Etusivu > Tilastot > Kansantalouden tilinpito > 2006 > Kansantalouden tilinpidon menetelmä- ja aikasarjauudistus 1975-2004

Kansantalouden tilinpidon menetelmä- ja aikasarjauudistus 1975-2004

Johdanto

Uudistus on viimeinen vaihe 90-luvun puolivälissä alkaneesta Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän EKT 95:nmukaisesta uudistusprosessista, jonka ensimmäiset tulokset julkistettiin vuonna 1999. Toinen vaihe, tarjonta- ja käyttötaulukot käyvin hinnoin kansantalouden tilinpidon perustaksi, otettiin käyttöön 2003 alussa. Kolmannen, nyt julkaistavan uudistusvaiheen merkittävin muutos on volyymimenetelmien uudistaminen. Uudistus on osa kaikkia EU-maita koskevaa Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän uudistusprosessia. Uudistuksen taustalla on maailmanlaajuinen kansantalouden tilinpidon suositus SNA93.

Kansantalouden tilinpidon tietoja käytetään EU:ssa talouskehityksen seurannan ja rakenneanalyysien ohella laajalti yhteisön hallinnon tarpeisiin. Kansantalouden tilinpitoa koskeva asetus säädettiin vuonna 1996.

Julkaistavien tietojen sisältö

Nyt julkaistavat tiedot käsittävät aikasarjan 1995 - 2004 Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän EKT95:n mukaisena kansantalouden pääaggregaateista, toimialoittaisista ja sektoreittaisista tiedoista, kulutuksesta ja veroista sekä julkisyhteisöjen tehtävittäisistä tiedoista. Vuoden 2004 tiedot ovat ennakollisia.

Aikasarjatiedot ovat muuttuneet aiemmin julkaistuista. Muutoksia selostetaan jäljempänä. Aikasarjat on laskettu uudestaan vuodesta 1975 alkaen. Vuosia 1975-1994 koskevat tiedot on saatavissa Tilastokeskuksen ASTIKA -tietokannoista sekä sähköisenä excel -versiona Tilastokeskuksesta.

Tarjonta- ja käyttötaulukot on laskettu vuosille 1995-2003 käypiin hintoihin ja vuosille 2001-2003 kiinteisiin hintoihin. Taulukot ovat saatavissa maksutta Tilastokeskuksen internet-sivuilta.

Tuottavuustietoja julkaistaan Tuottavuuskatsauksessa. Toimialoittaiset tuottavuustiedot ovat myös erikseen saatavissa kansantalouden tilinpidon tietopalvelusta sekä tuotoksen että arvonlisäyksen mukaan laskettuina.

Tilaston kuvaus ja laatuseloste löytyvät osoitteista:

http://tilastokeskus.fi/meta/til/vtp.html

http://tilastokeskus.fi/til/vtp/laa.html

Menetelmämuutokset

Volyymimenetelmien uudistaminen

Kansantalouden tilinpidon kiinteähintaisten tietojen laskentatapaa on muutettu. Aiemman kiinteän perusvuoden sijasta siirrytään ns. vaihtuvan perusvuoden käyttöön. Uudessa menetelmässä perusvuotta vaihdetaan juoksevasti niin, että kiinteähintaiset luvut lasketaan edellisen vuoden hintoihin, esim. nyt julkaistavat vuoden 2004 tiedot vuoden 2003 hintoihin. Myös neljännesvuositilinpidossa tullaan soveltamaan periaatteeltaan samaa menetelmää. Vaihtuvan perusvuoden menettelyllä talouden rakennemuutokset tulevat aiempaa kiinteän perusvuoden menetelmää paremmin huomioon otetuiksi.

Vaihtuvan perusvuoden mukaiset aikasarjat saadaan ketjuttamalla vuosimuutokset valitun viitevuoden hintaisiksi. Nyt julkaistavissa sarjoissa viitevuosi on 2000. Kiinteähintaisia tietoja tulkittaessa on huomattava, että ketjutettujen sarjojen absoluuttisia lukuja ei voi laskea yhteen. Esimerkiksi jonkin vuoden toimialoittaiset kiinteähintaiset arvonlisäykset eivät summaudu koko kansantalouden arvonlisäykseksi tai bruttokansantuotteen alaerät eivät summaudu bruttokansantuotteeksi. Summautumattomuus on matemaattinen ominaisuus eikä merkitse virhettä laskelmissa.

Toinen muutos on, että kiinteähintaisten tarjonta- ja kysyntätietojen laskennassa on siirrytty ns. kaksoisdeflatointimenetelmään, jossa kiinteähintainen tuotos ja välituotekäyttö lasketaan tuotteittain noin 950 tuoteryhmän tarkkuudella ja kiinteähintainen arvonlisäys jää residuaaliksi. Tuoteryhmiin on sovellettu kuhunkin ryhmään soveltuvia hintaindeksejä tai volyymi-indikaattoreita. Kiinteähintaiset tarjontatiedot ovat pohjana myös kysyntäerien laskennalle kiintein hinnoin.

Tähän saakka kiinteähintaiset laskelmat on tehty huomattavasti karkeammalla tasolla ja useilla toimialoilla, mm. teollisuudessa ns. yksinkertaisen deflatoinnin menetelmällä, jossa arvonlisäyksen volyymin kehitys seuraa tuotoksen volyymia. Kysyntäerät on laskettu täysin itsenäisesti, ja kiinteähintaisen tarjonnan ja kysynnän välillä on esitetty tilastollinen ero.

Menetelmän muutos on aiheuttanut eroa vanhalla ja uudella menetelmällä laskettujen tietojen välille. Menetelmän vaihdosta johtuvat muutokset eivät ole kovin suuria koko bruttokansantuotteen tasolla, mutta toimialatasolla tai bruttokansantuotteen kysyntäkomponenteissa on merkittäviäkin eroja.

On huomattava, että myös käypähintaisia lukuja on tässä uudistuksessa tarkistettu ja volyymin muutoksissa aiempiin laskelmiin verrattuna heijastuvat myös käypähintaisten arvojen muutokset.

Kaksoisdeflatointimenetelmää on sovellettu vuodesta 2001 alkaen. Sitä aiemmat aikasarjat perustuvat vanhaan volyymin laskentamenetelmään.

Kiinteähintaisia laskelmia koskevat muutokset perustuvat EU:n hinta- ja volyymimenetelmien harmonisointia koskeviin komission päätöksiin ja Eurostatin hinta- ja volyymimenetelmäkäsikirjaan.

Markkinattomien yksilöpalvelujen volyymi lasketaan indikaattoreiden perusteella.
Komission hinta- ja volyymipäätöksen mukaisesti markkinattomien yksilöpalvelujen volyymin kehitys lasketaan volyymi-indikaattoreiden perusteella. Suomessa indikaattorit on laskettu julkisyhteisöjen terveys-, koulutus- ja sosiaalipalveluille sekä pakolliselle sosiaalivakuuttamiselle. Volyymi-indikaattoreita ovat esimerkiksi hoitoepisodit, hoitopäivät, käyntitiedot, oppilasmäärät, opintoviikot ja tehdyt etuuspäätökset. Uutta menetelmää sovelletaan vuodesta 2001 lähtien. Uusi menetelmä tekee mahdolliseksi tuottavuuden kehityksen mittaamisen näillä julkisten palvelujen toimialoilla. Aiempi menetelmä perustui kustannusten deflatointiin ja nollatuottavuusoletukseen.

Palvelujen viennin tarkistus

Palvelujen vientiin on tehty tasotarkistus vuodesta 1999 alkaen, mikä nostaa loppukäytön ja samalla bruttokansantuotteen tasoa sekä lisää vaihtotaseen tuloja. Tasotarkistuksen taustalla ovat Tilastokeskuksen parantuneet tiedonkeruuvaltuudet, jotka ovat antaneet aiempaa paremman mahdollisuuden vertailla eri tilastojen lähdetietoja. Vertailun seurauksena palvelujen ulkomaankaupan käsitteen tulkintaa on pystytty tarkentamaan: liike-elämän palvelujen vientiin on lisätty eriä, jotka aikaisemmin on jouduttu kohdentamaan yritysten välituotekäyttöön tasapainotettaessa kansantalouden tarjontaa ja kysyntää.

Bruttokansantuotteen tason muutos vaikuttaa myös bruttokansantuotteen volyymin kehitykseen eri vuosina.

Muut laskelmien tarkistukset

Maatalous-toimialalla tarkistettiin rehukasvien tuotosta sekä vihannesten ja hedelmien tuotosta omaan loppukäyttöön. Maataloutta palvelevasta toiminnasta vähennettiin muille toimialoille sisältyvä sivutuotanto kuten neuvontajärjestöt.

Viljakasvien varastojen muutoksen hinnoittelussa siirryttiin kalenterivuoden keskihinnasta sato- tai markkinavuoden hintoihin. Tuotoksen varastomuutos-komponenttia laajennettiin vihanneksiin ja juureksiin.

Välituotekäyttöä tarkistettiin itse tuotettujen rehukasvien käytön ja muiden tavaroiden ja palvelujen osalta.

Palkansaajiin ja heidän tekemiinsä työtunteihin sekä palkansaajakorvauksiin on lisätty ulkomaiset kausityölliset ja vähennetty maataloutta palvelevasta toiminnasta muille toimialoille kuuluva sivutuotanto.

Maatalouden talonrakennusinvestointien oman työn arvoa korotettiin.

Kaupan, ravitsemis- ja majoitustoiminnan tasoja on korjattu koko aikasarjassa yritysten rakennetilaston tietojen uudelleenarvioinnin vuoksi.

Metsätalouden tuotanto
EKT95:n mukaisesti metsätalouden tuotanto on laskettava siten, että viljeltyjen metsien nettokasvu otetaan mukaan tuotantoon ja kirjataan varastokysyntään joko varastojen lisäykseksi tai niiden vähennykseksi. Suomen talousmetsät on tulkittu viljellyiksi. Laskelmat on tehty yhteistyössä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa. Varastojen muutoksen vaikutus toimialan tuotokseen ei ole viime vuosina ollut kovin merkittävä.

Metsätalouden alatoimialojen sisältöä on muutettu. Alatoimiala metsän viljely sisältää puuvaraston muutoksen ohella kaiken puun kasvatukseen ja käyttöön liittyvän toiminnan, alatoimiala puunkorjuu sisältää vain korjuutyön.

Kotitalouspalvelutoiminnan laskenta
Kotitalouksien palkkaaman työvoiman tuotannon tasoa on tarkistettu alaspäin työvoimatutkimuksen, tapaturmavakuutusaineiston ja Niilola-Valtakari-Kuosan kotitalousvähennystä koskevan tutkimuksen perusteella.

Ohjelmisto-investoinnit
Omaan käyttöön tuotettujen ohjelmistojen laskentamenetelmiä on korjattu Eurostatin ohjelmisto-työryhmän suositusten mukaiseksi. Korjaus on alentanut omaan käyttöön tuotettujen ohjelmistojen tasoa.

Alkuperäteokset
Taiteen ja viihteen alkuperäteosten laskentamenetelmät on tarkistettu Eurostatin suosituksen mukaiseksi.

Arvoesineet
Arvoesineiden nettohankinnat sektoreittain on selvitetty sikäli kuin se on aineistojen perusteella ollut mahdollista. Ne on erotettu omaksi EKT95:n mukaiseksi pääomanmuodostuksen taloustoimeksi (P53).

Vakuutuksen hallussapitovoittojen aikasarjan korjaaminen
Vakuutuksen tuotoksen laskenta on korjattu Eurostatin suosituksen mukaiseksi. Korjaus koskee hallussapitovoittojen käsittelyä.

Ulkomaisiin palkkoihin liittyvien sosiaaliturvamaksujen lisääminen laskentajärjestelmään
Eurostatin päätöksen mukaisesti ulkomaille maksetuista palkoista ja ulkomailta saaduista palkoista on kirjattava niihin liittyvät sosiaalimaksut. Nämä maksut on nyt lisätty.

Lisäerittelyjä

Yritykset ja kotitaloudet on erotettu toisistaan kaikilla tilinpidon tileillä sekä pääomakannassa.

Kuljetusvälineinvestoinnit lasketaan nyt kaikille toimialoille, myös teollisuudelle.

Muut sisällölliset uudistuskohteet

Investointiavustukset (D92) on erotettu muista pääomansiirroista EKT95:n mukaiseksi erilliseksi taloustoimeksi, joka sisältää valtion, paikallishallinnon ja EU:n maksamat investointiavustukset kotimaisille sektoreille.

Valtion budjetin kautta kulkevien EU:n rakennerahastoista maksettujen siirtoerien käsittely muutettiin Eurostatin uuden päätöksen mukaiseksi. Nämä erät näytetään nyt EU:n siirtoina valtiolle ja valtiolta edelleen kotimaisille loppusaajille. Aikaisemmin ne käsiteltiin siirtoina EU:lta suoraan loppusaajille.

Osa 90-luvun pankkitukeen liittyvistä eristä on Eurostatin velka- ja alijäämäkäsikirjan ohjeiden mukaan kirjattu nyt pääomansiirroksi valtiolta rahoituslaitoksille. Aiemmin nämä erät on käsitelty kansantalouden tilinpidossa rahoitustaloustoimina.

Pääomakantauudistus

Pääomakantamallissa on siirrytty osittain geometriseen kulumismalliin nykyisen lineaarisen sijasta. Geometristä kulumismallia käytetään koneille, laitteille ja kuljetusvälineille sekä aineettomille investoinneille, lineaarista mallia sovelletaan edelleen kaikille rakennusinvestoinneille.

Välillisten rahoituspalvelujen (FISIM) laskentamenetelmän muutos heinäkuussa 2005

Heinäkuussa 2005 julkaistuissa kansantalouden tilinpidon tiedoissa otettiin käyttöön välillisten rahoituspalvelujen (FISIM) uusi EU-asetukseen perustuva laskentamenetelmä vuosille 1995-2004. Aikasarja taaksepäin vuoteen 1975 saakka on laskettu tämän uudistuksen yhteydessä.

FISIM (Financial Intermediation Services Indirectly Measured) eli välilliset rahoituspalvelut tarkoittavat niitä rahoituslaitosten tuottamia palveluja, joista ei peritä suoraa palkkiota. EU:n FISIM -asetuksessa välilliset rahoituspalvelut on rajattu tarkoittamaan lainojen ja talletusten korkomarginaaleja.

Aikaisemmin kansantalouden tilinpidossa välilliset rahoituspalvelut eivät ole vaikuttaneet bruttokansantuotteeseen, koska rahoituslaitosten tuottama FISIM on mennyt kokonaisuudessaan ns. jakamattoman sektorin välituotekäyttöön. Nyt välilliset rahoituspalvelut jaetaan käyttäjäsektoreille, jolloin välituotekäyttö kasvaa kullakin talouden sektorilla/toimialalla välillisten rahoituspalvelujen käytön verran. Kotitalouksien kulutusluottojen korkoihin sisältyvä FISIM sekä kotitalouksien pankkitalletusten korkoihin sisältyvä FISIM allokoidaan kotitalouksien kulutusmenoihin eli loppukäyttöön. Koska nyt osa välillisistä rahoituspalveluista meneekin välituotekäytön sijasta loppukäyttöön, niin bruttokansantuote kasvaa.

Lisäksi lasketaan FISIMin vienti ja tuonti, jotka vaikuttavat siten että välituotekäyttöön menevä tuonti pienentää BKT:ta ja vienti puolestaan lisää sitä. Kokonaisuudessaan bruttokansantuote kasvaa loppukäytön (kulutusmenot + vienti) lisäyksen ja välituotekäyttöön menevän tuonnin lisäyksen erotuksen verran. Bruttokansantulo kasvaa kotimaisen loppukäytön (kulutusmenojen) verran, koska ulkomaille maksettuja tai sieltä saatuja korkoja korjataan FISIMin tuonnin ja viennin verran.

Esimerkki 1: FISIM tarjonta ja käyttö 2004 käyvin hinnoin, milj. euroa

FISIM TARJONTA:

Kotimainen tuotos

S12 Rahoituslaitokset 2218

Tuonti

S2 Ulkomaat 228

Tarjonta yhteensä 2446

FISIM KÄYTTÖ:

Välituotekäyttö

S11 Yritykset ja asuntoyhteisöt 770

S12 Rahoitus- ja vakuutuslaitokset 7

S13 Julkisyhteisöt 121

S14 Kotitaloudet 725

S15 Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt 30

Loppukäyttö

S14 Kotitaloudet (yksityinen kulutus) 701

Vienti

S2 Ulkomaat 92

Käyttö yhteensä 2446

BKT-vaikutus: Loppukäyttö + vienti - tuonti +565

(0,4 % BKT:sta)

Välillisten rahoituspalvelujen arvo lasketaan käyttämällä viitekorkoa, joka on FISIM -tuottajien eli luottolaitosten välisten lainojen ja talletusten keskikorko. Viitekorkoa sovelletaan sektoreittaisiin korkovirta- ja kantatietoihin, jotka saadaan luottolaitoksilta. Sektorien sisällä FISIM jaetaan käyttäjätoimialoille toimialan kokonaistuotoksen perusteella. FISIMin viennin ja tuonnin laskennassa käytetään ulkoista viitekorkoa, joka on kotimaisten ja ulkomaisten luottolaitosten välisten lainojen ja talletusten keskikorko.

Esimerkki 2: FISIMin laskenta käyttäjäsektorille xx

Sektorin lainakorko = 3,6 %

Sektorin lainakanta = 1000 milj.

Sektorin talletuskorko = 1,0 %

Sektorin talletuskanta = 500 milj.

Viitekorko = 2,2 %

FISIM lainoista = (Lainakorko - Viitekorko) * Lainakanta

= (3,6% - 2,2%) * 1000 = 14 milj.

FISIM talletuksista= (Viitekorko - Talletuskorko) * Talletuskanta

= (2,2% - 1,0%) * 500 = 6 milj.

Sektorin käyttämä FISIM yhteensä = 14 + 6 = 20 milj.

Välillisten rahoituspalvelujen allokointi vaikuttaa myös sektoritilin korkoihin (D41). Käyttäjäsektoreilla saadut korot (D41R) kasvavat, koska talletuskorkoihin lisätään talletusten FISIM. Käyttäjäsektorien maksamat korot (D41K) puolestaan vähenevät lainojen FISIMin verran. Näin välillisten rahoituspalvelujen käyttö eli laina- ja talletusmarginaalit siirtyvät sektoritilin omaisuustuloista ja -menoista välituote- tai loppukäyttöön, missä muidenkin palvelujen käyttö kansantalouden tilinpidossa näytetään.

Välillisten rahoituspalvelujen tuottajasektoreilla rahalaitoksissa (S.122) ja muissa rahoituksen välitystä harjoittavissa laitoksissa (S.123) vaikutukset korkoihin ovat päinvastaiset, eli saadut korot vähenevät ja maksetut korot kasvavat. Uudistuksen johdosta sektoritilien korot muuttuvat teoreettisiksi, välillisistä rahoituspalveluista "puhdistetuiksi" viitekorkokannan mukaisiksi koroiksi. Todelliset saadut ja maksetut korot näytetään tilijärjestelmästä erillisinä sektoritilien liitetietona.

Ulkomaat -sektorilla (S2) vienti ja tuonti kasvavat kun välilliset rahoituspalvelut lisätään niihin. Lisäksi saatuihin korkoihin lisätään FISIM -vienti talletuksista (ulkomaisten asiakkaiden kotimaisiin luottolaitoksiin tekemien talletusten FISIM) ja niistä vähennetään FISIM -tuonti lainojen osalta (kotimaisten asiakkaiden ulkomaisista luottolaitoksista ottamien lainojen FISIM). Maksettuihin korkoihin lisätään FISIM -tuonti talletuksista (kotimaisten asiakkaiden ulkomaisiin luottolaitoksiin tekemien talletusten FISIM) ja niistä vähennetään FISIM -vienti lainojen osalta (ulkomaisten asiakkaiden kotimaisista luottolaitoksista ottamien lainojen FISIM).

Tilinpidon EU-uudistusprosessin kaikki menetelmämuutosselosteet löytyvät osoitteesta:

http://tilastokeskus.fi/til/vtp/men.html

Yhteenveto muutosten vaikutuksista

SKT2005:n mukaisia laskelmia verrataan tässä heinäkuussa 2005 julkaistuihin SKT2000:n mukaisiin lukuihin. Tällöin on otettava huomioon, että välilliset rahoituspalvelut (FISIM) oli näissä laskelmissa jo jaettu käyttäjäsektoreiden kesken vuosina 1995 - 2004. Uusissa luvuissa jako on tehty nyt myös vuosille 1975 - 1994.

Vuoden 2004 osalta muutoksiin on vaikuttanut myös se, että viime kesänä käytössä olleet tietolähteet olivat pääosin ennakollisia. Myös vuoden 2003 tarjonta- ja käyttötaulukot laadittiin nyt ensimmäisen kerran.

Bruttokansantuote

Suomen bruttokansantuote on SKT2005:n mukaisten laskelmien mukaan vuosina 1975 - 1993 1,0 - 2,3 prosenttia korkeampi kuin vanhoissa laskelmissa. Vuosina 1994 - 1998 uusi bruttokansantuote poikkeaa vanhasta vain -0,2 - +0,2 prosenttia. Vuosien 1999 - 2004 uusi bruttokansantuote on taas 1,1 - 2,5 prosenttia korkeampi kuin vanha. Suurimmillaan ero on vuonna 2001 (+3,4 miljardia euroa).

Kansantuotteen muutos ylöspäin vuosina 1975 - 1994 on pääasiassa seurausta FISIM:n jaosta. Myös metsätalouden laskentatavan muutos on lisännyt kansantuotetta vuosina 1975 - 1993, mutta enimmilläänkin vain puoli prosenttia. Vuodesta 1994 alkaen metsätalouden laskentatavan muutos on alentanut kansantuotetta, enimmillään 0,2 prosenttia.

Vuosien 1999 - 2004 kansantuotteen tarkistus ylöspäin on seurausta lähinnä palvelujen viennin tarkistuksesta ylöspäin. Tarjonta- ja käyttötaulukot on tasapainotettu uudelleen. Tässä yhteydessä on tarkistettu eri toimialojen välituotekäyttöä. Tämä vaikuttaa toimialoittaisiin arvonlisäyksiin ja bruttokansantuotteeseen.

Bruttokansantuotteen volyymikehitys

Myös bruttokansantuotteen määrällinen kehitys eri vuosina muuttui hieman. Kansantuotteen vuosittaista volyymimuutosta tarkistettiin -0,8 ... + 0,6 prosenttiyksikköä paitsi vuonna 2001, jolloin muutos oli poikkeuksellisen suuri: yhden prosentin kasvusta 2,6 prosentin kasvuun eli +1,6 prosenttiyksikköä. Syy tähän oli palveluiden viennin tarkistus ylöspäin.

Siirtyminen käyttämään vaihtuvaa perusvuotta on muuttanut kansantuotteen kasvulukuja hieman, koska eri toimialojen suhteelliset osuudet poikkeavat aiemmista. Nyt ne ovat ajantasaisemmat ja antavat oikeamman kuvan toteutuneesta kehityksestä. Myös kaksoisdeflatoinnin käyttöönotto on muuttanut kasvulukuja vuodesta 2001 alkaen.

Samoin siirtyminen käyttämään suoritemääriä eräiden julkisten palvelujen volyymi-indikaattorina on muuttanut kansantuotteen kasvulukuja vuodesta 2001 alkaen, eniten vuonna 2001 (-0,4 prosenttiyksikköä).

Myös maatalouden laskennan muutoksilla on ollut vaikutusta vuosittaisiin kansantuotteen volyymimuutoksiin, enimmillään puoli prosenttiyksikköä.

Kansantalouden kysyntäerät

Palvelujen vientiin tehdyt tarkistukset lisäsivät vientiä vuosina 1999 - 2004 vuosittain 1,7 - 4,2 miljardia euroa. Palveluiden viennin suhteellinen kasvu oli 27 - 62 prosenttia. Koko viennin taso (tavarat ja palvelut yhteensä) nousi noina vuosina tarkistuksen takia 3 - 7,5 prosenttia.

Kulutusmenojen taso yhteensä kasvoi vuosina 1975 - 1994 vuosittain 1,2 - 2,7 prosenttia. Sen jälkeen taso ei ole olennaisesti muuttunut. Kotitalouksien kulutusmenojen taso kasvoi noina vuosina 1,3 - 3,2 prosenttia. Syynä oli FISIM:n jakaminen käyttäjäsektoreille, joka laskettiin vuosille 1995-2004 jo viime heinäkuussa. Julkisten kulutusmenojen taso kasvoi 0,5 - 2 prosenttia vuosina 1975 - 1994. Tärkeimmät syyt olivat FISIM:n jako ja kiinteän pääoman kulumisen tarkistaminen.

Investointien taso aleni vuosina 1975 - 2000 vuosittain 0,4 - 1,2 prosenttia sekä vuosina 2001 - 2002 1,8 - 2,8 prosenttia. Syynä oli lähinnä tietokoneohjelmistoinvestointien tarkistaminen alaspäin.

Varastojen muutoksen tarkistuksen pääasiallinen syy oli metsien nettokasvun lukeminen varastojen muutokseksi.

Työllisyys ja työpanos

Kansantalouden työllisten ja tehtyjen työtuntien määrää tarkistettiin alaspäin lähinnä kotitalouspalveluissa. Tarkistus oli suurimmillaan - 8 000 henkeä vuonna 2001.

Myös Suomessa työskentelevien ulkomaalaisten ja erityisesti ulkomailla työskentelevien suomalaisten lukumääriä tarkistettiin. Ulkomailla työskentelevien suomalaisten määrää tarkistettiin ylöspäin enimmillään 10 000 henkeä.

Sektoritilit

Yritysten rahoitusasema (nettoluotonanto) parani vuosina 1975 - 1987, 1999 ja vuodesta 2001 alkaen. Muina vuosina rahoitusasema heikkeni. Vuodesta 1999 alkaen parantuneeseen rahoitusasemaan vaikutti palvelujen viennin tarkistus ylöspäin. Aiempien vuosien kehitykseen vaikutti se, että kaikkien toimialojen tuotantotilit jaettiin yritys- ja kotitaloussektorien kesken. Aiemmin useimmat niistä oli laskettu vain yritykset ja kotitaloudet yhteensä -tasolla ja sektoritileillä yritykset olivat eräänlainen laskelmien jäännössektori.

Kotitalouksien rahoitusasema heikkeni vastaavasti vuosina 1975 - 1988 ja pääsääntöisesti parani myöhempinä vuosina. FISIM:n jako lisäsi kotitalouksien käytettävissä olevaa tuloa ja kulutusmenoja vuosina 1975 - 1994, kun osa koroista siirtyi välilliseksi rahoituspalveluksi.

Valtionhallinnon ja samalla julkisyhteisöjen nettoluotonanto heikkeni pankkituen muuttuneen kirjauksen vuoksi erityisesti vuosina 1993 - 1996 ja vuonna 1999. Vaikutus oli suurin vuonna 1995, jolloin se oli 2,2 miljardia euroa. Vuoden 1995 EMU -alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvoi -3,9 prosentista -6,2 prosenttiin. Muina vuosina vaikutus oli alle miljardi euroa ja EMU -alijäämässä enintään yhden prosenttiyksikön luokkaa.

Rahoituslaitosten rahoitusasema parani vastaavasti pankkituen muuttuneen kirjauksen vuoksi. Myös vakuutuslaitosten rahoitusasema parani erityisesti vuosina 1999 ja 2000 laskentatavan muutoksen vuoksi ja vuonna 2001 osinkomenoissa olleen virheen korjauksen vuoksi. Yhteensä rahoitus- ja vakuutuslaitosten nettoluotonanto parani eniten vuonna 1995 (+2,4 miljardia euroa).

Vaihtotase parani palvelujen viennin tarkistuksen takia noin 2 - 4 miljardia euroa vuosina 1999 - 2004. Vuoden 2004 vaihtotasetta paransivat myös uudet tiedot omaisuustuloista ja -menoista. Ulkomaiden nettoluotonanto vuonna 2004 oli nyt 11,7 miljardia euroa, kun se ennen oli 6,3 miljardia euroa.

Laadintaprosessi lyhyesti

Kansantalouden tilinpidon laadinta on organisoitu yli 30 tehtäväkokonaisuuteen ilmiöalueittain, esimerkiksi toimialoittain ja sektoreittain. Tiedot lasketaan ensin näille ilmiöalueille kansantalouden tilinpidon käsitteiden ja luokitusten mukaisesti. Tietolähteinä käytetään osin kunkin kuvattavan ilmiöalueen omia lähteitä (esimerkiksi teollisuustilasto, valtion tilinpäätösaineisto, vakuutusyhtiötilasto), osin useille alueille yhteisiä lähteitä (esimerkiksi yritysrekisteri, yritysten rakennetilastoaineisto, työvoimatutkimus). Ilmiöaluetiedot ovat lähtökohta talouden kuvauksen yhteenvedolle, kansantalouden tilinpidon kokonaisuuden muodostamiselle: huoltotaseelle, tarjonta- ja käyttötaulukoille ja sektoritileille. Lisäksi tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadinnan keskeisiä aineistoja ovat teollisuuden hyödyketilasto ja ulkomaankauppatilasto sekä verotiedot. Kansantalouden tilinpidon tietolähteet kattavat valtaosan Tilastokeskuksen tuottamista tilastoista sekä lukuisan määrän Tilastokeskuksen ulkopuolisten tiedontuottajien aineistoja.

Alustava ilmiöalueista koottu huoltotase tarvitaan ennen tarjonta- ja käyttötaulukoiden laatimista. Huoltotaseessa kootaan ilmiöalueittain lasketut tiedot bruttokansantuotteen laskennan kolmen päämenetelmän mukaisesti: tuotos-, lopputuote- ja tulomenetelmän. Tavaroiden ja palveluiden tarjonta ja kysyntä sekä bruttokansantuotteen tuloerät esitetään huoltotaseessa.

Tarjonta- ja käyttötaulukoissa tarkastellaan nimensä mukaisesti tuotteiden tarjontaa ja niiden käyttöä. Tätä varten tuotosta ja välituotteita koskevat toimialatiedot jaetaan tuotteisiin ja hyödynnetään teollisuuden ja ulkomaankaupan tuotetilastoja. Tuoteveroja sekä kaupan ja kuljetuksen lisiä koskevat tiedot ovat olennainen osa tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadintaa, hinnanmuodostusprosessia. Tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadinnan perusidea on tuotevirran systemaattinen käsittely tarjonnasta käyttöön. Jotta kysyntä ja tarjonta saataisiin tasapainoon, lähdeaineistojen perusteella laskettuja lähtöestimaatteja joudutaan muuttamaan, lähdeaineistojen tietoihin tekemään korjauksia ja hakemaan kokonaisuuden kannalta oikeaa tietoa sovittamalla yhteen useita tietolähteitä. Taulukoiden laadinnan lopputuloksena syntyy tasapainotettu tuotetase, joka muodostaa samalla kansantalouden huoltotaseen ja jossa tarjonta on yhtä suuri kuin käyttö eikä tilastoeroa esiinny.

Sektoritileillä kuvataan osittain samoja taloustoimia kuin huoltotaseessa ja tarjonta- ja käyttötaulukoissa, mutta ne esitetään sektorin näkökulmasta, esimerkiksi tuotanto sektoreittain. Tulot ja tulonkäyttö sekä pääomanmuodostus ja sen rahoitus kuvataan sektoreittain ja saadaan selville kunkin sektorin rahoitusasema (nettoluotonanto tai -otto).

Ilmiöalueittaisia tietoja laskettaessa tietojen oikeellisuutta tarkastellaan usealla eri tavalla. Samaa ilmiötä kuvaavien eri aineistojen välillä tehdään vertailuja oikeiden vuosimuutosten ja kattavuuden varmistamiseksi. Useiden tilinpidon muuttujien eli taloustoimien kohdalla tiedot lasketaan sekä tarkasteluajankohdan nimellisiin arvoihin että edellisen vuoden hintaisina. Tämä tekee mahdolliseksi eri ajankohtien välisten arvo-, volyymi- ja hintamuutosten tarkastelun. Tällöin pätee yhteys: arvon muutos = volyymin muutos x hinnan muutos (1+ Δ v = (1+ Δq) x (1+ Δp) ). Vastaavalla tavalla tyφ n tuottavuuden muutosta mitataan arvonlisäyksen volyymin muutoksen ja työpanoksen muutoksen suhteella ja ansiotason kehitystä laskettuna palkkojen ja työllisten tai työpanoksen muutosten suhteella.

Sektoritileillä tarkistetaan sektoreittain laskettujen tulojen ja menojen yhtäsuuruus koko kansantalouden tasolla. Saadut tulon- ja pääomansiirrot ovat yhtä suuret kuin vastaavat maksetut siirrot. Sektoritilit sovitetaan huoltotaseen tietoihin: huoltotaseen ja sektoritilien yhteisten taloustoimien, esimerkiksi kulutusmenojen tai pääoman muodostuksen on oltava yhtä suuret.

Sektoritilien keskeisiä tunnuslukuja ovat säästämisaste ja nettoluotonanto. Säästämisaste eli säästön osuus käytettävissä olevasta tulosta on kiinnostava erityisesti kotitaloussektorin kohdalla, kun taas nettoluotonanto, joka kuvaa sektorin rahoitusasemaa, on erityisen tärkeä julkisyhteisöillä.

Kiinteähintaiset tiedot lasketaan edellisen vuoden hintoihin ja ne esitetään tässä julkaisussa viitevuoden 2000 hintaisina. Kiinteähintaiset laskelmat 2001-2003 perustuvat tuotteittaisiin tarjonta- ja käyttötaulukoihin.

Ennakollisten vuoden 2004 lukujen laskenta perustuu pääosin toimiala- ja ilmiöaluetason tietoihin, ennakollisia tarjonta- ja käyttötaulukoita ei ole laadittu. Tästä syystä ennakollisissa luvuissa esitetään myös tilastoero kysynnän ja tarjonnan välillä.

Tilinpidon tietolähteitä ja laskentamenetelmiä on kuvattu menetelmäkuvauksessa Suomen BKTL -menetelmäkuvaus EKT 95:n mukaan, joka on saatavilla Tilastokeskuksen internet-sivuilta, osoitteesta:

http://tilastokeskus.fi/til/vtp/men.html

Englanniksi menetelmäkuvaus löytyy Eurostatin julkisilta CIRCA -sivuilta.

 

Luokitukset

Tuoteluokitus

Lopullisten lukujen laskennan perustana on tuoteluokitus, jossa on 952 tuotetta. Luokitus perustuu EU:n tuoteluokitukseen, CPA:han.

Toimialaluokitus
Toimialatiedot julkaistaan kirjaintasolla erikseen suuruusluokasta riippumatta (esim. B, P). Julkaisussa käytetään lisäksi useampimerkkistä numerotasoa vaihdellen tarpeen mukaan. Toimialaluokitus perustuu TOL2002 ja NACE 2002 luokituksiin.

Tuottajatyyppiluokitus:

• Markkinatuottajat
• Omaan loppukäyttöön tuottajat
• Muut markkinattomat tuottajat

Tässä julkaisussa tiedot julkaistaan vain tuottajatyypit yhteensä -tasolla.

Investointien tavaratyyppiluokitus

Sektoreittain on julkaistu keskeisimmät tavaratyypit. Toimialatasolla julkaisu sisältää toimialan investoinnit yhteensä käyvin ja kiintein hinnoin.

Sektoriluokitus

Institutionaalinen sektori määritellään päätöksentekoyksiköiden perusteella. Kukin institutionaalinen sektori jakaantuu edelleen toimipaikkojen pohjalta määriteltyihin toimialoihin.

Luokitukset löytyvät tarkemmin julkaisun lopusta luvusta 6.

Keskeiset suureet

BKT, bruttokansantuote, markkinahintaan on kotimaisten tuotantoyksiköiden tuotantotoiminnan lopputulos. Se voidaan määritellä kolmella tavalla: institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla; kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana (kulutus, pääoman bruttomuodostus, vienti miinus tuonti); tulojen summana (palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo, brutto). (EKT 8.89)

NKT, nettokansantuote, markkinahintaan saadaan vähentämällä kiinteän pääoman kuluminen bruttokansantuotteesta. (EKT 8.90.)

Arvonlisäys (brutto) tarkoittaa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämää arvoa. Se lasketaan markkinatuotannossa vähentämällä yksikön tuotoksesta tuotannossa käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut) ja markkinattomassa tuotannossa laskemalla yhteen palkansaajakorvaukset, kiinteän pääoman kuluminen ja mahdolliset tuotannon ja tuonnin verot. (EKT 8.11.)

BKTL, bruttokansantulo, tarkoittaa kotimaisten institutionaalisten yksiköiden yhteensä saamaa ensituloa: palkansaajakorvauksia, tuotanto- ja tuontiveroja miinus tukipalkkioita, bruttotoimintaylijäämää tai bruttosekatuloa sekä omaisuustuloa. Se on yhtä suuri kuin BKT miinus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisille talousyksiköille maksamat ensitulot plus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisilta talousyksiköiltä saamat ensitulot. Kansantulo on tulokäsite, joka on usein tärkeämpi nettomääräisenä, kiinteän pääoman kulumisen vähentämisen jälkeen. (EKT 8.94.)

Ensituloon tuloa, jonka kotimaiset talousyksiköt saavat osallistumisestaan tuotantoon ja korvauksia, jotka rahoitus- ym. varojen omistaja saa varojen järjestämisestä toisen yksikön käytettäväksi. Tulo voi olla palkansaajakorvauksia, tuotanto- ja tuontiveroja vähennettynä tukipalkkioilla, toimintaylijäämää tai sekatuloa sekä omaisuustuloa.

Toimintaylijäämä, netto saadaan, kun arvonlisäyksestä vähennetään palkansaajakorvaukset ja tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot sekä kiinteän pääoman kuluminen. Se on tuotantotoimintojen yli- tai alijäämä ennen korkoja, maanvuokria tai muita maksuja ja vastaa tuloa, jonka yksiköt saavat tuotantovälineidensä omasta käytöstä. (EKT 8.18.)

Sekatulo on kotitaloussektorin yhtiöimättömien yritysten tulonmuodostustilin tasapainoerä, joka vastaa korvausta omistajan ja hänen perheenjäsentensä työstä ja sisältää yrittäjän saaman voiton. (EKT 8.19.)

Kulutusmenot ovat kotimaisten institutionaalisten yksiköiden menoja kulutustavaroiden tai palvelujen hankintaan. Kyseisiä tavaroita tai palveluita käytetään henkilökohtaisten tai yhteiskunnan kollektiivisten tarpeiden tyydyttämiseen. Kulutusmenot voidaan käyttää joko kotimaassa tai ulkomailla. Kulutusmenoja esiintyy kotitalouksilla ja niitä palvelevilla voittoa tavoittelemattomilla yhteisöillä sekä julkisyhteisöillä. Yrityksillä ja rahoitus- ja vakuutuslaitoksilla ei ole kulutusmenoja. (EKT 3.74 .- 3.80.)

Todellinen kulutus koostuu tavaroista ja palveluista, joita edellisessä kohdassa mainittuihin sektoreihin kuuluvat institutionaaliset yksiköt hankkivat henkilökohtaisten tai kollektiivisten inhimillisten tarpeiden välitöntä tyydyttämistä varten. Osa tavaroista ja palveluista voi olla tarjottu luontoismuotoisina tulonsiirtoina.

Kotitalouksien todellinen kulutus koostuu kotitalouksien itsensä hankkimista tavaroista ja palveluista sekä voittoa tavoittelemattomilta yhteisöiltä tai julkisyhteisöiltä luontoismuotoisina sosiaalietuuksina saaduista tavaroista ja palveluista. Esimerkkejä viimeksi mainituista ovat julkiset terveys-, koulutus- ja sosiaalipalvelut.

Julkisyhteisöjen todellinen kulutus koostuu julkisyhteisöjen tarjoamista kollektiivisista palveluista, jotka tarjotaan kaikille yhteiskunnan jäsenille tai tietyn ryhmän jäsenille. Esimerkkejä ovat hallinto, maanpuolustus, ympäristönsuojelu. (EKT 3.81.- 3.88.)

Kiinteän pääoman bruttomuodostus koostuu kotimaisten tuottajien kiinteiden varojen hankinnoista vähennettynä niiden luovutuksilla. Kiinteät varat ovat tuotantoprosessien tuotoksina tuotettuja aineellisia tai aineettomia varoja, joita käytetään tuotantoprosesseissa toistuvasti tai jatkuvasti pitempään kuin yhden vuoden ajan. (EKT 3.102.)

Varastojen muutos mitataan varastojen lisäysten arvon ja varastojen vähennysten ja tavanomaisen varastossa pidettyjen tavaroiden hävikin erotuksella. Varastot voivat koostua raaka-aineista ja puolivalmisteista, keskeneräisistä töistä, valmiista ja jälleenmyytävistä tavaroista. (EKT 3.117 - 3.119)

Tavaroiden ja palvelujen vienti koostuu tavaroita ja palveluja koskevista myynneistä, vaihtokaupoista, lahjoista tai avustuksista kotimaisilta talousyksiköiltä ulkomaisille talousyksiköille. (EKT 3.128.)

Tavaroiden ja palvelujen tuonti koostuu tavaroita ja palveluja koskevista ostoista, vaihtokaupoista, lahjoista tai avustuksista ulkomaisilta talousyksiköiltä kotimaisille talousyksiköille. (EKT 3.129.)

Käytettävissä oleva tulo on juoksevien tulojen tasapainoerä tulojen uudelleenjaon tilillä. Se saadaan sektoreittain lisäämällä ensituloon saadut tulonsiirrot ja vähentämällä kaikki maksettavat tulonsiirrot. Se voidaan käyttää kulutukseen tai säästää. (EKT 8.31

Oikaistu käytettävissä oleva tulo on vastaava erä luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tilillä.

Säästö on tulonkäyttötilien tasapainoerä. Se on positiivinen tai negatiivinen juoksevien taloustoimien seurauksena syntyvä erä, joka luo yhteyden varallisuuden muodostukseen. Jos säästö on positiivinen, kuluttamaton tulo käytetään varojen hankintaan tai velkojen pois maksamiseen. Jos säästö on negatiivinen, jotkut varat realisoidaan tai velat kasvavat. (EKT 8.42.-8.43.)

Nettoluotonanto/otto vastaa talousyksikön tai sektorin muiden talousyksiköiden tai sektoreiden rahoitukseen saatavilla olevaa rahan määrää tai määrää jonka talousyksikkö tai sektori on pakotettu lainaamaan muilta talousyksiköiltä tai sektoreilta. (EKT 8.47.)

Lähteet:

Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä EKT 1995, Eurostat, 1997

System of National Accounts 1993, UN, OECD, EU, IMF, World Bank, 1993

Neuvoston asetus (EY) N:o 2223/96 Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä.

Council Regulation (EC) No 448/98

Kansantalouden tilinpito 1975-1998, Aikasarjat, SKT95 uudistus, SVT Kansantalous 2000:1

Talouden rakenne 1995-2000, Structure of the Finnish Economy, Tarjonta- ja käyttötaulukot, panos-tuotos, Supply and Use Tables, Input-Output, SVT Kansantalous 2003:4

Kansantalouden tilinpito, Aikasarjat 1975-2002, National Accounts, Time series, Osa I Uudistetut taulukot 1989-2002*, SVT Kansantalous 2004:2A

---

Päivitetty 5.7.2007