Julkisyhteisöjen tehtäväluokitus, COFOG (Classification of the Functions of Government), on tarkoitettu julkisen sektorin taloustoimien kuvaamiseen. Luokitus sisältyy yleismaailmalliseen YK:n vahvistamaan kansantalouden kuvausjärjestelmään SNA:aan - System of National Accounts 1993. Julkisyhteisöjen tehtäväluokitus on yksi kansantalouden tilinpidon neljästä perusluokituksesta, joissa menoja luokitellaan käyttötarkoituksen mukaan.

Rakenteeltaan hierarkisen luokituksen pääryhmätaso (2-numeroiset koodit 01 ... 10) on tarkoitettu kuvaamaan julkisyhteisöjen toiminnan yhteiskunnallisia tavoitteita. Seuraava taso, ryhmät (3-numeroiset koodit 01.1 ... 10.9) kuvaa julkisyhteisöjen tuottamia palveluja, joita luokitellaan yksityiskohtaisemmin alimmalla, luokkatasolla (4- numeroiset koodit 01.1.1 ... 10.9.0). Luokittelu tukeutuu kahteen peruskäsitteeseen, tehtävään (function) ja käyttötarkoitukseen (purpose), joita käytetään julkisyhteisöjen menojen luokittelemiseksi sen mukaan, mitä yhteiskunnallista tavoitetta ne palvelevat. Tällaisia yhteiskunnallisia tavoitteita palvelevia tehtäviä ovat esimerkiksi: - Yhteiskunnan infrastruktuuriin liittyvät tehtävät, joita voidaan luonnehtia myös kollektiivisesti kulutettaviksi palveluiksi. Tällaisia ovat puolustus, yleinen järjestys ja turvallisuus, julkisen talouden hoito, ympäristön suojelu jne. - Elinkeinoelämään liittyvät tehtävät kuten elinkeinoelämän yleinen edistäminen, tutkimus ja kehittäminen, yksittäisille yrityksille kohdistuvat yritystuet ja lainat, elinkeinotuet esimerkiksi maatalousyrittäjille jne. - Toiminta-avustukset yhteisöille jne. - Kotitaloussektorille (yksittäisille henkilöille tai henkilöryhmille) tarjottavat peruspalvelut, jotka julkisyhteisöt rahoittavat kokonaan tai osittain. Tällaisia ovat terveys-, koulutus-, virkistys- ja kulttuuripalvelut. Julkisyhteisöjen kulutusmenoihin laskettavat taloustoimet määritellään kansantalouden tilinpidon periaatteiden mukaisesti. Julkisyhteisöjen kokonaismenoihin lasketaan: - kulutusmenot - pääoman muodostus - tukipalkkiot - omaisuustulot - rahamääräiset sosiaalietuudet - muut tulonsiirrot - pääomansiirrot. Kulutusmenoihin lasketaan: välituotekäyttö + palkansaajakorvaukset + kiinteän pääoman kuluminen - tavaroiden/palvelujen myynnistä saadut maksut/korvaukset. COFOG-luokituksen merkitys perustuu ennen muuta siihen, että sen avulla voidaan kuvata julkisyhteisöjen menoja yhteiskunnallisen tehtävän mukaan ilman, että organisaatioiden välinen tehtäväjako ja siinä tapahtuvat muutokset tai palvelun tosiasiallinen tuottajaorganisaatio vaikuttaisivat tulokseen. COFOGin avulla on myös mahdollista tehdä maiden välisiä vertailuja siitä, miten julkinen sektori osallistuu taloudellisten ja sosiaalisten tehtävien hoitamiseen eri maissa. Keskeiset luokitteluperiaatteet: Luokitusyksiköt ovat periaatteessa yksittäisiä taloustoimia. Tarkoituksena on antaa COFOG-koodi jokaiselle ostolle, palkanmaksutapahtumalle, tulonsiirrolle, lainan maksulle tai muulle menolle sen mukaan, mitä tehtävää taloustoimi toteuttaa. Silloin kun taloustoimen käyttäminen luokitteluyksikkönä ei ole mahdollista, luokitteluyksikkönä käytetään yksittäistä julkisyhteisöyksikköä (virasto, laitos tms.). Tällöin COFOG-koodi annetaan virastoille, toimistoille yms. yksiköille. Monitehtäväisten yksiköiden menoja voidaan kohdistaa tehtäväluokkiin esimerkiksi käytettyjen työkuukausien perusteella tai kohdistamalla kaikki monitehtäväisen yksikön menot sille tehtävälle, jonka menot ovat suurimmat. Tehtävän identifioiminen ei yleensä aiheuta ongelmia. Joskus tehtäväluokan ratkaiseminen saattaa kuitenkin vaatia harkintaa esimerkiksi, kun luokitellaan yrityksille tai laitoksille annettuja avustuksia ja lainoja. Avustuksen pääasiallinen tarkoitus saattaa olla kansalliselle puolustukselle elintärkeiden alusten rakennuskapasiteetin säilyttäminen tai työllisyyden takaaminen vajaakäytössä olevien sairaaloiden tai koulujen työntekijöille. Tällaisiin tapauksiin liittyviä poliittisia tavoitteita ei kuitenkaan tule käyttää luokittelukriteerinä julkisyhteisön tehtävän identifioimisessa: julkinen tuki laivatelakalle luokitellaan teollisuuteen, lainat maanviljelijöille maatalouteen ja avustukset sairaaloille tai kouluille vastaavasti terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Poikkeuksena tästä säännöstä ovat ohjelmat, avustukset ja lainat, joiden tarkoituksena on vähentää sukupuolen tai vammaisuuden perusteella tapahtuvaa diskriminointia työmarkkinoilla tai parantaa työllisyyttä taloudellisesti epäsuotuisilla tai alikehittyneillä alueilla tms. Yleensä tällaisia ohjelmia ei suunnata millekään tietylle toimialalle ja sen vuoksi ne luokitellaan COFOGissa luokkaan Yleiset työvoimapalvelut. Ympäristönsuojelumenojen luokitteleminen perustuu ympäristönsuojelutoimintojen luokitukseen (Classification of Environment Protection Activities, CEPA) sellaisena kuin sitä sovelletaan Euroopan ympäristötaloustietojen keruussa (European System for the Collection of Economic Information on the Environment, SERIEE). Ympäristönsuojelumenot tulee pyrkiä kohdentamaan oikein siitä huolimatta, että ne usein esiintyvät pieninä erinä hajallaan eri hallinnonalojen yksiköiden menoissa. Esimerkiksi kemiallisten torjunta-aineiden ympäristövaikutusten valvonta voi olla maatalousministeriön tehtävä, tienrakentamisen ympäristövaikutusten arvioiminen liikenneministeriön tehtävä ja energiaministeriö voi asettaa komitean tutkimaan kasvihuonepäästöjä. Hallinnolliset menot tulee kohdentaa niin yksityiskohtaiselle luokituksen tasolle kuin mahdollista. Jos hallinnolliset menot ovat kahden tai useamman toimintayksikön yhteisiä menoja, ne pitää pyrkiä jakamaan näiden toimijoiden kesken. Mikäli tämä ei ole mahdollista, ne tulee kohdentaa luokkaan, johon suurin osa hallinnollisista menoista kuuluu. Hallinnolliset menot, joita ei voi jakaa luokkiin, sisällytetään kyseisen pääryhmän ryhmään/luokkaan "muualla luokittelemattomat menot".

YK:n tilastokomitea vahvisti maaliskuussa 1999 neljä uudistetun kansantalouden tilinpidon (System of National Accounts 1993, SNA) perusluokitusta, joissa menoja luokitellaan käyttötarkoituksen mukaan: - Julkisyhteisöjen tehtäväluokitus, COFOG (Classification of the Functions of Government), jota käytetään julkisyhteisöjen kulutusmenojen, pääoman bruttomuodostuksen sekä pääoman- ja tulonsiirtojen luokitteluun. - Kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tehtäväluokitus COPNI (Classification of Non-Profit Institutions Serving Households), jota käytetään po. yhteisöjen kulutusmenojen, pääoman bruttomuodostuksen sekä pääoma- ja tulonsiirtojen luokitteluun. - Yksilöllisen kulutuksen luokitus, COICOP (Classification of Individual Consumption According to Purpose), jota käytetään luokittelemaan kotitalouksien yksilölliset kulutusmenot. COICOP sisältää omina pääluokkinaan myös kotitalouksia palvelevien yksityisten voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ja julkisyhteisöjen kulutusmenot yksittäisten kotitalouksien hyväksi. - Tuottajien menojen käyttötarkoitusluokitus, COPP (Classification of the Outlays of Producers According to Purpose), jota käytetään rahoituslaitosten ja yritysten välituotekäytön ja pääomamenojen luokitteluun. Em. luokitukset on kuvattu erillisessä julkaisussa (United Nations: Classifications of expenditure according to purpose, New York 2000). Julkisyhteisöjen tehtäväluokitusta noudatetaan myös EU:n jäsenmaissa. Näiden luokitusten rakenteet ja määritelmät on laadittu YK:n tilastotoimiston ja OECD:n yhteistyönä. Luokituksissa tarkastellaan julkisyhteisöjen, tuottajien ja kotitalouksien taloustoimia "maksuina" ts. maksettuina tai maksettavina rahasummina taloustoimen tarkoituksen mukaan esimerkiksi kulutus- ja pääomatavaroiden, työvoima- tai muiden palvelujen hankkimiseen, rahoitusvarojen hankintaan tai velkojen kuoletukseen.

Julkisyhteisöjen tehtäväluokitus COFOG perustuu YK:n tilastokomission vahvistamaan Julkisyhteisöjen tehtäväluokitukseen (Classification of the Functions of Government, COFOG). Myös Euroopan unionin tilastovirasto, Eurostat, on vahvistanut COFOG-standardin yhteisön käyttöön (Komission asetus (EY) N:o 113/2002). Tässä esiteltävä Julkisyhteisöjen tehtäväluokitus on COFOGin kansallinen sovellus, jota laadittaessa on otettu huomioon Suomen kansalliset erityispiirteet rikkomatta kuitenkaan YK:n vahvistaman luokitusstandardin rakennetta ja periaatteita. Kansallisessa versiossa on pyritty noudattamaan Eurostatin viralliskäännöksen terminologiaa. Eroavuuksia on kuitenkin jonkin verran lähinnä siitä syystä, että kansallisessa versiossa on sovellettu pitemmälle suomalaista termistöä ja budjettikäytännön sanastoa.