Tilastoissa käytettävien alueluokitusten tarkoituksena on ilmiöiden alueellisten vaihtelujen ja aluerakenteen kuvaaminen. Useimpien alueluokitusten tavoin kuntajako perustuu hallinnolliseen aluejakoon. Kunta on useimpien tilastojen perusalueyksikkö. Tilastoinnin lisäksi kuntien luokitusjärjestelmä soveltuu käytettäväksi myös muissa tietojärjestelmissä. Kuntien numerotunnukset antaa väestörekisterikeskus julkisen hallinnon suosituksenmukaisesti. Vuonna 1982 kuntia on Suomessa 463. Kunnat, seutukunnat, maakunnat ja tilastollinen kuntaryhmitys ovat ensisijaiset Suomen tilastotoimessa käytettävät alueluokitukset. Muita yleisiä tilastoissa käytettäviä kuntapohjaisia alueluokituksia ovat läänit, työvoima- ja elinkeinokeskukset sekä tilastolliset työssäkäyntialueet. Kuntatyypittelyjä ovat mm. kalleus-, kantokyky-, kielisuhde- ja kuntamuotoluokitus.

Muutokset 1.1.1982 Ei muutoksia

Kuntaluokitus on kansallisiin tarpeisiin laadittu luokitus.