Pixhill.com

Keskiarvo­kotitalouden kulutukseen käyttämästä eurosta aiheutui noin puoli kiloa (545 g) kasvihuone­kaasupäästöä ja 800 grammaa raaka-aineiden kulutusta vuonna 2012 (ks. kulutustutkimus 2012:ta käsittelevän artikkelin taulukko 1).

Kuviossa 1 eri tuloryhmiin sijoittuvien kotitalouksien kulutus on esitetty kulutusryhmittäin alkaen elintarvikkeista ja asumisesta, jotka ovat luonteeltaan pakollista kulutusta, ja päätyen enemmän tai vähemmän ylellisyys­kulutukseen, joka lisääntyy tulojen nousun myötä. Asuminen ja elintarvikkeet ovat luonteeltaan perustarpeita, muussa kulutuksessa myös haluilla on merkittävä rooli kulutuspäätöksissä (Hirvilammi et al*).

Kuvio 1: Kulutusmenojen pääryhmittäiset kasvuhuonekaasupäästöt kulutusyksikköä kohti tulodesiileittäin* 2012, kiloina (klikkaa kuva suuremmaksi)

Lähde: Kulutustutkimus 2012. Tilastokeskus

Desiili rajaa 10 %, 20 %, 30 %, ... havaintoarvoista alapuolelleen. Esim. 9. desiili on arvo, jota pienempiä on 90 % havainnoista. Desiilit on laskettu kotitalouksista kulutusyksikköä kohti laskettujen, käytettävissä olevien tulojen perusteella. Yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä.

Elintarvikkeiden ostamisen kautta syntyvissä kasvihuone­kaasupäästöissä ei ole huomattavia eroja tuloryhmien välillä, kun on vakioitu kulutusyksiköt. Kun tarkasteluun lisätään asumisen aiheuttamat päästöt, niin vain alin ja ylin desiili poikkeavat huomattavasti muista.

Neljännen ja viidennen desiilin päästöt ovat lähes yhtä suuret kuten myös seitsemännen ja kahdeksannen. Tämä johtuu siitä, että kulutuksen euromuutos on niiden välillä pieni. Kotitaloudet keskittyvät noihin tuloryhmiin.

Liikenteeseen kuluttamisesta aiheutuvat päästöt nousevat kuudennesta desiilistä ylöspäin selvästi. Myös kulttuurin- ja vapaa-ajan menojen päästövaikutus nousee samantapaisesti kuin liikenteen päästöt.

Tuloryhmien erot suurempia raaka-­aineiden kulutuksessa kuin päästöissä

Raaka-aineiden osalta tuloryhmien erot sekä elintarvikkeiden että asumisen osalta ovat kasvihuone­kaasupäästöjä selvemmät. Kuten päästöissä myös raaka-aineiden kulutuksessa neljäs ja viides desiili ovat samalla tasolla (Kuvio 2).

Kuvio 2: Kulutusmenojen pääryhmittäinen raaka-aineiden käyttö kulutusyksikköä kohti tulodesiileittäin 2012, kiloina (klikkaa kuva suuremmaksi)

Lähde: Kulutustutkimus 2012. Tilastokeskus

Perustasokin ylittää kestävyyden rajat

Peruskulutus kuten asunto ja ruoka ovat pakollisia sekä pieni- että suurituloisten talouksissa. Niinpä pienemmässä kulutuksessa on väistämättä sekä päästöjä että raaka-aineiden kulutusta suhteessa enemmän kuin suuressa kulutuksessa. Päästöt eivät kasva lineaarisesti kulutusmenojen kasvaessa (Kuvio 3).

Kuvio 3: Päästöjen määrä kulutusyksikköä kohti lasketuille euroille tulodesiileittäin 2012

Lähde: Kulutustutkimus 2012. Tilastokeskus

Tuloryhmien väliset erot olivat sekä kasvihuone­kaasupäästöissä että raaka-aineiden käytössä vuonna 2012 pienemmät kuin euromääräisessä kulutuksessa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että elintarvikkeet ja asuminen ovat välttämättömyys­kulutusta, joka on tarpeen niin pieni- kuin suurituloisessakin taloudessa.

Suurituloisissa kotitalouksissa on enemmän jäseniä kuin pienituloisissa. Kun vertailu tehdään kulutusyksikköä kohti, erot kasvihuone­kaasupäästöissä ja raaka-aineiden kulutuksessa tasoittuvat jonkin verran.

Ylemmissä tuloryhmissä on kuitenkin huomattavasti suuremmat potentiaalit alentaa päästöjä kuin alemmissa. Ohjeita on kuitenkin vaikea antaa, sillä kaikesta kulutuksesta seuraa aina päästöjä ja raaka-aineiden käyttöä.

Kestävään alhaiseen kulutukseen pääsemisen ongelmallisuutta kuvaa hyvin äskettäinen julkaisu*, joka osoitti, että jopa perusturvalla elävien materiaali­jalanjälki ylittää arviot ekologisesti kestävästä tasosta vähintään puolitoista­kertaisesti.

Haasteita ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi on siis enemmän kuin riittävästi. Kulutus­tutkimuksella voidaan tulevina vuosina seurata päästötavoitteiden saavuttamista kotitalouksien osalta.

*Lähde: Tuuli Hirvilammi, Senja Laakso ja Michael Lettermeier; Kohtuuden rajat? Yksin asuvien perusturvan saajien elintaso ja materiaalijalanjälki. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 132. Kelan tutkimusosasto, Helsinki

Juha Nurmela on Tilastokeskuksen erikoistutkija ja sosiologian dosentti. Ilmo Mäenpää on materiaalitalouden tutkimusprofessori Oulun yliopiston Thule-instituutissa ja Suomen ympäristökeskuksessa.