tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Hyvästit maksalaatikolle – nyt syödään kanaa ja rahkaa

6.10.2015
Kristiina Aalto, Juha Nurmela

Suomalaisten ruokatottumukset ovat muuttuneet 1980-luvulta tähän päivään. Vaikka korkea­koulutetut ovat olleet muutosten airueita, emme kuitenkaan ole ruoka­kulttuuriltamme kahden kerroksen väkeä.

Pixhill.com

Kotitalouksien ruoka­ostoksissa on tapahtunut isojakin muutoksia vuodesta 1985 vuoteen 2012. Tässä artikkelissa muutoksia tarkastellaan muutaman tyyppi­elintarvikkeen avulla. Mittarina käytetään tietoa siitä, onko tuotetta ostettu kotiin kahden viikon mittaisella jaksolla, jonka ajalta kulutus­tutkimukseen osallistuvat taloudet keräävät päivittäis­tavaroiden ostokuitit ja toimittavat ne Tilasto­keskukseen tallennettaviksi.

Elintarvikkeiden ostot ovat arkista vakiintunutta toimintaa, jossa tavoilla ja tottumuksilla on suuri merkitys. Ostosten valintaa helpottavat rutiinit hidastavat muutoksia, mutta toisaalta arkeen kuuluu myös uutuuksien kokeilu ja tapojen muuttaminen. Ruoka ja terveys kietoutuvat myös läheisesti toisiinsa, ja lisäksi ruokaan ja syömiseen liittyy monia kulttuurisia merkityksiä. (Katso Kaj Ilmonen 2007, 167 – 250)

Kulutustutkimuksen aineistoilla voidaan tarkastella neljännes­­vuosisadan mittaisia muutoksia ensisijaisesti eri tarkoituksiin käytetyissä raha­määrissä, mutta myös ostojen säännöllisyydestä on tietoa. Sitä käytetään hyväksi tässä artikkelissa kuvaamalla, kuinka moni kotitalous on ostanut eräitä tyypillisiä elintarvikkeita kahden viikon mittaisen kuittien­keruujakson aikana.

Kuvio 1 on hyvä lähtökohta tarkastelulle. Siihen otettiin maksalaatikko ja lenkkimakkara kuvaamaan arkisia perinteisiä ruokia. Virvoitus­juomien ostojen ajateltiin muuttuneen 27 vuodessa. Suklaaseen liittyvät sekä makeannälkä että terveellisyys, kananlihaan sekä terveellisyys että edullisuus. Pähkinät ja rahka ovat terveys­tuotteita kuten myös luontais­tuotteet. Sekä peruna­lastut että pitsa ja hampurilaiset kuulunevat epäterveellisten elintarvikkeiden ryhmään. Ne ovat kiinnostava vertailu­kohde muille kuvion elintarvikkeille terveellisyyden ja helppouden näkökulmista.

Kuvio 1. Eräitä elintarvikkeita kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti­osuudet vuosina 1985, 1998 ja 2012

Kuvio 1. Eräitä elintarvikkeita kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti¬osuudet vuosina 1985, 1998 ja 2012 Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Lenkkimakkara, virvoitusjuomat ja suklaa ovat olleet koko jakson ajan yleisesti ostettuja tuotteita. Maksalaatikkoa säännöllisesti syövien talouksien osuus on puolittunut.

Kananlihan käyttö on yleistynyt nopeasti; sitä ostettiin vuonna 2012 jo yhtä usein kuin lenkkimakkaraa. Luontais­tuotteiden ja pähkinöiden säännöllinen käyttö on myös kasvussa. Hyvin säilyvien kuiva­tuotteiden, joita nautitaan kerralla pienehköjä määriä, ostot eivät toistu niin usein kuin tuore­tuotteiden.

Perunalastujen sekä pitsojen ja hampurilaisten kotiin ostojen tiheys on noussut tasaisesti. Pitsaa ostetaan kotiin jo lähes yhtä usein kuin lenkki­makkaraa.

Lenkkimakkara maistuu yhä sinkkumiehille

Kulutustutkimuksessa on käytetty usein ns. trickle down -teoriaa, ajatusmallia, jonka mukaan uutuudet ”valuvat” yläluokalta alaspäin muihin väestöryhmiin. Tätä mallia testataan tässä tarkastelemalla muutaman tuotteen ostojen muutoksia sosio­ekonomisessa ryhmissä vuosina 1985, 1998 ja 2011. Oletus on, että ylempien toimi­henkilöiden kotitaloudet ovat uutuuksien ensimmäisiä omaksujia, joita muut sosio­ekonomiset ryhmät seuraavat viiveellä.

Maksalaatikko on ollut koko jakson ajan pienehkön kotitalous­joukon vakioruokaa. Maksa­laatikon ostot vähenivät huomattavasti vuodesta 1985 vuoteen 1998. Ylempien toimi­henkilöiden koti­talouksissa muutos oli suurinta. Eläkeläis­talouksissa maksa­laatikkoa ostavien osuus on ollut vakaa. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Maksalaatikkoa kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti­osuudet sosio­ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1990 ja 2012

Kuvio 2. Maksalaatikkoa kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti¬osuudet sosio-ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1990 ja 2012 Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Maksalaatikon hankinta­määrät kotitalouksiin ovat vähentyneet vuosien 1998 ja 2012 välillä 1,4 kilosta 1,1 kiloon henkilöä kohden vuodessa, mutta yksin asuvien eläkeläisten talouksissa maksa­laatikkoa kului yli kaksi kiloa (Aalto & Peltoniemi 2014). Maksa­laatikkoa säännöllisesti syövien koti­talouksien lukumääräkin on pienentynyt, vaikka koti­talouksien määrä on lisääntynyt 27 vuodessa puolella miljoonalla.

Lenkkimakkara on ollut jatkuvasti lähes joka toisen koti­talouden säännöllisellä ostoslistalla, mutta sitä ostettiin vuonna 2012 enää 5,3 kiloa henkilöä kohden, mikä on lähes 2,5 kiloa vähemmän kuin vuonna 1985.

Keski-ikäisillä (45 – 65-vuotiailla), yksin asuvilla miehillä lenkki­makkaraa kului yhä yli 10 kiloa vuonna 2012 (Aalto & Peltoniemi 2014). Sen käyttö on vähentynyt jälkimmäisellä tarkastelu­jaksolla erityisesti työntekijöiden ja alempien toimi­henkilöiden koti­talouksissa, kun ylempien toimi­henkilöiden ja yrittäjien talouksissa ostot harvenivat jo ensimmäisellä jaksolla (Kuvio 3).

Kuvio 3. Lenkkimakkaraa kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti­osuudet sosio­ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1998 ja 2012Kuvio 3. Lenkkimakkaraa kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti¬osuudet sosio-ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1998 ja 2012 Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Vuonna 2012 työntekijöiden talouksissa makkara ja maksa­laatikko ovat jonkin verran useammin ostos­listalla kuin toimi­henkilöiden talouksissa. Kyse voi olla sekä rahasta että ruoka­mieltymysten eroista.

Kiinnostavin elintarvike on kananliha, jota ostavien koti­talouksien osuus on noussut lenkki­makkaran tasolle. Samalla siipikarjan lihan hankinta­määrät ovat ohittaneet jopa aiemmin eniten ostetun sianlihan. Vuodesta 1998 vuoteen 2012 siipikarjan lihan hankinta­määrät ovat lähes kaksin­kertaistuneet 4,4 kilosta 8,3 kiloon henkilöä kohden laskettuina.

Eniten siipikarjan­lihaa ostivat alle 25-vuotiaiden taloudet, yli 10 kiloa henkilöä kohden (Aalto & Peltoniemi 2014). Kuvio 4 osoittaa hyvin, että siipikarjan lihan suosio nousi nopeasti ensimmäisellä tarkastelu­jaksolla sosiaali­ryhmästä riippumatta. Vain opiskelijoiden ja eläkeläisten talouksissa suosio on kasvanut nopeammin jälkimmäisellä jaksolla.

Kuvio 4. Kananlihaa kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti­osuudet sosio­ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1998 ja 2012

Kuvio 4. Kananlihaa kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti¬osuudet sosio-ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1998 ja 2012 Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

 

Terveyselintarvikkeiden kulutus on ”valunut alaspäin”…

Kuviot 5 ja 6 osoittavat, että kahden terveellisen tuotteen perusteella arvioituna valumista ylemmistä sosiaali­ryhmistä alempiin on tapahtunut Suomen koti­talouksissa 27 vuoden jaksolla. Kummankin käyttö on yleistynyt 2000-luvulla.

Kuvio 5. Pähkinöitä tai manteleita kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti­osuudet sosio­ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1998 ja 2012

Kuvio 5. Pähkinöitä tai manteleita kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti¬osuudet sosio¬ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1998 ja 2012 Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

 

Kuvio 6. Luontaistuotteita kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti­osuudet sosio­ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1998 ja 2012

Kuvio 6. Luontaistuotteita kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti¬osuudet sosio-ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1998 ja 2012 Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Pähkinät ja mantelit ovat erityisesti ylempien toimi­henkilöiden talouksissa vakiintuneessa käytössä. Kotitalous­­tyypeistä niitä syödään eniten 45 – 64-vuotiaiden yksin asuvien naisten ja lapsettomien parien talouksissa, jotka ostavat niitä yli neljä kiloa henkilöä kohden vuodessa, kun keskimäärin niitä hankitaan 2,5 kiloa vuodessa (Aalto & Peltoniemi 2014).

Niin ikään luontais­­tuotteiden käyttö on kasvanut erityisesti 2000-luvulla, eniten yrittäjien, eläkeläisten ja alempien toimi­­henkilöiden talouksissa. Ylemmät toimi­henkilöt ovat hankkineet ja hankkivat edelleen luontais­­tuotteita muita useammin, joskin ero yrittäjiin ja alempiin toimi­henkilöihin on tasoittunut.

…mutta roskaruokien ei

Sekä peruna­lastuja että pitsoja ja hampurilaisia pidetään epäterveellisinä ruokina. Kuviot 7 ja 8 osoittavat että alaspäin valumisen teoria ei toteudu niiden osalta; vaikka niitä ostettiin paljon ylempien toimi­henkilöiden talouksissa vuonna 1985, niin sen jälkeen ylempien toimi­henkilöiden talouksissa säännöllisten ostajien osuus on kasvanut hitaammin muissa sosio­ekonomisissa ryhmissä.

Kuvio 7. Perunalastuja kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti­osuudet sosio­ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1998 ja 2012

Kuvio 7. Perunalastuja kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti¬osuudet sosio-ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1998 ja 2012 Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

 

Kuvio 8. Pitsaa tai hampurilaisia kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti­osuudet sosio­ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1998 ja 2012

Kuvio 8. Pitsaa tai hampurilaisia kahden viikon aikana ostaneiden kotitalouksien prosentti¬osuudet sosio¬ekonomisen aseman mukaan vuosina 1985, 1998 ja 2012 Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Lähde: Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Pitsojen ja hampurilaisten osalta muutos tapahtui jo 1990-luvulla ja peruna­lastujen osalta 2000-luvulla. Varsinkin opiskelija­talouksissa pitsat ja hampurilaiset ovat säännöllisesti ostoslistalla.

Pitsojen kulutus on edelleen kasvanut vuodesta 1998, kun taas hampurilaisten ostot ovat pysyneet lähes ennallaan. Kotiin ostettujen pitsojen keskimääräinen kulutus henkilöä kohden vuonna 2012 oli 3,4 kiloa, hampurilaisten 700 grammaa ja peruna­lastujen yksi kilo.

Erilaisista kotitalouksista pitsoja kuluu runsaasti yksin asuvilla miehillä, erityisesti alle 25-vuotialla, jotka söivät vuonna 2012 yli 14 kiloa kaupan valmispitsoja. He ostivat kaupasta kotiinsa myös muita enemmän hampurilaisia (2 kiloa/henkilö) ja perunalastuja (1,8 kg/henkilö).

Perunalastujen suurkuluttajia puolestaan olivat alle 25-vuotiaat yksin asuvat naiset, joilla niitä kului 2,5 kiloa vuodessa (Aalto & Peltoniemi 2014).

Muutosten airueita kaikissa ryhmissä, ei eliittiä

Kokonaisuutena katsoen tämän suppean tarkastelun mukaan ruoka­kulttuurissa ylempien toimi­henkilöiden taloudet ovat olleet ruoka­ostoksissa muutosten airuena, kun sitä on mitattu osto­tiheydellä kahden viikon jaksolta. Heidän talouksiaan ovat seuranneet pian yrittäjien ja alempien toimi­henkilöiden taloudet. Työntekijä­taloudetkin ovat omaksuneet ruokamuodit muutaman vuoden viiveellä.

Kuitenkin sekä perunalastujen että pitsojen ja hampurilaisten ostoissa muut sosio­ekonomiset ryhmät eivät ole seuranneet ylempien toimi­henkilöiden talouksia. Viimeksi mainituissa erot sosio­ekonomisten luokkien välillä ovat pienet, mutta ikä ja kotitalous­tyyppi selittävät toden­näköisesti niiden käyttöä enemmän kuin sosio­ekonominen asema.

Näyttää siltä, että Suomessa ei ole ruoka­kulttuurissa selvästi erottuvaa kahden kerroksen väkeä – eliittiä ja muita – vaan kaikissa sosio­ekonomisissa ryhmissä merkittävä osa koti­talouksista on aikaansa seuraavia muutosten omaksujia.

 

Kristiina Aalto on projekti­suunnittelija Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimus­keskuksessa. Juha Nurmela on Tilastokeskuksen kulutus­tutkimuksen tiimin­vetäjä.

Lähteet:

Aalto, Kristiina & Peltoniemi, Ari 2014. Elintarvikkeiden kulutusmuutokset kotitalouksissa 2006 –2012. Kuluttajatutkimuskeskus tutkimuksia ja selvityksiä 10/2014.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152259/Elintarvikkeiden_kulutusmuutokset_kotitalouksissa_2006-2012.pdf?sequence=1.

Ilmonen, Kaj 2007. Johan on markkinat; Kulutuksen sosiologista tarkastelua. Tampere: Vastapaino.

Tilastokeskus 2014. Kulutustutkimus 2012. Käyttäjän käsikirja. Käsikirjoja 46.

http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yksk46_201200_2014_12558_net.pdf.

Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

http://tilastokeskus.fi/til/ktutk/index.html.

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
28.8.2018
Juha Nurmela, Tuomas Parikka

Vuonna 1966 elintarvikkeet, asuminen ja liikenne söivät kotitalouksien kulutusmenoista 73 prosenttia. Viidenkymmenen vuoden jälkeen niiden osuus oli yhä 68 prosenttia. Liikkumavara muihin kulutuskohteisiin on jäänyt pieneksi.