Sektoriluokitus on talous- ja yhteiskuntatilastoissa sovellettava perusluokitus, jota käytetään päätöksentekoyksiköiden luokittelemiseksi toiminnaltaan, rahoitustavaltaan, omistajatyypiltään ja oikeudelliselta muodoltaan samanlaatuisiin luokkiin. Luokituksen avulla muodostetut sektorit (yritykset, julkisyhteisöt, kotitaloudet jne.) ovat taloudelliselta käyttäytymiseltään riittävän samankaltaisia kansantalouden seurantaa ja analysointia varten. Sektoriluokituksessa yksiköt jaetaan omistajuuden, toiminnan tarkoituksen ja rahoitustavan perusteella eri sektoreihin. Toimialaluokituksessa yksiköt sijoitetaan yhteen päätoimialaan riippumatta omistajuudesta tai toiminnan tarkoituksesta. Esimerkiksi toimialaluokituksessa yhteen päätoimialaan luokitellut opetuspalveluja tuottavat yksiköt jakaantuvat sektoriluokituksessa omistajuuden, oikeudellisen muodon ja toiminnan luonteen perusteella yrityksiin, julkisyhteisöihin ja kotitalouksia palveleviin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin. Sektoritasoa tarvitaan keskeisenä summatasona talousyksiköiden ja koko kansantalouden välillä, kun kuvataan yritysten, julkisyhteisöjen ja kotitalouksien tuotantoa, tulonmuodostusta, tulojen uudelleenjakoa, varallisuuden muodostusta sekä rahoituksen rakennetta ja kehitystä. Myös EU:n talous- ja rahaliiton vakaus- ja kasvusopimuksen seuranta edellyttää sektoriluokituksen tarkkaa soveltamista julkisyhteisöjen määrittämisessä (julkisyhteisöjen alijäämä ja velka). Sektoriluokitus 2000 on myös vahvistettu julkisen hallinnon standardina.

SEKTORILUOKITUKSEN PÄÄJAKO: 1. SUOMEN TALOUSALUE Suomen talousalue eli kansantalous muodostuu niistä yksiköistä, joilla on "taloudellisen mielenkiinnon keskus" (centre of economic interest ) tällä alueella. Taloudellisen mielenkiinnon keskus on maan talousalueella sijaitseva tuotanto- tai asuinpaikka, josta yksikkö harjoittaa taloudellista toimintaa yleensä vähintään vuoden ajan. Suomen talousalue ei välttämättä noudata valtiollisia rajoja, eikä siihen kuuluvilta yksiköiltä edellytetä juridista itsenäisyyttä tai maan kansalaisuutta. Mikäli yksikkö harjoittaa taloudellista toimintaa usean maan talousalueella, sillä on taloudellisen mielenkiinnon keskus jokaisella näistä alueista. Suomalaisia institutionaalisia yksiköitä ovat Suomen talousalueella sijaitsevat oikeudelliset yksiköt ja kotitaloudet. Suomen talousalue käsittää: - Suomen maantieteellisen alueen ja vapaa-alueet (mm. tullivarastot) - Suomen kansallisen ilmatilan ja aluevedet, alukset, lentokoneet ja muun liikkuvan kaluston, kun liikennöitsijällä on Suomessa kotipaikka - Suomen ulkomailla sijaitsevat erillisalueet (lähetystöt, konsulaatit, tutkimusasemat tms.). Suomen talousalueella toimivat yksiköt voidaan ominaisuuksiensa perusteella jakaa kolmeen pääryhmään: 1. Tuotantotoimintaa harjoittavat yksiköt * Ainoastaan Suomen talousalueella toimivat oikeudelliset yksiköt * Useiden maiden alueilla toimivista yksiköistä se osa, jolla on taloudellisen mielenkiinnon keskus Suomen talousalueella: - suomalainen oikeudellinen yksikkö ilman vähintään vuoden kestävää ulkomaista taloudellista toimintaa (esim. suomalaisen yrityksen sivukonttori ulkomailla) - nimellinen suomalainen yksikkö sellaisesta taloudellisesta toiminnasta, jota ulkomainen oikeudellinen yksikkö harjoittaa Suomessa vähintään vuoden ajan (esim. ulkomaisen yrityksen sivukonttori Suomessa). 2. Taloudellisessa toiminnassa pääasiassa kulutukseen keskittyvät yksiköt Kotitaloudet, joiden kotipaikka on Suomessa. Henkilön kotipaikka määräytyy hänen kotitaloutensa kotipaikan mukaan. Suomalaisiin kotitalouksiin kuuluvat muun muassa: - suomalaiset raja- ja kausityöntekijät, jotka työskentelevät ulkomailla alle vuoden - alle vuoden ulkomailla asuvat tai työskentelevät suomalaiset virkamiehet, liikemiehet, taiteilijat ja turistit - suomalaisen liikkuvan kaluston (alukset, lentokoneet jne.) miehistön jäsenet - ulkomailla opiskelevat suomalaiset riippumatta opiskeluajan pituudesta - Suomessa sijaitseviin ulkomaisiin lähetystöihin, konsulaatteihin jne. Suomesta rekrytoitu henkilöstö - Suomessa sijaitsevien ylikansallisten organisaatioiden (EU:n laitokset) ja kansainvälisten järjestöjen koko henkilöstö (EU:n laitosten ja kansainvälisten järjestöjen käyttämät alueet luokitellaan omaan luokkaansa. Luokan ominaispiirre on, että ainoat, joilla on siellä kotipaikka, ovat instituutiot itse.) - Suomen ulkomaisille erillisalueille (lähetystöt, konsulaatit jne.) sijoitetut Suomen viralliset siviili- ja sotilasedustajat sekä heidän kotitaloutensa. Kotitaloudet ovat suomalaisia talousyksiköitä myös alle vuoden kestävän ulkomaan toiminnan ajalta. Kotitalouden jäsenen muuttaessa pysyvästi ulkomaille asumaan hänestä tulee vähintään vuoden ulkomailla oleskeltuaan asuinmaansa kotitalous tai kotitalouden jäsen. Tätä yhden vuoden kriteeriä ei kuitenkaan sovelleta ulkomailla opiskeleviin suomalaisiin, vaan he kuuluvat suomalaisiin kotitalouksiin opiskeluajan pituudesta riippumatta. 3. Kaikki yksiköt maan tai rakennusten omistajina Suomessa maata tai rakennuksia omistavat yksiköt ovat omistustensa osalta suomalaisia talousyksiköitä lukuun ottamatta Suomessa sijaitsevien ulkomaisten erillisalueiden, yli kansallisten organisaatioiden tai kansainvälisten järjestöjen omistamaa maata tai rakennuksia. 2. ULKOMAAT Ulkomaat käsittää Suomen ulkopuolisten valtioiden talousalueen, ylikansalliset organisaatiot ja kansainväliset järjestöt. Ulkomaisia erillisalueita Suomessa ovat ulkomaiden lähetystöt ja konsulaatit sekä EU:n ja kansainvälisten järjestöjen yksiköt mukaan lukien näiden omistamat maa-alueet sekä rakennukset. Ulkomaan talousalueen kotitalouksiin kuuluvia ovat mm: - ulkomaiset rajatyöntekijät ja kausityöntekijät, jotka työskentelevät Suomessa alle vuoden - Suomessa alle vuoden asuvat tai työskentelevät ulkomaiset virkamiehet, liikemiehet, taiteilijat ja turistit - ulkomaisen liikkuvan kaluston (alukset, lentokoneet jne.) miehistön jäsenet - ulkomaiset opiskelijat riippumatta opiskeluajan pituudesta. - ulkomaiden Suomessa sijaitseville erillisalueille (lähetystöt, konsulaatit) sijoitetut ulkomaiden viralliset siviili- ja sotilasedustajat sekä heidän kotitaloutensa. Institutionaaliset yksiköt ja sektoriluokan määräytyminen: Institutionaalinen yksikkö on taloudellisen päätöksenteon perusyksikkö, joka päättää itsenäisesti pääasiallisesta toiminnastaan, ja jolla on täydellinen kirjanpito (tai olisi mahdollista ja mielekästä laatia vaadittaessa täydellinen kirjanpito (EKT 2.12.)). Näiden ehtojen samanaikaista toteutumista ei kuitenkaan edellytetä kaikissa tapauksissa. Institutionaalisella yksiköllä on itsenäinen päätösvalta, jos se omissa nimissään voi: - omistaa tavaroita tai varoja sekä muuttaa taloustoimin omistusoikeutta muiden yksiköiden kanssa - tehdä taloudellisia päätöksiä ja harjoittaa taloudellista toimintaa, joista se on suoraan vastuussa ja tilivelvollinen - ottaa velkaa ja tehdä muita sitoumuksia ja sopimuksia. KOTIMAISET INSTITUTIONAALISET YKSIKÖT: Nämä voidaan ryhmitellä neljään pääkategoriaan kirjanpidon laajuuden ja päätösvallan itsenäisyyden perusteella: 1) yksiköt, joilla on täydellinen kirjanpito ja itsenäinen päätösvalta: - yksityiset ja julkiset yhtiöt - osuuskunnat tai yhtiökumppanuudet, jotka ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä - julkiset tuottajat, jotka erityislainsäädännön perusteella ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä - voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä - julkisen hallinnon toimielimet. 2) yksiköt, joilla on täydellinen kirjanpito ja joilla katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta: - yritysmäiset yhteisöt (ei itsenäistä oikeudellista asemaa, toiminta yritysmäistä ja poikkeaa omistajan toiminnasta) 3) yksiköt, jotka eivät välttämättä pidä täydellistä kirjanpitoa, mutta joilla katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta: - kotitaloudet. 4) nimelliset kotimaiset yksiköt ovat aina institutionaalisia yksiköitä kirjanpidon laajuudesta tai päätösvallan itsenäisyydestä huolimatta: - maan talousalueella toimivat ulkomaisten yksiköiden epäitsenäisten osat: - jotka harjoittavat taloudellista toimintaa vähintään vuoden ajan rakentaminen aikarajasta riippumatta, kun rakentamisen tuotoksena on kiinteän pääoman bruttomuodostus - ulkomaiset yksiköt maan tai rakennusten omistajina. TUOTTAJATYYPIN MÄÄRITTELY: Sektoriluokituksen soveltamisen avaimena toimii tuottajatyypin päättely. Luokiteltavat yksityiset ja julkiset institutionaaliset yksiköt määritetään erityisen päättelyketjun avulla oikeaan tuottajatyyppiin ja edelleen oikeaan pääsektoriluokkaan. Tuottajayksiköt luokitellaan kolmeen tuottajatyyppiin: 1. markkinatuottaja - myyntitulot kattavat vähintään 50 % tuotantokustannuksista 2. omaan käyttöön tuottaja - kyseessä on tavaroiden tai asuntopalveluiden tuotanto omaan käyttöön 3. markkinaton tuottaja - myyntitulot kattavat alle 50 % prosenttia tuotantokustannuksista. Käytännössä 50 %:n säännön soveltaminen on usein hankalaa erityisesti julkisen sektorin yksiköiden tapauksessa. Tämän säännön soveltamisen tulee käytännössä perustua usean vuoden ajanjaksoon. Sektoriluokituksen määritelmissä 50 %:n kriteerin asemesta käytetään käsitettä markkinaehtoinen. SEKTORILUOKAN MÄÄRÄYTYMINEN: Sektoriluokituksen pääjakona on kotimaiset sektorit ja ulkomaat. Luokitusta sovelletaan EKT :n mukaan kotimaisten (pankki- ja rahoitustilastoissa tarvitaan myös ulkomaisista talousyksiköistä tietoja sektoreittain) institutionaalisten yksiköiden luokittelemiseen sektoreihin. Sektoriluokan määräytymisen keskeisiä tekijöitä ovat institutionaalisten yksiköiden omistajuus, oikeudellinen muoto, toiminnan tarkoitus ja rahoitustapa. Yritykset ja rahoituslaitokset ovat markkinatuottajia, jotka jaetaan eri sektoreiksi erilaisen pääasiallisen toiminnan vuoksi. Julkisyhteisöt ovat markkinattomia tuottajia, joiden tehtävänä on tuottaa ja tarjota markkinattomia palveluita kotitalouksien yksilölliseen kulutukseen sekä julkisyhteisöjen kollektiiviseen kulutukseen. Lisäksi julkisyhteisöillä on keskeinen tehtävä tulojen ja varallisuuden uudelleenjakajana. Kotitalouksilla on kansantaloudessa kahdenlainen rooli: vain osa kotitalouksista on markkinatuottajia tai omaan käyttöön tuottajia (esim. maataloustuotteiden tuotanto tai rakentaminen kotitalouksien omaan käyttöön), kun taas kaikki kotitaloudet ovat kuluttajia. Kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemat yhteisöt liittyvät kuluttajakotitalouksiin, sillä kotitalouksien yritystoimintaa palvelevat organisaatiot sisältyvät yrityssektoriin. Omaan käyttöön tuottajasta esimerkkinä on kotitalous, jonka pääasiallinen toiminta on oman asunnon rakentaminen. Muut markkinattomat tuottajat ovat julkisyhteisöjä tai voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä. Julkisyhteisöihin luetaan julkisen hallinnon yksiköiden lisäksi sellaiset voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, joita julkinen hallinto valvoo ja rahoittaa. Tällöin edellytetään sekä valvonta- että rahoituskriteerin samanaikaista voimassaoloa. Työnantajasektori: Työmarkkinoita kuvaavissa tilastoissa kuten palkkatilastoissa ja työvoimatutkimuksessa käytetään sektoriluokitukseen pohjautuvaa työnantajasektoriluokitusta. Se kuvaa työmarkkinoiden sopimuskentän rakennetta; työnantajasektori määritellään työnantajan järjestäytymisen perusteella. Työnantajasektori on puhtaasti kansallinen muunnelma sektoriluokituksesta ja voi yksityiskohdissaan poiketa siitä, koska tarkoituksena on luokitella po. tilastoaineistojen havainnot työmarkkinoiden sopimustoiminnan mukaisesti. Rakenteeltaan työnantajasektoriluokitus on seuraavanlainen: - Yksityinen sektori: yksityiset yritykset, valtio- ja kuntaenemmistöiset yritykset ja valtion liikelaitokset. - Kuntasektori: kuntien ja kuntayhtymien toimintayksiköt sekä kuntien liikelaitokset. - Valtio: valtion budjettitalouden piirissä olevat laitokset. - Muut: voittoa tavoittelemattomat yhteisöt evankelis-luterilaiset seurakunnat ja seurakuntayhtymät, työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, säätiöt, KELA sekä muut valtion ja kuntien budjettitalouteen kuulumattomat sosiaaliturvarahastot ja Suomen Pankki. Ansiotasoindeksiin on määritelty neljä työnantajasektoria (yksityinen, kunta, valtio, muut) ja palkkarakennetilastoihin kolme sektoria (yksityinen ml. muut, valtio, kunta). Työvoimatutkimuksessa pääjakona on julkinen ja yksityinen sektori; julkinen sektori jaetaan edelleen valtioon ja kuntiin. Yksityiskohtaisempi selvitys siitä, miten työnantajasektori määritellään em. tilastoissa ja miten määrittelyt mahdollisesti poikkeavat standardin mukaisesta sektoriluokituksen määrittelyistä, on selvitetty eri em. tilastoista laadituissa julkaisuissa. SOVELTAMISPÄÄTÖKSIÄ

Sektoriluokitus 2000 korvaa vuoden 1996 institutionaalisen sektoriluokituksen. Kun vuoden 1996 luokitusta laadittiin, oli Euroopan unionin kansantalouden tilinpitojärjestelmän uudistus vielä meneillään ja Tilastokeskus uutena EU-jäsenmaana tarkistamassa tilinpitojärjestelmän kansallista sovellusta EU-standardin mukaiseksi. Vuoden 1996 institutionaalisen sektoriluokituksen määrittelyt tehtiin EU:n tilinpitojärjestelmän (ESA) uudistamisen aikana. Sen periaatteita ja määrittelyjä noudatettiin niin pitkälti kuin ne olivat tiedossa - mutta tietoisena siitä, että kun tilinpidon uudistus on saatettu loppuun, joudutaan sektoriluokitus vielä tarkistamaan. Verrattuna vuoden 1996 luokitukseen kaikkien pääluokkien sisällön määrityksiin on tullut muutoksia tai täsmennyksiä.

Sektoriluokitus on Euroopan unionin kansantalouden tilinpitojärjestelmän EKT 1995:n perusluokitus. Yhtenäisestä tilinpitojärjestelmästä ja sen käyttöönoton yksityiskohdista on säädetty jäsenvaltioita sitovalla EU-asetuksella (Neuvoston asetus (EY) N:o 2223/96 Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä.). EKT:n mukaisesti sitä nimitetään lyhyesti sektoriluokitukseksi. Tämä kansallinen sovellus on laadittu mahdollisimman yhdenmukaiseksi EKT:n perusrakenteen ja koodiston kanssa. Kansallisten tietotarpeiden ja talouden erityispiirteiden sekä euro-alueen edellyttämät lisäluokitukset on sovitettu tähän perushierarkiaan.