Päivitetty 22.3.1999

Eduskuntavaalit 1999 - Ehdokkaiden taustat

Pekka Myrskylä

Ehdokkaat ovat äänioikeutettuihin verrattuna valiojoukkoa: korkeasti koulutettuja, hyvin ansaitsevia työllisiä, joille on kertynyt keskimääräistä enemmän varallisuutta. Muuta väestöä useammin ehdokkaat ovat avioliitossa eläviä lasten isiä tai äitejä, jotka asuvat yleensä omistamissaan omakoti- tai rivitaloasunnoissa.

Työhön osallistuminen

Puolueittain ehdokkailla on selviä eroja. Kaikista äänioikeutetuista työllisiä on puolet, työttömiä ja opiskelijoita kymmenen prosenttia ja eläkeläisiä neljännes. Kolmella suurimmalla puolueella: Kokoomuksella, Keskustalla ja SDP:llä lähes kaikki ehdokkaat ovat työllisiä (85-88 prosenttia), työttömiä ei ole ehdokkaina juuri lainkaan ja opiskelijoita ja eläkeläisiä yhteensä kymmenkunta prosenttia. Kristillisellä liitolla, Vasemmistoliitolla, RKP:llä, Nuorsuomalaisilla ja Vihreillä on työllisiä suurpuolueita vähemmän, mutta työttömiä ja opiskelijoita enemmän ehdokkaina. Pienimmissä puolueissa ei-työllisten määrät kasvavat jopa väestön keskitasoa korkeammiksi. Kirjava "Puolue" muistuttaa ehdokasrakenteeltaan eniten väestön keskitasoa. KIPU:uun, Remonttiryhmään ja LLP:hen on asettunut ehdokkaiksi eniten työttömiä ja eläkeläispuolueilla on suhteellisesti eniten eläkeläisehdokkaita. KIPU:lla, Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on opiskelijaehdokkaita keskitasoa enemmän.

Valituista työllisyys painottuu entisestään: 182 on luokiteltu työllisiksi, 13 opiskelijoiksi ja 5 eläkeläisiksi. Työttömänä olleista ei valittu eduskuntaan yhtään.

Perhetyyppi ja lasten lukumäärä

Kaikista äänioikeutetuista reilu puolet (56 %) on vihittyjen avioperheiden jäseniä, 12 prosenttia avoliitoissa eläviä ja perheisiin kuulumattomia on neljännes. Ehdokkaista 64 prosenttia elää avioliitossa, avoliitossa 10 ja perheiden ulkopuolella 19 prosenttia. Yksinhuoltajia on kummassakin ryhmässä 8 prosenttia. Kristillisen liiton ehdokkaat poikkeavat normaaliväestöstä eniten: 88 prosenttia on avioliitossa ja avoliitossa eläviä on vain 3 prosenttia. Myös suurten puolueiden ehdokkaista enemmistö on peräisin avioperheistä: Keskustalla 80 %, Kokoomuksella 78 % ja SDP:llä 71 %, avoliittolaisia on eniten SDP:llä eli 13 %. Suurten puolueiden ehdokkaista yli puolella on kotonaan aviopuolison lisäksi myös lapsia, joten lapsiperheiden elämä on heille tutumpaa kuin äänestäjille keskimäärin, tutuinta se on Kristillisen liiton ja Keskustan ehdokkaille. Valituista edustajista selvällä enemmistöllä (61%) on elinympäristönä traditionaalinen perhe, jossa on molemmat puolisot ja lapsia. Äänioikeutetuista tällaisissa perheissä elää vain joka kolmas.

Kun ehdokkaista enemmistö elää avioperheissä, joissa on lapsia niin luonnollisesti on vähän ehdokkaita, joilla ei ole lainkaan ollut lapsia. Äänioikeutetuista 34 prosenttia on sellaisia, joilla ei ole ollut tai ei vielä ole omia lapsia, ehdokkaista heitä on 25 prosenttia. Valituiksi tulleista kansaedustajista 85 prosentilla on omia biologisia lapsia.

Kristillisen liiton ehdokkaista vain 11 prosenttia on vailla omia lapsia, SDP:n 17 %, Keskustan
22 % ja Kokoomuksen ehdokkaista 23 %. Lastenhoitoasiat ovat siis ehdokkailla tuoreemmassa muistissa kuin väestöllä keskimäärin. Niillä puolueilla, joilla on enemmän nuoria opiskelijaehdokkaita on lapsettomien osuus suurempi.

Ehdokkaiden asuminen

Suomessa asutaan yleensä omistusasunnoissa: äänioikeutetuista vain 22 prosenttia asuu vuokralla, samoin ehdokkaista. Suurten puolueiden perheelliset ehdokkaat asuvat omistusasunnoissaan. Keskustan, Kokoomuksen ja SDP:n ehdokkaista kahdeksan kymmenestä asuu omistusasunnossa, joka usein on omakotitalo. SDP:n ja Kokoomuksen ehdokkaista 40 prosenttia asuu osakehuoneistoissa.

Keskustan, Kokoomuksen, Kristillisen liiton ja myöskin SDP:n sekä Vasemmistoliiton ehdokkaiden asunto sijaitsee omakotitalossa. Kerrostaloissa asuu näiden puolueiden ehdokkaista vain 15-25 prosenttia. Koko äänestäjäkunnasta kerrostaloissa asuu kolmannes eli 34 prosenttia. Asumismuodoiltaan kansaedustajat eivät paljoa poikkea äänioikeutetuista: 85 prosenttia asuu omistusasunnosta, äänioikeutetuista 71 prosenttia.

Valituista 71 prosenttia asuu pien- tai rivitaloissa, äänioikeutetuista 62 prosenttia.

Koulutustaso

Eduskuntaan valitaan korkeasti koulutettua väkeä. Lähes kaikkien puolueiden ehdokkaiden koulutustaso on parempi kuin väestöllä keskimäärin. Koko väestöstä perusasteen koulutuksen varassa on 41 prosenttia, mutta ehdokkaista vain 17 prosenttia ja suurten puolueiden ehdokkaista vielä vähemmän eli Keskustalla 6, Kokoomuksella 5, RKP:llä 3, vihreillä 7 ja SDP:llä 12 prosenttia. Yliopistotasoinen korkean asteen koulutus on lähes 60 prosentilla suurten puolueiden ehdokkaista, äänioikeutetuista yliopistokoulutus vain 14 prosentilla. Vanhemman väestön koulutustaso on keskimääräistä alempi ja siksi myöskin eläkeläispuolueiden koulutustaso on alempi.

Koulutukseltaan edustajiksi valitut poikkeavat voimakkaasti äänioikeutetuista ja ehdokkaista: edustajista 70 prosentilla on korkeakoulututkinto, äänioikeutetuista 14 ja kaikista ehdokkaina olleista 41 prosentilla.

Tulot ja varallisuus

Tuloiltaan ja varallisuudeltaan ehdokkaat poikkeavat voimakkaasti muusta väestöstä. Ehdokkailla oli verotettavia tuloja vuonna 1997 keskimäärin 162 000 eli 74 prosenttia enemmän kuin äänioikeutetuilla. Äänioikeutettujen keskitulot olivat 93 000 markkaa. Suurten puolueiden ehdokkailla on yli kaksinkertaiset tulot verrattuna äänioikeutettuihin. Kokoomuksella tulot olivat 2,8-kertaiset eli 260 000 markkaa verrattuna äänioikeutettuihin, SDP:llä 2,4-kertaiset eli 230 000 markkaa, RKP:llä ja Keskustalla 2,3-kertaiset eli 220 000 markkaa verotettavaa tuloa. Vain muutamilla pienpuolueilla on äänioikeutettujen keskitasoa vähemmän tuloja.

Valittujen keskitulot nousevat 323 000 markkaa eli äänioikeutettuihin verrattuna ne ovat 3.5-kertaiset, kaikkiin ehdokkaina olleisiin verrattuna valittujen tulot ovat kaksinkertaiset.

Suurten puolueiden ehdokkaista enemmistöllä on yli 200 000 markan tulot: Kokoomuksen ehdokkaista 57, SDP:n 52, Keskustan 48 ja RKP:n ehdokkaista 45 prosentilla tuloja on enemmän kuin 200 000 markkaa.

Kaikista äänioikeutetuista vain 6 prosentilla tulot ylittävät 200 000 markkaa. Keskusta ja RKP poikkeavat Kokoomuksesta ja SDP:stä siinä suhteessa, että niiden listoilla on myös alle 50 000 markkaa ansaitsevia. Samoin Vihreillä ja Nuorsuomalaisilla, jotka ovat ottaneet ehdokaslistoilleen muita puolueita runsaammin esim. opiskelijoita. Joka kolmas äänestäjä joutuu tulemaan toimeen alle 50 000 markan tuloilla, Kokoomuksen ehdokkaista joka kymmenes.

Valittujen tulorakenne poikkeavat rajusti äänioikeutetuista, joista 3,5 prosentilla tulot ylittivät 250 000 markkaa. Valituista tähän luokkaan kuuluu 71 prosenttia. Vaalissa korkeimpaan tuloluokkaan kuuluneet valikoituvat, sillä kaikista ehdokkaista tähän luokkaan kuului vain 18 prosenttia.

Äänioikeutetuilla on verotuksen mukaan varallisuutta keskimäärin 200 000 markan arvosta, ehdokkailla sitä on 310 000 markan arvosta. Varallisuutta on eniten Kokoomuksen ehdokkailla
592 000 markkaa, RKP:n ehdokkailla 527 000 ja Keskustan 490 000 markkaa. Suurista puolueista SDP:n ehdokkaat ovat selvästi alemmalla varallisuustasolla eli 225 000 markassa.

Kun verotettavasta varallisuudesta poistetaan velat saadaan käsitys ehdokkaiden nettovarallisuu-desta. Nettovarallisuutta äänioikeutetuilla on 65 000 markan edestä, ehdokkailla keskimäärin 96 000 markkaa. Puolue-erot ovat erittäin suuria: RKP:n ehdokkailla on keskimäärin varoja 392 000 markkaa, Kokoomuksen 217 000, Keskustan 172 000 ja SDP:n ehdokkailla 30 000 markan arvosta. Muutamien pienpuolueiden ehdokkailla velkoja on enemmän kuin varoja, joten nettovarallisuus on negatiivista.

Valittujen keskimääräinen nettovarallisuus on 145 000 markkaa, kaksinkertainen äänioikeutettuihin verrattuna.