Palveluiden ja tuonti­tavaroiden reaal­ihinnat ovat muuttuneet Suomen EU-jäsenyyden aikana eri lailla. Näiden hintojen kehitykseen kilpailun näkö­kulmasta perehdytään Ilkka Lehtisen kolmannessa suhteellisten hintojen muutoksia käsittelevässä artikkelissa*.

Tuontitavaroiden osuus kuluttaja­hintaindeksin painosta on noin 18 prosenttia. Vaatteet, jalkineet, kodin­koneet, kännykät ja viihde-elektroniikka tuodaan pääosin Kiinasta tai muualta Aasiasta.

Muita kilpailtuja tuonti­tavaroita ovat henkilö­autot vara­osineen, silmä­lasit sekä lääkkeet.

Tuontitavaroiden reaalihinnat ovat laskeneet EU-jäsenyyden aikana keski­määrin 30 prosenttia (Kuvio 1). ”Kiina-ilmiö” on jatkunut pitkään ja jatkuu edelleen.

Kuvio 1. Tuontitavaroiden ja palvelujen reaali­hintojen sekä reaali­palkkojen kehitys 1994-2017, 1994=100

Lähde: Tilastokeskuksen kuluttaja­hintaindeksit 1994-2017 sekä ansiotaso­indeksi 1964=100

Eniten ovat laskeneet kännyköiden hinnat. Pudotusta on vaikea pukea prosentti­asuun. Jos kännykän reaali­hinta oli 100 euroa vuonna 1994, on hinta tänään 1,2 euroa. Viihde-elektroniikan vastaava luku on 15.

Henkilöautojen ja muiden kulku­neuvojen reaali­hinnat ovat puolittuneet. Tänä päivänä uuden auton hinta on euro­määräisenäkin alempi kuin vuonna 1994. Käytettyjen autojen nimellis­hinnat ovat laskeneet jopa 30 prosenttia.

Globaali kilpailu on johtanut siihen, ettei kulutus­tavaroita juurikaan Suomessa enää valmisteta, vain pienessä määrin kokoon­panoa.

Globaalikilpailussa olevat palvelut ovat halventuneet

Palveluiden osuus kuluttajahinta­indeksin painosta on 42 prosenttia.

Palvelujen hintakehitys on paljolti sidottu kotimaiseen palkka­kehitykseen. Palvelujen ongelmana on ollut kilpailun puute ja huono tuottavuus­kehitys. Globaalin hinta­kilpailun alaisten palveluiden hinnat ovat laskeneet tavaroiden tapaan (Kuvio 2).

Kuvio 2. Palvelujen ja palkkojen reaalihinta­kehitys 1994-2017, 1994=100

Lähde: Tilastokeskuksen kuluttajahinta­indeksit 1994-2017

Kilpailtujen palveluiden paino-osuus koko indeksistä on noin seitsemän prosenttia. Näitä ovat ulkomaan lennot, tele­palvelut, valmis­matkat sekä kotimaiset matka­palvelut, joiden hinta­kilpailua on vapautettu ja markkinoille on tullut ulkomaisia toimijoita. Tästä ovat esimerkkinä bussi- ja juna­lippujen hintojen lasku viime vuosina.

Nähtäväksi jää, tuoko uusi, ensi kesänä voimaan tuleva taks­ilaki kuluttajaa hyödyttävää hinta­kilpailua myös taksi­matkoihin.

Tekniikan kehitys ja kilpailu ovat laskeneet kännykkä­puheluiden ja netti­yhteyksien hintoja, kun taas yksityisten kuluttajien posti­palvelujen reaali­hinnat ovat nousseet.

Kotimaisen palkkakehitykseen sidottuja tyypillisiä kotimarkkina­palveluita ovat olleet kuluttaja-, virkistys-, koulutus- ja ravintola­palvelut. Näiden hinta­kehitys on seurannut reaali­palkkojen kehitystä. Tuottavuus­kehitys on ollut huono, eikä hinta­kilpailua ole.

Terveydenhoidossa palvelut kallistuneet ja tavarat halventuneet

Terveydenhoidossa tapahtui vuonna 2006 muutos. Tavaroiden hinnat lähtivät laskuun rinnakkais­lääkkeiden markkinoille tulon ansiosta ja silmä­lasien koventuneen hinta­kilpailun vuoksi. (Kuvio 3)

Kuvio 3. Terveydenhoidon palvelujen ja tavaroiden reaalihinta­kehitys 1994-2017, 1994=100

Lähde: Tilastokeskuksen kuluttajahinta­indeksit 1994-2017

Terveydenhoidon palveluiden hinnat sen sijaan kääntyivät nousuun SOTEa ja valinnan­vapautta odoteltaessa. Kun palvelu­maksuja nostetaan, yhteis­kunnan tuki­tarve vähenee.

Auton hankintahinta laskenut

Autoilun reaalihinta on kokonaisuudessaan noussut, mutta hyvin eri tavoin. Henkilö­autojen hankinta­hinnat ovat laskeneet, poltto­aineiden ja yllä­pidon hinnat taas nousseet. (Kuvio 4)

Kuvio 4. Autoilun reaali­hintojen kehitys 1994-2017, 1994=100

Lähde: Tilastokeskuksen kuluttajahinta­indeksit 1994-2017

Uusien autojen hankinta­verosta on siirrytty vähitellen vuotuiseen ajoneuvo­veroon. Autoilun palveluista vain katsastus on saatu kilpailun piiriin, ja hinnat ovat laskeneet.

Posti- ja puhelin­palveluiden hinta­kehitys eri maailmoista

Yksityisten kuluttajien posti­palvelut ovat hyvä esi­merkki siitä, kuinka monopoli­asemassa oleva yritys yrittää paikata volyymin romahduksen hintojen nostolla (Kuvio 5). Pidemmällä tähtäimellä tämä ei onnistu, lain­säädäntöä on muutettava ja kilpailua avattava myös tavallisille kuluttajien posti­palveluille.

Kuvio 5. Posti- ja puhelinpalvelujen reaali­­hintojen kehitys 1994-2017, 1994=100

Lähde: Tilastokeskuksen kuluttajahintai­ndeksit 1994-2017

Alueellinen eriarvoisuus pitää ratkaista muulla tavalla kuin yleisellä hintojen nostolla. Kuluttajan kirje- ja kortti­palvelujen ostot ovat toki vähentyneet radikaalisesti. Netti­kauppa on toisaalta räjäyttänyt paketti­postin käyttöä. Sillä alueella kilpailu pelaa, ainakin osittain.

Suomessa matkapuhelin­palvelujen hinnat ovat kansain­välisestikin edulliset. Operaattoreita on hinta­kilpailun kannalta ihanteellinen määrä. Kolme melko tasa­vahvaa toimijaa pitää markkinat hereillä ja kuluttaja hyötyy.

Globalisaatio tuo kilpailua ja halvempia kuluttaja­hintoja

Globalisaatiosta tuodaan usein esiin suomalaisten työ­paikkojen pako halvemman työ­voiman maihin. Samalla kysytään, miten tavallinen ihminen on hyötynyt globalisaatiosta.

Tavaroiden ja palvelujen vapaa kauppa ja avoin kilpailu ovat olleet avain halvempiin kuluttaja­hintoihin.

Ilkka Lehtinen on Tilasto­keskuksesta eläköitynyt hinta-asiantuntija.

Laajemmat taulukot eri hyödykkeiden hintakehityksestä täällä.

 

*Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa käsitellään kuluttajahinta­indeksin pää­ryhmien hinta­kehitystä, toisessa osassa ns. lautas­mallin eri ruokien reaali­hintojen kehitystä ja niiden vaikutuksia kulutuksen määriin. Kaikissa artikkeleissa tarkastellaan EU-jäsenyyden, kotimaisen verotuksen sekä kotimaisen ja globaalin kilpailun vaikutuksia hinta­kehitykseen. Artikkelit ovat itsenäisiä, punainen lanka on hinta­suhteen muutokset ja niiden vaikutukset kulutukseen.