Selvitys työaikojen tilastoinnista Suomessa ja kansainvälisesti
Työaikaa ja työtunteja tilastoidaan Suomessa mm. työvoimatutkimuksessa, kansantalouden tilinpidossa ja työvoimakustannustilastossa. Raportti kuvaa näiden kolmen lähteen tilastointimenetelmiä ja -käytäntöjä sekä esittää niihin perustuvia työaikatilastoja 1990-luvulta vuoteen 2002.
Lisäksi raporttiin sisältyy työaikatilastoinnin ja -tilastojen kansainvälistä vertailua. Keskeistä on kansainvälisten tilastosuositusten, käytäntöjen ja lähteiden esittely sekä eri organisaatioiden keräämien tai julkaisemien työaikatietojen vertailu. Aineistot koskevat pääosin EU:n 15 jäsenmaata Belgiaa, Tanskaa, Saksaa, Kreikkaa, Espanjaa, Ranskaa, Irlantia, Italiaa, Luxemburgia, Alankomaita, Portugalia, Suomea, Ruotsia ja Britanniaa. Kymmenen uuden jäsenmaan osalta on myös kerätty tietoja, mikäli niitä oli saatavissa.
Työaikatilastosuosituksia ovat antaneet Kansainvälinen työjärjestö ILO, Euroopan unioni ja YK. Työaikatilastojen käyttötarkoitus, käsitteet ja tiedonkeruu sekä niiden merkitys kunkin tilastoalueen kannalta vaihtelee. Työaikatilastot viittaavat joko palkalliseen, normaaliin tai tehtyyn viikkotyöaikaan tai vuosityöaikaan. Vuosityöaika on tullut keskeiseksi sekä eri toimialojen että eri maiden välisessä vertailussa, sillä siihen vaikuttavat myös loma-ajat ja muut pitkät poissaolot.
Selvitys on laadittu työmarkkinakeskusjärjestöjen työaikatyöryhmän ja työministeriön toimeksiannosta. Työaikoja koskevat tilastot on koettu ongelmallisiksi, kun eri lähteisiin perustuvat tilastot antavat toisistaan poikkeavia tietoja työajan pituudesta ja sen kehityksestä. Raportin tarkoituksena on auttaa työaikatilastojen käyttäjiä erilaisten käsitteiden ja tilastointimenetelmien tuntemisessa. Raportissa esitetään myös työaikatilastoihin liittyviä rajoituksia ja puutteita.
| Selvitys työaikojen tilastoinnista Suomessa ja kansainvälisesti | 163 sivua | 1 465 kt |
Päivitetty 5.5.2011