tk-icons
Sivuston näkymät

Kun rahat ovat vähissä, päivittäis­kulutuksesta tingitään muihin menoihin

29.8.2018
Mira Kajantie

Etenkin pienituloiset ja lapsi­perheet käyttävät päivittäisiin menoihin vähemmän rahaa kuin lain­säätäjä on arvioinut tarpeelliseksi tasoksi.

Toimeentulotuen perusosan tarkoitus on kattaa perus­turvan varaan joutuneen koti­talouden välttämättömät päivittäiset menot. Tämän selvityksen (alla enemmän menetelmästä) perusteella perus­osa riittäisi kattamaan jopa keski­tuloisen koti­talouden välttämättömät päivittäis­menot edellyttäen, että tuki käytettäisiin kokonaisuudessaan niihin hyödykkeisiin, mihin se on tarkoitettu.

Lapsiperheet ja pieni­tuloiset kuitenkin tinkivät päivittäisistä menoistaan kustantaakseen muuta kulutusta. Tällaisia raha­reikiä voivat olla esimerkiksi koti tai auto, joista ei voida tai haluta luopua, vaikka tulot eivät niihin riittäisi.

Tässä artikkelissa tarkastellaan toimeentulo­tukilaissa määritellyn kohtuullisen elin­tason toteutumista eri väestö­ryhmissä vertaamalla toteutunutta päivittäis­kulutuksen tasoa ja laskennallisen toimeen­tulotuen perus­osan määrää. Vertailu perustuu kulutus­tutkimuksen 2016 aineistoon.

Paljonko kohtuullinen elämä Suomessa maksaa?

Perusturvan varaan joutuvan tulisi pystyä yllä­pitämään elin­tasoa, joka ei liiaksi poikkea väestön vallitsevasta tasosta. Vuonna 2016 kohtuullisen elin­tason hinnaksi asetettiin 485 euroa, mikä oli toimeen­tulotuen perus­osan määrä yksin­asuvalle.

Perusosan lisäksi tukea myönnetään tarpeen mukaan kohtuullisiin asumis­menoihin, sairaanhoito­kuluihin ja lasten päivähoito­maksuihin.

Vajaalla 500 eurolla kuukaudessa yksin­asuvan tulisi siis pystyä syömään ja vaatettamaan itsensä, huolehtimaan kodista ja henkilö­kohtaisesta hygieniasta, liikkumaan, harrastamaan, pitämään yllä sosiaalisia suhteita ja pysymään ajan tasalla ajan­kohtaisista asioista. Sillä tulee kattaa myös kaikki muut vastaavat joka­päiväiseen toimeen­tuloon kuuluvat päivittäis­menot. Näihin toimeentulo­tukilaissa määriteltyihin tarpeisiin ja hyödykkeisiin viitataan jatkossa päivittäis­menoina.

Lähes puolet päivittäis­menoista ruoka­kuluja

Ravinto on selvästi arjen suurin meno­erä. Vaikka sen osuus kokonais­menoista onkin laskenut tasaisesti viimeisten 30 vuoden ajan, edelleen lähes puolet päivittäis­menoista on ruoka­kuluja. (Kuvio 1)

Kuvio 1. Päivittäis­menojen rakenne 2016
Kuvio 1. Päivittäis¬menojen rakenne 2016 Lähde: Tilasto¬keskuksen kulutus¬tutkimus 2016
Lähde: Tilasto­keskuksen kulutus­tutkimus 2016

Vaatteisiin ja poltto­aineisiin kuluu keski­määrin yhtä paljon rahaa, noin kymmenys arjen kuluista.

Ryhmä muut sisältää seka­laisia menoja kampaajasta talous­paperiin, mutta eniten tässä ryhmässä kuluu leluihin, peleihin sekä harrastus- ja urheilu­tarvikkeisiin.

Loppu viidennes käytetään muihin perus­asioihin kuten tieto­liikenteeseen, harrastuksiin, henkilö­kohtaisiin terveys- ja hygienia­tuotteisiin sekä paikallis­liikenteeseen.

Hyvätuloinen kuluttaa perus­arjessa kaksi kertaa enemmän kuin pieni­tuloinen

Hyvätuloisimmilla kuluu päivittäis­menoihin yli kaksin­kertainen summa pieni­tuloisiin verrattuna. Pelkästään ruoka­menot ovat hyvä­osaisilla lähes kaksin­kertaiset, harrastus­menot jopa nelin­kertaiset. (Kuvio 2)

Kuvio 2. Päivittäiskulutuksen rakenne ja määrä 2016 tulo­ryhmittäin, €/kk/kulutus­yksikkö
Kuvio 2. Päivittäiskulutuksen rakenne ja määrä 2016 tulo¬ryhmittäin, €/kk/kulutus¬yksikkö Lähde: Tilasto-keskuksen kulutus¬tutkimus 2016
Lähde: Tilasto­keskuksen kulutus­tutkimus 2016

Polttoaineisiin ja sanomalehti­tilauksiin hyvä­tuloisimmat käyttävät noin kolmin­kertaisen summan kuukausittain.

Lähimmäksi hyvä­tuloisten arki­kulutusta pieni­tuloiset yltävät tietoliikenne­kuluissa, jotka ovat heillä ”vain” 30 prosenttia pienemmät.

Kun perhe­rakenteen perusteella muodostettua laskennallista toimeen­tulotuen perus­osan määrää verrataan toteutuneeseen päivittäis­kulutukseen eri tulo­ryhmissä, tuen määrä ylittää selvästi alempien tulo­luokkien todellisten päivittäis­menojen määrän. Vasta keski­tuloiset kuluttavat arjessa suurin piirtein sen, mitä lain­säätäjä on katsonut tarpeelliseksi tasoksi, ja vain ylimmässä tulo­luokassa päivittäis­menoihin kuluu selvästi enemmän. (Kuvio 3)

Kuvio 3. Laskennallisen toimeen­tulotuen perus­osan ja päivittäis­kulutuksen määrät tulo­ryhmän mukaan 2016, euroa/kk/kulutus­yksikkö
Kuvio 3. Laskennallisen toimeen¬tulotuen perus¬osan ja päivittäis¬kulutuksen määrät tulo¬ryhmän mukaan 2016, euroa/kk/kulutus¬yksikkö Lähde: Tilastokeskuksen kulutus¬tutkimus 2016 ja omat laskelmat
Lähde: Tilastokeskuksen kulutus­tutkimus 2016 ja omat laskelmat

Kuviossa 4 vertailu on tehty tulo­luokkien sijaan kotitalous­tyyppien välillä. Määrät ovat jokseenkin tasa­painossa yksin­asuvilla ja yli 65-vuotiailla.

Kuvio 4. Laskennallisen toimeen­tulotuen perusosan ja päivittäis­kulutuksen määrät kotitalous­tyypin mukaan 2016, euroa/kk/koti­talous

Kuvio 4. Laskennallisen toimeen¬tulotuen perusosan ja päivittäis¬kulutuksen määrät kotitalous¬tyypin mukaan 2016, euroa/kk/koti¬talous Lähde: Tilastokeskuksen kulutus¬tutkimus 2016 ja omat laskelmat
Lähde: Tilastokeskuksen kulutus­tutkimus 2016 ja omat laskelmat

Lapsettomat parit käyttävät päivittäis­hyödykkeisiin enemmän kuin lain­säätäjän on arvioinut tarpeelliseksi tasoksi, mutta lapsi­perheet ja etenkin yksin­huoltajat kuluttavat selvästi tätä vähemmän. 

Mihin tingityt rahat kuluvat?

Etenkin pienituloiset ja lapsi­perheet joutuvat tinkimään päivittäis­menoista selviytyäkseen muista kuluistaan. Näin ainakin, jos toteutunutta kulutusta verrataan laissa arvioituihin tarpeellisiin päivittäis­menoihin. Syitä voi olla useita.

Ensinnäkin on huomattava, että tässä tarkastelussa ei ole eritelty koti­talouksia, jotka ovat todellisuudessa saaneet toimeen­tulotukea. On mahdollista, että päivittäis­kulutuksesta tingitään, koska tulot eivät yllä laissa kohtuulliseksi arvioidulle tasolle. Jos etuuksia ei hyödynnetä täysi­määräisesti, tulot voivat jäädä alle minimi­toimeentuloksi katsotun määrän.

Päivittäiskulutuksen ohella suurin menoerä on asuminen. Vuokralla asuminen on selvästi yleisintä alimmassa tulo­luokassa, jossa vuokria maksetaan kymmen­kertainen määrä ylimpään tulo­luokkaan verrattuna. Muut asumis­kulut kuten sähkö ja vesi­maksut vievät myös merkittävän osan kulutus­menoista. Asumis­menoihin myönnetään tukea erikseen todellisen tarpeen mukaan, mutta vain kohtuulliseksi katsottuun rajaan asti, jolloin ylimenevä osa jää koti­talouden maksettavaksi.

Rahaa kuluu myös auton kunnossa­pitoon, vakuutuksiin ja matkustamiseen. Alimmassa tulo­luokassa näihin menoihin kuluu vain neljännes siitä, mitä ylimmässä tulo­luokassa kuluu, mutta silti ne vievät merkittävän osan pieni­tuloisen varoista.

Myös nautintoaineet ja uhka­pelit vievät taloudellisia resursseja. Alimmassa tulo­ryhmässä niihin kuluu tulo­ryhmistä suhteellisesti eniten rahaa.

Lisäksi on vielä muistettava, että lainan­lyhennyksiä ei lueta kulutus­menoihin, joten voi vain arvella, onko kulutus­luotoilla ja pika­vipeillä tässä näkyvää vaikutusta. Kulutus­luottojen lyhennykset kun pienentävät kulutus­mahdollisuuksia, jolloin jostain on tingittävä.

Toimeentulotuen perusosa riittäisi tarkoitukseensa, mutta miten on muun sosiaali­turvan laita

Suomen sosiaaliturva on tunnetusti moni­mutkainen järjestelmä, jonka kokonaisuutta on vaikea hallita. Kun turva­verkkoa korjataan jostain kohtaa, seurauksena saattaa olla ennustamaton ongelma toisaalla. Järjestelmän yksin­kertaistamista on yritetty esimerkiksi Sata-komitean toimesta viime vuosi­kymmenellä ja parhaillaan perus­tulokokeilun avulla.

Heinäkuussa Yhteisvastuun nälkä-aiheinen kirjoitus­kilpailu herätti keskustelua. Kilpailuun osallistunut mieshenkilö kertoi toimeen­tulotuen perusosan riittävän hyvin hänen päivittäisiin menoihinsa. Monet olivat asiasta jyrkästi eri mieltä, ja tuskin kukaan ajattelee, että elämä perus­turvan varassa olisi leveää.

Tämä selvitys tukee näkemystä, että toimeen­tulotuen perusosa on riittävällä tasolla, mutta edellyttäen että raha käytetään kokonaisuudessaan siihen, mihin se on tarkoitettu eli päivittäis­menoihin. Näyttää kuitenkin siltä, että suuri osa koti­talouksista joutuu tinkimään arki­menoistaan kustantaakseen muita kuluja.

Löytyykö aukko jostain muualta sosiaali­turvasta, esimerkiksi korvattavien asumis­kulujen ylärajoista? Entä ajaako auton välttämättömyys harvaan asutuilla seuduilla ihmisiä ongelmiin? Osaavatko ihmiset hyödyntää sosiaali­turvaa ja oikeuksiaan riittävästi? Vaatisi laaja-alaista toimeen­tulon asian­tuntemusta syiden arvioimiseksi.

Kulutustutkimuksen aineistosta kuitenkin selviää, että lain­säätäjän arvio hyvän arki­elämän minimi­kustannuksista on kohdallaan, mutta suuri osa koti­talouksista ei siihen syystä tai toisesta kuitenkaan yllä.

----------------------------

Selvityksen menetelmästä

Tässä selvityksessä verrataan toimeentulo­tukilaissa määritellyn kohtuullisen elin­tason toteutumista eri väestö­ryhmissä kulutus­tutkimuksen aineiston avulla. Tarkoitus ei ole ottaa kantaa perus­turvan riittävyyteen vaan tarkastella sen suhdetta toteutuneeseen kulutukseen päivittäis­hyödykkeiden osalta.

Lähtökohdaksi on otettu toimeen­tulotuen perus­osan määrä ja säädöksessä mainitut hyödykkeet, koska muualla sosiaali­turvan lain­säädännössä ei löydy tarkempaa kuvausta siitä, mitä kohtuulliseen elin­tasoon tulisi sisältyä.

Aineistoon muodostettiin koti­talouden rakenteen perusteella laskennallinen toimeen­tulotuen perus­osa jokaiselle koti­taloudelle. Vastaavasti laissa määritellyt menot on pyritty poimimaan mahdollisimman kattavasti kulutus­tutkimuksen aineistosta.

Tuloluokkien välisissä vertailussa koti­talouksien koko­erot on huomioitu jakamalla eurot koti­talouden kulutus­yksikköjen määrällä. Alemmissa tulo­luokissa on enemmän pieniä yhden hengen talouksia, jolloin pelkkä keski­arvojen vertailu voi antaa väärän kuvan tulo­luokkien välisistä suhteista.

Poiminnoissa on väistämättä tulkinnan­varaa. Mitä ovat esi­merkiksi laissa mainitut ”vastaavat joka­päiväiseen toimeen­tuloon kuuluvat menot”? Esi­merkiksi polttoaine­kulut poimittiin mukaan, vaikka auton välttämättömyydestä voi olla montaa mieltä esi­merkiksi asuin­paikasta riippuen.

Kirjoittaja työskentelee kulutus­tutkimuksen yli­aktuaarina Tilasto­keskuksen koti­talouksien kulutus -tilastossa.

 

Tutustu myös Oma talous -laskuriin. Voit verrata oman kotitaloutesi tuloja, kulutusta ja varallisuutta muihin samassa tai eri elämäntilanteessa oleviin kotitalouksiin. Pääset laskuriin tästä.

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
29.8.2018
Pekka Ruotsalainen

Omistusomakotitaloissa asuvien pienituloisuusaste on pysynyt muutamassa prosentissa 1990-luvulta tähän päivään kaikissa pääkaupunki­seudun kunnissa. Samaan aikaan julkisesti tuetuissa vuokra-asunnoissa asuvien pienituloisuus­aste on noussut kahden­kymmenen prosentin tuntumaan.

Artikkeli
28.8.2018
Juha Nurmela, Tuomas Parikka

Vuonna 1966 elintarvikkeet, asuminen ja liikenne söivät kotitalouksien kulutusmenoista 73 prosenttia. Viidenkymmenen vuoden jälkeen niiden osuus oli yhä 68 prosenttia. Liikkumavara muihin kulutuskohteisiin on jäänyt pieneksi.