Asuntovelat kasvaneet muita velkoja enemmän

Velallisten asuntokuntien lukumäärä kasvoi vuonna 2011 kaksi ja velat nimellisesti 5,5 prosenttia. Eniten kasvoivat asuntovelat, 6,2 prosenttia edellisvuodesta. Kulutukseen ja suurempiin hankintoihin otetut velat kasvoivat 5,5 ja opintovelat 3,7 prosenttia. Elinkeinotoimintaa tai tulonhankintaa varten otetut velat sen sijaan pienenivät edellisvuodesta 2,9 prosenttia. Kaikkiaan velallisia asuntokuntia oli 1 519 000, joista 859 000 asuntokunnalla oli asuntovelkaa.

Asuntovelat ovat vuodesta 2002 kasvaneet reaalisesti 126 prosenttia, kun kaikki velat ovat samana aikana kaksinkertaistuneet. Nopeinta asuntovelkojen kasvu oli vuosikymmenen alkupuolella, jolloin ne kasvoivat reilusti yli kymmenen prosentin vuosivauhtia, eniten vuonna 2005, jolloin asuntovelat kasvoivat reaalisesti 16 prosenttia. Vuoden 2007 jälkeen asuntovelkojen kasvuvauhti on hidastunut, mutta jatkunut edelleen muita velkoja nopeampana.

Kuvio 1. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002–2011, vuoden 2011 hinnoin

Kuvio 1. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002–2011, vuoden 2011 hinnoin
Vuonna 2002 asuntovelkoja oli 65 prosenttia ja vuonna 2011 jo 73 prosenttia asuntokuntien kaikista veloista. Muiden velkojen, joita ovat esimerkiksi auto-, kesämökki ja kulutuslainat, osuus on pysynyt samana, hieman yli viidenneksenä kaikista veloista. Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettujen velkojen osuus veloista on samana aikana pienentynyt 11 prosentista viiteen ja opintovelkojen noin kolmesta puoleentoista.

Kuvio 2. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002–2011, %

Kuvio 2. Asuntokuntien velat velkalajeittain 2002–2011, %

Asuntokuntia oli 2 556 100 vuonna 2011. Velallisia niistä oli 1 519 400, joten kaikista asuntokunnista 59 prosentilla oli velkaa. Vuodesta 2002 on velallisten asuntokuntien määrä kasvanut 18 prosenttia, kun kaikkien asuntokuntien määrä on samana aikana kasvanut vajaat yhdeksän prosenttia. Velkaa asuntokunnilla oli kaikkiaan 105,5 miljardia euroa eli 69 450 euroa velallista asuntokuntaa kohti.

Asuntovelkaa oli 859 000 asuntokunnalla. Vuodesta 2002 on asuntovelallisten asuntokuntien määrä kasvanut 30 prosenttia. Vuonna 2011 asuntokunnilla oli asuntovelkoja 76,8 miljardia euroa eli 73 prosenttia kaikista veloista. Asuntovelallisilla oli asuntovelkaa keskimäärin 89 350 euroa.

Useimmin asuntokunnilla oli kulutukseen tai suurempiin hankintoihin otettua velkaa eli ns. muuta velkaa. Sellaista oli 1 177 200 asuntokunnalla eli 46 prosentilla kaikista. Kaikkiaan asuntokunnilla oli muuta velkaa 21,7 miljardia euroa, nimellisesti 5,5 prosenttia edellisvuotista enemmän. Vuodesta 2002 ne ovat kasvaneet reaalisesti 94 prosenttia ja velallisten asuntokuntien määrä kolmanneksen. Velallista asuntokuntaa kohti muuta velkaa oli 18 440 euroa.

Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettuja velkoja asuntokunnilla oli 5,5 miljardia euroa. Vuodesta 2002 näiden velkojen määrä on vähentynyt reaalisesti neljä prosenttia ja velallisasuntokuntien määrä 31 prosenttia. Vuonna 2011 elinkeinotoimintaa tai tulonhankintaa varten otettua velkaa oli 77 700 asuntokunnalla, velallisasuntokuntaa kohti sitä oli 71 230 euroa.

Asuntokuntia, joilla oli opintovelkaa, oli 247 200 ja niillä opintovelkaa 1,5 miljardia euroa, 3,7 prosenttia edellisvuotista enemmän. Opintovelallisten määrä on vuodesta 2002 vähentynyt yhdeksän ja opintovelat reaalisesti kuusi prosenttia. Vuonna 2011 opintovelallisten asuntokuntien määrä kuitenkin kasvoi vajaat kaksi prosenttia. Opintovelkaa opintovelallisilla asuntokunnilla oli keskimäärin 5 550 euroa.

Kuvio 3. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002–2011, vuoden 2011 hinnoin

Kuvio 3. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002–2011, vuoden 2011 hinnoin

Korkoja asuntokunnat maksoivat vuonna 2011 yhteensä 2,7 miljardia euroa. Korkomenojen määrä on vaihdellut huomattavasti lanakannan muutoksia enemmän. Vuonna 2011 korkomenot kasvoivat nimellisesti 18 prosenttia, kun kahtena edellisvuonna ne pienentyivät noin 30 prosenttia. Korkomenot pienenivät lainakannan kasvusta huolimatta reaalisesti myös vuosikymmenen alkupuolella. Vuosina 2006–2008 niiden kasvu sitä vastoin ylitti selvästi lainakannan kasvun.

1. 25–44-vuotiaiden asuntokunnat velkaisimpia

Useimmin velkaa oli keski-ikäisten asuntokunnilla. Asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli 25-54-vuotias, 78 prosentilla oli velkaa. Alle 25-vuotiaiden asuntokunnista velkaa oli hieman yli puolella ja vasta eläkeikäisistä asuntokunnista selvä enemmistö eli kolme neljästä oli velattomia.

Asuntokunnan ikä, rakenne ja lapsiluku vaikuttavat siihen, kuinka paljon ja minkälaista velkaa asuntokunnilla on. Alueelliset erot näkyvät selvimmin asuntovelkaantumisessa ja tulotaso rajoittaa asuntokuntien lainamahdollisuuksia. Asuntovelat olivat yleisiä jo alle 30-vuotiailla ja koska laina-ajat ovat pitkiä ja asunnonvaihdot vaativat uutta lainaa, niitä maksetaan pitkään. Kaikissa ikäluokissa asuntovelkojen osuus veloista oli suurin ja vielä eläkeikäistenkin veloista oli lähes puolet asuntovelkoja. Opintovelallisista ymmärrettävästi enemmistö on nuoria, kun taas elinkeinotoimintaan ja tulonhankintaan tarkoitetut velat ovat tyypillisiä kohtalaisen varttuneille asuntokunnille. Tasaisimmin jakautuvat muuhun kulutukseen ja suurempiin hankintoihin otetut velat.

Kuvio 4. Asuntovelat ja velat yhteensä asuntokuntaa kohti ikäluokittain 2011

Kuvio 4. Asuntovelat ja velat yhteensä asuntokuntaa kohti ikäluokittain 2011

Neljällä viidestä asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias, oli velkaa. Tämän ikäisillä sekä asunto- että muut velat olivat yleisiä. Asuntovelkaa oli lähes puolella 25–34-vuotiaiden ja 61 prosentilla 35–44-vuotiaiden asuntokunnista. Suurimmat velat olivat 35–44-vuotiaiden asuntokunnilla, 103 700 euroa velallista asuntokuntaa kohti. Eniten asuntovelkaa oli kuitenkin hieman nuoremmilla, 25–34-vuotiailla asuntokunnilla. Sen ikäisillä asuntokunnilla asuntovelkaa oli 118 850 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohti.

Muuta velkaa oli neljänneksellä alle 25-vuotiaiden asuntokunnista ja eläkeikäisten asuntokunnista runsaalla viidenneksellä. Eniten näitä velkoja oli 45–54-vuotiailla, noin 24 020 euroa asuntokuntaa kohti. Asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli neljä prosenttia edellisvuotista enemmän, kaikkiaan 1 177 200. Vuonna 2011 kasvoivat eniten eläkeikäisten muut velat, 4,5 prosenttia velallisasuntokuntaa kohti. Nuorimpien asuntokuntien muut velat sen sijaan pienenivät, alle 25-vuotiailla niitä oli velallisasuntokuntaa kohti kahdeksan prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Opintovelkaa oli 247 200 asuntokunnalla keskimäärin 5 550 euroa. Noin kolmanneksella asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli alle 35-vuotias, oli opintovelkaa. Asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias, oli 11 prosentilla opintovelkaa. Suurimmat opintovelat olivat 25–34-vuotiailla, keskimäärin 6 540 euroa velallista asuntokuntaa kohti. Opintovelallisia henkilöitä oli 311 440 ja heillä opintovelkaa 4 890 euroa opintovelallista kohti. Vuonna 2011 opintovelallisten määrä kasvoi noin 5 000 hengellä.

Elinkeinotoimintaa tai tulonhankintaa varten otettua velkaa oli aika harvalla asuntokunnalla, mutta näihin tarkoituksiin otetut velat olivat kohtalaisen suuria. Velallisia asuntokuntia oli 77 730 ja niiden keskimääräiset velat 71 230 euroa. Asuntokunnat, joilla oli elinkeinotoimintaan tai tulonhankintaan tarkoitettuja velkoja olivat muita vanhempia. Niistä kaksi kolmesta oli sellaisia, joiden viitehenkilö oli vähintään 45-vuotias. Velkamäärät sen sijaan eivät kovin paljon vaihdelleet iän mukaan. Edellisvuodesta velallisten asuntokuntien määrä väheni viisi prosenttia ja keskimääräiset velat runsaan prosentin.

2. Lapsiperheillä usein asuntovelkaa

Velat olivat selvästi yleisempiä niillä asuntokunnilla, joissa on lapsia, kuin lapsettomilla. Lapsettomista asuntokunnista lähes puolet oli velattomia, mutta niistä asuntokunnista, joissa oli lapsia vain 14 prosenttia. Asuntokunnista, joissa oli vähintään kaksi lasta vain joka kymmenes oli velaton. Asuntokunnat, joissa on lapsia, ovat tietenkin usein iässä, jossa asuntovelat ovat muutenkin yleisiä. Kaikenikäisillä asuntokunnilla oli kuitenkin lapsettomia useammin velkaa silloin kun siihen kuului lapsia. Velkaa asuntokunnilla oli sitä enemmän, mitä useampia lapsia siinä oli: lapsettomilla asuntokunnilla oli velkaa keskimäärin 49 960 euroa, yksilapsisilla 93 050 ja vähintään kolmilapsisilla 128 540 euroa velallista asuntokuntaa kohti.

Kaksi kolmesta asuntokunnasta, jossa oli lapsia, oli asuntovelallinen. Lapsettomista asuntovelallisia oli neljännes. Lapsettomilla asuntovelallisilla asuntovelkaa oli keskimäärin 70 900 euroa, yksilapsisilla 103 580 ja vähintään kolmilapsisilla 121 240 euroa. Myös kulutukseen ja hankintoihin otetut velat olivat lapsiperheillä lapsettomia asuntokuntia yleisempiä. Muuta velkaa oli 40 prosentilla lapsettomista ja 68 prosentilla niistä asuntokunnista, joissa oli lapsia. Lapsettomilla sitä oli 16 100 euroa velallista asuntokuntaa kohti ja niillä, joissa oli lapsia 23 000 euroa. Ainoastaan opintovelkaa oli hieman enemmän lapsettomilla asuntokunnilla, 5 800 euroa velallista kohti. Asuntokunnilla, joissa oli lapsia, sitä oli 5 020 euroa.

Taulukko 1. Asuntokuntien lukumäärä ja velat 2011

Asuntokunnan rakenne Asuntokuntia yhteensä Velallisia asuntokuntia Velallisten osuus, % Velat keskimäärin, € Asuntovelallisia asuntokuntia Asuntovelallisten osuus, % Asuntovelat keskimäärin, €
Yhteensä 2 556 070 1 519 380 59,4 69 450 859 030 33,6 89 350
1 hengen talous 1 053 070 450 660 42,8 36 750 197 170 18,7 61590
–24 103 820 46 690 45,0 18 900 8 620 8,3 77 890
25–34 149 600 102 210 68,3 44 830 44 990 30,1 82 700
35–44 103 870 64 820 62,4 55 730 38 020 36,6 75 390
45–54 144 360 77 960 54,0 45 280 42 350 29,3 59 350
55–64 195 650 88 620 45,3 30 540 40 520 20,7 42 010
65– 355 770 70 380 19,8 17 770 22 670 6,4 29 570
2 aikuista, ei lapsia 789 100 468 910 59,4 58 620 233 890 29,6 79 070
–24 52 250 34 150 65,4 30 340 7 540 14,4 103 070
25–34 98 260 86 260 87,8 87 060 50 430 51,3 124 770
35–44 48 780 41 170 84,4 98 830 29 210 59,9 111 090
45–54 108 970 83 410 76,5 68 530 51 550 47,3 71 650
55–64 223 850 138 130 61,7 47 880 65 740 29,4 50 720
65– 256 990 85 800 33,4 29 630 29 420 11,4 39 120
1 aikuinen + väh. 1 lapsi 100 380 70 450 70,2 53 870 38 510 38,4 80 480
Väh. 2 aikuista + väh. 1 lapsi 468 130 418 670 89,4 117 260 329 130 70,3 116 430
Muu asuntokunta 145 390 110 710 76,1 77 570 60 330 41,5 77 900

Lasten ohella asuntovelkojen yleisyyteen vaikutti huoltajien lukumäärä. Useimmin velkaa oli kahden aikuisen asuntokunnilla, joissa oli lapsia. Sellaisista yhdeksällä kymmenestä oli velkaa ja 70 prosentilla asuntovelkaa. Asuntovelkaa näillä asuntokunnilla oli keskimäärin 116 430 euroa. Muuta velkaa tällaisista asuntokunnista oli 72 prosentilla 24 350 euroa velallista kohti.

Yksinhuoltajista monella oli velkaa, mutta asuntovelkaa huomattavasti harvemmin kuin silloin, kun asuntokunnassa oli useampi aikuinen. Yksinhuoltajista 70 prosentilla oli velkaa ja 38 prosentilla asuntovelkaa. Velallista kohti heillä oli velkaa 53 870 euroa ja asuntovelkaa 80 480 euroa. Muuta velkaa yksinhuoltajien asuntokunnista oli joka toisella, keskimäärin 10 400 euroa asuntokuntaa kohden.

Kahden aikuisen lapsettomista asuntokunnista 59 prosentilla oli velkaa ja 30 prosentilla asuntovelkaa. Velkaisimpia näistäkin asuntokunnista olivat 25–34-vuotiaat, joista 88 prosentilla oli velkaa ja 51 prosentilla asuntovelkaa. Asuntovelkaa niillä oli varsin paljon, 124 770 euroa asuntovelallista kohti, eli hieman enemmän kuin niillä kahden aikuisen asuntokunnilla, joissa oli lapsia.

Useimmin velattomia olivat yksinasuvat. Heistä 43 prosentilla oli velkaa ja 19 prosentilla asuntovelkaa. Velkaa heillä oli keskimäärin puolet siitä mitä kaikilla velallisilla asuntokunnilla, 36 750 euroa. Asuntovelkaisia yksinasuvistakin olivat useimmin 35–44-vuotiaat, joista hieman yli kolmanneksella oli asuntovelkaa. Muuta velkaa yksinasuvista oli vajaalla kolmanneksella 10 200 euroa velallista kohti.

Vain kahdeksalla prosentilla alle 25-vuotiaista yksinasuvista oli asuntovelkaa, 17 prosentilla muuta velkaa mutta suhteellisen monella, lähes joka kolmannella, oli opintovelkaa. Eläkeikäisistä yksinasuvista velkaa oli enää joka viidennellä keskimäärin 17 770 euroa. Asuntovelkaisia heistä oli kuusi prosenttia.

3. Velkaisimmat asuntokunnat Etelä-Suomessa

Velkaisimpia olivat Ahvenanmaan ja Uudenmaan asuntokunnat. Näiden maakuntien asuntokunnista 64 prosentilla oli velkaa. Ahvenanmaalla velallisilla asuntokunnilla oli velkaa 87 310 euroa ja Uudellamaalla 77 560 euroa asuntokuntaa kohti. Asuntovelat olivat suurimmat uusmaalaisilla, 113 630 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohti, kun ahvenanmaalaisilla sitä oli keskimäärin 102 200 euroa. Vähiten velkaa oli Kainuun ja Lapin asukkailla, runsaat 50 000 euroa velallista asuntokuntaa kohti.

Kuvio 5. Velat velallista asuntokuntaa kohti 2002 ja 2011, vuoden 2011 hinnoin

Kuvio 5. Velat velallista asuntokuntaa kohti 2002 ja 2011, vuoden 2011 hinnoin

Velat ovat vuodesta 2002 kasvaneet eniten Uudellamaalla, missä velat velallista asuntokuntaa kohti kasvoivat reaalisesti 77 prosenttia. Keskimääräiset asuntovelat kuitenkin kasvoivat eniten Pohjois-Savossa, 79 prosenttia asuntovelallista asuntokuntaa kohti.

Velallisten asuntokuntien määräkin kasvoi eniten Uudellamaalla, missä niiden osuus kaikista asuntokunnista kasvoi 57 prosentista 64 prosenttiin. Kun koko maassa velallisia asuntokuntia oli 18 prosenttia enemmän vuonna 2011 kuin vuonna 2002, kasvoi velallisten asuntokuntien määrä Uudellamaalla samana aikana neljänneksen. Eniten velattomia asuntokuntia oli Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, missä lähes puolet kaikista asuntokunnista oli velattomia.

Kuvio 6. Asuntovelat asuntovelallista asuntokuntaa kohti 2002 ja 2011

Kuvio 6. Asuntovelat asuntovelallista asuntokuntaa kohti 2002 ja 2011

Pääkaupunkiseudulla oli asuntovelallisia hieman vähemmän kuin muualla, 30 prosenttia asuntokunnista. Pääkaupunkiseudulla asutaan muuta maata useammin vuokralla. Siellä asuntovelat olivat kuitenkin selvästi muuta maata suuremmat, 116 980 euroa asuntovelallista asuntokuntaa kohden, mikä oli 31 prosenttia enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Useimmin asuntovelkaa oli muun Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan asuntokunnilla. Muuta velkaa Pääkaupunkiseudulla velallisilla oli jonkin verran muuta maata useammin. Kulutus- ja muita vastaavia luottoja oli puolella pääkaupunkiseudun asuntokunnista.

4. Neljänneksellä velallisista asuntokunnista velkaa yli 100 000 euroa

Suuret velat yleisiä 35–44-vuotiailla

Hieman yli neljänneksellä velallisista asuntokunnista eli 397 870 asuntokunnalla oli velkaa vähintään 100 000 euroa, niistä 95 prosentilla asuntovelkaa. Edellisvuodesta sellaisten asuntokuntien määrä kasvoi 23 530 asuntokunnalla. Yhteensä näillä asuntokunnilla oli velkaa 75,3 miljardia euroa eli 71 prosenttia asuntokuntien kaikista veloista. Siitä oli asuntovelkoja 57 miljardia, muita velkoja 13,1 miljardia ja tulonhankintaa tai elinkeinotoimintaa varten otettuja velkoja 4,7 miljardia euroa. Vähintään 200 000 euron edestä velkaa oli 111 930 asuntokunnalla eli seitsemällä prosentilla velallisista. Niin velkaisten asuntokuntien määrä kasvoi edellisvuodesta 12 410 asuntokunnalla.

Useimmin suuria velkoja oli niillä asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias. Asuntokunnista, joilla oli velkaa yli 200 000 euroa, oli kaksi kolmannesta 25–44-vuotiaiden ja runsas viidennes 45–54-vuotiaiden asuntokuntia. Alle 25-vuotiailla ja eläkeikäisillä niin suuria velkoja oli harvoin.

Lähes kaikilla asuntokunnilla, joilla oli paljon velkaa, oli asuntovelkaa. Suuret velkamäärät eivät kuitenkaan johtuneet pelkästään asuntoveloista. Suurimmalla osalla asuntokunnista, joilla oli paljon velkaa, oli myös kulutukseen ja suurempiin hankintoihin otettua muuta velkaa. Asuntokunnista, joilla oli velkaa yli 100 000 euroa, oli lähes kaikilla muutakin velkaa. Yleisimpiä suuret velat olivat asuntokunnilla, joilla oli elinkeinotoimintaan tai tulonhankintaan otettua velkaa. Niistä hieman yli puolella oli velkaa vähintään 100 000 euron edestä.

Taulukko 2. Asuntokunnat joilla velkaa vähintään 100 000 tai 200 000 euroa vuonna 2011

Viitehenkilön ikä Asuntokuntia yhteensä Velallisia yhteensä Velkaa vähintään 100 000 € Velkaa vähintään 200 000 €
Asuntokuntia Osuus asuntokunnista, % Asuntokuntia Osuus velallisista,% Asuntokuntia Osuus velallisista,%
Yhteensä 2 556 070 1 519 400 59,4 397 870 26,2 111 930 7,4
–24 178 800 95 550 53,4 9 450 9,9 1 020 1,1
25–34 395 580 318 840 80,6 121 000 38,0 31 150 9,8
35–44 397 470 322 280 81,1 137 590 42,7 42 760 13,3
45–54 466 470 339 220 72,7 85 780 25,3 24 690 7,3
55–64 486 110 276 910 57,0 34 920 12,6 9 760 3,5
65– 631 640 166 610 26,4 9 140 5,5 2 550 1,5

Eniten suuria lainamääriä oli Ahvenanmaalla, missä 22 prosentilla asuntokunnista oli velkaa yli 100 000 euroa. Muuta maata tyypillisempiä suuret velat olivat myös pääkaupunkiseudulla ja muualla Etelä-Suomessa. Siellä niin paljon velkaa oli 17 prosentilla asuntokunnista. Suuret velat olivat yleisiä Pääkaupunkiseudun asuntovelallisilla asuntokunnilla, joista 54 prosentilla oli velkaa vähintään 100 000 ja viidenneksellä yli 200 000 euroa. Vähiten suuria velkoja oli Itä- ja Pohjois-Suomen velallisilla asuntokunnilla. Niistä hieman yli viidenneksellä oli velkaa vähintään 100 000 ja viidellä prosentilla vähintään 200 000 euroa.

Asuntokuntia, joilla oli asuntovelkaa vähintään 100 000 euroa, oli 308 500 ja sellaisia, joilla sitä oli yli 200 000 euroa 68 700. Kahdeksalla prosentilla asuntovelallisista oli asuntovelkaa vähintään 200 000 euroa. Tyypillisimpiä suuret asuntovelat olivat kahden huoltajan asuntokunnille, joissa oli lapsia. Sellaisista asuntovelallisista asuntokunnista 14 prosentilla oli velkaa vähintään 200 000 euroa. Tavallisia näin suuret asuntovelat olivat myös kahden huoltajan lapsettomilla asuntokunnilla silloin, kun viitehenkilö oli iältään 25–44-vuotias. Yksinasuvista asuntovelallisista niin paljon asuntovelkaa oli vain kahdella ja yksinhuoltajista kolmella prosentilla.

Taulukko 3. Asuntokunnat joilla asuntovelkaa vähintään 100 000 tai 200 000 euroa vuonna 2011

Asuntokunnan rakenne Asuntovelallisia yhteensä Asuntovelkaa vähintään 100 000 € Asuntovelkaa vähintään 200 000 €
Asuntokuntia Osuus asuntovelallisista, %   Asuntovelat keskimäärin Asuntokuntia Osuus asuntovelallisista, % Asuntovelat keskimäärin
Yhteensä 859 030 308 490 35,9 170 090 68 730 8,0 275 690
1 hengen talous 197 170 36 710 18,6 145 490 3 750 1,9 282 900
–24 8 620 2 060 23,9 126 900 50 0,6 264 850
25–34 44 990 13 530 30,1 135 670 810 1,8 252 260
35–44 38 020 9 750 25,6 149 230 1 170 3,1 277 210
45–54 42 350 6 850 16,2 155 510 990 2,3 293 790
55–64 40 520 3 470 8,6 159 450 550 1,4 313 450
65– 22 670 1 050 4,6 162 290 180 0,8 308 980
2 aikuista, ei lapsia 233 890 72 530 31,0 167 350 15 040 6,4 273 430
–24 7 540 3 700 49,1 143 920 250 3,4 258 210
25–34 50 430 30 660 60,8 165 680 6 430 12,7 252 740
35–44 29 210 14 030 48,0 174 660 3 480 11,9 276 130
45–54 51 550 12 580 24,4 165 970 2 470 4,8 286 550
55–64 65 740 8 970 13,7 170 210 1 840 2,8 306 080
65– 29 420 2 580 8,8 177 820 570 1,9 335 310
1 aikuinen + väh. 1 lapsi 38 510 11 580 30,1 147 820 1 260 3,3 270 910
Väh. 2 aikuista + väh. 1 lapsi 329 130 170 730 51,9 177 210 44 490 13,5 273 980
Muu asuntokunta 60 330 16 950 28,1 178 540 4 190 7,0 296 940

Yli 700 000 asuntokunnalla vähintään vuositulojen verran velkaa

Velkojen rasittavuudesta saa paremman kuvan suhteuttamalla velkamäärät asuntokuntien käytettävissä oleviin vuosituloihin. Velkojen suhde vuoden aikana saatuihin käytettävissä oleviin rahatuloihin on velkaantumisaste.

Vuosikymmenen aikana ovat asuntokuntien velat kasvaneet selvästi tuloja enemmän. Vuodesta 2002 vuoteen 2011 velat ovat reaalisesti kaksinkertaistuneet, kun käytettävissä olevat rahatulot ovat kasvaneet 30 prosenttia. Vuonna 2011 oli kaikkien asuntokuntien velkaantumisaste, velkojen suhde käytettävissä oleviin rahatuloihin 111 prosenttia, kun se vuonna 2002 oli 70 prosenttia ja 110 prosenttia vuonna 2010.

Velkaisimpia olivat asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Niiden velkaantumisaste oli 195 prosenttia vuonna 2011, sama kuin edellisvuonnakin. Alle 25-vuotiaiden asuntokuntien velkaantumisaste pieneni edellisvuodesta prosenttiyksiköllä, mutta yli 35-vuotiaiden ikäluokissa ne kasvoivat. Vuodesta 2002 ovat eniten, 74 prosenttiyksikköä, kasvaneet 35–54-vuotiaiden velkaantumisasteet. Eläkeikäisten asuntokunnilla olivat velkaantumisasteet selvästi muita pienempiä: vuonna 2011 yli 65-vuotiaiden asuntokunnilla oli velkaa 26 prosenttia vuosituloista. Edellisvuodesta ne kuitenkin kasvoivat kolme prosenttiyksikköä.

Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään vuositulojen verran, oli 483 210 vuonna 2002 ja 716 560 vuonna 2011. Kaikista asuntokunnista sellaisten osuus kasvoi 21 prosentista 28 prosenttiin. Asuntovelallisista asuntokunnista niin paljon velkaa oli 75 prosentilla.

Vuonna 2011 oli sellaisia asuntokuntia, joiden velat olivat vähintään kolminkertaiset käytettävissä oleviin vuosituloihin verrattuna 264 920 eli 17 prosenttia velallisasuntokunnista. Lähes kaikilla niistä oli asuntovelkaa. Vuonna 2002 niin suuret velat suhteessa tuloihin oli 97 370 asuntokunnalla eli vajaalla kahdeksalla prosentilla velallisista asuntokunnista. Yleisimpiä niin suuret velat olivat asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Tämänikäisistä velallisasuntokunnista 30 prosentilla velat olivat yli kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Asuntokunnista, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias, oli niin paljon velkaa 25 prosentilla velallisasuntokunnista. Sellaisten asuntokuntien osuus, joilla oli paljon velkaa suhteessa tuloihin, on vuodesta 2002 kasvanut eniten näissä ikäluokissa.

Taulukko 4. Asuntokuntien velkaantumisasteet ikäluokittain 2002–2011, %

Ikä Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Yhteensä 70 76 82 91 98 101 105 109 110 111
–24 58 64 69 80 88 91 86 85 80 79
25–34 125 139 151 171 182 189 188 193 195 195
35–44 104 114 124 138 149 155 161 170 175 178
45–54 64 69 74 83 89 94 100 107 110 112
55–64 38 41 44 49 52 54 57 61 63 65
65– 12 12 14 15 17 18 20 22 23 26

Velallisten velkaantumisasteet pienenivät hieman

Velallisilla asuntokunnilla oli velkaa 155 prosenttia vuosituloista vuonna 2011. Vuonna 2010 niillä oli velkaa 156 prosenttia tuloista, joten velallisten asuntokuntien velkaantumisaste laski hieman edellisvuodesta, vaikka kaikkien asuntokuntien velkaantumisaste kasvoi. Vuonna 2011 velallisasuntokuntien tulot kasvoivat muita asuntokuntia enemmän, nimellisesti 6,2 prosenttia kun kaikkien asuntokuntien tulot kasvoivat 4,5 prosenttia. Velallisten asuntovelat kasvoivat yhtä paljon kuin tulot, muut velat sen sijaan jonkin verran vähemmän. Velallisten asuntokuntien tulot olivat viidenneksen suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla.

Velkaisimpia olivat 25–34-vuotiaiden asuntokunnat, joilla velkaantumisaste oli 222 prosenttia. Alle 35-vuotiaiden ja eläkeikäisten asuntokuntien velkaantumisaste laski edellisvuodesta hieman, mutta 35–65-vuotiaiden kasvoi.

Taulukko 5. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet ikäluokittain 2002–2011, %

Ikä Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Yhteensä 108 117 123 136 144 147 149 153 156 155
–24 87 97 104 119 129 132 127 128 125 124
25–34 151 166 179 200 213 217 215 220 223 222
35–44 128 140 149 165 176 181 187 195 201 202
45–54 89 95 100 111 118 122 127 134 138 139
55–64 70 75 77 85 89 90 92 95 99 100
65– 55 59 60 65 69 68 65 68 73 72

Eniten velkaa suhteessa tuloihin oli niillä asuntokunnilla, joissa oli lapsia. Velallisilla yksinhuoltajatalouksilla ja lapsiperheillä oli velkaa yli 190 prosenttia vuosituloista. Neljänneksellä yhden ja kahden huoltajan velallisasuntokunnista, joissa oli lapsia, velat olivat vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Lähes kaikki velalliset lapsiperheet olivat sellaisia, joissa viitehenkilö oli iältään 25–54-vuotias, lapsettomat velallisasuntokunnat olivat tasaisemmin eri-ikäisiä. Perhetyyppiin katsomatta velkaisimpia olivat sellaiset asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias.

Eniten velkaa suhteessa tuloihin oli nuorilla lapsiperheillä. Sellaisten kahden aikuisen asuntokuntien, joissa oli lapsia ja joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias, velkaantumisaste oli 266 prosenttia. Vuodesta 2002 ovat kasvaneet eniten sellaisten asuntokuntien velkaantumisasteet, joissa oli lapsia. Yksinhuoltajien velkaantumisasteet kasvoivat 70 ja muiden asuntokuntien, joissa oli lapsia 66 prosenttiyksikköä. Edellisvuoteen verrattuna näiden asuntokuntien velkaantumisasteet pysyivät samana, lapsettomien asuntokuntien velkaantumisasteet sen sijaan pienenivät kahdella prosenttiyksiköllä.

Taulukko 6. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet asuntokunnan rakenteen mukaan 2002–2011, %

Rakenne Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Asuntokunnat yhteensä 108 117 123 136 144 147 149 153 156 155
1 hengen talous 110 120 127 142 150 152 151 153 157 155
1 aikuinen + väh. 1 lapsi 121 131 141 156 171 176 179 185 191 191
Väh. 2 aikuista + väh. 1 lapsi 128 139 147 163 172 177 182 189 194 194
2 aikuista, ei lapsia 90 98 103 112 118 120 119 121 124 122
Muu asuntokunta 79 85 88 96 102 104 107 114 116 116

Asuntovelkaisten velkaantumisasteet olivat vielä korkeammat kuin kaikilla velallisilla. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste oli sitä korkeampi, mitä nuorempi oli asuntokunnan viitehenkilö. Kaikkien asuntovelallisten asuntokuntien velat suhteessa vuosituloihin olivat yli kaksinkertaiset ja nuorimmilla reilusti yli kolminkertaiset. Nuorimpien asuntovelallisten velkaantumisasteet myös kasvoivat edellisvuodesta eniten, vaikka kaikkien asuntovelallisten velkaantumisaste säilyi ennallaan.

Taulukko 7. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisasteet ikäluokittain 2002–2011, %

Ikä Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Yhteensä 152 162 172 187 197 203 208 214 216 216
–24 236 259 276 305 319 321 311 321 323 330
25–34 213 230 244 266 280 287 288 296 300 300
35–44 157 170 181 198 209 216 223 231 236 237
45–54 116 123 131 143 152 159 166 174 177 178
55–64 104 108 112 120 127 132 140 143 144 147
65– 95 98 105 112 120 124 127 129 134 136
Eniten velkaa suhteessa tuloihin oli Keski-Pohjanmaan, Ahvenanmaan ja Kanta-Hämeen asuntovelallisilla asuntokunnilla. Pienimmät velkaantumisasteet olivat Kainuun ja Lapin maakunnissa. Yleisimpiä korkeat velkaantumisasteet olivat Ahvenanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa, missä noin viidenneksellä oli velkaa yli kolme kertaa vuositulojen verran. Vähiten sellaisia oli Lapissa ja Kainuussa. Siellä niin paljon velkaa oli 12 prosentilla velallisasuntokunnista.

Kuvio 7. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet maakunnittain 2011 ja 2002

Kuvio 7. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet maakunnittain 2011 ja 2002

Velallisten asuntokuntien tulotaso ei kovin selvästi vaikuttanut niiden velkaantumisasteisiin, hyvätuloisimpaan viidennekseen kuuluvien velkaantumisaste oli kuitenkin kymmenen prosenttiyksikköä alhaisempi kuin kaikilla velallisilla. Edellisvuodesta eniten pienenivät pienituloisimpien asuntokuntien velkaantumisasteet. Pienituloisimmassa viidenneksessä velallisten asuntokuntien tulot kasvoivat neljä prosenttia, mutta velat eivät vuonna 2011 kasvaneet.

Taulukko 8. Velallisten asuntokuntien velkaantumisasteet tuloviidenneksittäin 2002-2011, %

Tuloviidennes Vuosi
  2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
1. tuloviidennes 124 135 139 154 162 158 162 172 172 165
2. tuloviidennes 110 119 126 138 147 150 150 156 161 158
3. tuloviidennes 112 122 130 141 151 156 155 160 165 165
4. tuloviidennes 110 120 127 140 150 155 157 158 163 163
5. tuloviidennes 101 110 115 128 135 137 139 144 146 145
Yhteensä 108 117 123 136 144 147 149 153 156 155

5. Korkomenojen vaihtelut suuria

Asuntokuntien vuosittaiset korkomenot ovat vaihdelleet huomattavasti enemmän kuin lainamäärät. Vuonna 2011 korkomenot olivat reaalisesti yhtä suuret kuin vuonna 2002, vaikka asuntokuntien lainamäärät ovat samana aikana kaksinkertaistuneet. Suomessa suurin osa asuntoveloistakin on sidottu lyhyisiin korkoihin, joten korkotason muutokset näkyvät talouksien korkomenoissa suhteellisen nopeasti.

Kuvio 8. Asuntovelkojen korot, korot yhteensä sekä 12 kk euriborin vuosikeskiarvo

Kuvio 8. Asuntovelkojen korot, korot yhteensä sekä 12 kk euriborin vuosikeskiarvo
Vuonna 2011 keskimääräiset korkomenot velallista asuntokuntaa kohti olivat 1 760 euroa. Asuntovelallisilla asuntovelkojen keskimääräiset korkomenot olivat 1 960 euroa. Vuonna 2011 asuntokuntia, joiden korkomenot olivat yli 5 000 euroa, oli 104 800 eli seitsemän prosenttia velallisista asuntokunnista. Niistä 95 600 asuntokunnalla oli asuntovelkaa. Vähintään 10 000 euron korkomenot oli 13 750 asuntokunnalla eli noin prosentilla velallisista. Asuntovelallisia niistä oli 11 175 eli 1,3 prosenttia asuntovelallista. Velallisista 60 prosenttia maksoi korkoja enintään 1 000 euroa ja 80 prosenttia enintään 3 000 euroa vuonna 2011.

Kuvio 9. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002-2011, %

Kuvio 9. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002-2011, %

Asuntolainojen korkomenojen osuus kaikista korkomenoista on kasvanut vain hieman vuodesta 2002, vaikka asuntovelkojen osuus veloista on tänä aikana kasvanut 65 prosentista 73 prosenttiin.

Asuntolainat vaikuttaisivat olleen koroiltaan melko selvästi muita lainoja edullisempia. Asuntovelkojen korkojen osuus asuntokuntien korkomenoista oli 63 prosenttia vuonna 2011, kun asuntolainojen osuus lainakannasta oli kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi. Muiden lainojen osuus korkomenoista oli suhteellisesti suurempi, korkomenoista niiden osuus oli 30 prosenttia eli yli yhdeksän prosenttiyksikköä suurempi kuin muiden lainojen osuus lainakannasta.


Lähde: Velkaantumistilasto 2011. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Matala 09 1734 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 18.1.2013

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-8793. 2011, Asuntovelat kasvaneet muita velkoja enemmän . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.10.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/velk/2011/velk_2011_2013-01-18_kat_001_fi.html