Sektoriluokitus on talous- ja yhteiskuntatilastoissa sovellettava perusluokitus, jota käytetään päätöksentekoyksiköiden luokittelemiseksi toiminnaltaan, rahoitustavaltaan, omistajatyypiltään ja oikeudelliselta muodoltaan samanlaatuisiin luokkiin. Luokituksen avulla muodostetut sektorit (yritykset, julkisyhteisöt, kotitaloudet jne.) ovat taloudelliselta käyttäytymiseltään riittävän samankaltaisia kansantalouden seurantaa ja analysointia varten. Sektoriluokituksessa yksiköt jaetaan omistajuuden, toiminnan tarkoituksen ja rahoitustavan perusteella eri sektoreihin, kun taas toimialaluokituksessa yksiköt sijoitetaan yhteen päätoimialaan riippumatta omistajuudesta tai toiminnan tarkoituksesta. Esimerkiksi toimialaluokituksessa yhteen päätoimialaan luokitellut opetuspalveluja tuottavat yksiköt jakaantuvat sektoriluokituksessa omistajuuden, oikeudellisen muodon ja toiminnan luonteen perusteella yrityksiin, julkisyhteisöihin ja kotitalouksia palveleviin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin. Toisaalta yhteen sektoriin kuuluva yksikkö voi harjoittaa toimintoja usealla toimialalla, esimerkiksi kunnassa on julkisen hallinnon, koulutuksen ja terveys- ja sosiaalipalvelujen toimialoille kuuluvia yksikköjä. Sektoritasoa tarvitaan keskeisenä summatasona talousyksiköiden ja koko kansantalouden välillä, kun kuvataan yritysten, julkisyhteisöjen ja kotitalouksien tuotantoa, tulonmuodostusta, tulojen uudelleenjakoa, varallisuuden muodostusta sekä rahoituksen rakennetta ja kehitystä. Myös EU:n talous- ja rahaliiton vakaus- ja kasvusopimuksen seuranta (julkisyhteisöjen alijäämä ja velka) edellyttää sektoriluokituksen tarkkaa soveltamista julkisyhteisöjen määrittämisessä. Sektoriluokitus 2012 on JHS-järjestelmän mukainen julkisen hallinnon suositus.

SEKTORILUOKITUKSEN PÄÄJAKO 1. SUOMEN TALOUSALUE Suomen talousalue eli kansantalous muodostuu niistä yksiköistä, joilla on "taloudellisen mielenkiinnon keskus" (centre of economic interest) tällä alueella. Taloudellisen mielenkiinnon keskus on maan talousalueella sijaitseva tuotanto- tai asuinpaikka, josta yksikkö harjoittaa taloudellista toimintaa yleensä vähintään vuoden ajan. Suomen talousalue ei välttämättä noudata valtiollisia rajoja, eikä siihen kuuluvilta yksiköiltä edellytetä juridista itsenäisyyttä tai maan kansalaisuutta. Mikäli yksikkö harjoittaa taloudellista toimintaa usean maan talousalueella, sillä on taloudellisen mielenkiinnon keskus jokaisella näistä alueista. Suomalaisia institutionaalisia yksiköitä ovat Suomen talousalueella sijaitsevat oikeudelliset yksiköt ja kotitaloudet. Suomen talousalue käsittää: - Suomen maantieteellisen alueen ja vapaa-alueet (mm. tullivarastot) - Suomen kansallisen ilmatilan ja aluevedet, alukset, lentokoneet ja muun liikkuvan kaluston, kun liikennöitsijällä on Suomessa kotipaikka - Suomen ulkomailla sijaitsevat erillisalueet (lähetystöt, konsulaatit, tutkimusasemat tms.). Suomen talousalueella toimivat yksiköt voidaan ominaisuuksiensa perusteella jakaa kolmeen pääryhmään: 1. Tuotantotoimintaa harjoittavat yksiköt - Ainoastaan Suomen talousalueella toimivat oikeudelliset yksiköt - Useiden maiden alueilla toimivista yksiköistä se osa, jolla on taloudellisen mielenkiinnon keskus Suomen talousalueella: - suomalainen oikeudellinen yksikkö ilman vähintään vuoden kestävää ulkomaista taloudellista toimintaa (esim. suomalaisen yrityksen sivukonttori ulkomailla) - nimellinen suomalainen yksikkö sellaisesta taloudellisesta toiminnasta, jota ulkomainen oikeudellinen yksikkö harjoittaa Suomessa vähintään vuoden ajan (esim. ulkomaisen yrityksen sivukonttori Suomessa). 2. Taloudellisessa toiminnassa pääasiassa kulutukseen keskittyvät yksiköt Kotitaloudet, joiden kotipaikka on Suomessa. Henkilön kotipaikka määräytyy hänen kotitaloutensa kotipaikan mukaan. Suomalaisiin kotitalouksiin kuuluvat muun muassa: - suomalaiset raja- ja kausityöntekijät, jotka työskentelevät ulkomailla alle vuoden - alle vuoden ulkomailla asuvat tai työskentelevät suomalaiset virkamiehet, liikemiehet, taiteilijat ja turistit - suomalaisen liikkuvan kaluston (alukset, lentokoneet jne.) miehistön jäsenet - ulkomailla opiskelevat suomalaiset riippumatta opiskeluajan pituudesta - Suomessa sijaitseviin ulkomaisiin lähetystöihin, konsulaatteihin jne. Suomesta rekrytoitu henkilöstö - Suomessa sijaitsevien ylikansallisten organisaatioiden (EU:n toimielimet) ja kansainvälisten järjestöjen koko henkilöstö - Suomen ulkomaisille erillisalueille (lähetystöt, konsulaatit jne.) sijoitetut Suomen viralliset siviili- ja sotilasedustajat sekä heidän kotitaloutensa. Kotitaloudet ovat suomalaisia talousyksiköitä myös alle vuoden kestävän ulkomaan toiminnan ajalta. Kotitalouden jäsenen muuttaessa pysyvästi ulkomaille asumaan hänestä tulee vähintään vuoden ulkomailla oleskeltuaan asuinmaansa kotitalous tai kotitalouden jäsen. Tätä yhden vuoden kriteeriä ei kuitenkaan sovelleta ulkomailla opiskeleviin suomalaisiin, vaan he kuuluvat suomalaisiin kotitalouksiin opiskeluajan pituudesta riippumatta. 3. Kaikki yksiköt maan tai rakennusten omistajina Suomessa maata tai rakennuksia omistavat yksiköt ovat omistustensa osalta suomalaisia talousyksiköitä lukuun ottamatta Suomessa sijaitsevien ulkomaisten erillisalueiden, ylikansallisten organisaatioiden tai kansainvälisten järjestöjen omistamaa maata tai rakennuksia. 2. ULKOMAAT Ulkomaat käsittää Suomen ulkopuolisten valtioiden talousalueen, ylikansalliset organisaatiot ja kansainväliset järjestöt. Ulkomaisia erillisalueita Suomessa ovat ulkomaiden lähetystöt ja konsulaatit sekä EU:n ja kansainvälisten järjestöjen yksiköt mukaan lukien näiden omistamat maa-alueet sekä rakennukset. Ulkomaan talousalueen kotitalouksiin kuuluvia ovat mm: - ulkomaiset rajatyöntekijät ja kausityöntekijät, jotka työskentelevät Suomessa alle vuoden - Suomessa alle vuoden asuvat tai työskentelevät ulkomaiset virkamiehet, liikemiehet, taiteilijat ja turistit - ulkomaisen liikkuvan kaluston (alukset, lentokoneet jne.) miehistön jäsenet - ulkomaiset opiskelijat riippumatta opiskeluajan pituudesta. - ulkomaiden Suomessa sijaitseville erillisalueille (lähetystöt, konsulaatit) sijoitetut ulkomaiden viralliset siviili- ja sotilasedustajat sekä heidän kotitaloutensa. Institutionaalisten yksiköiden yleinen määrittely: Institutionaalinen yksikkö on taloudellisen päätöksenteon perusyksikkö, joka päättää itsenäisesti pääasiallisesta toiminnastaan, ja jolla on täydellinen kirjanpito (tai olisi mahdollista ja mielekästä laatia vaadittaessa täydellinen kirjanpito (EKT 2.12.)). Näiden ehtojen samanaikaista toteutumista ei kuitenkaan edellytetä kaikissa tapauksissa. Institutionaalisella yksiköllä on itsenäinen päätösvalta, jos se omissa nimissään voi: - omistaa tavaroita tai varoja sekä muuttaa taloustoimin omistusoikeutta muiden yksiköiden kanssa - tehdä taloudellisia päätöksiä ja harjoittaa taloudellista toimintaa, joista se on suoraan vastuussa ja tilivelvollinen - ottaa velkaa ja tehdä muita sitoumuksia ja sopimuksia. INSTITUTIONAALISTEN YKSIKÖIDEN PÄÄTYYPIT Yksiköt voidaan ryhmitellä neljään pääkategoriaan kirjanpidon laajuuden ja päätösvallan itsenäisyyden perusteella: 1) yksiköt, joilla on täydellinen kirjanpito ja itsenäinen päätösvalta: - yksityiset ja julkiset yhtiöt - osuuskunnat tai yhtiökumppanuudet, jotka ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä - julkiset tuottajat, jotka erityislainsäädännön perusteella ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä - voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä - julkisen hallinnon toimielimet. 2) yksiköt, joilla on täydellinen kirjanpito ja joilla katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta: - yritysmäiset yhteisöt (ei itsenäistä oikeudellista asemaa, toiminta yritysmäistä ja poikkeaa omistajan toiminnasta) 3) yksiköt, jotka eivät välttämättä pidä täydellistä kirjanpitoa, mutta joilla katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta: - kotitaloudet. 4) nimelliset kotimaiset yksiköt ovat aina institutionaalisia yksiköitä kirjanpidon laajuudesta tai päätösvallan itsenäisyydestä huolimatta: - maan talousalueella toimivat ulkomaisten yksiköiden epäitsenäisten osat: - jotka harjoittavat taloudellista toimintaa vähintään vuoden ajan - ulkomaiset yksiköt maan tai rakennusten omistajina. TUOTTAJATYYPIN MÄÄRITTELY Sektoriluokituksen soveltamisen avaimena toimii tuottajatyypin päättely. Luokiteltavat yksityiset ja julkiset institutionaaliset yksiköt määritetään erityisen päättelyketjun avulla oikeaan tuottajatyyppiin ja edelleen oikeaan pääsektoriluokkaan. Tuottajayksiköt luokitellaan kolmeen tuottajatyyppiin: 1. markkinatuottaja - tuotos on tarkoitettu myytäväksi markkinoilla taloudellisesti merkittävään hintaan, myyntitulot kattavat vähintään 50 % tuotantokustannuksista 2. omaan käyttöön tuottaja - kyseessä on tavaroiden tai asuntopalveluiden tuotanto omaan käyttöön 3. markkinaton tuottaja - tuotos tarjotaan pääosin maksutta tai taloudellisesti merkityksettömään hintaan, myyntitulot kattavat alle 50 % prosenttia tuotantokustannuksista. Käytännössä 50 %:n säännön soveltamisen tulee perustua usean vuoden ajanjaksoon. SEKTORILUOKAN MÄÄRÄYTYMINEN Sektoriluokituksen pääjakona on kotimaiset sektorit ja ulkomaat. Luokitusta sovelletaan EKT:n mukaan kotimaisten institutionaalisten yksiköiden luokittelemiseen sektoreihin. Sektoriluokan määräytymisen keskeisiä tekijöitä ovat institutionaalisten yksiköiden omistajuus, oikeudellinen muoto, toiminnan tarkoitus ja rahoitustapa. Yritykset ja rahoituslaitokset ovat markkinatuottajia, jotka jaetaan eri sektoreiksi erilaisen pääasiallisen toiminnan vuoksi. Julkisyhteisöt ovat markkinattomia tuottajia, joiden tehtävänä on tuottaa ja tarjota markkinattomia palveluita kotitalouksien yksilölliseen kulutukseen sekä julkisyhteisöjen kollektiiviseen kulutukseen. Lisäksi julkisyhteisöillä on keskeinen tehtävä tulojen ja varallisuuden uudelleenjakajana. Julkisyhteisöihin luetaan julkisen hallinnon yksiköiden lisäksi sellaiset voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, joita julkinen hallinto valvoo ja rahoittaa. Kotitalouksilla on kansantaloudessa kahdenlainen rooli: vain osa kotitalouksista on markkinatuottajia tai omaan käyttöön tuottajia (esim. maataloustuotteiden tuotanto tai rakentaminen kotitalouksien omaan käyttöön), kun taas kaikki kotitaloudet ovat kuluttajia. Kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemat yhteisöt tunnistetaan omaksi sektorikseen, kun yhteisöt palvelevat kuluttajakotitalouksia, kun taas kotitalouksien yritystoimintaa palvelevat organisaatiot sisältyvät yrityssektoriin.

Muutokset 7.2.2020 Luokan S.13 Julkisyhteisöt ruotsinkielinen nimi ” Offentlig sektor” muutettu muotoon ”Offentliga samfund”. Sektoriluokitus 2012 korvaa Sektoriluokitus 2000:n. Eniten EKT:stä johtuvia muutoksia on rahoituslaitoksissa, joissa luokkien lukumäärä kasvaa viidestä yhdeksään. Toisaalta joitakin kansallisia lisäerittelyjä on jätetty pois.

Sektoriluokitus 2012 perustuu uudistettuun Euroopan unionin kansantalouden tilinpitojärjestelmään (EKT 2010: Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa 20.12.2010), joka on yhdenmukainen maailmanlaajuisen (SNA 2008: United Nations, European Commission, OECD, IMF, World Bank: System of National Accounts 2008) kanssa. Sektoriluokitus on Euroopan unionin kansantalouden tilinpitojärjestelmän EKT 2010:n perusluokitus. Yhtenäisestä tilinpitojärjestelmästä ja sen käyttöönoton yksityiskohdista säädetään jäsenvaltioita sitovalla EU-asetuksella (tulossa oleva parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä). EKT:n mukaisesti sitä nimitetään lyhyesti sektoriluokitukseksi. Tämä kansallinen sovellus on laadittu mahdollisimman yhdenmukaiseksi EKT:n perusrakenteen ja koodiston kanssa. Kansalliset tietotarpeet ja talouden erityispiirteet sekä euro-alueen edellyttämät lisäluokitukset on sovitettu tähän perushierarkiaan.