Päivitetty 8.12.1999

Tasavallan presidentin vaalit 1919-1994

Presidentti valittiin vuoden 1982 vaaleihin saakka välillisen vaalitavan mukaan. Kansa valitsi valitsijamiestenvaaleissa 300 valitsijamiestä, jotka kokoontuivat valitsemaan tasavallan presidentin. Hallitusmuotoa muutettiin vuonna 1981 annetulla lailla siten, että valitsijamiesten lukumääräksi tuli 301. Presidentinvaalia koskevat perussäännökset Suomen itsenäisyyden alkuaikana sisältyivät vuosina 1922 ja 1924 annettuihin lakeihin valitsijamiesten valitsemisesta ja tasavallan presidentin vaaleista. Nykyiset presidentin valintaan liittyvät perussäännökset sisältyvät Suomen Hallitusmuotoon ja uuteen vuoden 1998 vaalilakiin.

Suomessa Tasavallan presidentti on valittu 17 kertaa, joista kuusi kertaa erilaisin poikkeusmenettelyin. Ensimmäinen presidentin vaali toimitettiin 25.8.1919 eduskunnan toimesta. Tasavallan neljäs presidentti Kyösti Kallio, joka oli valittu presidentiksi 15.-16.1.1937, luopui virastaan huonontuneen terveyden vuoksi vuonna 1940. Risto Ryti valittiin presidentiksi 19.12.1940 Kallion jäljellä olevaksi kaudeksi. Helmikuussa 1943 pidettiin presidentinvaalit, jossa Ryti lähes yksimielisesti valittiin jatkamaan presidenttinä. Vuosien 1940 ja 1943 vaalit toimittivat sota-ajan vuoksi vuoden 1937 valitsijamiehet.

4.8.1944 Rydin seuraajaksi tuli Mannerheim, joka määrättiin valtionpäämieheksi lailla. Mannerheimin erottua presidentin virastaan Juho Kusti Paasikivi valittiin hänen seuraajakseen eduskunnan toimesta 4.3.1946. Vuonna 1973 eduskunta pidensi poikkeuslailla istuvan presidentin Urho Kekkosen toimikautta neljällä vuodella (1974-1978).

Presidentin vaalien vaalitapa

Presidentin vaalitapaa on uudistettu kaksi kertaa kansanvaltaisempaan suuntaan vuosina 1987 ja 1991. Ensimmäisen kerran 26.6.1987 vaalitapaa muutettiin annetuilla laeilla Suomen Hallitusmuodon 23 ja 24§:ien muuttamisesta (573/87) ja lailla tasavallan presidentin valitsemisesta (574/87), joiden mukaan Suomen kansalaisille annettiin mahdollisuus valita tasavallan presidentti suoralla kansanvaalilla. Uusi vaalitapa oli sekavaalijärjestelmä, jossa äänioikeutetut äänestivät sekä suoraan presidenttiehdokasta että valitsijamiesehdokasta.

Toisessa uudistuksessa (Laki tasavallan presidentin vaalista (1076/91)) siirryttiin kokonaan suoraan kansanvaaliin. Presidentti valittiin ensi kertaa suoralla kaksivaiheisella kansanvaalilla vuonna 1994. Suorassa kansanvaalissa äänestäjät antavat äänensä suoraan presidenttiehdokkaalle ilman valitsijamiehen välitystä. Vaalitavan kaksivaiheisuus tarkoittaa sitä, että uusi vaali toimitetaan kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan kesken, jos kukaan ehdokkaista ei saa ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosenttia äänistä.

Äänestysaktiivisuus presidentinvaaleissa

Äänestysaktiivisuus valitsijamiestenvaaleissa on ollut selvästi alhaisempi kuin eduskuntavaaleissa lukuun ottamatta kolmia viimeisiä vaaleja. Osanotto ensimmäisissä presidentin valitsijamiesvaaleissa vuonna 1925 oli hyvin laimea. Äänestysprosentti oli 39,7. Sitä edeltävissä vuoden 1924 eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus oli ollut 57,4 prosenttia. Passiivisuuden voidaan osaksi olettaa aiheutuvan vaalien välillisyydestä: välillinen vaali erosi eduskuntavaalien ja kunnallisvaalien vaalitavasta ja oli siten kansalaisille alussa tuntematon. Toisaalta sen seikan, että kansalaiset ensimmäisen kerran pääsivät valitsemaan presidenttiä, olisi pitänyt lisätä aktiivisuutta.

Äänestysvilkkaus kohosi vuoden 1962 vaaleihin saakka, jolloin se saavutti ensimmäisen huippunsa. Niissä vaaleissa oman ehdokkaan asettivat Keskustapuolue, SDP, SKDL ja Sosialidemokraattinen Liitto. Kautta aikojen korkein äänestysaktiivisuus oli vuoden 1982 vaaleissa, joissa kaikilla pääpuolueilla oli omat ehdokkaat. Presidentti Kekkosen valtakausi oli päättynyt vuonna 1981, kun Mauno Koiviston määrättiin Tasavallan Presidentin viran hoitajaksi Kekkosen sairauden vuoksi.

1988 s = suora kansanvaali, 1988 v = valitsijamiesvaali, 1994 I = presidentin vaalien ensimmäinen kierros, 1994 II = presidentinvaalien II kierros

Ennen 1950-lukua Etelä-Suomen äänestäjät ovat olleet aktiivisempia kuin Pohjois-Suomen ja kaupunkien aktiivisempia kuin maaseudun. Järjestys on kuitenkin muuttunut sittemmin, ja jo vuosien 1962 ja 1968 vaaleissa Oulun ja Lapin vaalipiireissä äänestettiin koko maassa vilkkaimmin. Maaseudun ja kaupunkien aktiivisuus on kohonnut samalle tasolle jo vuoden 1956 vaaleissa.

Äänestysaktiivisuus - kaupungit ja muut kunnat presidentin valitsijamiesvaaleissa 1925-1988 sekä presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella 1994

Naisten osallistuminen

Ennen sotia naisten äänestysaktiivisuus oli noin 10 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin miesten. Etenkin 1960-luvulla naiset ovat aktivoituneet yhteiskunnallisesti ja ottaneet kiinni miesten etumatkan äänestysvilkkaudessa. Viimeisissä valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa naisten äänestysaktiivisuus on ollut korkeampi kuin miesten. Vuoden 1994 presidentinvaaleissa naiset äänestivät miehiä aktiivisemmin vaalien kummallakin kierroksella. Ensimmäisessä vaalissa naisten äänestysprosentti oli 80,6 ja sukupuolten äänestysaktiivisuuden ero 3,0 prosenttiyksikköä. Toisessa vaalissa naisten ja miesten äänestysvilkkauden välinen ero oli 3,8 prosenttiyksikköä.

Äänestysaktiivisuus - naiset ja miehet presidentin valitsijamiesvaaleissa 1925-1982 sekä presidentinvaaleissa 1994

vuodesta 1978 lähtien mukaan lukien vain Suomessa asuvat Suomen kansalaiset

Presidenttiehdokkaana naisia on ollut kaksissa presidentin vaaleissa. Vuonna 1982 ensimmäisenä naisehdokkaana oli Liberaalisen Kansanpuolueen ehdokas Helvi Sipilä. Vuonna 1994 yhdentoista ehdokkaan joukossa oli kaksi naista, henkilöryhmän ehdokkaana Eeva Kuuskoski ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen ehdokkaana Elisabeth Rehn, joka selvisi Martti Ahtisaaren kanssa toiselle kierrokselle.

Puolueiden kannatus tasavallan presidentin valitsijamiesvaaleissa

Presidentinvaalin henkilövaaliluonne on korostunut 1980-luvun vaaleissa, vaikka puolueiden kannatusosuudet ovatkin seuranneet eduskuntavaalien kannatusprosentteja. Useimmissa vaaleissa puolueet ovat nimenneet oman presidenttiehdokkaansa, jota puolueen valitsijamiehet ovat äänestäneet ainakin ensimmäisessä äänestyksessä. Valitsijamiesten lukumäärä on ollut verrannollinen puolueen saamaan äänten osuuteen sekä puolueen kansanedustajien määrään.

Puolueiden kannatus on valitsijamiestenvaaleissa seurannut perinteisiä kannatuslinjoja. Suomen Keskusta on kautta aikojen saanut suhteellisesti eniten ääniä maaseudulta, kuten myös Suomen Maaseudun Puolue. Alueellisesti Suomen Keskustan kannatus on ollut voimakkainta Oulun, Lapin ja Pohjois-Karjalan vaalipiireissä. Sosialidemokraattinen Puolue on ollut vahva Hämeen läänin pohjoisessa, nykyisessä Pirkanmaan vaalipiirissä, eli Tampereen seudulla. Sosialidemokraattinen Puolue, kuten myös Kokoomus, Edistyspuolue ja Ruotsalainen Kansanpuolue ovat saaneet suhteessa enemmän ääniä kaupungeista. Ruotsalaisen Kansanpuolueen äänestäjät ovat Ahvenanmaalta sekä Vaasan, Uudenmaan ja Helsingin vaalipiireistä.

Suurimpien puolueiden kannatus presidentin valitsijamiesvaaleissa 1925-1988 sekä ensimmäisessä vaalissa vuonna 1994

1956 Tuomiojan kannattajina Kokoomuksen lisäksi Vapaamielisten liitto, joka sai 1,7% äänistä
1962 Ruotsalaisen Kansanpuolueen äänet jakaantuivat siten, että 5,1% tuli RKP:lle ja 1,6% Kekkosen vaaliliitolle
1962 Kansanpuolueen äänistä 7,5 % Kekkosen vaaliliitolle ja 0,5% Kokoomukselle
1994 mukana myös henkilöryhmien ehdokkaat Keijo Korhonen (5,8% äänistä), Pertti Virtanen (3,0%), Eeva Kuuskoski (2,6%) sekä Pekka Tiainen (0,2%)
Vasemmistoliitto, 1945-1987 Suomen Kansan Demokraattinen Liitto
Kansallinen Kokoomus, vuoteen 1916 Suomalainen puolue
Suomen Keskusta, vuoteen 1962 Maalaisliitto; 1962-1987 Keskustapuolue
Liberaalinen Kansanpuolue, vuoteen 1917 Nuorsuomalainen puolue; 1919-1948 Kansallinen Edistyspuolue; 1951-1962 Suomen Kansanpuolue

Lähteet:

Hirvikallio, Paavo: Tasavallan presidentin vaalit Suomessa 1919-1950, 1958, WSOY, Porvoo
Nousiainen Jaakko, Suomen poliittinen järjestelmä, 1992, WSOY, Juva
Suomen Historian Pikkujättiläinen, 4. painos, 1990, WSOY, Porvoo
Suomen Tilastollinen Vuosikirja vuosilta 1931, 1946-1947, 1948 ja 1998
Tarasti, Lauri: Suomen vaalilainsäädäntö, 1987, Edita, Helsinki
Tilastokatsauksia I-II, 1924-1925, Tilastollinen päätoimisto, Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki
Suomen Virallinen Tilasto, XXIX, Vaalitilasto, Tasavallan presidentin valitsijamiesvaalit vuonna 1925, 1931, 1937, 1950, 1956, 1962 ja 1968
Suomen Virallinen Tilasto, XXIX, Vaalitilasto, Valtiolliset vaalit 1978 ja 1982
Suomen Virallinen Tilasto, XXIX, Vaalitilasto, Presidentin vaalit 1988 ja 1994