Uusia viihdeteknisiä hankintoja seuraavan puolen vuoden sisällä suunnittelee kuukausittain liki 40 prosenttia kotitalouksista.
Lähes jokaisesta Suomen 2,6 miljoonasta kotitaloudesta löytyy vähintään yksi matkapuhelin ja melkein jokaisesta televisio. Tietokonetta ja internetyhteyttä vailla on enää runsaat 10 prosenttia talouksista.
Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin yhteydessä on vuodesta 1997 lähtien kerätty tietoa laitteiden ja nettiyhteyksien yleisyydestä Suomen kotitalouksissa. Laitteiden omistusta tiedusteltiin tutkimuksen 15–84-vuotiailta vastaajilta puhelinhaastatteluin viimeksi marraskuussa (kuvio 1).
Lähde: Tilastokeskus, kuluttajabarometri
Televisiot alkavat jo lähes kaikki olla litteitä taulutelevisioita ja matkapuhelimet valtaosin älypuhelimia. Perinteinen lankapuhelin on yhä käytössä yhdellä kymmenestä taloudesta.
Perinteisen pöytätietokoneen on syrjäyttämässä kannettava tietokone ja viime aikoina etenkin taulutietokone eli tabletti. Tabletin omistus on neljässä vuodessa kivunnut reilusti yli 50 prosenttiin kotitalouksista (kuvio 2). Vastaavasti ”järeämpien” tietokoneiden yleisyys näyttää vähitellen saavuttavan kyllästymistasonsa.
Lähde: Tilastokeskus, kuluttajabarometri
Nyt yleistyvät nopeasti myös erilaiset päälle puettavat älylaitteet: aktiivisuusranneke, älykello, älylasit, älypaita jne. Joka viidennen talouden jäsenillä on puettavia älylaitteita käytössä.
Älypuhelimien, tablettien ja läppäreiden kylkiäisenä on yleistynyt liikkuva laajakaista (mobiililaajakaista); kahdella kolmesta taloudesta on jo sellainen. WLAN-lähiverkkokin löytyy lähes yhtä monesta taloudesta.
Televisiotekniikassa ollaan jälleen uuden ajan kynnyksellä. Digiboksit tulivat kymmenisen vuotta sitten, ja nyt puhutaan HD-teräväpiirtotekniikasta ja älyominaisuuksista. Internet-tekniikkaa sisältävän älytelevision omistaa nykyisin noin joka kolmas talous.
HD-tekniikan käyttöönotto taas edellyttää sadoilta tuhansilta antenniverkon talouksilta tv-laitteen tai digisovittimen päivittämistä lähivuosina. Tällä hetkellä ns. täysteräväpiirto- eli Full HD -tv on lähes 60 prosentissa kaikista talouksista, mutta vaadittavaa DVB-T2-viritintä tai Antenna Ready HD -valmiutta on vielä kovin harvassa antennitaloudessa.
Puolet talouksista omistaa DVD- tai Blu-ray-laitteen, mutta niitä on kymmenisen prosenttiyksikköä vähemmän kuin vielä vuonna 2012. Tallentavat digisovittimet ja älytelevisiot ovat vallanneet sijaa niiltä. Joka kolmannella taloudella on lisäksi jokin tv-maksukortti tai IPTV-viihdepalvelu.
Vielä selvemmin häviävää, tai merkitystään menettävää, tekniikkaa edustaa digikamera. Digikameran omistusosuus on tällä vuosikymmenellä pudonnut parikymmentä prosenttiyksikköä – vain puoleen talouksista. Toisaalta tilalle on nousemassa kauko-ohjattu ilma-alus eli kamerakopteri, jonka kuitenkin toistaiseksi on hankkinut vain korkeintaan pari taloutta sadasta.
Tekniikka kehittyy, laitteiden toimivuus ja ominaisuudet paranevat – ja hinnat laskevat. Tämä kaikki houkuttelee laitteiden ostoon ja niiden vaihtamiseen, vaikkei vanhoissa varsinaisesti olisi vikaa.
Uuden viihdetekniikan hankintaa puolen vuoden sisällä suunnittelee kuukausittain lähes 40 prosenttia kotitalouksista. Ensimmäisinä uusinta tekniikkaa hankkivat yleensä koulutetut, hyvin toimeentulevat, keski-ikäiset ja kaupungeissa asuvat sekä toisaalta lapsiperheet.
Laitemaailman kehitys on hurjaa, ja rajanveto laitteiden välillä käy yhä vaikeammaksi. Esimerkiksi matkapuhelin ei tunnetusti ole vuosiin ollut pelkkä puhelin. Ja monissa kodeissa on viihdelaitteistokokonaisuuksia, joissa yhdistyvät television ja tietokoneen ominaisuudet.
Puhelin-, viihde- ja tietotekniikkaa löytyy jokaista yhdestä ja samasta laitteesta. Toisaalta samat sovellukset ja yhteydet, kuten internet, IPTV jne., toimivat sekä kotona yhteisesti käytettävissä, että mukana kannettavissa henkilökohtaisissa laitteissa. Kehityksen nopeus on luonut kovia haasteita laitteiden omistuksen selvittämiselle haastattelututkimuksella.
Pertti Kangassalo työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä ja vastaa kuluttajabarometri-tutkimuksesta.
Tuloluokka on yhteydessä sairauskuluvakuutuksen hankintaan. Alimmassa tuloluokassa vakuutus on 8 prosentilla kotitalouksista, ylimmässä 30 prosentilla. Rahallisesti vakuutus kannatti parhaiten ylimmässä tuloluokassa ja huonoiten lapsiperheille.
Vuonna 1966 elintarvikkeet, asuminen ja liikenne söivät kotitalouksien kulutusmenoista 73 prosenttia. Viidenkymmenen vuoden jälkeen niiden osuus oli yhä 68 prosenttia. Liikkumavara muihin kulutuskohteisiin on jäänyt pieneksi.
Asumisen kulutusmenot kasvoivat suurituloisimman tuloviidenneksen kotitalouksilla lähes 53 prosenttia ja pienituloisimman tuloviidenneksen kotitalouksilla 22 prosenttia vuosina 1995−2016. Asumismenojen tulkintaa ja kokonaiskuvaa mutkistavat eri tilastojen julkaisemisen eriytyminen ja käsite- ja määritelmäerot.
Tuoreen kuluttajabarometrin mukaan kuluttajien luottamusindikaattori oli elokuussa 21,5. Pureudu visualisoinnin avulla kuluttajabarometrin tuloksiin alueen, sukupuolen, iän ja väestöryhmän mukaan.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin ostoskassi täyttyy tuoreista hedelmistä, kasviksista, virvoitusjuomista, liha- ja kasvissäilykkeistä sekä erilaisista eineksistä.
Lihan kokonaiskulutus on pysynyt ennallaan, mutta lihansyönnistä luopuneiden talouksien määrä kasvaa.
Muutosten samankaltaisuus hämmästyttää, kirjoittaa Kulutustutkimuksen vetäjä Juha Nurmela. Kolmen vuosikymmenen trendit kulutuksessa ovat samanlaisia tulojen suuruudesta riippumatta.
Kuluttajabarometri on osuvasti ennakoinut talouden ja siihen liittyvien ilmiöiden kehitystä jo kolme vuosikymmentä.
Kommentit