Tilastokeskuksen kuluttajabarometri on jo 30 vuoden ajan, marraskuusta 1987 lähtien selvittänyt suomalaisten kuluttajien näkemyksiä ja odotuksia kuluttajan omasta ja Suomen yleisestä taloudesta. Lokakuusta 1995 lähtien tutkimusta on tehty Euroopan komission harmonisoimana joka kuukausi.

Kansalaisten säännöllinen haastatteleminen ja kuluttajien käyttäytymisen ennakointi on aiheellista, sillä yksityinen kulutus on merkittävin yksittäinen talouskasvun osatekijä Suomessa. Yksityinen kulutus muodostaa noin puolet maan bruttokansan­tuotteesta. Kuluttajien luottamuksen ja odotusten on todettu heijastavan ja usein ennakoivan hyvin bkt:n, yksityisen kulutuksen ja muiden talouteen liittyvien ilmiöiden kehitystä.

Kuluttajien talousodotukset tiivistävä kuluttajien luottamus­indikaattori koostuu neljästä eri osatekijästä. Näistä kaksi koskee kuluttajan omaa taloutta: oma talous ja omat säästämis­mahdollisuudet. Toiset kaksi liittyvät maan yleiseen talouteen: Suomen talous ja yleinen työttömyys. Kaikki neljä osatekijää kartoittavat lähi­tulevaisuutta eli ovat kuluttajien odotuksia seuraavan 12 kuukauden kehityksestä.

Tässä artikkelissa keskitytään varsinkin viimeiseen yli kahteen vuosikymmeneen kuluttaja­barometrin ja kuluttajien luottamuksen historiassa. Nykyisin käytössä olevaa kuluttajien luottamus­indikaattoria ei ole mahdollista esittää vuosille 1987 – 1994. Osatekijöistä säästämistä ei silloin vielä kysytty.

Lamasta huipulle muutamassa vuodessa

Kuluttajabarometrin aamuhämärissä 1980-luvun lopulla elettiin pitkän nousukauden loppuhuumaa kulutus­juhlineen. Kuluttajien odotukset taloudesta, sekä yleisestä että omasta, olivat vielä suhteellisen hyvällä tasolla (kuvio 1). Romahdus kuitenkin seurasi pian, ensin ihmisten näkemyksissä ja vähän myöhemmin ns. reaalitaloudessa.

Kuvio 1. Kuluttajien luottamuksen osatekijät 1987–2017

*1987 – 1994 tutkimus tehtiin 2-4 kertaa vuodessa, 1995 lähtien joka kuukausi. Lähde: Kuluttajabarometri

1990-luvun alun synkkinä lamavuosina kuluttajien arviot ja odotukset taloudesta viipyivät hyvän tovin pohjamudissa reaalisen talous­kehityksen seurana. Vuoden 1993 aikana koitti vihdoin nopea nousu sekä odotuksissa että bkt:n kehityksessä (kuviot 2 ja 3). Sen jälkeen taloutta koskevissa näkemyksissä liideltiin mukavissa lukemissa pitkään aina uuden vuosituhannen alkuun saakka.

Kuvio 2. Kuluttajien luottamusindikaattori 1995–2017

Lähde: Kuluttajabarometri

Kuvio 3. Kuluttajien luottamusindikaattori ja bkt:n vuosimuutos 1995–2017

Lähde: Kuluttajabarometri ja neljännesvuositilinpito

Korkeimmillaan kuluttajien luottamus­indikaattori 1990-luvulla lähenteli +20:n tasoa. Toki tuollekin aikavälille osui joitakin talouden ja luottamuksen notkahduksia, selvimmin ns. minitaantuma keväällä 1996 ja Aasian/Venäjän kriisi syksyllä 1998.

Laman jälkeisinä vuosina 1990-luvulla kuluttajien luottamuksen kasvu sai pääasiassa alkunsa vahvasta uskosta yleisen talouden paranemiseen. Kansalaiset alkoivat jälleen olla hyvin vakuuttuneita Suomen talouskasvun elpymisestä ja työttömyyden nopeasta vähenemisestä. Jo vuosina 1997 – 1998 näitä odotuksia kuvaavat saldoluvut ylittivät +20:n tason, työttömyyden saldo kohosi jopa yli +25:n (mitä korkeampi arvo, sitä valoisampi näkemys). Odotettu kehitys myös sitten toteutui reaali­taloudessa: koettiin hulppeita 5 – 7 prosentin bkt:n vuosikasvu­lukuja.

Sen sijaan usko oman talouden kehitykseen oli paljon maltillisempaa, varsinkin omaan talouteen yleensä (korkeimmillaan +10:n kieppeillä)  –  säästämis­mahdollisuuksien sentään otaksuttiin lisääntyvän mukavasti.

Yhtä kaikki, 1990-luvun jälkipuoliskolla kaikki luottamuksen osatekijät kehittyivät suotuisasti ja saavuttivat ennen kokemattoman korkeat tasot. Huippu saavutettiin uuden vuosituhannen alla vuonna 2000: kuluttajien luottamus­indikaattorin arvo käväisi yli +20:n ennätystasolla (korkeimmillaan +21,8 helmikuussa) ja samalla ennätykseensä nousi myös oman talouden saldoluku (+13,1).

Säästämistä ei laman jälkeisinä vuosina pidetty enää arvossa (kuvio 4). Sen sijaan aika katsottiin nyt erittäin otolliseksi lainanotolle ja kestotavaroiden hankinnalle. Työllisyys oli parantunut roimasti, tulonsaajien piiri laajeni ja palkat nousivat. Mistään ei tarvinnut enää pihistellä ja rahaa riitti niin, että vuosituhannen vaihteessa elettiin jonkinlaisen sijoitus­buuminkin aikaa.

Kuvio 4. Ajankohdan otollisuus säästämiselle, lainanotolle ja kestotavaroiden ostamiselle 1995–2017

Lähde: Kuluttajabarometri

Romahdus ja kaksijakoisen talousluottamuksen kausi

Vuosituhannen vaihteen vankasta taloususkosta kuluttajien tunnelmat suorastaan romahtivat vuoden 2001 aikana (kuviot 2 ja 3), kun maailman­talous alkoi yskiä kohti taantumaa (ns. teknokuplan puhkeaminen) ja Suomenkin vienti rupesi takkuilemaan. Laman jälkeisen ajan pohjakosketus oli loppuvuodesta 2001, jolloin luottamus­indikaattori painui alle +5:n. Syyskuun 2001 terrori-iskuilla USA:ssa oli oma vaikutuksensa kehitykseen.

Kuluttamista ja lainanottoa ei enää pidetty kannattavana, oli jälleen tullut aika säästää (kuvio 4). Ostosilmapiiriä järkytti myös markasta luopuminen ja eurovaluutan käyttöönotto tammikuussa 2002. Ihmisten hintakäsitykset vääristyivät ylöspäin, mikä tietysti sai ajankohdan tuntumaan epäedulliselta kesto­tavaroiden ostolle.

Luottamuksen ja talouden notkelmasta kuitenkin alettiin nousta yllättävän nopeasti jo vuoden 2002 alussa. Alkoi useita vuosia kestänyt vaihtelevan ja enimmäkseen varovaisen talous­luottamuksen aika. Yksityinen kulutus jatkoi maltillista mutta riittävää 2 – 4 prosentin vuosikasvuaan siten, että Suomen talous­kasvukin pysyi siedettävällä tasolla hypähtäen pian yhden prosentin pohjista noin neljään.

Jos kuluttajien luottamuksesta piirrettäisiin trendi vuosille 2002 – 2007, olisi se nouseva, mutta kuoppia matkalla oli useita. Epäuskoa esiintyi varsinkin työttömyys­odotusten ja Suomen talouden suhteen. Uskon puutetta ruokkivat paljon uutisoidut laajat irtisanomiset, yt-neuvottelut ja globalisaation vaikutukset sekä ns. pätkätöiden yleistyminen.

Merkittäviä kielteisiä tapahtumia olivat paperi­teollisuuden työsulku 2005 ja joidenkin tehtaiden lopetus­suunnitelmat. Ensin mainittu sai välittömästi notkahduksen aikaiseksi myös reaaliseen talouskasvuun. Myös monet IT- tai telealan yritykset ilmoittivat supistavansa henkilöstöään. Samalla kerrottiin suuryritysten johtajille jaettavista jättiosingoista. Pientä ”kapinaakin” saattoi näin barometri­vastaamisessa tuolloin esiintyä.

Vuonna 2007 kuluttajien mielialat olivat kuitenkin muodostuneet valoisiksi ja luottamus­indikaattori ylsi jälleen +20:n tasolle, ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen.

Kuluttajien näkemykset toisaalta omasta taloudestaan ja toisaalta yleisestä taloudesta eriytyivät selvästi vuosituhannen alusta alkaen (kuvio 1). Odotukset Suomen taloudesta ja yleisestä työttömyydestä heiluivat usein miinuksella.

Sitä vastoin oman talouden saldoluvut pysyivät vakaasti plussalla: säästämis­mahdollisuus oli vähin erin kivunnut yli +40:n tasolle (jolla se on pysynyt näihin päiviin) ja oma talous pysytteli sille mukavissa hieman yli +10:n lukemissa.

Noina vuosina työttömyys Suomessa koko ajan vähentyi – välillä tosin kiusallisen hitaasti – ja ilmiön toinen puoli eli työllisyys parani isoin harppauksin. Työssäkäynti on valtaosalle kotitalouksista hyvinvoinnin perustekijä, joten sillä on suuri paino, kun hahmotetaan kuvaa oman talouden lähi­tulevaisuudesta. Kuluttaja­barometrin perusteella myös omakohtainen työttömyyden pelko pysyi työllisten keskuudessa vähäisenä.

Toisaalta myös palkkakehitys, palkankorotukset ja verohelpotukset, vaikuttivat suoraan näkemyksiin omasta taloudesta. Palkka­kehitys oli tilastojen valossa hyvä ja oikein ajoitetut veron­kevennykset kasvattivat työtätekevien nettotuloa. Inflaatio oli lisäksi aisoissa ja lainakorot matalat. Suomalaisilla kuluttajilla oli tuolloin ostovoimaa ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin.

Lainanottoa ja kuluttamista pidettiin jälleen erityisen kannattavana vuosina 2003 – 2006. Vaikka kotitalouksien velkaantumisessa oli kaikuja jopa 1980-luvun lopun hulppeasta menosta, lainanotto suhteessa tulokehitykseen oli hyvin hallinnassa. Kotitalouksille oli myös kymmenen työteliään vuoden ja järkevän taloudenpidon aikana kertynyt melkoinen määrä säästöjä ja monille sijoituksiakin.

Epäluottamus ennen finanssikriisiä ja yllättävän nopea toipuminen

Vuoden 2007 lopulla kuluttajien luottamus alkoi hiipua – hyvissä ajoin ennen maailman­laajuisen finanssi- eli rahoituskriisin alkua. Jyrkkää pudotusta jatkui vuoden 2008 lopulle, jolloin joulukuussa kuluttajien luottamus­indikaattori sukelsi historiansa aikana alimmilleen -6,5:een. Keväällä 2009 myös bkt:n kasvu romahti, noin -9:ään. Luottamus­indikaattori pysyi miinuksella samaan kevääseen. Miinusmerkkisiä lukemia ei kuluttajien odotuksissa oltu nähty sitten 1990-luvun alun lamavuosien. (Kuviot 2, 3 ja 5)

Kuvio 5. Kuluttajien luottamusindikaattori ja tuotannon suhdannekuvaaja 2000–2017

Lähde: Kuluttajabarometri ja tuotannon suhdannekuvaaja

Luottamusindikaattorin romahtamiseen 2007 – 2008 vaikutti eniten se, että kuluttajat menettivät uskonsa Suomen talouden kasvuun ja työllisyys­kehitykseen. Näitä kuvaavat saldoluvut valahtivat alle -25:n ja -50:n (kuvio 1). Yleistä taloutta koskeviin näkemyksiin vaikuttivat luonnollisesti finanssikriisin maailman­talouden taivaalle synnyttämät tummat pilvet.

Myös kuluttajien omaa taloutta koskevien odotusten saldoluku laski voimakkaasti ja oli vuoden 2008 lopulla enää runsaan +3:n tasolla – kuitenkin edelleen positiivinen. Aluksi oman talouden kuvaa ei niinkään heikentänyt maailman­talouden taantuma, vaan kuluttaja­hintojen, etupäässä ruoan ja öljyn hinnan ja lainakorkojen nopea nousu 2007 – 2008.

Aikaa ei enää pidetty otollisena kuluttamiselle eikä varsinkaan lainanotolle. Ja jo 2007, hyvissä ajoin ennen finanssikriisiä, kuluttajat kokivat ajan ennätyksellisen otolliseksi säästämiselle – ilmiselvää varautumista huonoihin aikoihin (kuvio 4).

Kuluttajien ajatuksissa heräsi kuitenkin – ekonomistit yllättänyt – optimismi jo kevät-kesällä 2009, kun Suomen talous yhä kynsi taantuman pohjamutia eikä hyviä reaalisia merkkejä ollut näköpiirissä. Talven 2008 – 2009 synkeiden näkemysten jälkeen kuluttajien Suomen taloutta koskevissa odotuksissa ponnistettiin puolessa vuodessa takaisin plussalle ja tasolle, jollaista oli nähty viimeksi vuosikymmen aikaisemmin.

Muualta maailmasta, USA:sta ja Saksasta kantautui myönteistä valon pilkahdusta, mikä tuki suomalaiskuluttajien uskoa talouden yleisestä elpymisestä tai vähintään kehitys­suunnan kääntymisestä kohti parempaa. Suomessakin bkt:n kehitys elpyi hyvin nopeasti talvella 2009 – 2010: vuosi­muutokseksi noin +5 prosenttia.

Syksyllä 2010 kuluttajien odotukset taloudesta olivat huipussaan ja kuluttajien luottamus­indikaattori löi kymmenen vuotta aikaisemman ennätyksensä lukemalla +22,9. Samalla Suomen talouden saldoluku­ennätykseksi tuli +25,3 (syyskuu 2010).

Kun verrataan kuluttajien näkemyksiä finanssikriisin kauden ja 1990-luvun laman välillä, on ero selkeä: Vaikka talous­odotukset kummallakin kerralla sukelsivat miinukselle, oli toipuminen finanssi­kriisistä paljon nopeampaa. 1990-luvun alussa synkkä tunnelma jatkui vuodesta 1989 aina vuoteen 1993, yli kolmen vuoden ajan.

1990-luvun lamassa laaja-alainen työttömyys oli lopulta se tekijä, joka piti kuluttajien mielialoja vuosia valottomina ja joka tällöin heikensi myös odotuksia kuluttajien oman talouden kehityksestä. Toisaalta rahoitus­kriisin aikoihin talouden perusta itse kotitalouksissa oli lujempi: oli vähemmän velkaa, enemmän säästöjä ja parempi ostovoima.

Palkkojen korotukset, veronkevennykset, lainakorkojen lasku ja hidas inflaatio paransivat kuluttajien ostovoimaa. Tähän pohjautuen kuluttajien odotukset oman taloutensa kehityksestä kohentuivat, mutta olivat edelleen vaisummat kuin vuosina 1999 – 2007.

Väheksyä ei voi myöskään uskon valamista ja aktiiviseen kuluttamiseen kannustamista, jota talouspolitiikan päättäjät tällä kertaa harjoittivat. Näin ei ollut asia 1990-luvun alussa. Silloin sorruttiin maalailemaan synkkiä tulevaisuuden­kuvia ja kehotettiin kotitalouksia ja yrityksiä säästämään valtiontalouden malliin.

Pitkäkestoinen taantuma kriisien jälkeen

Vuosina 2008 – 2009 ja 2011 – 2016 Suomen ja muun Euroopan kansantaloudet kärvistelivät jatkuvan taantuman kourissa. Eurooppaa ravisteli kriisi toisensa jälkeen, ensin rahoituskriisi, sen perään velkakriisi, sitten eurokriisi ja pakolaiskriisi. Ei siis ihme, että kuluttajien mielialat olivat pitkään enimmäkseen alamaissa. Ja kun kuluttajilla on huonot tunnelmat, ei kansantuotteen kasvu saa kuluttajien käyttäytymisestä työntöapua.

Vuoden 2010 jälkeen kuluttajien luottamus­indikaattori romahti Suomessa jälleen, nyt lähelle 0-tasoa, ja mateli vuosia pääsääntöisesti pitkän ajan keskiarvonsa (+12,2) alapuolella (kuvio 2). Myös bkt:n kasvu vajosi heikkoihin lukemiin, jopa miinukselle pitkäksi ajaksi (kuviot 3 ja 5). Ainoa merkittävä poikkeus luottamus­indikaattorille oli toukokuu 2015, jolloin se käväisi yli keskiarvonsa lukemassa +15,5.

Kuluttajien luottamusindikaattorin osatekijöistä odotukset Suomen taloudesta ja varsinkin yleisestä työttömyys­kehityksestä olivat vaihtelevan synkällä tasolla eli reippaasti miinuksella vuodesta 2011 aina vuoteen 2016 saakka (kuvio 1). Kuluttajien usko omaan talouteensa ei tyypillisesti heittelehtinyt yhtä laajalla skaalalla, mutta silläkin puolella lukemat alittivat pitkään keskimääräisen tasonsa.

Sen sijaan kuluttajien arviot omista säästämis­mahdollisuuksistaan pysyivät hyvinä. Tämän osatekijän tulkinta on kuitenkin hankalampaa, sillä – kuten finanssikriisin alla vuonna 2007 – säästämis­ilmapiirin paraneminen ja säästämisen yleistyminen eivät välttämättä lupaile valoisampaa tulevaisuutta, vaan usein indikoivat epävarmuutta tai huonoja aikoja. Toisaalta ajankohtaa ei vuosikymmenen alkupuoliskolla pidetty lainkaan otollisena lainanottoon tai kuluttamiseen (kuvio 4).

Kuluttajien vaisujen mielialojen taustalla olivat vuosina 2011 – 2016 monet seikat. Työllisyys on kotitalouksien hyvinvoinnin perusta, joka noina vuosina heikentyi yt-neuvottelujen ja työttömyyden yleistymisen myötä. Kuluttajien ostovoimaa söivät myös hidas palkkakehitys, kiristynyt verotus ja euron arvon lasku. Lisäksi ilmapiiriä heikensivät hallituksen kaavailemat leikkauslistat ja pakkolait.

Positiiviseen suuntaan vaikuttivat maltillinen inflaatio ja matalat lainakorot. Varsinkaan ilman öljyn ja bensan ”hintaromahdusta”, (auto)verotus­muutosten tai elintarvikkeiden hinnan laskua – ”hintojen halpuuttamista” – ei suomalaisilla olisi ollut kovin vahvaa luottoa omaan talouteensa tai halua kuluttaa.

Kuluttajat ennakoivat noususuhdanteen ennen ekonomisteja

Vihdoin keväällä 2016 kuluttajien kuva taloudesta alkoi selvästi parantua. Kesästä 2016 lähtien kuluttajien luottamusindikaattori on ylittänyt pitkän ajan keskiarvonsa ja tämän vuoden puolella on saatu kokea pelkästään yli +20:n lukemia (kuvio 2). Koko mittaushistorian ennätys +24,1 tehtiin toukokuussa.

Samaan aikaan on bkt:n vuosimuutoskin kivunnut nykymittapuulla mukaviin lukemiin +3 prosentin paikkeille (kuviot 3 ja 5). Kuluttajat olivat talouden ennakoijina jälleen hereillä ennen ekonomisteja, sillä ennustelaitosten arviot talouskasvusta ovat toinen toisensa perään hivuttautuneet ylös vasta kuluvan vuoden puolella.

Luottamusindikaattorin kaikki osatekijät ovat vahvistuneet viime ja kuluvan vuoden aikana (kuvio 1). Odotus kuluttajan omasta taloudesta on kuitenkin kehittynyt edelleen varovaisen nihkeästi +10:n tuntumaan. Työttömyys­kehityksen elokuun saldoluvulle +16,5 löytyy ylittäjä niinkin kaukaa kuin vuosilta 2000 – 2001. Suomen talouteen uskotaan vahvimmin sitten vuoden 2010. Yleisesti kuluttajat pitävät nyt ajankohtaa hyvin otollisena kestotavaroiden ostamiselle ja varsinkin lainanotolle, mutta viime aikoina taas jonkin verran myös säästämiselle (kuvio 4).

Viime kuukausina työttömyys on jälleen vähentynyt Suomessa. Positiiviseen suuntaan talous­luottamuksessa vaikuttavat myös maltillinen inflaatio ja hyvin matalat lainakorot. Öljyn ja bensan sekä elintarvikkeiden hinnat ovat jopa laskeneet. Autokauppaa ovat piristäneet romutuspalkkiot ja muutokset verotuksessa. Kiky- ja sote-sopimukset saatiin vihdoin allekirjoitettua. Euroopan keskuspankki (EKP) on virkistänyt EU-maiden taloutta omaisuuserien osto-ohjelmallaan. Lehdistä on saatu lukea myönteisiä uutisia laiva- ym. tilauksista, rakentamisesta, maailman talousmahdeista jne. Suomen vienti on alkanut vetää, investoinnit ovat kasvussa.

Toisaalta kuluttajien ostovoimaa rapauttavat hallituksen päättämät säästöt ja leikkaukset, palkkakehityksen hidastuminen ja eurokurssin lasku. Leikkauksia kompensoimaan luvatut veronkevennykset eivät heti vakuuttaneet kansalaisten mieliä. Lisäksi kotitalouksien velkataakka on viime vuosina huolestuttavasti kasvanut. Yleistä, talouteenkin heijastuvaa huolta ovat toisaalta herättäneet Britannian EU-ero (”brexit”), Trumpin arvaamaton politiikka (protektionismi), terrorismi ja sotatoimet tai sen uhka Syyriassa ja Pohjois-Koreassa.

 --------------------------------------------------------------------------

Suomalaisilla vahvin taloususko EU:ssa

Kuviossa 6 on esitetty EU:n ja euroalueen kuluttaja­luottamuksen kehitys vuosina 1995–2017 verrattuna Suomen vastaavaan kehitykseen (kausitasoitetut sarjat). Käyrien välillä on pysyvä 20–30 yksikön systemaattinen tasoero, mutta muutossuunnat ja käännös­vaiheet eri aikoina ovat pää­sääntöisesti samat.

Kuvio 6. Kuluttajien luottamus EU-maissa ja Suomessa 1995–2017*

* Kausitasoitetut sarjat. Lähde: Euroopan komissio (DG ECFIN)

Ehkä ainoa silmiinpistävä poikkeama sääntöön on havaittavissa 2013–2015, jolloin Euroopan tasolla oli kuluttajien luottamuksessa selkeä nouseva trendi, kun taas Suomessa oli vaihtelevan heikko vaihe. Viimeisen vuoden aikana EU:ssa ja euroalueella luottamus taas ei ole vahvistunut läheskään yhtä voimakkaasti kuin Suomessa. Luottamus­indikaattorin lukemien tasoero on jälleen venähtänyt noin 30 yksikköön.

Hyvä taloususko on yhteinen piirre pohjoismaisten hyvinvointi­valtioiden eli Suomen, Ruotsin ja Tanskan sekä myös Alankomaiden kansalaisille. Suomalaiset kuluttajat ovat useimmiten kansainvälisessä mitassa kaikkein luottavaisimpia talouden suhteen. Tämä on ollut vallitseva tilanne ainakin 1990-luvun lamavuosien jälkeen.

Kuluttajien luottamukseen eri maissa eivät vaikuta pelkästään taloudelliset tosiasiat, vaan mukana on paljon ”kansallisia luonteenpiirteitä”. Kyselyt ovat kaikissa EU-maissa samanlaisiksi harmonisoituja, mutta vastaamistapojen erot sanelevat sen, millä tasolla kuluttaja­luottamuksessa liikutaan, oli sitten nousu­suhdanne tai taantuma.

Merkittävimmin eri kansakuntien luottamuseroihin vaikuttavat odotukset oman kotitalouden säästämis­mahdollisuuksista. Suomen ja muiden Pohjoismaiden säästämis­saldoluvut ovat usein yhtä paljon plussalla kuin eteläisempien maiden luvut miinuksella. Myös muissa kolmessa osatekijässä, odotuksissa omasta ja maan taloudesta sekä työttömyydestä, on havaittavissa suuria systemaattisia eroja pohjoisten sekä keskisten ja eteläisten EU-maiden välillä.

-------------------------------------------------------------------------

Mikä on kuluttajabarometri?

Kuluttajabarometri on puhelinhaastattelu­tutkimus (survey), jonka avulla mitataan suomalaisten kuluttajien mielikuvia ja odotuksia oman kotitaloutensa ja Suomen yleisestä taloudellisesta kehityksestä. Sillä tutkitaan myös kotitalouksien aikomuksia tehdä suuria hankintoja, säästää, sijoittaa ja ottaa lainaa.

Ensimmäinen barometritutkimus tehtiin marraskuussa 1987. Aluksi tutkimus tehtiin kaksi kertaa vuodessa, ja vuonna 1992 tutkimuskerrat nostettiin neljään. Lokakuusta 1995 alkaen kuluttaja­barometrin tiedot on kerätty Euroopan komission harmonisoimana ja osin rahoittamana joka kuukausi.

Kysymyksiin vastaaminen tapahtuu valmiiden vastaus­vaihtoehtojen avulla. Saldoluku lasketaan myönteisten ja kielteisten vastaus­osuuksien erotuksena. Äärivastauksia painotetaan luvulla 1 ja maltillisempia vastauksia luvulla 0,5. Saldoluku voi vaihdella -100:n ja +100:n välillä. Mitä korkeamman (positiivisen) arvon saldoluku saa, sitä valoisampi näkemys kuluttajilla on taloudesta.

Kuluttajien luottamusindikaattori tiivistää kuluttajien odotukset taloudesta. Luottamus­indikaattori on neljän saldoluvun aritmeettinen keskiarvo: oma ja Suomen talous, työttömyys sekä kotitalouden säästämis­mahdollisuudet, kaikki seuraavaa 12 kuukautta koskien.

Kuluttajabarometrin tulokset julkaistaan nopeasti tutkimus­kuukauden lopussa. Tulosten avulla voidaan ennakoida talouden kehitystä.

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolot -yksikössä. Hän on vastannut kuluttajabarometrista vuodesta 1997 lähtien.