Suomella hyvä lähtötilanne kestävän kehityksen mittareilla
YK:n yleiskokous juhlisti vuosituhannen vaihdetta hyväksymällä kehittämisohjelman, joka tähtäsi miljoonien ihmisten elämän helpottamiseen. Ohjelma johtikin äärimmäisen köyhyyden puolittumiseen maailmassa. Myös äiti- ja lapsikuolleisuus ja tuberkuloosin uhrien määrä puolittuivat. Erinomaiset tulokset taisivat yllättää tavoitteiden asettajatkin.
Millenium-tavoitteiden päivitys 15 vuotta myöhemmin nostikin riman roimasti korkeammalle. Maailman johtajat sopivat syksyllä 2015 uusista kestävän kehityksen päämääristä. Näyttävästi uutisoitu Agenda 2030 vaati kulisseissa pitkän poliittisen väännön.
Kunnianhimoinen kehittämisohjelma laajentaa kestävän kehityksen tavoitteet uusiin ulottuvuuksiin. Millenium-tavoitteet oli räätälöity pääasiassa kehitysmaiden tarpeisiin. Uusi Agenda 2030 on sitä vastoin globaali ohjelma, johon kaikkien maailman maiden oletetaan sitoutuvan.
Uusi kehittämisagenda tunnistaa ongelmien rajat ylittävän universaalisuuden. Kun Millenium päämäärien fokus oli sosiaalisessa hyvinvoinnissa, Agenda 2030 kattaa myös talouden ja ympäristön. Uusia ulottuvuuksia edustavat myös kansainvälinen yhteistyö ja ihmisoikeudet.
Päivitetty Agenda pyrkii kattamaan kaikkien väestöryhmien hyvinvoinnin. Ketään yksilöä tai mitään ihmisjoukkoa ei tule jättää jälkeen ohjelmaa toteutettaessa.
Globaalit päämäärät johtivat väistämättä koko agendan paisumiseen: Päämäärien joukko nousi kahdeksasta 17:ään. Alatavoitteita on nyt 169.
Kolmannes indikaattoreista odottaa mittausmenetelmää
YK:n kestävän kehityksen korkean tason poliittinen foorumi seuraa Agenda 2030:n edistymistä vuosittain. YK:n johdolla on lisäksi koottu mittaristo, jolla kunkin päämäärän ja tavoitteen toteutumista pyritään raportoimaan konkreettisella tasolla.
On selvää, että moniulotteisten tavoitteiden seuranta on haaste mittaamiselle. Laaja indikaattorijoukko sisältääkin tällä hetkellä lähes 240 mittaria.
Osa Agenda 2030:n päämääristä ja tavoitteista on konkreettisia, osa hankalammin hahmotettavia. Tämä heijastuu myös tavoitteiden mittaamiseen.
Tällä hetkellä noin kolmannes indikaattoreista on saatavilla säännöllisistä tilastolähteistä. Yksi kolmannes mittareista on kehitettävissä kohtuullisella työllä, mutta viimeinen kolmannes on indikaattoreita, joille ei ainakaan toistaiseksi ole vakiintunutta mittaamismenetelmää.
Data kehityksen raaka-aineena
Digitalisaatio ja digitaalisen datan räjähdysmäinen kasvu muuttavat vauhdilla toimintaympäristöämme. Ne ovat kehityspotentiaali, jonka myös Agenda 2030 noteeraa. Digitalisoitu data nähdäänkin tavoitteena olevan kehitysharppauksen raaka-aineena pääoman ja työvoiman rinnalla.
Data on entistä selkeämmin keskeinen tuotannontekijä. Samalla kun datan määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mahdollisuus hyödyntää sen potentiaalia jakaa ihmisiä ja maailman valtioita.
Avoin data onkin paitsi tuotannon tekijä myös perusedellytys kestävän kehityksen päämäärien, demokratian ja tasavertaisuuden toteutumiselle.
Korostaakseen datan merkitystä Agenda 2030:n toteutumiselle YK lanseerasi käyttöön käsitteen datavallankumous.
Uusi data tarjoaa uudenlaisia tapoja myös päämäärien seuraamiseen. Tilastojen uudistaminen on tavallisesti ollut aikaa vievää työtä. Datavallankumous panee tilastojen tekijät haasteen eteen. Jotta puuttuvien indikaattoreiden aukot saataisiin täytettyä, tarvitaan ripeää otetta uusien teknologioiden hyödyntämiseksi.
Maiden lähtötilanne vaihtelee nykymittareilla
Kestävän kehityksen päämääriä ei ole muotoiltu kilpakentäksi, jolla maailman maat mittelöivät paremmuudesta. Siitä huolimatta on mielenkiintoista arvioida, millaiset mahdollisuudet eri mailla on nykytilanteensa pohjalta tavoitella yhteisesti asetettuja päämääriä.
Eräs ensimmäisistä vertailevista stressitesteistä oli raportti, jonka Bertelmans-säätiö kokosi YK:lle vuonna 2015. Tutkimuksessa oli mukana 33 rikkaaksi luettavaa OECD-maata.
Paras lähtötilanne päämäärien saavuttamiseksi oli Pohjoismaissa ja Sveitsissä. Nämä maat, ”fit five”, kansoittivat vertailun viisi kärkisijaa. Suomen sijoitus vertailussa oli neljäs. Näissä maissa hyvinvoinnin osatekijät ovat parhaiten balanssissa, vaikka kaikissa maissa on vielä parannettavaakin.
Maakohtaisia vertailuja ovat tämän jälkeen jatkaneet muun muassa OECD ja monet maat jo omaltakin osaltaan. Vertailujen tulokset hieman vaihtelevat riippuen käytettävissä olevasta datasta ja valituista indikaattoreista.
Suomi vahvoilla OECD:n vertailussa...
Suomen lähtötilanne Agenda 2030 -päämäärien saavuttamiseksi on useiden tavoitteiden osalta erinomainen.
OECD:n tuorein tutkimus heinäkuulta 2017 osoittaa, että Suomi on tällä hetkellä saavuttanut 23 kestävän kehityksen tavoitetta (Kuvio 1). Tämä koskee muun muassa laadukasta koulutusta, terveyttä, infrastruktuuria ja innovointia, epätasa-arvoisuuden vähentämistä sekä puhdasta vettä.
Kuvio 1. Suomen nykyinen etäisyys YK:n kestävän kehityksen 2030 tavoitteiden saavuttamisesta*
Lähde: Measuring distance to the SDG targets, OECD, June 2017
*Kuvio näyttää, miten pitkälle Suomi on jo edennyt tavoitteiden saavuttamisessa. Mitä pidempi palkki, sitä lyhempi matka on vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseen. Tavoitteet on ryhmitelty niin, että kunkin tavoitteen alla on 5 ulottuvuutta Agenda 2030:sta (ulkokehä).
Eniten parannettavaa jatkossa on ilmastotekoja sekä ihmisarvoista työtä ja talouskasvua koskevien päämäärien saavuttamiseksi. Ilmastotekojen indikaattoreina on vertailussa käytetty hiilidioksidipäästöjä bkt:ta ja henkeä kohti.
On muistettava, että nykyiset vertailut ovat suuntaa antavia. OECD:n tuoreessa testissä kyettiin Suomen osalta mittaamaan noin 60 prosenttia Agenda 2030:n 169 tavoitteesta. Indikaattoreita oli käytössä 130 eli runsas puolet YK:n listasta.
Työtä ja talouskasvua koskeva tulos osoittaa osaltaan vertailuajankohdan merkityksen mittaamisessa. Mittausajankohtana (2015, 2016) Suomen talouskasvu oli olematonta ja työttömyys kasvussa. Tämän päivän luvuilla mitattuna kuva kehityksestä voisi jo olla toisenlainen.
...ja keskikastia EU:n tuoreessa selvityksessä
Myös Euroopan unioni on koonnut tilastovirastonsa Eurostatin johdolla sadan indikaattorin listan seuratakseen kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista. EU:n asettamat kestävän kehityksen päämäärät ovat samat kuin YK:lla, mutta EU:n indikaattoreista vain runsaat puolet on yhteneviä YK:n indikaattoreiden kanssa.
Juuri ilmestyneessä Eurostatin indikaattorijulkaisussa Suomi sijoittuu useimmissa vertailuissa EU-maiden keskikastiin arvioitaessa maiden nykytilaa tavoitteiden saavuttamiseen nähden. Tarkasteluvuosia ovat 2015 tai 2016.
EU-maiden kärkikastia Suomi on köyhyysriskin pienuudessa ja syrjäytyneiden määrässä, puhtaan veden sekä eräiden tutkimukseen, kehittämiseen ja koulutukseen liittyvien tavoitteiden osalta.
Eniten petrattavaa Suomella on energian kulutuksessa ja energiatehokkuudessa. Harvaan asutun maan ongelmat näkyvät muun muassa siinä, että julkisten liikennevälineiden saatavuus koko väestölle on EU-maiden häntäpäätä.
Joidenkin päämäärien osalta Suomen tilanne vaihtelee riippuen käytettävästä mittarista.
Esimerkiksi sukupuolten välinen tasa-arvo on Suomessa hyvällä kantilla, jos mittareina käytetään työllistymisastetta tai kansanedustajapaikkoja. Sitä vastoin palkoilla mitaten sukupuolten välinen ero on Suomessa EU-maiden keskivertoa suurempi.
Tilastokeskus raportoi yhdessä kansallisten tiedontuottajien kanssa
Tilastokeskus aloittaa ensi vuoden alussa hankkeen, jossa kootaan ja raportoidaan Suomen globaalit kestävän kehityksen indikaattorit. Tavoitteena on tuoda yhteen ne kansalliset tahot, joiden tiedoilla kyetään tuottamaan mahdollisimman suuri osa YK:n indikaattoreista.
Keskeisessä asemassa ovat Suomen virallisen tilaston tuottajat, mutta yhteistyötä tarvitaan varmasti myös monien muiden kumppaneiden kanssa. Keskeinen tekijä globaalien indikaattoreiden tuottajaverkoston luomisessa on myös Valtioneuvoston kanslia, joka koordinoi kestävän kehityksen työtä Suomessa.
Tilastokeskus kokoaa kansallisiin tietoihin perustuvat globaalit indikaattorit tietokannaksi, joka tulee olemaan avoimesti käytettävissä sekä kansallisille että kansainvälisille tietojen tarvitsijoille.
Kirjoittaja työskentelee kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksen esikunnassa ja Tilastokeskuksen tulevan indikaattoriprojektin projektipäällikkönä.
Avainsanat:
Miksi tätä sisältöä ei näytetä?
Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.