”Kasvissyönti onkin suuri kupla” – uutisoi Helsingin Sanomat 24. heinäkuuta, kun Luonnonvara­keskus Luken ravinto­tase vuodelta 2017 julkistettiin. Luken julkistuksessa suomalaisten lihan kokonais­kulutus oli säilynyt ennallaan vuodesta 2016, vaikka kasvis­ruokailu ja vegaanius ovat olleet aiempaa enemmän esillä mediassa.

Kulutustutkimuksen aineistoista vuosilta 2012 ja 2016 voi kuitenkin havaita maltillista lihattoman ruoka­valion yleistymistä sekä trendin hitaan leviämisen pääkaupunki­seudulta muualle Suomeen.

Tämän artikkelin tausta­materiaalina on käytetty kulutus­tutkimuksen 2012 ja 2016 aineistoja. Niistä rajattujen vastausten mukaan lihattoman ruoka­valion noudattajina pidetään tässä artikkelissa koti­talouksia, jotka eivät kahden viikon tutkimus­ajankohtana ostaneet lihaa, eläimen osia tai liha­valmisteita. Lihaksi luetaan kaikki naudan-, sian- tai lampaan­liha sekä siipi­karja ja riista­eläimet. Liha­valmisteiksi lasketaan niin leikkeleet ja makkarat kuin lihaa sisältävät einekset.

Vain iäkkäimmät pitäytyneet entisessä ruoka­valiossa

Tarkasteluvuosien välillä on havaittavissa lihattomien koti­talouksien lisääntymistä, vaikka Luken ravintotase­julkistuksessa lihan kokonais­kulutus kasvoikin 77,5 kilosta 81 kiloon suomalaista kohti vuodesta 2012 vuoteen 2016.

Vuonna 2012 kulutus­tutkimukseen vastanneista 5,3 prosenttia ei ostanut lihaa tutkimus­ajankohtana. Vuoden 2016 otoksesta jo 8 prosenttia jätti liha­tuotteet kauppojen hyllyille.

Kulutustutkimuksen aineistosta saatujen tietojen mukaan lihan kokonais­kulutuksen kasvu on siis tapahtunut samalla, kun kokonaan lihattomien koti­talouksien määrä on kasvanut. Tämän aineiston ja Luken ravinto­taseen valossa näyttää siltä, että pienempi osuus väestöstä syö lihaa aiempaa enemmän samalla kun täysin lihattomien ostos­korien määrä kasvaa.

Molempina tarkasteluvuosina 25–34-vuotiaiden ikä­ryhmässä oli eniten koti­talouksia, jotka eivät ostaneet lainkaan lihaa tai liha­valmisteita. (Kuvio 1)

Lihaton ruokavalio on lisääntynyt kaikissa muissa ikä­ryhmissä paitsi yli 75-vuotiaissa (kuvio 2). Eniten muutoksia on tapahtunut 17–24-vuotiaiden ikä­ryhmässä, missä lihattomia ostos­koreja oli 9,2 prosenttia vuonna 2012 ja jo 17,7 prosenttia vuonna 2016.

25–34-vuotiaiden suuri osuus lihattomista koti­talouksista ei liene yllätys. Nuoria aikuisia voidaan pitää monen trendin, myös lihasta luopumisen, edellä­kävijöinä. Kulutus­tutkimuksen aineistosta saadut tulokset tukevat tätä oletusta.

Kulutustutkimuksessa tutkitaan koko koti­talouden ruoka­koreja, ja esimerkiksi vuonna 2016 lihattomat ruoka­valiot yleistyivät selvästi 55–64-vuotiaiden parissa edelliseen tarkastelu­vuoteen verrattuna. Koti­talouksien nuorten muuttuvat arvot ja ympäristö­tietoisuus ovat saattaneet vaikuttaa siihen, että koko perheen lihan­kulutus on vähentynyt.

Pienituloiset kuluttavat vähiten lihaa

Tulojen vaikutusta lihan­kulutukseen tarkastellaan tulo­kymmenyksien eli -desiilien mukaan. Kymmenyksissä kulutus­tutkimukseen vastanneet koti­taloudet on jaettu kymmeneen yhtä suureen ryhmään tulojen mukaan niin, että pieni­tuloisimmat koti­taloudet ovat saaneet arvon 0. Suuri­tuloisimmat taloudet ovat tulo­kymmenyksessä 9.

Molempina tutkimusvuosina lihatonta ruoka­valiota on noudatettu selvästi enemmän alempien tulo­desiilien koti­talouksissa (kuvio 3). Erot ovat hieman tasoittuneet vuonna 2016, mutta edelleen 41,5 prosenttia lihattoman ruoka­valion noudattajista kuului kahteen alimpaan tulo­desiiliin. Vuonna 2012 lähes puolet, 49,4 prosenttia lihattomista talouksista oli kahdessa alimmassa tulo­desiilissä. 

Tulos on huomionarvoinen, sillä yleisesti liha­ruokia on pidetty muita edullisempana vaihto­ehtona. Yksi selitys ilmiölle näkyy kuvion 1 ikä­jakaumasta: suuri osa pieni­tuloisista on työ­uran alussa olevia, nuorten aikuisten koti­talouksia.

Kolme neljästä lihattomasta ”kuplan” ulko­puolella

Kaupungeilla ja kasvu­keskuksilla on merkittävä rooli innovaatioiden leviämisessä laajemmalle kuluttaja­joukolle. Helsingin Sanomien artikkelissa pohdittiin, onko lihattomassa ruoka­valiossa kyse vain pää­kaupungin pienen piirin ”kasvisruoka­kuplasta”.

Kulutustutkimuksen aineiston mukaan lihattomuus on kuitenkin jakautunut suhteellisen tasaisesti ympäri maata. Neljässä vuodessa lihattoman ruoka­valion trendi kasvatti suosiotaan niin pääkaupunki­seudulla kuin sen ulko­puolellakin.

Pääkaupunkiseudulla lihattomien osuus kaikista koti­talouksista kasvoi vuosina 2012–2016 kahdeksasta prosentista 10,5 prosenttiin. Suhteessa suurempi muutos tapahtui kuitenkin pääkaupunki­seudun ulko­puolella, missä lihattomat ostos­korit lisääntyivät 4,6 prosentista 7,5 prosenttiin.

Lihattoman ruokavalion koti­talouksista 30,4 prosenttia asui pääkaupunki­seudulla vuonna 2012, vuonna 2016 osuus oli enää 25,8 prosenttia. Kulutus­tutkimuksen aineiston mukaan siis kolme neljästä lihattomasta taloudesta asuu pääkaupunki­seudun ulko­puolella. Tämän tutkimuksen valossa ei siis voi puhua vain kuplasta pääkaupunki­seudulla.

Kulutustutkimusaineisto kerätään noin viiden vuoden välein, seuraava vuosina 2020–2021. Tämän artikkelin aihe­piirin kannalta seuraava kierros tulee olemaan mielen­kiintoinen, sillä kasviproteiini­valmisteet kuten nyhtö­kaura ovat tulleet markkinoille vasta vuoden 2016 kulutus­tutkimuksen jälkeen.

Seuraava kulutustutkimus vasta todella näyttää, onko lihasta luopuminen vain tämän hetken trendi, vai mahdollinen ruoka­kulttuurin muutos.

Johanna Lehto on kulutus­tutkimuksen korkeakoulu­harjoittelija, joka opiskelee Elintarvike­talouden ja kulutuksen maisteri­ohjelmassa Helsingin yli­opistossa.

Tutustu myös Oma talous -laskuriin. Voit verrata oman kotitaloutesi tuloja, kulutusta ja varallisuutta muihin samassa tai eri elämäntilanteessa oleviin kotitalouksiin. Pääset laskuriin tästä.

Lisää tietoa suomalaisten kulutuksesta ja kulutustutkimuksesta Kotitaloustilastointia 50 vuotta – Tilastokeskuksen tulo-, kulutus- ja varallisuustilastojen iltapäiväseminaarissa 28.8.2018.