Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

Asuntokuntien velat kaksinkertaistuneet vuodesta 2002

Asuntokuntien velat kasvoivat reaalisesti kaksi prosenttia vuonna 2011. Eniten kasvoivat viime vuonnakin asuntovelat, 2,7 prosenttia edellisvuodesta. Nimellisesti velat kasvoivat yhteensä 5,5 ja asuntovelat 6,3 prosenttia. Velallisia asuntokuntia oli kaksi prosenttia edellisvuotista enemmän.

Asuntovelat ovat viime vuosikymmenellä kasvaneet kaikkina vuosina muita velkoja enemmän. Vuodesta 2002 ne ovat kasvaneet reaalisesti 126 prosenttia, kun kaikki velat ovat samana aikana kaksinkertaistuneet. Viime vuosikymmenen alkupuolella asuntovelat kasvoivat reilusti yli kymmenen prosentin vuosivauhtia, eniten vuonna 2005, jolloin ne kasvoivat reaalisesti 16 prosenttia. Vuoden 2007 jälkeen asuntovelkojen kasvuvauhti on jonkin verran hidastunut, mutta jatkunut edelleen muita velkoja nopeampana.

Kuvio 1. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002–2011, vuoden 2011 hinnoin

Kuvio 1. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002–2011, vuoden 2011 hinnoin
Asuntovelkojen osuus asuntokuntien veloista kasvanut selvästi: vuonna 2002 niitä oli 65 prosenttia ja vuonna 2011 jo 73 prosenttia asuntokuntien kaikista veloista. Elinkeinotoiminnan ja tulonhankinnan velkojen osuus veloista on samana aikana pienentynyt 11 prosentista viiteen ja opintovelkojen noin kolmesta puoleentoista. Muiden velkojen osuus on pysynyt samana, hieman yli viidenneksenä kaikista veloista.

Kuvio 2. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002–2011, %

Kuvio 2. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002–2011, %

Asuntokuntia oli 2 556 100 vuonna 2011. Niistä velallisia asuntokuntia oli 1 519 400, joten kaikista asuntokunnista 59 prosentilla oli velkaa. Vuodesta 2002 on velallisten asuntokuntien määrä kasvanut 18 prosenttia, kun kaikkien asuntokuntien määrä on samana aikana kasvanut vajaat yhdeksän prosenttia. Velkaa asuntokunnilla oli kaikkiaan 105,5 miljardia euroa eli 69 450 euroa velallista asuntokuntaa kohti.

Asuntovelkaa oli 859 000 asuntokunnalla. Vuodesta 2002 on asuntovelallisten asuntokuntien määrä kasvanut 30 prosenttia. Vuonna 2011 oli asuntovelkoja 76,8 miljardia euroa eli 73 prosenttia kaikista veloista. Asuntovelallisilla oli asuntovelkaa keskimäärin 89 350 euroa.

Muut velat, joita ovat esimerkiksi auto-, kesämökki ja kulutuslainat, kasvoivat 1,9 prosenttia vuonna 2011. Muuta velkaa oli 1 177 200 asuntokunnalla eli 46 prosentilla kaikista. Kaikkiaan asuntokunnilla oli muuta velkaa 21,7 miljardia euroa. Vuodesta 2002 ne ovat kasvaneet reaalisesti 94 prosenttia ja velallisten asuntokuntien määrä kolmanneksen. Velallista asuntokuntaa kohti muuta velkaa oli 18 440 euroa.

Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettuja velkoja asuntokunnilla oli 5,5 miljardia euroa, mikä oli kuusi prosenttia edellisvuotista vähemmän. Vuodesta 2002 tällaisten velkojen määrä on vähentynyt reaalisesti neljä prosenttia ja velallisasuntokuntien määrä 31 prosenttia. Vuonna 2011 elinkeinotoimintaa tai tulonhankintaa varten otettua velkaa oli 77 700 asuntokunnalla, velallisasuntokuntaa kohti sitä oli 71 230 euroa.

Asuntokuntia, joilla oli opintovelkaa, oli 247 200 ja niillä opintovelkaa 1,5 miljardia euroa eli yhtä paljon kuin edellisvuonnakin. Opintovelallisten määrä on vuodesta 2002 vähentynyt yhdeksän ja opintovelat kuusi prosenttia. Vuonna 2011 opintovelallisilla asuntokunnilla oli opintovelkaa keskimäärin 5 550 euroa. Edellisvuodesta opintovelallisten asuntokuntien määrä kasvoi vajaat kaksi prosenttia.

Asuntokuntien korkomenot olivat vuonna 2011 yhteensä 2,7 miljardia euroa. Ne kasvoivat edellisvuodesta 14 prosenttia, kun kahtena edellisvuonna ne pienentyivat noin 30 prosenttia. Korkomenot pienenivät lainakannan kasvusta huolimatta reaalisesti myös vuosikymmenen alkupuolella. Vuosina 2006–2008 niiden kasvu sitä vastoin ylitti selvästi lainakannan kasvun.

Kuvio 3. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002–2011, vuoden 2011 hinnoin

Kuvio 3. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002–2011, vuoden 2011 hinnoin

1. 25–44-vuotiaiden asuntokunnat velkaisimpia

Vaikka velat ovat yleisiä lähes kaiken ikäisillä asuntokunnilla, olivat useimmin velkaisia asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli keski-ikäinen. Alle 25-vuotiaiden asuntokunnista velkaa oli hieman yli puolella ja vasta eläkeikäisistä asuntokunnista selvä enemmistö eli kolme neljästä oli velattomia.

Asuntokunnan ikä ja rakenne, erityisesti lapsiluku, vaikuttaa huomattavasti tyypillisiin velkamääriin ja velan käyttötarkoitukseen. Alueelliset erot näkyvät selvimmin asuntovelkaantumisessa ja tulotaso rajoittaa asuntokuntien lainamahdollisuuksia. Asuntovelat ovat yleisiä jo alle 30-vuotiailla ja koska laina-ajat ovat pitkiä ja asunnonvaihdot vaativat uutta lainaa, niitä maksetaan pitkään. Kaikissa ikäluokissa asuntovelkojen osuus veloista oli suurin ja vielä eläkeikäistenkin veloista lähes puolet. Opintovelallisista ymmärrettävästi enemmistö on nuoria, kun taas elinkeinotoimintaan ja tulonhankintaan tarkoitetut velat ovat tyypillisiä kohtalaisen varttuneille asuntokunnille. Tasaisimmin jakautuvat muuhun kulutukseen ja suurempiiin hankintoihin otetut velat.

Kuvio 4. Asuntovelat ja velat yhteensä asuntokuntaa kohti ikäluokittain 2011

Kuvio 4. Asuntovelat ja velat yhteensä asuntokuntaa kohti ikäluokittain 2011

Neljällä viidestä asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias, oli velkaa. Tämän ikäisillä sekä asunto- että muut velat olivat yleisiä. Asuntovelkaa oli lähes puolella 25–34-vuotiaiden ja 61 prosentilla 35–44-vuotiaiden asuntokunnista. Suurimmat velat olivat 35–44-vuotiaiden asuntokunnilla, 103 700 euroa velallista asuntokuntaa kohti. Suurimmat asuntovelat olivat kuitenkin hieman nuoremmilla, 25–34-vuotiailla asuntokunnilla. Sen ikäisillä asuntokunnilla asuntovelkaa oli 118 850 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohti.

Muuta velkaa oli neljänneksellä alle 25-vuotiaiden asuntokunnista ja eläkeikäisten asuntokunnista runsaalla viidenneksellä. Eniten näitä velkoja oli 45–54-vuotiailla, noin 24 020 euroa asuntokuntaa kohti. Asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli neljä prosenttia edellisvuotista enemmän, kaikkiaan 1 177 200. Nuorimpien asuntokuntien muut velat pienenivät, alle 25-vuotiailla niitä oli kahdeksan prosenttia vähemmän velallisasuntokuntaa kohti kuin vuotta aiemmin. Eniten kasvoivat eläkeikäisten velat, 4,5 prosenttia velallisasuntokuntaa kohti.

Opintovelkaa oli 247 200 asuntokunnalla keskimäärin 5 550 euroa. Noin kolmanneksella asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli alle 35-vuotias, oli opintovelkaa. Asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias opintovelkaisia oli 11 prosenttia. Eniten opintovelkaa oli 25–34-vuotiailla, keskimäärin 6 540 euroa velallisasuntokuntaa kohti. Opintovelallisia henkilöitä oli 311 440 ja heillä opintovelkaa 4 890 euroa opintovelallista kohti. Vuonna 2011 opintovelallisten määrä kasvoi noin 5 000 hengellä.

Elinkeinotoimintaa tai tulonhankintaa varten otettua velkaa oli aika harvalla asuntokunnallla, mutta näihin tarkoituksiin otetut velat olivat kohtalaisen suuria. Velallisia asuntokuntia oli 77 730 ja niiden keskimääräiset velat 71 230 euroa. Asuntokunnat, joilla oli elinkeinotoimintaan tai tulonhankintaan tarkoitettuja velkoja olivat muita varttuneemmassa iässä. Niistä kaksi kolmesta oli sellaisia, joiden viitehenkilö oli vähintään 45-vuotias. Velkamäärät sen sijaan eivät kovin paljon vaihdelleet iän mukaan. Edellisvuodesta velallisten asuntokuntien määrä väheni viisi prosenttia ja keskimääräiset velat runsaan prosentin.

2. Kahden aikuisen asuntokunnat usein asuntovelkaisia

Velat olivat selvästi yleisempiä niillä asuntokunnilla, joissa on lapsia, kuin lapsettomilla. Lapsettomista asuntokunnista lähes puolet oli velattomia, mutta niistä asuntokunnista, joissa oli lapsia vain 14 prosenttia. Vähintään kaksilapsisista asuntokunnista vain noin joka kymmenes oli velaton. Osittain erot johtuvat tietenkin siitä, että asuntokunnat, joissa on lapsia ovat iässä jossa erityisesti asuntovelat ovat yleisiä. Kaikenikäisillä asuntokunnilla oli kuitenkin lapsettomia useammin velkaa silloin kun siihen kuului lapsia. Velkaa asuntokunnilla oli sitä enemmän, mitä useampia lapsia siinä oli: lapsettomilla asuntokunnilla oli velkaa keskimäärin 49 960 euroa, yksilapsisilla 93 050 ja vähintään kolmilapsisilla 128 540 euroa velallista asuntokuntaa kohti.

Kaksi kolmesta asuntokunnasta, jossa oli lapsia, oli asuntovelallinen. Lapsettomista asuntovelallisia oli neljännes. Lapsettomilla asuntovelallisilla asuntovelkaa oli keskimäärin 70 900 euroa, yksilapsisilla 103 580 ja vähintään kolmilapsisilla 121 240 euroa. Muuta velkaa oli 40 prosentilla lapsettomista ja 68 prosentilla niistä asuntokunnista, joissa oli lapsia. Lapsettomilla sitä oli 16 100 euroa velallista asuntokuntaa kohti ja niillä, joissa oli lapsia 23 000 euroa. Ainoastaan opintovelkaa oli hieman enemmän lapsettomilla asuntokunnilla, 5 800 euroa velallista kohti. Asuntokunnilla, joissa oli lapsia, sitä oli 5 020 euroa

Taulukko 1. Asuntokuntien luku ja velat 2011

Asuntokunnan rakenne Asuntokuntia yhteensä Velallisia asuntokuntia Velallisten osuus, % Velat keskimäärin, € Asuntovelallisia asuntokuntia Asuntovelallisten osuus, % Asuntovelat keskimäärin, €
Yhteensä 2 556 070 1 519 380 59,4 69 450 859 030 33,6 89 350
1 hengen talous 1 053 070 450 660 42,8 36 750 197 170 18,7 61590
–24 103 820 46 690 45,0 18 900 8 620 8,3 77 890
25–34 149 600 102 210 68,3 44 830 44 990 30,1 82 700
35–44 103 870 64 820 62,4 55 730 38 020 36,6 75 390
45–54 144 360 77 960 54,0 45 280 42 350 29,3 59 350
55–64 195 650 88 620 45,3 30 540 40 520 20,7 42 010
65– 355 770 70 380 19,8 17 770 22 670 6,4 29 570
2 aikuista, ei lapsia 789 100 468 910 59,4 58 620 233 890 29,6 79 070
–24 52 250 34 150 65,4 30 340 7 540 14,4 103 070
25–34 98 260 86 260 87,8 87 060 50 430 51,3 124 770
35–44 48 780 41 170 84,4 98 830 29 210 59,9 111 090
45–54 108 970 83 410 76,5 68 530 51 550 47,3 71 650
55–64 223 850 138 130 61,7 47 880 65 740 29,4 50 720
65– 256 990 85 800 33,4 29 630 29 420 11,4 39 120
1 aikuinen + väh. 1 lapsi 100 380 70 450 70,2 53 870 38 510 38,4 80 480
Väh. 2 aikuista + väh. 1 lapsi 468 130 418 670 89,4 117 260 329 130 70,3 116 430
Muu asuntokunta 145 390 110 710 76,1 77 570 60 330 41,5 77 900

Asuntovelkojen yleisyyteen vaikuttaa paitsi lasten luku myös se, montako aikuista huoltajaa siinä on. Useimmin velkaa oli kahden aikuisen asuntokunnilla, joissa oli lapsia. Sellaisista yhdeksällä kymmenestä oli velkaa ja 70 prosentilla asuntovelkaa. Asuntovelkaa näillä asuntokunnilla oli keskimäärin 116 430 euroa. Muuta velkaa tällaisista asuntokunnista oli 72 prosentilla 24 350 eroa velallista kohti.

Yksinhuoltajista monella oli velkaa, mutta asuntovelkaa huomattavasti harvemmin kuin silloin, kun asuntokunnassa oli useampi aikuinen. Yksinhuoltajista 70 prosentilla oli velkaa ja 38 prosentilla asuntovelkaa. Velallista kohti heillä oli velkaa 66 870 euroa ja asuntovelkaa 80 480 euroa. Puolella yhden huoltajan asuntokunnista oli muuta velkaa, keskimäärin 10 400 euroa asuntokuntaa kohden.

Kahden aikuisen lapsettomista asuntokunnista 59 prosentilla oli velkaa ja 30 prosentilla asuntovelkaa. Velkaisimpia näistäkin asuntokunnista olivat 25–34-vuotiaat, sen ikäisistä 88 prosentilla oli velkaa ja 51 prosentilla asuntovelkaa. Asuntovelkaa niillä oli hieman enemmän kuin kahden aikuisen asuntokunnilla joissa oli lapsia, 124 770 euroa asuntovelallista kohti.

Useimmin velattomia olivat yksinasuvat. Heistä 43 prosentilla oli velkaa ja 19 prosentilla asuntovelkaa. Keskimäärin heillä oli velkaa noin puolet siitä mitä kaikilla velallisasuntokunnilla, 36 750 euroa. Useimmin yksinasuvistakin asuntovelkaa oli 35–44-vuotiailla, mutta selvästi harvemmin kuin muilla samanikäisillä asuntokunnilla, hieman yli kolmanneksella. Muuta velkaa oli yksinasuvista vajaalla kolmanneksella 10 200 euroa velallista kohti.

Alle 25-vuotiaista yksinasuvista velkaa oli 45 prosentilla. Vain kahdeksalla prosentilla heistä oli asuntovelkaa, 17 prosentilla muuta velkaa mutta suhteellisen monella, lähes joka kolmannella, oli opintovelkaa. Eläkeikäisistä yksinasuvista velkaa oli enää joka viidennellä keskimäärin 17 770 euroa. Asuntovelkaisia heistä oli kuusi prosenttia.

3. Suurimmat velat Etelä-Suomessa

Velkaisimpia olivat Uudenmaan ja Ahvenanmaan asuntokunnat. Siellä asuntokunnista 64 prosentilla oli velkaa. Uudellamaalla velallisilla asuntokunnilla oli velkaa 77 560 euroa ja Ahvenanmaalla 87 310 euroa asuntokuntaa kohti. Suurimmat asuntovelat olivat uusmaalaisilla, 113 630 euroa velallista asuntokuntaa kohti. Lähes yhtä paljon asuntovelkaa oli ahvenanmaalaisilla, 102 200 euroa asuntovelallista kohti. Vähiten velkaa oli Kainuun ja Lapin asukkailla, runsaat 50 000 euroa velallista asuntokuntaa kohti.

Kuvio 5. Velat velallista asuntokuntaa kohti 2011 ja 2002, vuoden 2011 hinnoin

Kuvio 5. Velat velallista asuntokuntaa kohti 2011 ja 2002, vuoden 2011 hinnoin

Velat ovat vuodesta 2002 kasvaneet eniten Uudellamaalla. Siellä velat velallista asuntokuntaa kohti kasvoivat reaalisesti 77 prosenttia. Uudellamaalla asuntovelatkin kasvoivat tänä aikana yhtä paljon, mutta vielä hieman enemmän ne kasvoivat Pirkanmaalla, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Velallisten asuntokuntien määrä on kasvanut eniten Uudellamaalla, missä niiden osuus kaikista asuntokunnista kasvoi 57 prosentista 64 prosenttiin. Koko maassa velallisia asuntokuntia oli 18 prosenttia enemmän vuonna 2011 kuin vuonna 2002, Uudellamaalla niiden määrä kasvoi samana aikana neljänneksen. Eniten velattomia asuntokuntia oli Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, missä lähes puolet kaikista asuntokunnista oli velattomia.

Kuvio 6. Asuntovelat asuntovelallista asuntokuntaa kohti 2011 ja 2002, vuoden 2011 hinnoin

Kuvio 6. Asuntovelat asuntovelallista asuntokuntaa kohti 2011 ja 2002, vuoden 2011 hinnoin

Pääkaupunkiseudulla velallisia oli jonkin verran muuta maata enemmän, kaksi kolmesta asuntokunnasta. Muuta velkaa, kulutus- ja muita vastaavia luottoja oli puolella pääkaupunkiseudun asuntokunnista. Asuntovelallisia siellä oli hieman vähemmän kuin koko maassa, 30 prosenttia asuntokunnista. Pääkaupunkiseudulla asutaan muuta maata useammin vuokralla. Pääkaupunkiseudulla asuntovelat olivat kuitenkin selvästi muuta maata suuremmat, 112 060 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohden, mikä oli 31 prosenttia enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Useimmin asuntovelkaa oli muun Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan asuntokunnilla.

4. Suuret velat yleisimpiä keski-ikäisillä asuntokunnilla

Nejänneksellä velallisista velkaa yli 100 000 euroa

Hieman yli neljänneksellä velallisista asuntokunnista oli velkaa vähintään 100 000 euroa vuonna 2011. Niin paljon velkaa oli 397 870 asuntokunnalla. Edellisvuodesta sellaisten määrä kasvoi 23 530 asuntokunnalla. Niistä 95 prosentilla oli asuntovelkaa. Vahintään 200 000 euron edestä velkaa oli 111  930 asuntokunnalla eli seitsemällä prosentilla velallisista. Näin velkaisten asuntokuntien määrä kasvoi edellisvuodesta 12 410 asuntokunnalla. Asuntokunnilla, joilla oli velkaa vähintään 100 000 euroa oli velkaa yhteensä 75,3 miljardia euroa eli 71 prosenttia asuntokuntien kaikista veloista. Siitä oli asuntovelkoja 57 miljardia, muita velkoja 13,1 miljardia ja tulonhankintaa tai elinkeinotoimintaa varten otettuja velkoja 4,7 miljardia euroa.

Useimmin suuria velkoja oli niillä asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias. Sellaisista kolmanneksella oli velkaa vähintään 100 000 euroa ja joka kymmenennellä 200 000 euroa. Asuntokunnista, joilla oli velkaa yli 200 000 euroa kaksi kolmannesta oli 25–44-vuotiaiden ja runsas viidennes 45–54-vuotiaiden asuntokuntia. Alle 25-vuotiailla ja eläkeikäisillä niin suuria velkoja oli harvoin.

Vaikka lähes kaikki asuntokunnat, joilla oli paljon velkaa olivat asuntovelallisia, eivät suuret velkamäärät johtuneet pelkästään asuntoveloista. Suurimmalla osalla asuntokunnista, joilla oli paljon velkaa oli myös kulutukseen ja suurempiin hankintoihin otettua muuta velkaa. Asuntokunnista, joilla oli velkaa yli 100 000 euroa, oli muuta velkaa lähes yhtä monella kuin asuntovelkaa eli 83 prosentilla. Yleisimpiä suuret velat olivat asuntokunnilla, joilla oli elinkeinotoimintaan tai tulonhankintaan otettua velkaa. Sellaisista hieman yli puolella oli velkaa vähintään 100 000 euron edestä.

Taulukko 2. Asuntokunnat joilla velkaa vähintään 100 000 tai 200 000 euroa vuonna 2011

Viitehenkilön ikä Asuntokuntia yhteensä Velallisia yhteensä Velkaa vähintään 100 000 € Velkaa vähintään 200 000 €
Asuntokuntia Osuus asuntokunnista, % Asuntokuntia Osuus velallisista,% Asuntokuntia Osuus velallisista,%
Yhteensä 2 556 070 1 519 400 59,4 397 870 26,2 111 930 7,4
–24 178 800 95 550 53,4 9 450 9,9 1 020 1,1
25–34 395 580 318 840 80,6 121 000 38,0 31 150 9,8
35–44 397 470 322 280 81,1 137 590 42,7 42 760 13,3
45–54 466 470 339 220 72,7 85 780 25,3 24 690 7,3
55–64 486 110 276 910 57,0 34 920 12,6 9 760 3,5
65– 631 640 166 610 26,4 9 140 5,5 2 550 1,5

Eniten suuria lainamääriä oli Ahvenanmaalla, missä 22 prosentilla asuntokunnista oli velkaa yli 100 000 euroa. Muuta maata tyypillisempiä suuret velat olivat myös pääkaupunkiseudulla ja muualla Etelä-Suomessa. Siellä näin velkaisten osuus oli noin 17 prosenttia asuntokunnista. Suuret velat olivat yleisiä pääkaupunkiseudun asuntovelallisilla asuntokunnilla, 54 prosentilla niistä oli velkaa vähintään 100 000 ja viidenneksellä yli 200 000 euroa. Vähiten suuria velkoja oli Itä- ja Pohjois-Suomen velallisilla asuntokunnilla. Niistä hieman yli viidenneksellä oli velkaa vähintään 100 000 ja viidellä prosentilla vähintään 200 000 euroa.

Taulukko 3. Asuntokunnat joilla asuntovelkaa vähintään 100 000 tai 200 000 euroa vuonna 2011

Asuntokunnan rakenne Asuntovelallisia yhteensä Asuntovelkaa vähintään 100 000 € Asuntovelkaa vähintään 200 000 €
Asuntokuntia Osuus asuntovelallisista, % Asuntovelat keskimäärin Asuntokuntia Osuus asuntovelallisista, % Asuntovelat keskimäärin
Yhteensä 859 030 308 490 35,9 170 090 68 730 8,0 275 690
1 hengen talous 197 170 36 710 18,6 145 490 3 750 1,9 282 900
–24 8 620 2 060 23,9 126 900 50 0,6 264 850
25–34 44 990 13 530 30,1 135 670 810 1,8 252 260
35–44 38 020 9 750 25,6 149 230 1 170 3,1 277 210
45–54 42 350 6 850 16,2 155 510 990 2,3 293 790
55–64 40 520 3 470 8,6 159 450 550 1,4 313 450
65– 22 670 1 050 4,6 162 290 180 0,8 308 980
2 aikuista, ei lapsia 233 890 72 530 31,0 167 350 15 040 6,4 273 430
–24 7 540 3 700 49,1 143 920 250 3,4 258 210
25–34 50 430 30 660 60,8 165 680 6 430 12,7 252 740
35–44 29 210 14 030 48,0 174 660 3 480 11,9 276 130
45–54 51 550 12 580 24,4 165 970 2 470 4,8 286 550
55–64 65 740 8 970 13,7 170 210 1 840 2,8 306 080
65– 29 420 2 580 8,8 177 820 570 1,9 335 310
1 aikuinen + väh. 1 lapsi 38 510 11 580 30,1 147 820 1 260 3,3 270 910
Väh. 2 aikuista + väh. 1 lapsi 329 130 170 730 51,9 177 210 44 490 13,5 273 980
Muu asuntokunta 60 330 16 950 28,1 178 540 4 190 7,0 296 940

Velkaantumisasteet kasvaneet selvästi

Velkojen rasittavuudesta saa paremman kuvan suhteuttamalla velkamäärät asuntokuntien käytettävissä oleviin vuosituloihin. Tätä kirjoitettaessa viime vuoden tulotietoja ei vielä ole saatavissa, joten uusimmat näin lasketut velkaantumisasteet ovat vuodelta 2010.

Vuosikymmenen aikana ovat asuntokuntien velat kasvaneet selvästi tuloja enemmän. Vuodesta 2002 vuoteen 2010 velat ovat kasvaneet reaalisesti 97 prosenttia ja käytettävissä olevat rahatulot 27 prosenttia. Vuonna 2010 oli asuntokuntien velkaantumisaste, velkojen suhde käytettävissä oleviin rahatuloihin 110 prosenttia, kun se vuonna 2002 oli 70 prosenttia.

Velkaisimpia olivat asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Niiden velkaantumisaste oli 195 prosenttia vuonna 2010. Alle 25-vuotiaiden asuntokuntia lukuun ottamatta kaikenikäisten velkaantumisaste kasvoivat edellisvuodesta. Suhteellisesti eniten, noin 70 prosenttiyksikköä, ovat kasvaneet 35–54-vuotiaiden velkaantumisasteet. Vain eläkeikäisten asuntokunnilla olivat velkaantumisasteet selvästi muita pienempiä: vuonna 2010 yli 65-vuotiaiden asuntokunnilla oli velkaa 23 prosenttia vuosituloista.

Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään vuositulojen verran, oli 483 210 vuonna 2002 ja 704 260 vuonna 2010. Kaikista asuntokunnista sellaisten osuus kasvoi 21 prosentista 28 prosenttiin. Asuntovelallisista asuntokunnista 74 prosentilla oli velkaa vähintään vuositulojen verran vuonna 2010.

Asuntokuntia, joiden velat olivat vähintään kolminkertaiset käytettävissä oleviin vuosituloihin verrattuna, oli 260 840 vuonna 2010. Vuonna 2002 niin suuret velat suhteessa tuloihin oli 97 370 asuntokunnalla. Lähes kaikilla niistä oli asuntovelkaa. Yleisimpiä näin suuret velat olivat asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Tämänikäisistä velallisasuntokunnista 31 prosentilla velat olivat yli kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias, oli näin velkaisia 24 prosenttia.

Taulukko 4. Asuntokuntien velkaantumisasteet ikäluokittain 2002–2010, %

Ikä Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Yhteensä 70 76 82 91 98 101 105 109 110
–24 58 64 69 80 88 91 86 85 80
25–34 125 139 151 171 182 189 188 193 195
35–44 104 114 124 138 149 155 161 170 175
45–54 64 69 74 83 89 94 100 107 110
55–64 38 41 44 49 52 54 57 61 63
65– 12 12 14 15 17 18 20 22 23

Velallisilla asuntokunnilla oli velkaa 156 prosenttia vuosituloista vuonna 2010. Vuonna 2002 velallisten asuntokuntien velkaantumisaste oli 108 prosenttia. Velallisistakin asuntokunnista korkein velkaantumisaste oli 25–34-vuotiailla, 223 prosenttia tuloista. Edellisvuodesta kasvoivat nuorimpia lukuun ottamatta kaikenikäisten velallisasuntokuntien velkaantumisasteet. Asuntokuntien, joiden viitehenkilö oli alle 25-vuotias, velkaantumisaste laski 128 prosentista 125 prosenttiin. Velallisten asuntokuntien tulot olivat viidenneksen suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla.

Taulukko 5. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet ikäluokittain 2002–2010, %

Ikä Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Yhteensä 108 117 123 136 144 147 149 153 156
–24 87 97 104 119 129 132 127 128 125
25–34 151 166 179 200 213 217 215 220 223
35–44 128 140 149 165 176 181 187 195 201
45–54 89 95 100 111 118 122 127 134 138
55–64 70 75 77 85 89 90 92 95 99
65– 55 59 60 65 69 68 65 68 73

Eniten velkaa suhteessa tuloihin oli niillä asuntokunnilla, joissa oli lapsia. Velallisilla yksinhuoltajatalouksilla ja lapsiperheillä oli velkaa yli 190 prosenttia vuosituloista. Neljänneksellä velallisasuntokunnista, joissa oli lapsia, velat olivat vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Lähes kaikki velalliset lapsiperheet olivat sellaisia, joissa viitehenkilö oli iältään 25–54-vuotias, lapsettomat velallisasuntokunnat olivat tasaisemmin eri-ikäisiä. Perhetyyppiin katsomatta velkaisimpia olivat sellaiset asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias. Eniten velkaa suhteessa tuloihin oli nuorilla lapsiperheillä: sellaisten kahden aikuisen asuntokuntien, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias velkaantumisaste oli 265 prosenttia. Eniten ovat vuodesta 2002 kasvaneet sellaisten asuntokuntien velkaantumisasteet, joissa oli lapsia. Yksinhuoltajien velkaantumisasteet kasvoivat 70 ja useamman aikuisen asuntokuntien, joissa oli lapsia 66 prosenttiyksikköä.

Taulukko 6. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet asuntokunnan rakenteen mukaan 2002–2010, %

Rakenne Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Asuntokunnat yhteensä 108 117 123 136 144 147 149 153 156
1 hengen talous 110 120 127 142 150 152 151 153 157
1 aikuinen + väh. 1 lapsi 121 131 141 156 171 176 179 185 191
Väh. 2 aikuista + väh. 1 lapsi 128 139 147 163 172 177 182 189 194
2 aikuista, ei lapsia 90 98 103 112 118 120 119 121 124
Muu asuntokunta 79 85 88 96 102 104 107 114 116

Asuntovelallisilla velkaantumisasteet olivat vielä korkeammat kuin kaikilla velallisilla. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste oli sitä korkeampi, mitä nuorempi oli asuntokunnan viitehenkilö. Kaikilla asuntovelallisilla velat suhteessa vuosituloihin olivat yli kaksinkertaiset ja nuorimmilla reilusti yli kolminkertaiset. Nuorimpien asuntovelallisten velkaantumisasteet ovat vuodesta 2002 kasvaneet eniten: alle 35-vuotiaiden asuntokunnilla ne kasvoivat 87 prosenttiyksikköä.

Taulukko 7. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisasteet ikäluokittain 2002–2010, %

Ikä Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Yhteensä 152 162 172 187 197 203 208 214 216
–24 236 259 276 305 319 321 311 321 323
25–34 213 230 244 266 280 287 288 296 300
35–44 157 170 181 198 209 216 223 231 236
45–54 116 123 131 143 152 159 166 174 177
55–64 104 108 112 120 127 132 140 143 144
65– 95 98 105 112 120 124 127 129 134
Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet olivat korkeimmat Ahvenanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Kanta-Hämeessä vuonna 2010. Alhaisimmat velkaantumisasteet olivat Kainuun ja Lapin maakunnissa. Suhteellisesti yleisimpiä korkeat velkaantumisasteet olivat Ahvenanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa, missä reilulla viidenneksellä oli velkaa yli kolme kertaa vuositulojen verran. Vähiten sellaisia oli Lapissa ja Kainuussa. Siellä niin paljon velkaa oli 12 prosentilla velallisasuntokunnista.

Kuvio 7. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet maakunnittain 2010 ja 2002

Kuvio 7. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet maakunnittain 2010 ja 2002

Velallisista asuntokunnista pienituloisimman viidenneksen velkaantumisaste oli melko selvästi suurin ja hyvätuloisimman pienin, mutta keskituloisten velkaantumisasteet eivät kovin paljon poikenneet toisistaan. Kaikissa tuloluokissa ovat velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet vuodesta 2002 kasvaneet aika tasaisesti. Vähiten, 45 prosenttiyksikköä, kasvoivat hyvätuloisimpien ja eniten keskituloisten, 53 prosenttiyksikköä.

Taulukko 8. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet tuloviidenneksittäin 2002-2010, %

Tuloviidennes Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
1. tuloviidennes 124 135 139 154 162 158 162 172 172
2. tuloviidennes 110 119 126 138 147 150 150 156 161
3. tuloviidennes 112 122 130 141 151 156 155 160 165
4. tuloviidennes 110 120 127 140 150 155 157 158 163
5. tuloviidennes 101 110 115 128 135 137 139 144 146
Yhteensä 108 117 123 136 144 147 149 153 156

5. Korkomenojen vaihtelut suuria

Asuntokuntien vuosittaiset korkomenot ovat vaihdelleet huomattavasti enemmän kuin lainamäärät. Vuonna 2011 korkomenot olivat reaalisesti yhtä suuret kuin vuonna 2002, vaikka asuntokuntien lainamäärät ovat samana aikana kaksinkertaistuneet. Suomessa suurin osa asuntoveloistakin on sidottu lyhyisiin korkoihin, joten korkotason muutokset näkyvät talouksien korkomenoissa suhteellisen nopeasti.

Kuvio 8. Asuntovelkojen korot, korot yhteensä sekä 12 kk euriborin vuosimuutos, vuoden 2011 hinnoin

Kuvio 8. Asuntovelkojen korot, korot yhteensä sekä 12 kk euriborin vuosimuutos, vuoden 2011 hinnoin
Vuonna 2011 keskimääräiset korkomenot velallista asuntokuntaa kohti olivat 1 760 euroa. Asuntovelallisilla asuntovelkojen keskimääräiset korkomenot olivat 1 960 euroa. Vuonna 2011 asuntokuntia, joiden korkomenot olivat yli 5 000 euroa, oli 104 800 eli seitsemän prosenttia velallisista asuntokunnista. Niistä 95 600 asuntokunnalla oli asuntovelkaa. Asuntovelallisista niiden osuus oli 11 prosenttia. Vähintään 10 000 euron korkomenot oli 13 750 asuntokunnalla eli noin prosentilla velallisista. Asuntovelallisia niistä oli 11 175 eli 1,3 prosenttia asuntovelallista. Velallisista 60 prosenttia maksoi korkoja enintään 1 000 euroa ja 80 prosenttia enintään 3 000 euroa vuonna 2011.

Kuvio 9. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002–2011, %

Kuvio 9. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002–2011, %

Asuntolainojen korkomenojen osuus kaikista korkomenoista on kasvanut vain hieman vuodesta 2002, vaikka asuntovelkojen osuus veloista on tänä aikana kasvanut 65 prosentista 73 prosenttiin.

Asuntolainat vaikuttaisivat olevan koroiltaan melko selvästi muita lainoja edullisempia. Asuntovelkojen korkojen osuus asuntokuntien korkomenoista oli 63 prosenttia vuonna 2011, kun asuntolainojen osuus lainakannasta oli kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi. Muiden lainojen osuus korkomenoista oli suhteellisesti suurempi, korkomenoista niiden osuus oli 30 prosenttia eli yli yhdeksän prosenttiyksikköä suurempi kuin muiden lainojen osuus lainakannasta.


Lähde: Velkaantumistilasto 2011. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Matala 09 1734 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 27.6.2012

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-8793. 2011, Asuntokuntien velat kaksinkertaistuneet vuodesta 2002 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 29.3.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/velk/2011/velk_2011_2012-06-27_kat_001_fi.html