Yksinyrittäjien lukumäärä on viime aikoina lisääntynyt, mutta työnantajayrittäjien polkenut paikallaan. Jotta voitaisiin arvioida, millainen vaikutus tällä on työllisyyteen, tarvitaan useita tietolähteitä.
Kirjoitin Tieto&trendit ‒ talous- ja hyvinvointikatsauksen numerossa 5/2016 yrittäjien lukumäärän polkeneen paikallaan jo usean vuoden ajan. Samanaikaisesti toisaalla kerrotaan yrittäjien lukumäärän nousseen viime vuosina ja yrittäjiksi ryhtyvän yhä useamman henkilön.
Molemmat kehityssuunnat ovat yhtälailla oikein, sillä tulokset riippuvat tarkastelunäkökulmasta sekä eri tietolähteissä käytetyistä menetelmistä ja määritelmistä.
Jotta välttyisimme vääriltä johtopäätöksiltä työmarkkinoiden kehityksestä, tarkastelen tässä artikkelissa ilmiön monimuotoisuutta muutaman eri tietolähteen näkökulmasta. Keskityn tarkastelussa pääasiassa yrittäjiin, vaikka olen myös havainnut, että yrittäjät ja yritykset sekoitetaan julkisessa keskustelussa monta kertaa keskenään.
Tilastokeskuksessa yritysten ja yrittäjien lukumääriä tilastoidaan useassa eri tilastossa. Osa tiedoista saadaan kysymällä tiedot suoraan henkilöiltä tai yrityksiltä ja osa tiedoista saadaan hallinnollisina rekisteriaineistoina eri viranomaisilta.
Yritysten lukumäärätietoja sekä tietoja aloittaneista ja lopettaneista yrityksistä tuotetaan esimerkiksi yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilastossa sekä aloittaneet ja lopettaneet yritykset -tilastossa. Tietoja yrittäjistä puolestaan julkaistaan työssäkäyntitilastossa, työvoimatutkimuksessa sekä kansantalouden tilinpidossa.
Kansantalouden tilinpidon tiedot yrittäjistä pohjautuvat merkittävästi työvoimatutkimukseen, jonka vuoksi kyseisten tilastojen tiedot yrittäjien lukumääristä ovat suhteellisen lähellä toisiaan ja lukumäärien kehityksessä on havaittavissa yhtäläisyyksiä (kuvio 1.)
Lähde Tilastokeskus
Työssäkäyntitilaston tiedot poikkeavat sen sijaan selvästi edellä mainituista tilastoista sekä yrittäjien lukumäärän että sen muutoksen osalta.
Työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2014 lopussa noin 346 000 yrittäjää (ml. ilman korvausta työskentelevät yrittäjäperheenjäsenet). Samaan aikaan työssäkäyntitilaston mukaan yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä oli ”ainoastaan” 240 000.
Tilastojen lukumääräerosta vajaa puolet (noin 49 000 yrittäjää) selittyy sillä, että työssäkäyntitilastossa nämä henkilöt on määritelty eläkeläisiksi. Palkansaajiksi heistä määriteltiin yli 35 000. Työttömiksi luokiteltiin noin 7 000 henkilöä ja opiskelijoiksi vajaat 5 000 henkilöä. Työssäkäyntitilaston muut työvoiman ulkopuolella olevat ryhmään sijoittui noin 7 000 työvoimatutkimuksessa yrittäjäksi määriteltyä.
Mistä tilastojen luokitteluerot johtuvat? Työssäkäyntitilastossa yrittäjiksi määritellään sellaiset yli 18-vuotiaat henkilöt, joilla on yrittäjän eläkelain (YEL) tai maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukainen vakuutus voimassa vuoden viimeisellä viikolla. Työvoimatutkimuksen tiedot saadaan kysymällä asiaa henkilöiltä itseltään.
Mikäli henkilön yritystoiminta on pienimuotoista ja kestää vain muutaman kuukauden tai yritystoiminnan tuloja on syntynyt alle sovitun määrän (noin 7 560 euroa vuonna 2016), ei henkilön tarvitse hankkia yrittäjien eläkevakuutusta ja henkilöt päätyvät työssäkäyntitilastossa muihin ryhmiin, esimerkiksi opiskelijoiksi, eläkeläisiksi tai palkkatöissä ollessaan työllisiksi palkansaajiksi.
Työvoimatutkimuksessa yrittäjät-luokkaan päätymiseksi riittää, että henkilö on tehnyt tutkimusviikolla yrittäjätyötä vähintään tunnin.
Molemmissa tilastoissa henkilöt voivat kuulua vain yhteen luokkaan (työllinen, työtön, opiskelija, eläkeläinen jne.), vaikka todellisuudessa he voivat esimerkiksi opiskella töiden ohessa tai työskennellä eläkkeellä ollessaan.
Mihin pääasiallisen toiminnan luokkaan henkilö eri tilastoissa lopulta päätyy, riippuu tilastossa käytettävästä luokittelujärjestyksestä ja määritelmistä sekä mahdollisesti myös tiedonkeruutavasta.
Molemmissa esimerkkitilastoissa työlliset henkilöt jaetaan yrittäjien lisäksi palkansaajiin (ammattiasema). Henkilö voi kuulua vain toiseen näistä ryhmistä, vaikka hän hankkisikin elantonsa sekä palkansaajana että yrittäjänä.
Työssäkäyntitilastossa ammattiasema riippuu henkilökohtaisten tulojen suuruudesta. Jos henkilön yrittäjätulot ovat suuremmat kuin palkkatulot, hänestä tulee yrittäjä ja vastaavasti palkkatulojen ollessa suuremmat henkilöstä tulee palkansaaja.
Työvoimatutkimuksessa valinta tehdään haastattelutilanteessa.
Viime aikojen hallitusohjelmissa on säännöllisesti huudettu uusien yrittäjien perään ja myös nykyinen hallitus on toistuvasti nostanut esille toiveen yritystoiminnan lisääntymisestä työllisyyden ja kansantalouden pelastamiseksi.
Tilastojen valossa kehitys näyttää positiiviselta, sillä uusia yrityksiä perustettiin vuonna 2015 enemmän kuin vanhoja yrityksiä lopetti ja yrittäjien lukumäärä on ollut työvoimatutkimuksen mukaan viime vuosina noususuunnassa (kuvio 2).
Lähde Tilastokeskus, työvoimatutkimus
Maa-, metsä- ja kalatalousyrittäjien sekä palkatta työskentelevien yrittäjäperheenjäsenten lukumäärä on vähentynyt viime aikoina, mutta muiden yrittäjien lukumäärä on noussut vuodesta 1997 noin 29 prosenttia ja vuodesta 2010 vajaat 10 prosenttia verrattuna vuoteen 2015.
Työllisyyden kehittymisen kannalta on hieman huolestuttavaa, että yrittäjien lukumäärän kasvu on syntynyt pääasiassa yksinyrittäjien määrän lisäyksestä. Samanaikaisesti työnantajayrittäjien lukumäärä on polkenut lähes paikallaan.
Huolestuttavaa on myös se, että yksinyrittäjien lukumäärän kehitys on suurelta osin jo yhden työuran tehneiden eläkeikäisten ansiota.
Kun vuonna 1997 yksinyrittäjien keski-ikä oli 43 vuotta ja heistä oli työssäkäyntitilaston mukaan eläkkeellä vajaat 5 prosenttia, niin vuonna 2014 yksinyrittäjistä oli työssäkäyntitilaston mukaan eläkkeellä jo yli 14 prosenttia, ja heidän keski-ikänsä oli noussut 47 vuoteen.
Koska ihmisten työpäivä koostuu yhä useammin erityyppisistä tehtävistä ja toimeentuloa saadaan useasta tulolähteestä, tulee työmarkkinoita tarkasteltaessa tuntea käytettävät tietolähteet ja niiden ominaispiirteet hyvin, jotta ei tehtäisi vääriä johtopäätöksiä talouden tai työllisyyden kehittymisestä.
Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan lisää tietyn ikäisiä työllisiä ja työllisyystilastoissa yrittäjät ja palkansaajat ovat yhtä arvokkaita. Tilastoissa näkyvä yrittäjien lukumäärän nousu ei siis automaattisesti tarkoita työllisten lukumäärän nousua ja päinvastoin.
Yksi merkittävä keino kansantalouden parantamiseksi on yksityisen kulutuksen lisääminen. Tähän usean työn tekeminen tai eläkkeellä yrittäminen antavat toki oman mahdollisuutensa, vaikkakin kokopäiväisen uuden nuoren yrittäjän saaminen mukaan työmarkkinoille olisi huomattavasti toivotumpi vastaus huutoon.
Koska yrittäjät ovat laajan mielenkiinnon kohteena tällä hetkellä, ja heidän toiminnastaan halutaan lisää tietoa, toteutetaan Tilastokeskuksessa yrittäjien työoloja kartoittava tutkimus ensi vuonna. Tuloksia tutkimuksesta on saatavissa vuonna 2018.
Kirjoittaja on tilastopäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.
Kansainvälisissä tehtävissä Marjo Bruun on saanut nähdä, miten erilaisista lähtökohdista tilastointia erilaisissa yhteiskunnissa tehdään. Hänen aikanaan toiminta tilastokokouksissa on muuttunut vuorovaikutteisemmaksi.
Kokeilujemme perusteella teleoperaattoriperusteinen mobiilipaikannusdata taipuu ketterästi monipaikkaisen elämän tarkasteluun. Työ mobiilipaikannusdatan hyödyntämiseksi jatkuu Tilastokeskuksessa. Neuvottelemme kaikkien suurten operaattoreiden kanssa yhteistyöstä tilastotuotannon kehittämiseksi.
Suomessa elää noin 7 000 henkilöä avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa samaa sukupuolta olevan puolisonsa kanssa. Tilasto ei nosta yksilöitä esiin, mutta voi silti vahvistaa malleja.
Kun erilliset rekisterit korvautuvat tulorekisterillä, ammattitietoja voi antaa monin eri tavoin. Esimerkiksi sihteerien ja johtajien määrät voivat moninkertaistua luokitusmuutosten takia.
Tilastojen tuotannon ja julkaisun keskiössä ovat kansainväliset ja kansalliset tietotarpeet. Perinteisiä tilastoja tuotetaan jatkossakin, mutta niiden rinnalle tuodaan nopeammin tuotettua tilastotietoa ja lisää kokeellisia tilastoja.
Helsingin kaupungin keskustatunnelista käydyssä keskustelussa esiin noussut "tilastovirhe" on hyvä esimerkki siitä, miten lähdetietojen oikeellisuus vaikuttaa tilastojen laatuun. Tämä korostuu erityisesti pienaluetilastoissa.
Työssäkäynnin muutoksia on tilastoitu jo sukupolven ajan. Siinä missä vuonna 1987 kolmekymppiset olivat jo tukevasti työelämässä, nykyisin yhä useampi 30-vuotias on opiskelija. Etenkin päätoimisesti opiskelevien 30-vuotiaiden naisten määrä on kasvanut.
Arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti noin 30 prosenttia kaikesta tuotetusta ruoasta päätyy hävikkiin. Suomessa kaikesta syömäkelpoisesta ruoasta haaskataan arviolta 10–15 prosenttia. Kotitaloudet heittävät ruokaa vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa – noin 23 kiloa ruokaa suomalaista kohti. Esitetyt arviot ovat kuitenkin epävarmoja, ja ruokahävikin tilastointia ollaan parhaillaan kehittämässä.
