Uutisia 7.2.2020

Työvoimatutkimus 60 vuotta: työvoiman tilastointi kehittyy yhteiskunnan muuttuessa

Tilastokeskuksen työvoimatutkimus on kerännyt tietoa työikäisen väestön toiminnasta, työllisyydestä ja työttömyydestä vuodesta 1959 alkaen. Alussa tietoa tuotettiin suhteellisen yksinkertaisilla jaotteluilla kuten yrittäjät–palkansaajat. Suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa myös tietotarpeet ovat kasvaneet ja monipuolistuneet. Muutokseen on vastattu kehittämällä tilastointia. Työvoimatutkimuksessa on 2000-luvulla kerätty tietoa muun muassa apurahansaajien, freelancereiden, vuokratyöntekijöiden ja alustatyötä tekevien määristä.

Työvoimatutkimuksen aikasarjat kertovat suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta parhaimmillaan 60 vuoden ajalta. Esimerkiksi vuonna 1962 työllisyysaste oli 15–64-vuotiailla vain pari prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuonna 2019, mutta työllisyyden rakenne oli varsin erilainen. Tuolloin maatalouden, jalostuksen ja palveluiden toimialat työllistivät kukin noin kolmanneksen suomalaisista työllisistä. Nyt palvelusektori työllistää kolme kertaa niin paljon väkeä kuin maa- ja metsätalous ja jalostustoiminta yhteensä. Samalla kun naisten työhön osallistuminen on yleistynyt, miesten työllisyysaste on laskenut.

Työllisyysasteet sukupuolen mukaan 1962–2019, 15–64-vuotiaat, %
Työvoimatutkimus
Vuonna 1962 naisten työllisyysaste oli 63,8 % ja miesten työllisyysaste 86,1 %. Vuonna 2019 naisten työllisyysaste oli 71,8 % ja miesten työllisyysaste 73,3 %.

Työvoiman ulkopuolella olevan väestön osuus 15–74-vuotiaista ei ole juurikaan muuttunut 60 vuodessa, mutta työvoiman ulkopuolella olevien pääasiallinen toiminta sitäkin enemmän. Kun 1960-luvun puolivälissä joka neljäs 15–74-vuotiaista naisista kertoi hoitavansa omaa kotitaloutta, vuonna 2019 lasten tai omaisten hoito oli pääasiallinen toiminta enää 3 prosentilla ikäryhmän naisista. Eläkkeellä iän tai työkyvyttömyyden vuoksi olevien osuus työikäisistä on sen sijaan kasvanut 60 vuodessa noin 14 prosentista 21 prosenttiin.

Vaikka opiskelijoiden määrä on Suomessa niin ikään lisääntynyt roimasti – ensin suurten ikäluokkien kouluttautuessa 1960–1970-lukujen vaihteessa ja siitä yhä edelleen – muutos ei ole merkittävästi vähentänyt työvoiman tarjontaa. Moni opiskelija on nimittäin tehnyt tai hakenut opiskelujensa ohella myös töitä ja luokittunut näin työvoimatilastoissa työlliseksi tai työttömäksi.

Vuonna 1959 lähes 40 prosenttia työllisistä oli yrittäjiä tai yrittäjien avustavia perheenjäseniä, ja heistä valtaosa sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Kaupungistumisen myötä palkansaajien määrä kasvoi nopeasti niin, että vuonna 1979 enää noin joka kymmenes työllisistä tilastoitiin maa- ja metsätalousyrittäjäksi ja kuutisen prosenttia muiksi yrittäjiksi.

1970-luvun lopun jälkeen yrittäjien osuus kaikista 15–64-vuotiaista työllisistä on vähentynyt vain muutaman prosenttiyksikön. Yrittäjäkunnan rakenne on kuitenkin muuttunut ratkaisevasti. Vuonna 2019 maatalousyrittäjinä toimi enää 2 prosenttia ikäryhmän työllisistä. Työnantajayrittäjiä muilla kuin maa- ja metsätalouden toimialoilla oli 3 prosenttia työllisistä. Yksinyrittäjien osuus on kasvanut 2000-luvulla vähän kerrassaan 7 prosenttiin työllisistä.

Työvoimatutkimuksen pitkät aikasarjat kertovat tarinaa Suomesta: kuinka maatalousvaltainen maa teollistui ja palveluvaltaistui, naiset siirtyivät työmarkkinoille ja hyvinvointivaltion laajeneminen mahdollisti niin opiskelun kuin turvasi vanhuuden toimeentuloa. Tämä tarina jatkuu edelleen työvoimatutkimuksen joka kuukausi ilmestyvän tilastojulkistuksen myötä.

 

Hanna Sutela ja Anna Pärnänen kertovat työvoimatutkimuksen muutoksista (video YouTube-palvelussa)

Lisätietoja:
Hanna Sutela 029 551 2907, Anna Pärnänen 029 551 3795