, oli velkaa edelleenkin neljällä viidestä.

Lapsettomilla yksinasuvilla oli asuntovelkaa alle viidesosalla. Yksinasuvistakin asuntovelkaisia olivat useimmiten 30–39-vuotiaat, joista asuntovelkaa oli 37 prosentilla. Muilla tämänikäisillä asuntokunnilla asuntovelkaa oli huomattavasti useammalla eli 60 prosentilla. Kahden aikuisen lapsettomilla asuntokunnilla asuntovelkaa oli 29 prosentilla, keskimäärin 76 110 euroa velallista asuntokuntaa kohti. Kahdella kolmesta niistä oli asuntovelkaa silloin kun viitehenkilö oli 30–39-vuotias, mutta nuorimmilla ja vanhimmilla selvästi harvemmin kuin samanikäisillä asuntokunnilla, joissa oli lapsia.

Yksinhuoltajista 70 prosentilla oli velkaa ja 38 prosentilla asuntovelkaa. Velallista kohti heillä oli velkaa 51 950 euroa ja asuntovelkaa 77 540 euroa. Puolella yhden huoltajan asuntokunnista oli muuta velkaa, keskimäärin 10 310 euroa asuntokuntaa kohden. Kahden aikuisen asuntokunnista, joissa oli lapsia, velkaa oli yhdeksällä kymmenestä. Asuntovelkaisia niistä oli 70 prosenttia ja niillä asuntovelkaa keskimäärin 114 270 euroa.

2. Velat kasvaneet eniten Itä-Uudellamaalla

Eniten velkaa velallista kohti oli Itä-Uudenmaan ja Ahvenanmaan asuntokunnilla, lähes 86 000 euroa velallista asuntokuntaa kohti. Asuntovelkaisimpia olivat kuitenkin Uudenmaan asuntokunnat, joilla oli asuntovelkaa 109 580 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohti. Edellisvuodesta velat kasvoivat eniten Pohjois-Karjalassa ja Uudellamaalla.

Kuvio 5. Velat velallista asuntokuntaa kohti 2002 ja 2010, vuoden 2010 hinnoin

Kuvio 5. Velat velallista asuntokuntaa kohti 2002 ja 2010, vuoden 2010 hinnoin
Velat ovat vuodesta 2002 kasvaneet eniten Itä-Uudellamaalla. Siellä velat velallista asuntokuntaa kohti kasvoivat reaalisesti 88 prosenttia. Myös asuntovelat asuntovelallista asuntokuntaa kohti kasvoivat tänä aikana eniten Itä-Uudellamaalla, nekin 88 prosenttia. Velallisten asuntokuntien määrä kasvoi kuitenkin eniten Uudellamaalla, 23 prosenttia. Koko maassa velallisia asuntokuntia oli 16 prosenttia enemmän vuonna 2010 kuin vuonna 2002. Eniten velattomia asuntokuntia oli Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, lähes puolet kaikista asuntokunnista.

Kuvio 6. Asuntovelat asuntovelallista asuntokuntaa kohti 2002 ja 2010, vuoden 2010 hinnoin

Kuvio 6. Asuntovelat asuntovelallista asuntokuntaa kohti 2002 ja 2010, vuoden 2010 hinnoin

Velat olivat pienimmät Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, reilut 50 000 euroa velallista asuntokuntaa kohti. Velallisten määrä on vuodesta 2002 kasvanut vähiten Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa sekä Satakunnassa.

Pääkaupunkiseudulla velallisia oli jonkin verran koko maata enemmän, kaksi kolmesta asuntokunnasta. Muuta velkaa, kulutus- ja muita vastaavia luottoja pääkaupunkiseudun asuntokunnilla oli puolella asuntokunnista. Asuntovelallisia siellä oli hieman vähemmän kuin koko maassa, 30 prosenttia asuntokunnista. Pääkaupunkiseudulla asutaan muuta maata useammin vuokralla. Pääkaupunkiseudulla asuntovelat olivat kuitenkin selvästi muuta maata suuremmat, 112 060 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohden, mikä on 31 prosenttia enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Useimmin asuntovelkaa oli muun Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan asuntokunnilla.

3. Velkaantumisasteiden kasvuvauhti hidastunut

Asuntokuntien velat ovat vuosikymmenen aikana kasvaneet selvästi tuloja enemmän. Vuodesta 2002 vuoteen 2010 velat ovat kasvaneet reaalisesti 97 prosenttia ja käytettävissä olevat rahatulot 27 prosenttia. Asuntokuntien velkaantumisaste, velkojen osuus käytettävissä olevista rahatuloista, oli 110 prosenttia vuonna 2010, kun se vuonna 2002 oli 70 prosenttia. Vuonna 2009 asuntokuntien velkaantumisaste oli 109 prosenttia, joten vuonna 2010 velkaantumisaste kasvoi vain vähän.

Velkaisimpia olivat asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Niiden velkaantumisaste oli 195 prosenttia vuonna 2010. Alle 25-vuotiaiden asuntokuntia lukuun ottamatta kaikenikäisten velkaantumisaste kasvoi edellisvuodesta. Nuorimpien asuntokuntien velat pienenivät vuonna 2010 neljä prosenttia edellisvuodesta, tulot sen sijaan kasvoivat noin prosentin. Vanhempien asuntokuntien velat kasvoivat edelleen tuloja enemmän ja eniten kasvoivat eläkeikäisten asuntokuntien velat. Asuntokuntaa kohti velat kasvoivat 14 prosenttia ja tulot viisi prosenttia niillä asuntokunnilla, joissa viitehenkilö oli yli 65-vuotias. Silti eläkeikäisten asuntokunnat ovat edelleen selvästi vähemmän velkaantuneita kuin nuoremmat: vuonna 2010 niillä oli velkaa 23 prosenttia vuosituloista

Neljänneksellä velallisista asuntokunnista oli velkaa vähintään 100 000 euroa vuonna 2010. Näin paljon velkaa oli 374 340 asuntokunnalla. Edellisvuodesta sellaisten määrä kasvoi 21 400 asuntokunnalla. Lähes kaikilla niistä, 353 700 asuntokunnalla, oli asuntovelkaa. Yleisimpiä suuret velat olivat nuorehkoilla ja keski-ikäisillä asuntokunnilla. Noin kolmanneksella asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli 25-44-vuotias, oli velkaa vähintään 100 000 euroa. Eniten suuria lainamääriä oli Ahvenanmaalla, missä joka viidennellä asuntokunnalla oli velkaa yli 100 000 euroa. Muuta maata tyypillisempiä suuret velat olivat myös pääkaupunkiseudulla ja muualla Etelä-Suomessa.

Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään vuositulojen verran, oli 483 210 vuonna 2002 ja 704 260 vuonna 2010. Kaikista asuntokunnista sellaisten osuus kasvoi samana aikana 21 prosentista 28 prosenttiin. Asuntovelallisista asuntokunnista 74 prosentilla oli velkaa vähintään vuositulojen verran vuonna 2010.

Asuntokuntia, joiden velat olivat vähintään kolminkertaiset käytettävissä oleviin vuosituloihin verrattuna, oli 260 840. Vuonna 2002 näin suuret velat suhteessa tuloihin oli 97 370 asuntokunnalla. Lähes kaikilla niistä oli asuntovelkaa. Yleisimpiä näin suuret velat olivat asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Tämänikäisistä velallisasuntokunnista 31 prosentilla velat olivat yli kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias, oli näin velkaisia 24 prosenttia. Edellisvuodesta tällaisten asuntokuntien määrä kasvoi 8 550 asuntokunnalla. Alle 25-vuotiaiden asuntokunnista näin velkaisia oli kuitenkin 760 asuntokuntaa edellisvuotista vähemmän.

Taulukko 1. Asuntokuntien velkaantumisasteet ikäluokittain 2002–2010, %

Ikä Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Yhteensä 70 76 82 91 98 101 105 109 110
–24 58 64 69 80 88 91 86 85 80
25–34 125 139 151 171 182 189 188 193 195
35–44 104 114 124 138 149 155 161 170 175
45–54 64 69 74 83 89 94 100 107 110
55–64 38 41 44 49 52 54 57 61 63
65– 12 12 14 15 17 18 20 22 23
Velallisilla asuntokunnilla oli velkaa 156 prosenttia vuosituloista vuonna 2010. Vuonna 2002 velallisten asuntokuntien velkaantumisaste oli 108 prosenttia. Velallisista asuntokunnistakin korkein velkaantumisaste oli 25–34-vuotiailla, 223 prosenttia tuloista. Edellisvuodesta kasvoivat nuorimpia lukuun ottamatta kaikenikäisten velallisasuntokuntien velkaantumisasteet. Asuntokuntien, joiden viitehenkilö oli alle 25-vuotias, velkaantumisaste laski 128 prosentista 125 prosenttiin. Eniten kasvoivat iäkkäämpien asuntokuntien velkaantumisasteet. Velallisten asuntokuntien tulot olivat viidenneksen suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla.

Taulukko 2. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet ikäluokittain 2002–2010, %

Ikä Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Yhteensä 108 117 123 136 144 147 149 153 156
–24 87 97 104 119 129 132 127 128 125
25–34 151 166 179 200 213 217 215 220 223
35–44 128 140 149 165 176 181 187 195 201
45–54 89 95 100 111 118 122 127 134 138
55–64 70 75 77 85 89 90 92 95 99
65– 55 59 60 65 69 68 65 68 73

Eniten velkaa suhteessa tuloihin oli niillä asuntokunnilla, joissa oli lapsia. Velallisilla yksinhuoltajatalouksilla ja lapsiperheillä oli velkaa yli 190 prosenttia vuosituloista. Neljänneksellä velallisasuntokunnista, joissa oli lapsia, velat olivat vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Lähes kaikki velalliset lapsiperheet olivat sellaisia, joissa viitehenkilö oli iältään 25–54-vuotias, lapsettomat velallisasuntokunnat olivat tasaisemmin eri-ikäisiä. Perhetyyppiin katsomatta velkaisimpia olivat sellaiset asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias. Eniten velkaa suhteessa tuloihin oli nuorilla lapsiperheillä: sellaisten kahden aikuisen asuntokuntien, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias velkaantumisaste oli 265 prosenttia. Kaikkien perhetyyppien velkaantumisasteet kasvoivat edellisvuodesta.

Taulukko 3. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet asuntokunnan rakenteen mukaan 2002–2010, %

Rakenne Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Asuntokunnat yhteensä 108 117 123 136 144 147 149 153 156
1 hengen talous 110 120 127 142 150 152 151 153 157
1 aikuinen + väh. 1 lapsi 121 131 141 156 171 176 179 185 191
Väh. 2 aikuista + väh. 1 lapsi 128 139 147 163 172 177 182 189 194
2 aikuista, ei lapsia 90 98 103 112 118 120 119 121 124
Muu asuntokunta 79 85 88 96 102 104 107 114 116

Asuntovelallisilla velkaantumisasteet olivat vielä korkeammat kuin kaikilla velallisilla. Asuntovelallisilla asuntokunnilla velkaantumisaste on sitä korkeampi, mitä nuorempi on asuntokunnan viitehenkilö. Kaikilla asuntovelallisilla velat suhteessa vuosituloihin olivat yli kaksinkertaiset ja nuorimmilla reilusti yli kolminkertaiset. Kaikenikäisten asuntovelallisten velkaantumisasteet kasvoivat edellisvuoteen verrattuna.

Taulukko 4. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain 2002–2010, %

Ikä Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Yhteensä 152 162 172 187 197 203 208 214 216
–24 236 259 276 305 319 321 311 321 323
25–34 213 230 244 266 280 287 288 296 300
35–44 157 170 181 198 209 216 223 231 236
45–54 116 123 131 143 152 159 166 174 177
55–64 104 108 112 120 127 132 140 143 144
65– 95 98 105 112 120 124 127 129 134

Maakunnista velkaantumisaste oli korkein, 131 prosenttia, Itä-Uudellamaalla vuonna 2010. Alhaisimmat velkaantumisasteet olivat Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin maakunnissa. Suhteellisesti yleisimpiä korkeat velkaantumisasteet olivat Ahvenanmaan, Itä-Uudenmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa, joissa reilulla viidenneksellä oli velkaa yli kolme kertaa vuositulojen verran. Vähiten sellaisia oli Lapissa ja Kainuussa. Siellä niin suuret velat oli 12 prosentilla velallisasuntokunnista.

Kuvio 7. Velkaantumisasteet maakunnittain 2010 ja 2002

Kuvio 7. Velkaantumisasteet maakunnittain 2010 ja 2002
Velallisista asuntokunnista pienituloisimman viidenneksen velkaantumisaste oli melko selvästi suurin ja hyvätuloisimman pienin, mutta keskituloisten velkaantumisasteet eivät kovin paljon poikenneet toisistaan. Velkaantumisasteet kasvoivat edellisvuodesta kaikilla pienituloisimpia lukuunottamatta. Pienituloisimpien veloista kasvoivat asunto- ja opintovelat, muita velkoja heillä sen sijaan oli aiempaa vähemmän. Kaikkiaan pienituloisimman viidenneksen asuntokuntien velat kasvoivat kaksi prosenttia eli yhtä paljon kuin tulot. Hyvätuloisimmassa viidenneksessä velallisten asuntokuntien velat kasvoivat 6,5 ja tulot 4,6 prosenttiai. Hyvätuloisten veloista kasvoivat myös muut velat sekä elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otetut velat, pieni- ja keskituloisilla niitä oli aiempaa vähemmän.

Taulukko 5. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet tuloviidenneksittäin 2002-2010, %

Tuloviidennes Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
1. tuloviidennes 124 135 139 154 162 158 162 172 172
2. tuloviidennes 110 119 126 138 147 150 150 156 161
3. tuloviidennes 112 122 130 141 151 156 155 160 165
4. tuloviidennes 110 120 127 140 150 155 157 158 163
5. tuloviidennes 101 110 115 128 135 137 139 144 146
Yhteensä 108 117 123 136 144 147 149 153 156

4. Ensiasunnon velat kasvoivat eniten

Asuntoveloista 12,2 miljardia eli 17 prosenttia kohdistui ensiasunnon hankintaan. Asuntokuntia, joilla oli ensiasunnon velkaa, oli 150 600 vuonna 2010. Niistä vajaassa kolmanneksessa viitehenkilö oli alle 30-vuotias ja lähes puolessa 30–40-vuotias. Keskimäärin näillä asuntokunnilla oli ensiasuntoa varten otettua velkaa 80 960 euroa ja asuntovelkaa yhteensä 103 740 euroa. Kaikkiaan näillä asuntokunnilla oli velkaa keskimäärin 118 600 euroa, joten asuntovelkojen osuus oli niistä lähes 90 prosenttia. Edellisvuoteen verrattuna sellaisten asuntokuntien, joilla oli ensiasunnon velkaa, määrä kasvoi 8,5 prosenttia ja ensiasuntoa varten otetut velat 11,5 prosenttia. Ensiasuntoa varten otetut velat kasvoivat siis selvästi enemmän kuin muut velat.

Kuvio 8. Ensiasunnon velat keskimäärin 2002 ja 2010, vuoden 2010 hinnoin

Kuvio 8. Ensiasunnon velat keskimäärin 2002 ja 2010, vuoden 2010 hinnoin

Eniten kasvoivat niiden asuntokuntien velat, joiden viitehenkilöt olivat ensiasunnonhankkijoiksi jo varsin iäkkäitä. Sellaisten asuntokuntien, joiden viitehenkilö oli 30–50-vuotias ensiasunnon velat kasvoivat lähes 15 prosenttia. Alle 30-vuotiaiden asuntokuntien, joilla oli velkaa ensiasuntoa varten, määrä kasvoi vain neljä ja ensiasunnon velat 7,6 prosenttia. Kaikki asuntokunnat, joilla on ensiasuntoa varten otettua lainaa, eivät välttämättä enää asu alkuperäisessä asunnossa, vaan niillä saattaa ensiasunnon lainan lisäksi olla muutakin asuntolainaa. Laina-aikojen pidentyminen lienee sekin johtanut siihen, että ensiasunnon velkaa saattaa olla aiempaa vanhemmilla asuntokunnilla.

Suhteessa tuloihin näillä asuntokunnilla oli velkaa vielä muita asuntovelkaisiakin enemmän. Vuonna 2010 ensiasuntoa varten lainaa ottaneilla velkaantumisaste oli 265 prosenttia. Asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli alle 30-vuotias, velkamäärä oli yli kolminkertainen tuloihin verrattuna. Käytettävissä olevat tulot näillä asuntokunnilla olivat keskimäärin 43 858 euroa, kun kaikilla asuntovelallisilla ne olivat 47 049 euroa. Harvalla niistä asuntokunnista, joilla oli ensiasunnon velkaa, oli kuitenkaan suhteellisen suuria, yli 200 000 euron asuntolainamääriä. Vuonna 2010 sellaisia oli vain 3 440 asuntokunnalla eli kahdella prosentilla kaikista, yli puolet niistä asui pääkaupunkiseudulla.

Taulukko 6. Asuntokuntien, joilla ensiasunnon velkaa velkaantumisasteet ikäluokittain 2002–2010, %

Ikäluokka Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
–29 236 254 270 287 311 321 311 314 318
30–39 187 200 210 223 234 246 254 262 268
40–49 143 153 160 168 175 188 198 208 209
50– 123 133 139 149 159 161 182 183 183
Kaikki ikäluokat 187 200 210 221 235 250 256 262 265

Vanhimpia lukuunottamatta velkaantumisasteet kasvoivat edellisvuodesta kaikenikäisillä asuntokunnilla, joilla oli ensiasunnon velkaa.

Velkaisimpia olivat pääkaupunkiseudun asuntokunnat, joilla ensiasunnon velkaa oli 102 290 euroa. Vähiten sitä oli Itä-Suomen asuntokunnilla, keskimäärin 68 020 euroa. Korkeimmat velkaantumisasteet olivat pääkaupunkiseudun ja Ahvenanmaan asuntokunnilla, joilla velkaa oli runsaat 280 prosenttia vuosituloista.


Lähde: Velkaantumistilasto 2010. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Matala (09) 1734 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 20.1.2012

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-8793. 2010, Asuntokunnat velkaantuivat edelleen vuonna 2010 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 17.6.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/velk/2010/velk_2010_2012-01-20_kat_001_fi.html